keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Hyvää lukuruokahalua!



Minulla on pöydällä - tai pöydillä - pinoittain uutuuskirjoja.  On Riikka Pelon ja John Irvingin ja Khaled Hosseinin  tiiliskiviromaanit sekä  Colm Tóibínin ja A.S. Byattin novellikokoelmat, ja monta muuta, oikein varauksen kautta hankittuina ja tietenkin palautettava ajallaan, koska uutuuksia odottavat muutkin, ja mitä teen minä  –  alan lukea vanhoja tuttujani.  Aloin ikävöidä Coetzeeta ja niitä pohdintoja pahuudesta, mitä hänen kirjansa joka lukukerralla synnyttävät, ja toisaalta tunsin, että tarvitsen Karin Fossumin Rakasta Poonaa sen herättämän mielen liikutuksen  vuoksi. Siinä ohessa olen lukenut mm. kolumnikirjoja. Kolumnit ovat suuri rakkauteni. Leikkaan sanoma- ja aikakauslehdistäkin onnistuneita kolumneja talteen. The Beatles -yhtyeen tarina The Love You Make vei mukanaan ja palautti nuoruuden muistoihin, Vesimiehen aikaan.

Lukemisen kanssa on vähän sama kuin värien tai syömisen, maku ja tarve vaihtelee. Joskus kaipaa viileää sinistä, joskus on pakko saada ympärilleen hehkuvanpunaista. Joskus maistuu kaurapuuro ja joskus on saatava kunnon pihvi.

Kokeillaanpas tällaista. Kirjoitan muutamista lukemistani kirjoista parin lauseen tiivistyksen. Saatan joskus kirjoittaa lisää, kun siltä tuntuu.



J. M. Coetzee, Waiting for the Barbarians, 1980
Kirja kuvaa periaattellisen ihmisen, joka pitää linjansa muuttuvissa olosuhteissa. Kirja kertoo, miten rakennetaan uhkakuvia ja kysyy, kuka onkaan uhka.

J. M. Coetzee, Maan sydämessä, 1986
Kirja syyllisyydestä. Vimmainen kuva eristyneenä elävästä ihmisestä, joka pyrkii yhteyteen.

Karin Fossum, Harriet Krohnin murha, 2010
Jännittävä kuvaus murhaajan psyykestä.

Karin Fossum, Rakas Poona, 2001
Rikosromaani, josta muokkautuu maailman kaunein rakkauskertomus.

Tua Harno, Ne jotka jäävät, 2013
Onnistunut esikoiskirja, joka  kertoo periytyvästä orpoudesta ja sitoutumiskammoisuudesta.

Diana Webster, Here and There, 1996
Nokkelia tarinoita, jotka alun perin esitettiin puhuttuina,  Dianan itsensä kertomina radiossa kesällä 1996.

Panu Rajala, Lavatähti ja kirjamies, 2013
Hyvä teema, yhteensopimattomien avioliitto, mutta valitettavasti Rajala menee siitä, mistä aita on matalin. Liian kevyttä.

Roman Schatz, Saksalainen rakastaja, 2011
Hyviä, velmuja kolumneja.

Anne Fried, Lisälehtiä, 1992
Ei ollutkaan jatko-osa Elämän väreille kuten odotin, vaan nimensä mukaisesti vähän sitä sun tätä, silti hieno lisä.


The Love You Make, The Beatles, 1983
by Peter Brown & Steven Gaines

              And in the end,
              The love you take,
              Is equal to the love,
              you Make.

             
                 






klo

5 kommenttia:

  1. Inna Vaara3. heinäkuuta 2013 klo 14.51

    Kiitos taas! Vähälukija tykkää myös Fossumista, ihastus alkoi jo Evan katseesta. Löysin antkvariaatista Maan sydämessä; kiehtoo jo ensi sivuilta, vaikkakin varmaan synkkää luettavaa.

    VastaaPoista
  2. Marjatta Mentula3. heinäkuuta 2013 klo 16.46

    On se todella synkkä. Mietipä lukiessasi, mikä kaikki sinun mielestäsi tapahtuu oikeasti ja mikä päähenkilön mielessä. Cetzeella on tietysti mielessä Etelä-Afrikka apartheidin aikaan, jolloin isännät ja orjat elävät eri maailmoissa, mutta kyllähän tämä voisi tapahtua muuallakin, missä vain on iso ero yhteiskuntaluokkien välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna Vaara4. heinäkuuta 2013 klo 17.49

      Kiitos vastauksesta. Palaan asiaan kun olen edennyt kirjassa. Muistutan että olen hitaampi lukija kuin useimmat kirjablogeja selaavat himolukijat.

      Poista
  3. Marjatta Mentula4. heinäkuuta 2013 klo 19.38

    Hei, sinun ei ehkä kannattaisi lukea tuota uutta postaustani ennen kuin olet lukenut kirjan. Saatat nähdä sen ihan eri tavalla. Coetzeen kirjoissa on niin monta tasoa ja tietysti oma persoona vaikuttaa siihen, miten kirjan kokee. Minä eläydyin päähenkilöön hyvin, koska olen itse kärvistellyt ja tylsistynyt nuorena pienellä maatilalla kaivaten "isoon maailmaan".
    Minusta tuo hitaus on vain hyvä asia. En ymmärrä, miksi lukemisessakin pitäisi olla kauhea kiire. Ja tuo termi "vähälukija", mitä käytät itsestäsi on myös todella sympaattinen.

    VastaaPoista