lauantai 22. maaliskuuta 2014
Taidetta kotinurkilla
Imatralainen kuvataiteilija, taidemaalari Teemu Korpela vei Deposition-näyttelynsä Valkealan kirkkoon. Deposition tarkoittaa Kristuksen ristiltäottamista. Kuinka ollakaan myös kirkon alttaritaulussa on sama aihe. Paikallislehdessä kerrottiin, että aiheiden yhtäläisyydestä huolimatta Korpelan tauluja ei voitu arvostelun vuoksi ripustaa kirkon sisälle vaan sivuhuoneeseen. No, nyt sattui niin, että sivuhuoneessa oli paljon parempi valaistus, joten tämä paikan valinta oli vain hyväksi. Olipa joku verkkokirjoittaja jo valittanut, että sivuhuoneessa tai ei, niin hän ei voi nyt näiden taulujen takia tuoda lapsiaan Herran huoneeseen.
Näyttely koostuu öljy- ja sekatekniikkamaalauksista. Taiteilija kertoo näyttelyn esittelymonisteessa tauluistaan ja mitä hän haluaa niillä sanoa.
Olen kohdellut uusissa teoksissani maalausta esineenä ja olevaisena, pyrkimyksenä luoda assosiaatiota materiaaliin ja ikoneihin liittyvään lumeeseen. Minulle mielenkiintoista on se, kuinka ihmisen keholle ja monille muille esineille ja materiaaleille antama arvo perustuu pelkästään mielikuviin, ja kuinka helposti ihmisen tai esineen todellinen luonne materiaalisessa mielessä paljastuu. Pienetkin onnettomuudet osoittavat nopeasti sen, että ulkoisesta vaikuttavuudestaan huolimatta ihminen on lihaa ja verta, maalaukset kangasta ja väriainetta. Näkökulman ei ole kuitenkaan tarkoitus ruokkia kyynisyyttä, vaan suojelunhalua: fysiologiset muutokset aivoissa vaikuttavat myös ihmisen henkeen, kaikki arvokkaimmat asiat sijaitsevat vioittumiselle alttiin kuoremme sisällä.
Minusta ja näyttelyseuralaisestani - mieheni kukas muu - nämä maalaukset olivat uskomattoman upeita.
Alttaritaulun tarina on mielenkiintoinen. Sitä on vastustettu ja paheksuttu kuten Korpelan töitä. Taulun on maalannut loviisalainen Anders Gustav Thitz (1767-1828). Taulu tuotiin kirkkoon 1820, mutta poistettiin 1898. Syy selviää piispantarkastuspöytäkirjasta muutama vuosi aiemmin:"Suotavaa olisi jos voitaisiin hankkia uusi alttaritaulu nykyisen ruman ja kauneusaistiltaan kehittyneimmissä vain pahennusta herättävän sijaan." Niin taulu sitten piilotettiin pois kehittyneiden mieltä pahoittamasta viereiseen kellotapuliin ja sen tilalle hankittiin ajan romanttista taidemakua vastaava taulu Jeesuksen ilmestymisestä Maria Magdalenalle. Tämä on ollut ristiinnaulitsemisen ja ehtoollisen ohella hyvin yleinen alttaritaulujen aihe. Kellotapuliin siirtäminen kuitenkin pelasti Thitzin hienon naivistisen työn, koska kirkko paloi 1920.
Nykyisen kirkon arkkitehdit nostivat Thitzin maalauksen uudelleen arvoonsa ja mainitsevat sen kirkon parhaimpiin kuuluvaksi koristeeksi Arkkitehti-lehden artikkelissa 1927. Myöhemminkin on ehdotettu muutamaan otteeseen taulun vaihtamista, mutta onneksi taidemaku on nykyään monipuolinen ja ehdotukset ovat jääneet ehdotuksiksi.
Minua Thitzin alttaritaulussa viehättää sen arkisuus. Tikapuut ovat kuin mitä tahansa rakennustikapuita ja ihmiset tavallisia suomalaisia ihmisiä. Alanurkissa näkyy tarkasti katsoen himmeitä taloja. Saimme kuulla näyttelyn valvojalta, että ne ovat todennäköisesti taiteilijan kotikaupungin maisemia.
Taidetta vieläkin lähempää edustaa mieheni valokuvateos, jonka paikallinen terveyskeskus tilasi aulaansa remonttinsa yhteydessä. Kuva on lähes seinän kokoinen vesimaisema Anjalan Ahvionkoskilta. Kuvassa mieheni signeeraa työtään. Minä, muusa, lähdin mukaan kuvaamaan tärkeää hetkeä. Oranssi sohva ei saisi mielestäni olla tuossa edessä, mutta en siirtänyt sitä pois, koska siinä se on normaalistikin ja ihmiset istuvat, ikävä kyllä, selin taideteokseen.
Ihmeellistä. mitä kaikkea valokuvista nykyään voidaan tehdä! Tämä työ on suurelle levylle kiinnitetty kuvatapetti. Vesi on rauhoittava elementti. Metsälammet, merenrannat ja ulapat, vuolas koski ja pieni puro, kaikki ne sopisivat laitosten seinille. Luontoaiheiset valokuvatapetit potilashuoneissa voisivat parantaa paremmin kuin korkealle sijoitettu mölytoosa, televisio, joka suoltaa mainoksia ja saippuaoopperoita pitkin päivää.
Onpa upea valokuva ja jännä ettei tarkkuuskaan ole yhtään kärsinyt vaikka suurennettu jättimäisesti. Hyvä kuvaaja! Ja taas Anjalankoskea eli Äitimuorin äidin kotipitäjää, josta hän lähti maailmalle alle 20-vuotiaana. Tunnetko sieltä vanhoja sukuja?
VastaaPoistaJännä että 200 vuotta sitten on yleensä alttaritauluksi hyväksytty näin epätavanomainen työ. Hieno, ja muistuttaa jopa näitä Korpelan maalauksia.
En tunne täältä vanhoja sukuja. Olemme itsekin asuneet paikkakunnalla vasta vajaa 14 vuotta. Olen kyllä ihmetellyt erikoisia sukunimiä kuten Karnaattu ja Lalu. Nykyään Anjalankoski kuuluukin Kouvolaan. Muutimme Anjalankosken Myllykoskelle, mutta nyt Myllykoski on Kouvolan lähiö, ja sana Anjalankoski on jäljellä vain joissain nimissä kuten Anjalankosken Opistokino.
PoistaMinustakin tuo alttaritaulu on poikkeuksellisen hieno. Tuli ihan sellainen mieliteko, että lähtisi tutkimaan kirkkotaidetta eri paikkakunnille.
Juu, Unto on hyvä harrastajakuvaaja. Muusa kiittää!
Upea postaus, Marjatta!
VastaaPoistaMiehesi taideteos on huikea... Juuri tätä julkiset laitokset kaipaavat! Potilashuoneet, hammaslääkärin odotusaula, rakennusvirastot ja verotoimistot. Onko miehesi kuvia ollut esillä Kansallismuseossa eräässä näyttelyssä tässä vuosi pari sitten? Tuli mielleyhtymä...
Kiitos Milla!
PoistaHän ei ole päässyt niin pitkälle, vaan on ihan harrastelija. Hän on ollut kyllä harrastelijana mukana monissa yhteisnäyttelyissä ja pitänyt omiakin näyttelyitä.
Myös kerrostalojen käytävät kohenisivat valokuvatapeteilla, näköiskuvilla tai abstrakteilla.