Nimien kääntämisestä

Kun luen käännösromaaneja, katson aina myös alkuperäisen nimen ja mietin, onko suomalainen nimi toimiva, huono vai jopa alkuperäistä parempi.  Viimeksi ajattelin tätä asiaa Diana Websterin kahden kirjan kohdalla. Finland Forever on suomennettu Ikuisesti Suomi, mikä ei mielestäni vastaa englantilaista nimeä, sanatarkasti kyllä, mutta ei merkitykseltään. Minulle Dianan ”Finland forever” kuulostaa samalta kuin esimerkiksi ”Suomelle rakkaudella” tai ”Suomi se on!”. ”Ikuisesti Suomi" on liian juhlava ja pateettinen, kun ottaa huomioon tekstin kodikkaan tyylin. Jos kirjoitettuun kieleen saisi vitsailevan äänen värinän, niin silloinhan se kävisi.

Websterin toinen omiin kokemuksiin perustuva kirja, yhdessä tyttären Victoria Websterin kanssa tehty So Many Everests on suomalaiselta nimeltään Niin monta Mount Everestiä. Joku näytti neuvovan Dianaa tämän blogissa, että laittaisi kirjan nimeksi ”Läpi harmaan kiven”, koska suomalaiset eivät ylitä vaikeuksissaan vuoria vaan menevät kiven läpi. Minusta tämä valittu nimi on juuri oikea. Kiven läpi meneminen on liian kulunut sanonta, sen sijaan Everest kuulostaa salaperäiseltä ja on tuore metafora. 

Englantilaisen Chris Cleaven ansiokas romaani The Other Hand ilmestyi USA:ssa nimellä Little Bee ja suomeksi Little Been tarina. Kyllä ”Toinen käsi” olisi ollut parempi nimi. Little Bee on kirjan päähenkilö, se on selvä, mutta kun ajattelee, mitä kirjassa tapahtuu, niin käsikohtaus on se, mistä kaikki lähtee liikkeelle.
Amerikkalaiset olivat halunneet helpon nimen. Miksi me Suomessa matkimme amerikkalaisia mieluummin kuin olemme uskollisia kirjan tekijälle?