Aki Ollikainen, Nälkävuosi

Aki Ollikaisen esikoisromaani Nälkävuosi on mestariteos. Minusta vaikuttavinta siinä on kirjan kaikinpuolinen kauneus: kauniit, vanhanaikaisen tyylikkäät kannet, huoliteltu taitto, hiottu kieli ja täydellinen rakenne. 

Kirja kertoo nälkätalvesta 1867 – 68. On kylmää ja ihmisiä kuolee, mutta Ollikainen kuvaa kuolemankin esteettisesti. Nääntynyt luhistuu, putoaa ja vajoaa. Nälästä selvinnyt lusikoi ruokaa hartaana aivan kuin syöminen olisi pyhä toimitus. Kärsivien unet ovat kauniita muistoja ja matkoja valkoisen kuoleman keskellä. 

Nälkävuosi  on pienikokoinen romaani, mutta vaikuttavuudeltaan suuri. Kirjaa lukiessa muistui mieleeni, miten 91-vuotias isäni kertoi oman isoäitinsä kuvauksia ihmislaumoista, joita tuli jonossa maalaistalon laskiämpärille tutkimaan löytyisikö sieltä jätteistä jotakin ravinnoksi kelpaavaa. Tätä silminnäkijäkertomusta toistaessaan isäni ääni sortuu. Minulle tapahtui samoin lukiessani Nälkävuotta. Luulen, että kirja vaikutti myös siihen, että ryhdyin Unicefin kuukausilahjoittajaksi. Näitä nälkävuosiahan on menossa koko ajan eri puolilla maapalloamme. Me satumme olemaan tällä kertaa hyväosaisten joukossa. Aki Ollikaiselle kiitos siitä, että hän muistuttaa tästä asiasta mieleenjäävästi.