Kolme kirjaa mielenterveyden järkkymisestä

Juha Hurme:Hullu, 2012
Juha Hurmeen romaani Hullu on omakohtainen kokemus psykoosiin putoamisesta ja mielisairaalajaksosta, jonka tämä lahjakas teatterin uudistaja - ohjaaja - käsikirjoittaja - kirjailija vietti helsinkiläisessä mielisairaalassa. Hurmeen tyyli on reippaan jätkämäinen, rehellinen ja hauska. Pahimmasta selvittyään hän teki sairaalassakin teatteria toisten potilaiden kanssa kunnioittaen aivan kaikkien näkemyksiä tasavertaisesti. Itse asiassa Hurme paransi itsensä kirjoittamalla ja kommunikoimalla. Hurme pitää yleensäkin yhteisöllisyyttä elintärkeänä ja katsoo, että me olemme oikeastaan olemassa vasta yhteydessä toisiimme. 

William Styron:Pimeän kuva, Muistelma hulluudesta, 1990
Amerikkalaisen kirjailijan William Styronin kertomus on seikkaperäinen raportti itse eletystä syvästä masennuksesta ja siitä toipumisesta 80-luvulla. Hän kirjoitti alun alkaen masennuskokemuksestaan esitelmän psyyken häiriöitä käsittelevään symposiumiin. Sitten hän laajensi esitelmätekstinsä esseeksi Vanity Fair –lehteen ja siitä edelleen kirjaksi. 

Neil Hardwick:Hullun lailla, 1999
Styronin kirja toi mieleeni suomalaisen vastaavanlaisen kirjan, jossa kirjailija kertoo omasta uupumuksestaan ja masennuksestaan. Hardwick kirjoitti sairautensa kehittymisestä alun alkaen vain psykiatrilleen osana kuntoutumisohjelmaa, mutta työsti tekstinsä kirjaksi kustantajan pyynnöstä. Kuinka ollakaan, kirjan lopussa hän kiittelee Styronia, jonka muutama vuosi aiemmin julkaisema Pimeän kuva antoi hänelle toivoa ja kokemuksen siitä, että joku toinenkin on kokenut saman. 

Mielestäni nämä kolme kirjaa ovat tärkeitä valistuskirjoja. Hardwick korostaa sitä, että masennuksessa on kyse vakavasta sairaudesta. Hän julkaisi kirjansa 90-luvun lopussa, jolloin jotkut julkisuuden ihmiset käyttivät muotitermejä burn out ja masennus liian kevyesti, kertoipa joku parantaneensa masennuksensa kävelylenkeillä koiriensa kanssa. Tasaisen mielenterveyden omaavalle lukijalle nämä kirjat ovat jännittäviä matkoja psyyken moninaisuuteen ja epätoivoiselle ne antavat aivan varmasti tietoa, lohtua ja toivoa. Styron päättää kirjansa sanoihin ”näimme jälleen tähdet” ja Hardwick ”se ei ollut kenenkään vika, se oli sairautta”.