Intouduin siivoamaan säilömiäni lehtiartikkeleita. Joukossa oli tammikuinen HS:n juttu inhokkisanoista ja sanonnoista. Jutussa inhokit oli jaettu muutamiin pääluokkiin: pörssiyhtiökieli (resurssi), söpöilykieli (masuasukki, paituli, kotoilu), anglismit (keissi), tekopirteydet (voimaantua, parhautta) ja ärsyttävät sanonnat (aikuisten oikeesti). Itseäni on viime aikoina ärsyttänyt nopeasti levinnyt juurikin. Juuri ei tarvitse mitään vahvistusta. Myös kieleen jo ajat sitten hyväksytty sana myöskin on ihan turha, koska myös kertoo jo yksinään saman asian.
Tämä juttu sai minut
pohtimaan termiä blogi. Sehän tulee englanninkielen blog-sanasta, joka on
lyhenne sanasta weblog. Miksi kukaan ei
ole keksinyt suomeen omaa sanaa? Vai
eikö ole yritettykään? Meillä on viime aikoihin asti pyritty kiitettävästi löytämään
uusille ilmiöille omia termejä kuten kännykkä ja tietokone. Kompuutteri ei
kuulostaisi ollenkaan niin pahalta kuin blogi. Meidän äänneympäristössämme
blogi kuulostaa puklaukselta, oksennuksen ääneltä tai vähättelyltä ”blää”.
Englannin kielessä taas blog on ihan neutraalinkuuloinen; samantyylisiä sanoja
on muitakin, blob, blur, blunt jne. Ploki ei käy, koska Timo Soini on ominut
sen eikä se sitä paitsi kuulosta yhtään paremmalta, ja loki-sanalla on jo oma
merkityksensä.
Myös sana bloggari on
aika huono sana suomenkieleen. Se muuntuu monen suussa plokkariksi, mikä
ainakin Pohjois-Satakunnassa tarkoittaa valikoijaa. ”Ota nys siitä vaan se
päällimmäinen äläkä plokkaa”, voidaan sanoa jollekin, joka siirtelee (”myllää”)
tomaatteja kaupan vihanneshyllyssä.
Eikös joku blogistaniassa
keksisi meille tällaisten kirjoitusten laatijoille ja meidän omille
palstoillemme hyvän nimen? Kenties tätä onkin joskus pohdittu. En ole vielä päässyt
lukemaan Kirjablogikirjaa (seuraavana kirjaston jonossa); siinä ehkä löytyisi
historiaa, jos asiaa on joskus pähkäilty. Onko tämä blogi-sana muiden mielestä
huono ja ruma? Jos niin on, niin eikö panna viisaat päämme virtuaalisesti yhteen
ja ryhdytä kehittelemään parempaa. EHDOTUKSIA?
Hyvä ”bloggaus” :)
VastaaPoistaLuin ja kauhistuin Hesarin listan. Eniten minua kuitenkin listan ulkopuolelta ihmetyttää esim. metsuri-sanan vieroksunta, onko metsäluonnon hoitaja parempi? Ylipäätään esimerkiksi sanassa työläinen ei ole minusta mitään pahaa, mutta sitä ei käytetä juurikaan, vaikka työntekijän asema on varsin heikko YT-tilanteessa.
Englannista lainasanoja pursuaa, jo vuosikymmeniä sitten kuten pin up, tai take away –annos. Edelleen ihmetyttää sanan ”ongelma” vieroksunta, ongelma minusta ratkaistaan, eli se on neutraali sana, sen sijaan haaste tarkoittaa esimerkiksi haastetta oikeuteen, eli sanana haaste sisältää negatiivisen konnotaation.
En ole tiennytkään, että metsuri-sanaa on alettu vieroksua. Metsäluonnon hoitaja - koomista! Haaste-sanan koen samalla tavalla kuin sinä. Myös adjektiivi haastava on otettu korvaamaan vanhat hyvät vaikea ja vaativa. Koulukiusaaminen muuttui oudosti koulukiusaukseksi jossain vaiheessa. Kiusaus tarkoittaa houkutusta/kutkutusta, esim. kinkkukiusaus on niin herkullinen, että houkuttelee maistamaan. Toivottavsti koulu tänäkin syksynä houkuttaa ja oppilas kokee kiusausta panostaa täysillä kouluun, jossa ei ole kiusaamista.
VastaaPoistaTiedän kyllä, että ei sen blogi-sanan tilalle mitään tule. Se on niin yleistynyt. Toisaalta, kirjallisuusblogilaiset ovat kiinnnostuneempia kielestä kuin esim. heppabloggarit, joten ei sitä tiedä ...
Kiusaus on tosiaan eri sana kuin kiusaaminen. Keissi kuuluu samaan ryhmään lainoja kuten reitata, klousata ja buutata. Kirjablogeissa on kyllä pääosin suomalaisia sanoja.
VastaaPoistaMuistelen, että 1990-luvulla puhuttiin nettipäiväkirjoista, mutta ilmeisesti termi oli niin kankea, että blogi yleistyi Suomessakin. Blogi-sanan etymologiaa ei kirjablogikirjassa ole ikävä kyllä avattu.
VastaaPoistaSosiaalisen median kieli on muutenkin suomen kannalta köyhää: tviittailaan, mesetetään, ollaan Facessa jne.
Kaikille bloggaajille voisi toki olla hauska haaste pohtia suomalaiskantaista harrastukseen sopivaa sanaa. Vaikka bloggaaja tai blogisti - tästäkin on eri muotoja - alkaa olla koko lailla vakiintunut.
Niinhän se on, kun joku sana vakiintuu, niin sitä on vaikea enää mennä muuttamaan. Termi nettipäiväkirja on todella kankea, eikä kerro totuutta, koska blogit eivät usein ole päiväkirjoja, vaan hyvinkin erilaisia kirjoituksia.
VastaaPoistaNaamakirja, jota sanaa itse leikillisesti käytän, olisi minusta ihan hyvä ja saisi tulla käyttöön, varsinkin koska facebook äännetään aina väärin 'feisbuuk', kun pitäisi ääntää lyhyellä u:lla 'feisbuk'.
Minua on kauan kismittänyt tuo haasteellinen ja sen käyttö joka paikassa. Mikään ei enää ole vaikeaa vaan haasteellista. Kuitenkin on paljon asioita jotka oikeasti ovat kamalan vaikeita vaikka niistä kuinka haastaisi!!
VastaaPoistaBlogi on varmasti pysyvä sana ja ei enää muuksi muutu. Ruokamaailmassa on myös paljon lainasanoja, joille olisi hyviä suomalaisia vastineita. On sleisseja, cuppeja, dinnereitä, tousteja, broiskuja, panniineja, fisuja jne. Uunituoreena kokkina kun menet ravintolan keittiöön niin et oikeasti tiedä mistä puhutaan, hetken menee ennen kun pääset sisälle kielimaailmaan.
Oi Riitta, nyt vasta, yli neljän vuoden päästä huomaan tämän, kun ohjauduin tänne jostain syystä.
VastaaPoistaEn osannut varmaan silloin blogini alkuaikoina katsoa tulleita viestejä eivätkä ne tulleet myöskään puhelimeeni. Niin, nykyään sanotaan jo puhelin eikä kännykkä, koska se on se puhelin ja lankapuhelin on erikoisuus.
Hyviä esimerkkejä ruoka-alan sanastosta sinulla.