perjantai 4. elokuuta 2023

Aattelu rulettaa


Mökkiranta

Otsikko on Pekka Kytömäen oivaltavan palindromikirjan nimi. 

Kaiken aikaa tapahtuu asioita, joissa aattelu e i ruleta. En nauti tästä ajasta. Haluaisin palata jonnekin 90-luvulle, aikaan ennen lapsellisia sometappeluita ja twiiteillä tiedottamista.

Huomattava osa perussuomalaisten ministereistä on todistetusti jakanut rasistisia ja fasistisia viestejä sosiaalisessa mediassa. Yksi on nyt luvannut, että kyllä hän voisi irtisanoutua rasismista "sellaisena kuin se on klassisesti ymmärretty". Siis mitä? Onko olemassa jokin uusi ja moderni rasismin muoto? Onko olemassa hyväksyttyä ja ei-hyväksyttyä rasimia? Voiko olla silleen pikkuisen ja hyväksytysti natsi? Vai onko tämä ministeri peräti käyttänyt sanoja natsi ja jutsku rohkeasti tabuja uhmaten ("Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista.") kuten lapset tietyssä ikävaiheessa ns vessasanoja. Minua nauratti, kun lapsenlapsi rallatteli päiväkodista haettaessa pissakkakkapeppupimppi. Päiväkotilaisista on hauskaa toistella "arveluttavia" sanoja, mutta se on ohimenevä vaihe ja katoaa itsekseen. Nämä ihmisryhmiin kohdistetut loukkaukset on selitelty myös huumoriksi. Ei siitä muuta kuin että huumori on vaativa laji. 
Entä se ajatus, että saksalaiset eivät ymmärrä muokata natsimuistomerkkejä turistikohteiksi - rulettaako aattelu siinä? Eipä ruleta.

Kaikkein hämmästynein olen siitä, että itsestäänselvää rasismin ja fasismin tuomitsemista hämärretään keskusteluissa yleisesti, muutkin kuin näihin loukkauksiin osallistuneet, etsimällä kaikenlaista muuta pahuutta ajastamme ja ikään kuin oikeuttamalla se pieni rasismi sillä, että kyllähän siellä toisessa ääripäässäkin on sitä ja tätä! Mitä? Ja missä? Ai että joku maalasi graffitteja ja joku on koulusketsissä teininä mustannut naamansa?

Entä anteeksipyynnöt? Vasta pakotettuna ja toisella suupielellä pelleilykavereille viestien, että ei tässä mitään, sorry vaan te niuhot, jotka olette loukkaantuneet ja jos nyt turhaan pelkäätte Suomen maineen vuoksi.
Missä viipyy anteeksipyynnöt niille loukatuille ryhmille?

Ja voiko ihminen noin vain muuttaa maailmankuvaansa päiväminässään, ilman että ne öiset ajatukset vaikuttavat työhön, jota tehdään meidän kansalaisten valitsemana meidän elämäämme koskien. 


Väsyn näihin hölmöilyihin. V ä s y n.

Vasta juuri olemme pääsemässä ohi pahimmasta miesten metsästämisestä osana ylikuumennutta #metoo-toimintaa, jossa hups tuli hieman "oheisvahinkoja". Huomasitteko pikku-uutisen, miten Kevin Spacey on vapautettu kaikista yhdeksästä seksuaalisen hyväksikäytön syytteestään? Häntä syytettiin miesten seksuaalisesta ahdistelusta lontoolaisessa Old Vic -teatterissa, jossa hän toimi taiteellisena johtajana. Jo aiemmin hänet oli vapautettu vastaavista syytteistä New Yorkissa. Kun aika on otollinen ja paahdetaan höyry päällä, löytyy aina ihmisiä jotka yrittävät hyötyä syyttämällä julkisuuden henkilöitä - armotta, koska heitä ei mielletä ihmisiksi.
Aattelu rulettaa?   


Valitsevatko amerikkalaiset todella presidenttiehdokkaakseen henkilön joka on syytettynä vakavista, jopa maanpetostyyppisistä rikoksista? Pääseekö tämä henkilö mahdollisesti presidentiksi asti johtamaan maata vankilasta käsin? Kyllä täytyy olla etevä ja korvaamaton henkilö!

Venäjästä ja sen aggressioista en jaksa enää sanoa mitään. Olen kauhuissani. Ihmettelen vain sitä, että jotkut pitävät yhä täällä meilläkin presidentti Putinia viattomana länsimaailman uhrina. 

Toisten elämän moralisoiminen ja rajoittaminen: kenellä on pienin hiilijalanjälki, kuka osaa oikeat sukupuolijaottelut, feminismin termit ja ihmisten lokeroinnit...! Senkö takia jotkut nyt eivät sitten tohdi tuomita edes rasistista käytöstä, etteivät vain leimautuisi moralisteiksi? Kyseessä on täysin eri asia!
Ihmisarvossa ei ole mitään neuvottelemista - se on tai sitä ei ole. 


Yksi Pekka Kytömäen palindromirunoista kuuluu seuraavasti:
Olemassaolo:
loassa melo.

Olette ehkä ihmetelleet blogitaukoani. Olen ollut sosiaalinen, viettänyt aikaani lasten ja lastenlasten kanssa, käynyt mökillä. Olen lukenut paljon, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa lukemastani, vaikka juuri kirjoista kirjoittamista kaipaan.
Kunhan saan tämän "tilannekatsaukseni" pois alta, niin sitten on kirjojen vuoro. 


Heinähattu piirtää, Vaari seuraa

Kiinnostavimpia viime aikoina lukemiani on Osamu Dazain The Flowers of Buffoonery, jossa väsynyt kirjailija kertoo nuoruuden itsemurhayrityksestään ja sen jälkeisestä pelleilystä parantolassa parin kaverinsa kanssa. Vanhempi ihminen tarkastelee hämmentyneenä ja ihaillen nuoren itsensä "ilveilyn kukkasia" tilanteessa, jossa yleensä käyttäydytään toisin. 

Olen nauttinut kovasti eri-ikäisten läheisteni seurasta. Sääkin on suosinut meitä. Muualla maassa on satanut kovastikin, meillä on nautittu auringosta.
Pääsimme mökille, jossa yksi lapsenlapsista teki kesätöitä, kantoi roskia, teki klapikoneella klapeja ja maalasi saunan seinät tervamaalilla.

Kävimme teinien kanssa katsomassa kaksi uutta toimintaelokuvaa Mission Impossiblen ja Indiana Jonesin. Totean vain, että sitä toimintaa oli tarpeeksi paljon ja se riittääkin vähäksi aikaa. 
Katsoin jokin aika sitten myös Oppenheimerin, jonka rakenneratkaisusta pidin. Lopussa palataan viehättävästi erääseen selittämättä jääneeseen tapahtumaan. Tämä elokuva tuntui hieman pitkitetyltä, kuten minusta lähes kaikki ylipitkät, kolmituntiset. 
Suosittelin teineille katsottavaksi kolmea elokuvaa - jos jostain löytyy: Pan's Labyrinth, Beasts of the Southern Wild ja Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä

Toivotan lukijoille hyvää viikonloppua, kesäisiä nautintoja ja mielenrauhaa!

 

Muotokuva Mummista eli minusta


11 kommenttia:

  1. Mietinkin juuri, että en ole nähnyt sinulta postausta pitkään aikaan - mukava kuulla päivityksistäsi!

    Samoja asioita olen pyöritellyt mielessä, rasismikeskustelu menee minullakin ihon alle. Inhoan tätä hiusten halkomista - puolin ja toisin. Olen itse elänyt nyt 23 vuotta toisessa maassa, jossa kuulun vähemmistöryhmään. Ja vaikka olen säästynyt ikäviltä kommenteilta niin tunnistan kyllä selkeästi jos minut nähdään yksilönä tai vain etnisen ryhmäni edustajana. Olen esim. saanut jo ihan riittävän annoksen puukko- ja kossu-vitsejä... Näille tilanteilla voin useimmiten vain naureskella, mutta huomaan nyt tässä meneillään olevassa keskustelussa, että ne jotka ovat koko elämänsä eläneet valtaväestön ryhmässä eivät voi ymmärtää kuinka vastenmieliseltä se "rasismin määrittelyistä" saivartelu kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin ihmisille vitsailu on sitä, että itseä naurattaa toisen/toisten kustannuksella. Jos on hiukankaan tuntosarvia, niin miettii vitsailun kohteen tunteita, ja turvallisintahan on itseironia. Onko kukaan perussuomalaisten vitsailijoista koskaan muuten kohdistanut huumorin kärkeä itseensä?
      Ja miksi kaiken sanankäytön pitää olla naljailua, jota he kutsuvat virheellisesti sarkasmiksi?

      Nyt PS:n eduskuntaryhmän pj Jani Mäkelä selittää oikein koko aukeaman jutussa päivän Helsingin Sanomissa, miksi harvat puolueen kannattajat pitävät rasismin torjuntaa tärkeänä - "vähän niin kuin haistatetaan".
      Hän ei myöskään katso, että suuremman ihmisjoukon arvostelu (ja perussuomalaisittainhan se tapahtuu pilkkaamalla) olisi rasismia. ?
      Eduskunnan puhemies Halla-ahohan onkin sanonut vaalivansa tehtävässään puheen vapautta eikä missään nimessä vahtivansa sen rajoja, kuten häntä ennen on tehty.
      Perussuomalaisille haistattaminen näyttää olevan tärkeää.

      Poista
    2. Rasismin määrittely on vähän kuin mittaisi itkua toista hakatesssa: vähän nyyhkii - saa lyödä lisää, ei tämä edes ole väkivaltaa; parkuu ääneen - ei ymmärrä leikkiä; huutaa suoraa huutoa - sorry, jos joku asiaa seurannut nirsoilija loukkaantui.

      Poista
  2. Minäkin jo huolestuin, että missäs se Marjatan uusin blogikirjoitus luuraa - ja otaksuin kyseessä olevan myös taisteluväsymys yhteiskuntaamme kohtaan. No, Aaltola on nyt sentään presidenttiehdokas, hän voisi kieltää twiitit ja somen, niin Suomen kansa uskoo. Onneksi kuitenkin olet viettänyt aikaa mukavien asioiden parissa. Tuo Oppenheimer on myös to do -listalla (vaikka kyseinen sana ärsyttää), myönnän myös haaveilevani Barbie-askiin ahtautumisesta. Ei kukaan sinnekään menisi, ellei siitä saisi kuvaa someen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä jo menin elokuvateatterin aulan Barbie-askiin, kun sattui olemaan vaaleanpunainen paita päällä. En julkaise sitä kuvaa, mutta leffan aion katsoa ihan lähipäivinä.

      Lasten perheitten kanssa pääsi kyllä mainiosti irti päivänpolitiikasta. Tässä eläkeläisenä vapaarouvana pitää ihan varoa, ettei uppoa liiaksi huolehtimaan itselleen liian isoista murheista, koska voimattomuus voi tosiaan johtaa taisteluväsymykseen.

      Poista
  3. Kovasti ihmettelin eilen lehdissä sitä irtisanoutumista rasismista "sellaisena kuin se on klassisesti ymmärretty" ... Mitä hän sillä tarkoitti? Olisi vaan sanonut irtisanoutuvansa rasismista ja piste. Se loppuselittely tuntuu epäilyttävältä, kuin hän sillä sallisi itselleen muunlaisen rasismin. Eilen TV:n 8 minuuttia -ohjelmassa oli virkistävää kuunnella Timo Soinin suoraa hyvää puhetta ilman venkoilua tai kiertelyä. Lisää semmoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin sen äsken. Hyvin ja napakasti tehty haastattelu, ja Soini on suora ja kuin vastakohta nykyään puolueen kärjessä oleville.

      Soinin virhe oli se, että hän hankki jytkyn ottamalla puolueeseen ihan ketä vain. He (pahimmat suunsoittajat) eivät päässeet ministereiksi, mutta tekivät myyräntyötä ja valtasivat sitten puolueen yhdellä rysäyksellä. Muistan kun Sebastian Tynkkynen kumppaneineen ryntäsi lavalle ja Soini yritti lempeästi vähätellä ongelmaa kutsumalla porukkaa sonnilaumaksi.
      Olisi pitänyt erottaa hajottajat joukosta ajoissa eikä vain "harjailla" päästämällä lomalle joksikin aikaa. Valta hämärsi Soinin arvostelukyvyn.
      Olen monesti miettinyt, miten ne maltillisemmat ps-kansanedustajat ovat enää kestäneet olla mukana puolueessa Halla-ahon aikana. Ehkä tämä hallituksessa olo (olkoon sitten minkä pituinen vain) saa katoa aikaan ja jäljelle jää erittäin maahanmuuttokielteinen pieni oppositioryhmä.

      Poista
  4. Maailman ihanin muotokuva ilmeisesti maailman ihanimmalta Heinähatulta! Terv InnaVaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Kiitos Inna, että huomasit sillisalaattisepustukseni parhaan osan.
      Meidän pienin käy usein meillä ollessa vaatehuoneessa valitsemassa itselleen ja minulle päivän vaatteet. Tuo minun Marimekon Essu-mekkoni tai Emännän essu, mikä sen nimi olikaan, on varmaan jostain 80-luvulta.
      Heinähattu sai juuri oman puhelimen ja ilmoitti innoissaan: "Puheluja odotettavissa!"

      Poista
  5. Olipa hieno kirjoitus. Kiitos siitä! Hyvä että jaksat. Kaiken ikävän nykykohinan aikana on kiva saada hyviä lukuvinkkejä.

    Palindromikirjaan täytyy ehdottomasti tutustua.

    Osamu Dazaista: Lainasin uuden suomennoksen hänen kirjastaan "Merenneito ja muita kertomuksia" koska tykkään japanilaisista kirjailijoista. Tämä oli vähän erilainen, niminovelli oli aika hurja, siinä oli vahvasti läsnä japanilaisten hierarkia- ja väkivaltaperinteet sekä kauhu kasvojen menettämisestä. Heti kohta jo oltiin valmiiita päitä katkomaan ja seppukua tekemään...

    Kauniita kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä lainata tuo Dazain novellikirja.
      Kasvojen menettäminen on hyvin vahvasti läsnä myös tässä romaanissa The Flowers of Buffoonery: Pelleillään, kun halutaan peittää, että on halunnut tappaa itsensä.
      Tämä käyttäytyminenhän on muuten yleensäkin ominaista teineille, muuallakin. Siksi varmaan nuoret tekevät enemmän itsemurhia kuin vanhat, jotka ovat jo tottuneet kasvojen menettämiseen ja kolhuihin.

      Kauniita loppukesän päiviä sinulle myös!

      Poista