keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Käsi reistailee, bloggaaja taukoilee
Tämä teos Väsynyt kirjoja, 2016, on Ulla Sinkkosen kokoelmasta Mustassa on kaikki, joka oli esillä Kouvolan Kouta-galleriassa jokin aika sitten.
Olin lääkärillä vuositarkastuksessa mukanani laatimani "Ihan romuna" -lista.
Listassa ensimmäisenä oli pitkään kytenyt ja nyt taas pahentunut olkavartta jäytävä kipu. Todettiin kiertäjäkalvosinoireyhtymä.
Olen joskus ennenkin ollut saman oireilun vuoksi aikeissa jäädä tauolle blogin pitämisestä, mutta kortisonipiikin tuoma helpotus veti minut silloin heti kiihkeänä takaisin koneen ääreen. Nyt en tee sitä virhettä. Jos aion säästyä krooniselta vaivalta, niin käden on saatava lepoa. Ei liikaa laitteiden näpyttelyä, eikä myöskään ohjattuja jumppia, vaan lepoa ja fysikaalista hoitoa.
Tykkään niin kovasti kirjoittaa blogipakinoitani, ja myös ne muistelmat läheisille ovat edelleen suunnitelmissa. Kaiken aikaa mieleen pulpahtelee herkullisia tilanteita ja lapsuuden kieltä, satakuntalaisuuksia. Aamulla herätessä muistelin, miten kotipuolessa kylään lähtiessä lapsia muistutettiin pesemään posket - posket, ei kasvoja. Piti olla 'puhtaat posket ja käret', sitten kelpasi näyttäytymään kodin ulkopuolella.
Kirjoitustauko tuntuu omituiselta.
Särkylääkepöhnässä järki on juossut hitaasti. Edelliseen postaukseenikin kirjoitin ihan ääliömäisiä epäloogisuksia, joita korjailin päivien päästä.
Tauko on siis enemmän kuin paikallaan.
Kun palaan, niin kerron, tuliko vieroitusoireita ja mitä sain tilalle. "Onnellisena suomalaisena" tiedän, että aina jos jotain jää pois, niin jotain uutta ja antoisaa tulee tilalle. Olen kiitollinen, että kaikki muu on terveydessä tällä haavaa kunnossa niveliä lukuunottamatta.
Niin kivaa kuin bloginpito onkin, niin onhan sitä elämässä muutakin. Kirjan sivuja saan kääntää, jumpat jää, mutta kävely onnistuu, voin tavata ihmisiä ja käydä tapahtumissa.
Olen illalla menossa Kouvolaan rasisminvastaisen viikon tilaisuuteen ja viikonlopulla Helsinkiin Amnestyn kevätseminaariin. Tiedän, että näistä tekisi mieli postata kuvien kera, mutta maltan mieleni.
Luen Lena Anderssonin kirjaa Enpä usko: ajatuksia ja kannanottoja. Siitä tekisi jo nyt mieli kirjoittaa ja keskustella kanssanne.
Olen päättänyt katsoa kännykkäviestinikin vain muutaman kerran päivässä nykyisen ehkä parinkymmenen katsomiskerran sijasta.
Digilaitteet sivuun ja käsi kuntoon!
Juttelin vanhenemisesta hyvän ystäväni kanssa puhelimessa. Molemmilla meillä on liikkumista haittaavia vaivoja. Hän kertoi vanhan sananparren "Koha hää tälleenkii mänis, sano Muolaan mies ko hevone ol polvillaa."
Palailen huhtikuun aikana. Ehkä lyhyemmin postauksin, mikä saattaa olla minulle vaikeaa. Katsotaan nyt, mitä fysikaalisessa hoidossa sanotaan.
Käyn lukemassa toisten blogeja ja kommentoinkin, lyhyesti, ei mitään ehdottomuutta tässä.
Pysykää kuulolla.
Kirjoittamisiin ja aurinkoista kevättä teille kaikille blogini lukijoille!
Voimia käden kanssa, tervehtymistä! Sinulla on (tässä suhteessa ja muutenkin onneksi) kiinnostavia, hienoja asioita luvassa: kävelyjä, kirjoja (Andersson on varmasti virkistävää luettavaa), rasisminvastaisen viikon tilaisuus jne.
VastaaPoistaVoi siis hyvin, kevättuulta ja aurinkoa!
(Satakuntalaisen anopin miniä täällä ilahtui satakuntalaisuuksistasi.)
Kiitos Katja! Käsi toipuu, kunhan maltan. Yksi muistettava tilanne on, etten nostele pikku taaperoa, lähilapsenlastani, vaan pyydän toisia nostamaan.
PoistaNoita murrejuttuja pulpahtelee mieleen, kun juttelen erään myös Satakunnasta kotoisin olevan ystäväni kanssa. Hän kertoi juuri, miten kuljetti vanhaa äitiään lääkärillä ja tämä pyyteli lähtiessä lääkäriltä anteeksi, että voi voi miten hänen takiaan nyt pitikin vaivaa nähdä. :)
Aurinkoista kevättä sinne myös!
No voi harmitus että ei voi blogata. Ennustelen vieroitusoireita. Toisaalta saattaa olla terveelllistä vähentää nettiaikaa. Jätin Facebookin hyvin vähälle joululta, enkä ole hetkeäkään katunut. Bloggaan, mutta yritän pysyä kohtuudessa. Toivottavasti keksit paljon kivoja antoisia puuhia kirjoittelun tilalle. 🌷Ja lukemisestahan ei tarvitse onneksi luopua 📚
VastaaPoistaItselleni oli aivan kauhea paikka luopua salsatanssiharrastuksesta kun aikanaan nyrjäytin alaselän nivelen mutta pakko mikä pakko. Sitten minä onneton vielä jätin menemättä lääkäriin ja vaiva paheni kamalaksi. Lopulta menin. Lääkekuuri + fysioterapia, mutta eipä se niin vain parantunut. Muistutti aina itsestään, kunnes viime kesänä menin kiropraktikolle.
Parantukoon olosi ja olkavartesi nopeasti ! Kaunista kevättä ja kivutonta eksistenttiä ! Ei tarvitse vastata tähän kommenttiin 🙂
Rita, ei tämä kommenttien näpyttely rasita kättä. Minulla on vain tapana vääntää noita blogitekstejä turhan perinpohjaisesti, teen kuviakin noin viisi yhtä julkaistua kohti, mikä ei kyllä missään näy 😆, joten niissä nyt pidän taukoa.
PoistaVammat ovat yleensä hitaita ja hankalia paranemaan.
Toivon, että fysikaalinen hoitaja neuvoo minulle hyviä kuntouttavia liikkeitä.
Sinulla on aina niin kivaa kuvitusta, että vastaan sinulle kännykällä, koska täältä löytyy kuvia. ☺ 🌞
Ei tuo yksi naama kyllä näy tässä koneella sellaisena kuin se kännykässä on.
PoistaNiin, tämä minun vaivani alkoi siitä, että käsi heikkeni, kun aristelin sitä epäonnekkaan peukkuleikkauksen jälkeen ja menin riuhtaisemaan laukkuni lentokentän check-in -hihnalle varomattomasti.
Nyt mieheni ei kuulemma päästä minua enää yksinmatkailemaan.
Tervehtymistä Marjatta! Minäkin olen huomannut ja itse asiassa vähentänyt näiden blogien katsomusta, kun olen huomannut sen turhan tiheäksi. En vain ymmärrä ihmisten facebook elämää. Päivä päivältä olen tyytyväisempi ettei siihen touhuun tullur mentyä. Twitterissä aloitin kunnes peukutin vahingossa arkkipiispan jotain lausuntoa - enkä edes ollut samaa mieltä :)
VastaaPoistaSome on koukuttavaa. Elämästäni ei puuttunut mitään ennen digilaitteita, mutta pakko näihin on mennä, kun kaikki alkaa olla älypuhelimen varassa, pankkiasiat, matkaliput ym. käytännön asiat. Vaikka ne hoituivat ennen kankeammin, niin jotenkin tuntui, että aikaa oli enemmän.
PoistaFacebookiin en ole mennyt enkä Twitteriin. Mies on molemmissa maltillisesti, seurailee Trumpin twiittejä ja hauskuuttaa minua niillä.
Olen huomannut, että monet ihmiset katsovat kaikkea sillä silmällä, että tämä pitää kuvata ja laittaa facebookiin. Minä voisin olla just sellainen, joten ohitan koko naamakirjan. Töissä se olisi varmaan välttämätön viestinnän väline.
Sähköpostista tykkään ja laajennetun perheen kesken on pari whatsapp-ryhmää, joista on ollut paljon iloa.
Muolaan miehen sanonta sopii minullekin. Satutin noin vuosi sitten olkavarteni ja vaikka sainkin sen fysioterapeutin neuvojen ja niitten pohjalta tekemieni jumppaliikkeitten avulla paremmaksi, ei se ihan kuntoon taida enää tulla. Toivon että sinulle käy paremmin!
VastaaPoistaElämää on kyllä blogien ulkopuolellakin ja sielläkö sitä juuri lieneekin.
Voi ei, sinäkin. Kyllä jotkut vammat ovat sellaisia, että ne pitää ottaa jollain tavalla huomioon koko loppuelämän. "Koha hää tälleenkii mänis" on hyvä asenne.
PoistaTuo loppumietteesi on osuva. Blogggailu on kiva lisä elämään, mutta ei saa korvata sitä. Jos niin alkaa käydä, niin pitää pysäyttää itsensä, vaikka ei olisikaan fyysistä syytä.
marjatta
VastaaPoistasinua tulee aina ikävä. jospa voisin lähettää näitä lumikelloja täältä. lähetänkin, ajatuksissa.
meri
Kiitos lumikelloista, meri!
PoistaParanemisia Marjatta ja aurinkoisia kevätpäiviä :) Elämä on yllätyksiä täynnä <3
VastaaPoistaMai, siksi elämä onkin niin ihanaa. ♥
PoistaMiten se Forrest Gumpin äiti sanoikaan,'life is like a box of chocolates, you never know what you're gonna get'.
Paranemisia Sinulle Marjatta. Jotkut hommat on tärkeä hoitaa ennen toisia. Ja onneksi olet valon tyttö, joten mitä lie eteesi aukeaa...
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Inna!
PoistaKärsivällistä paranemista!!
VastaaPoistaSusupetal, teen parhaani, että pysyisin kädellisten joukossa.
PoistaLuotan siihen. Onneksi kevät on tulossa (kai???) ja kävelyt odottavat.
PoistaOlen myös joutunut muinoin olemaan virkkaamatta kolmen kuukauden ajan tenniskyynärpään takia, tuskaa, sillä virkkuu on aina kädessäni telkkaria katsoessani.
Ja rannekanavaoireyhtymän aikana ja sen leikkauksen jälkeen ei voinut kirjoittaa. Tuskaa. Mutta kun pääsi vieroitusoireista, pärjäsi hyvin.
Voin kuvitella, että sinulla on nuo molemmat tilanteet aiheuttaneet paljon tuskaa. Sinä olet sentään kirjoittanut kirjoja, mikä on aivan eri juttu luopumismielessä kuin blogikirjoittelu.
PoistaMinä olen joutunut lopettamaan käsityöt sormien nivelrikon vuoksi. Ennen neuloin villapaitoja, myssyjä ja huiveja. Ostin lopetettuani vielä monesti neulelehtiä, poikesin käsityökauppoihin hypistelemään lankoja ja aloitin kokeeksi jonkin työn, kunnes oli pakko todeta, että ei suju. Nyt en enää kaipaa tuota harrastusta. Onneksi näppäimistö on nykykoneissa niin kevyt, että kirjoittaminen sujuu huonommillakin sormilla.
Kevään valoa ja aurinkoa sinulle, Marjatta, mukavia ja olkaa rasittamattomia kevätrientoja ja hyvää kuntoutumista käsivarrellesi!
VastaaPoistaKiitos Paula, sinulle myös valoa ja iloa!
PoistaMarjatta, tästäkö alkavat videosi? Ryhdyt vloggariksi? Tauko on varmasti viisautta. Annat käden toipua rauhassa ja nautit kevään auringosta.
VastaaPoistaAi että Mari, tämä ehdotuksesi kutkuttaa!Jokin vloggaus olisi hauska tehdä.
PoistaKaikkien kannustusten jälkeen alkaa tuntua tosi hyvältä idealta jättää postaukset tauolle ja rauhoittaa kättä.
Auringonpaistetta sinulle myös!
Tuli mieleeni nostettava ja laskettava sähköpöytä. Voisiko sen hankkimisesta kotiin olla hyötyä tilanteessasi?
VastaaPoistaTyöpaikoilla panostetaan nykyään sähköpöytien hankintoihin.
Itselläni ei sellaista ole. - Mutta tiedän, että siitä on hyötyä. Pystyy vaihtelemaan työskentelyasentoja ja välillä kirjoittamaan seisoessaankin.
Tsemppiä ja paranemisia.
Jari Ranta.
Kiitos jari hyvästä vinkistä! Panen muistiin.
PoistaNykyinen työpöytäni on seinästä seinään ulottuva tilava työtaso, joka on ollut asunnon entisellä omistajalla ompelijan työpöytänä. Tykkään tästä kovasti enkä haluaisi vaihtaa muuhun, mutta jos pakko on, niin sitten vaihdan. Pääasia, että saisi kirjoittaa.
Kiitos toivotuksista ja mukavaa viikonloppua!
Tämä toivotus on hieman aikainen, no mukavia päiviä ylipäänsä!
PoistaTutki ihan tosissaan tuo sähköpöytäkysymys. Itse mietin sitä vakavasti kotiini. Miksi ihmisen pitäisi kirjoittaa istualtaan? - Kirjoitusasennon vaihteleminen tuntuu hyvin kiihottavalta. - Ajattelen että siinä luovuus saa uusia siipiä.
PoistaKun olet dynaaminen ja vauhdikas ihminen niin selvitäpä tätä asiaa!
Jari Ranta.
Kävin nettisivuilla tutkimassa. Pitää käydä katsomassa jossain liikkeessä.
PoistaMuistan dokumentin, jossa Aleksandr Solzenitsyn kirjoitti seisaaltaan ja hän kirjoitti hyvin hitaasti ja ihmettelin että tuo mies on kirjoittanut kaikki ne rivit ja sanat, jotka hän on kirjoittanut.
PoistaHyvin vahvasti arvelen, että nostettava ja laskettava sähköpöytä on juuri se mikä täytyisi olla sinun ja kaikkien muidenkin huushollissa.
Jari Ranta.
Sama oireyhtymä täälläkin vuosi sitten; ensin kortisonipiikki, ei osunut, parin päivän päästä uudestaan ja heti tepsi. Kyllä se siitä! Tervettä vointia odotettavissa.
VastaaPoistaJoo, nuo piikit ei aina onnistu.
PoistaKävin samasta vaivasta toissajoulun aikaan yksityisellä, koska terveyskeskus ei toiminut joulun ja uudenvuoden välillä. Tämä kallis piikki ei tuntunut missään, oli mennyt ohi. Menin sitten terveyskeskukseen, jossa onnistui. Tämä lääkäri etsi oikeaa kohtaa pitkään ja löysi sen. Olen halunnut mennä hänelle sittemmin kaikista muistakin vaivoista ja menin taas tästä oirehdinnasta. Kanta-sivuille oli minun tietoihini kirjoitettu "ei mene muille". :)
Vertaistuki tuntuu kivalta ja sinun kokemuksesi antaa minulle toivoa. Kiitos siitä!
Jaksamista ja tervehtymistä sinulle Marjatta! Onneksi sinulla on tiedossa noin paljon mielenkiintoista puuhaa ja tekemistä, ettet vallan pitkästy.
VastaaPoistaAurinkoista kevättä!
Kiitos Kia! Välillä ärsyttää, kun pitää miettiä, missä asennossa työntää kätensä hihaan, mutta eipä ole enää kipua. Pitää vain muistaa varoa äkkinäisiä liikkeitä ja olla nostelematta kättä ylös.
PoistaSinulle samaa!
Marjatta, voimia sinulle ja jaksamista ja toivon sydämestäni, että saat kätesi kuntoon!
VastaaPoistaKiitos, kun lähetät voimia, Vesa!
PoistaPojalla oli sama vaiva viitisen vuotta. Hän kirjoittaa ja pelaa pallopelejä, monenlaista rasitusta kädelle, (varmaan myös suvun geenejä). Hän sai lopulta avun neulauksesta, jolla käsiteltiin hartiaseudun triggerpisteitä. Kun neula oli löytänyt jännittyneen kohdan, se oli alkanut täristä ja pomppia. Jännitysten lauettua myös olkapäähän heijastunut kipu oli hävinnyt. Menen huomenna fysioterapeutille ja kyselen näistäkin hoitomuodoista.
Jarin antama idea sähköpöydästä on myös hyvä. Nostin nyt tuolini hyvin ylös ja kirjoittelen alaviistoon käsi tuettuna.
Eihän kirjoittamista VOI kokonaan lopettaa.
Keräilen ajatuksia ja kun käsi on kunnossa, niin sitten taas täysillä mukaan.
Marjatta, suunnitelmasi kuulostavat hyvältä! Kyllähän noita käsiongelmia tulee iän ja geenitaustan myötä - samat jutut omassa perhepiirissä hyvin monella. Mutta maltahan nyt lepuuttaa ja kuntouttaa kättä. Koneella olo ei välttämättä tee hyvää, ellei löydä optimaalista asentoa.
VastaaPoista