Taide-elämyksiä: Wardia, Tukiaisen pikkutyttöjä ja viulunsoittoa

Pistäydyimme mieheni kanssa Helsingissä kahdessa taidenäyttelyssä.  Ateneumissa katselin Rafael Wardin töitä kuudelta vuosikymmeneltä sekä tutustuin Tuusulanjärven taideyhteisön elämästä kertovaan näyttelyyn Järven lumo. Toinen kohteeni oli Galerie Forsblomissa vielä muutaman päivän esillä oleva Katja Tukiaisen näyttely Kaunis maailma - Beautiful World.

Ateneumin näyttelyt olivat varmaa, hyvää tasoa, joskin hieman petyin Wardin töihin. Odotukseni olivat ehkä liian suuret. Odotin jotain todella hehkuvaa, mutta työt vaikuttivat vaimeilta.

Tukiaisen työt sen sijaan naulitsivat minut paikalleen pitkäksi aikaa. Hän on maalannut pitkään suurikokoisia töitä, joissa leikkii suloisia pikkutyttöjä vaaleanpunaisessa maailmassa. Olen pitänyt niistäkin töistä todella paljon, mutta nämä uudet tyttötutkielmat ovat vielä paljon kiinnostavampia. Tytöille on tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut muutoksen. Vaaleanpunainen maailma on nyt tumman violetti ja tyttöjen ilmeet nyrpeitä ja ilkeitä. Tytöt eivät leiki, he saalistavat. Kiltti bambi on edelleen mukana, mutta monessa työssä tyttöjen seurana on kissa, vaaniva eläin. Tytöillä ei ole oikeastaan paljon kontaktia toisiinsa. He toimivat ryhmässä, mutta yksinäisinä. He ovat kuin sissilauma suorittamassa tehtäväänsä.   

Tyttötaulut ovat muuttuneet myös tyyliltään, sarjakuvamaisista ja tarkkapiirtoisista maalauksellisemmiksi. 

                                                              Silver Tray

Sattui niin hienosti, että taiteilija itse oli paikalla vastailemassa lapsiryhmän kysymyksiin. Eräs pieni poika oli koko ajan käsi pystyssä ja tulkitsi tauluja hienosti. Minä riensin pyytämään kuvauslupaa. Sehän tuli. Sain luvan kuvata sekä taiteilijaa ja ryhmää että tauluja niin paljon kuin halusin. 

                                    Cat keeps the track

Olin niin taulujen maailman lumoissa, etten huomannut kysyä mitään. Nyt kysyisin, mitä tytöt oikein meinaavat. Pitääkö heitä pelätä? Mitä heille seuraavaksi tapahtuu? Onko nimi Kaunis maailma ironinen?

                                        Brothers Mountain

Myynnissä oli myös avajaisissa julkaistu kirja Katja Tukiainen Works part two, jossa on töitä vuosilta 2008 - 2013. Silmäilin sitä sillä mielellä, että "toi on pakko joskus saada". Entä jos hankkisimme jonkin Tukiaisen ison työn omaan olohuoneeseen! Joka aamu olisi tunne ah ja oh, taidetta josta pidän! Sitä paitsi Tukiainen on varmaan taiteilija, jonka taulujen arvo nousee tulevaisuudessa. Mies ei ollut mukana tässä näyttelyssä. Hän lähti omille teilleen ja kävi katsomassa Rasvaletti –valokuvanäyttelyä Hakasalmen huvilassa, kuvia 50-luvun Helsingistä. Pitää esitellä ostohaave hänelle sijoituksena.

                                              Pattern

Maalaustaiteen elämysten jälkeen kävin vielä Vanhan Ylioppilastalon myyjäisissä ja Tuomaan markkinoilla katselemassa taidekäsitöitä. 

Illalla saimme nauttia Tuusulassa viidesluokkalaisten lastenlasten esityksistä koulun joulujuhlassa. Toinen rakkaista soitti viulua ja toinen lauloi. Koulussa oli kaikki perinteiset jutut, oli tonttuleikkiä ja näytelmää ja laulua; erona perinteisiin kuusijuhliin vain uskonnottomuus, mikä on hyvä (koulujuhliin vain sellaista ohjelmaa, jossa kaikki voivat olla mukana) ja kansainvälisyys, mikä on myös hyvä. Lapset lauloivat useammalla kielellä ja tanssiesityksissä oli kaikkea ripaskasta sirtakiin. Hieno päätös kulttuuripäivälle!