torstai 27. lokakuuta 2022

Ja nämäkin jäivät mieleen Pohjois-Kyproksen matkalta



1. Katunäkymät, joissa oli sekaisin vanhaa ja uutta ja hyvin vanhaa, jopa roomalaisaikaista 



Lefkoşan kadulta, Kuva:Ume


Minareetin tulisi kurottaa aina korkeimpana kohti taivasta, ja 
onhan se tässäkin hivenen modernia rakennusta korkeampi. 


Karavaaniseralji jonka entiset matkustajien huoneet ovat nyt 
käsityöputiikkeja. 



Famagusta


2. Taitava, hauska ja innostava oppaamme Cem eli Sami

Sami ja kepin päässä apulaisensa Pekka

En saanut oikein hyvää otosta Samista, aina oli jonkun pää edessä, mutta kelpuutan tämän.
Meitä oli 44 ihmisen ryhmä, aivan liikaa, mutta niin vain Sami johdatteli porukkansa varmoin ottein ja aikataulusta huolta pitäen paikasta toiseen, jakoi infoa ja oli hauska. Opettajana työni tehneenä tiedän, mitä tarvitaan joukon kiinnostuksen ylläpitämiseen. Kuiva tieto ei riitä, pitää olla huumoria, lämpöä ja tilanneherkkyyttä. Harmituksen tunteita nostivat mm pakkovisiitit tietyissä myyntipaikoissa, mutta Sami osasi lohduttaa ja muistuttaa, että kyllähän me tiesimme, että ne sisältyivät ohjelmaan ja siksi matkamme olikin niin huokea. 
Cem on kotoisin Ankarasta. Hän puhui suomea, koska oli asunut Suomessa useita vuosia. Hän osasi katsoa asioita myös meidän silmillämme ja oli nähnyt maailmaa oltuaan oppaana monissa maissa. 
Saimme Cemiltä paljon sellaistakin tietoa, mitä en matkaopaskirjoista ole löytänyt, esim suosituimmat naisten ja miesten nimet (Fatima, Sofia, Ömer,Mustafa) ja keskipalkka (Pohjois-Kyproksella 8500 liiraa ja Turkissa 4500 liiraa). Ei ihme, että Turkin puolelta tullaan mielellään töihin Kyprokselle huolimatta tunnin lentomatkasta. Kurssi: 1 EUR = 18 TRY eli palkka olisi Turkissa vain 240 euroa. Kun katselin hintoja kaupoissa, niin eipä sillä Kyproksen lähes puolta isommalla palkallakaan paljon shoppailla. 


3. Mattoja, koruja, nahkaa ja turkiksia


Pasha Port Carpet Factory


Famagustan satamassa pääsimme tutustumaan moderniin mattoateljeehen, jossa esiteltiin toinen toistaan upeampia käsin valmistettuja mattoja, gobeliineja ja maalaukselta näyttäviä taideteoksia.
Näimme miten mattoja tehdään. Yhden maton kutominen saattaa viedä kolmekin vuotta. Kutoja pysyy yleensä samana, koska jokaisella on hieman erilainen käden jälki. Kutojat ovat pienestä pitäen äitiensä opettamia naisia maaseudun kylistä.

Tiettyyn esittelyvaiheeseen asti sai kuvata, mutta kun tuli taideaarteiden vuoro, niin kamerat piti siirtää laukkuun. Johtaja, joka seisoo keskellä sinisessä paidassa, kertoi syyn: plagiointivaara.
Luulisi, että isoimmat matot ovat kalleimpia. Ei suinkaan, kaikkein kallein työ oli pieni seinävaate Viimeinen ehtoollinen, joka oli kudottu hyvin ohuella silkkilangalla. Sen hinta oli kymmeniä tuhansia. 

Kun esitykset oli ohi, oli mahdollisuus hieroa kauppaa ateljeen myyjien kanssa. Meillä ei  ollut mitään aikomusta ostaa mattoa matkalta. Ei olisi varaakaan, ja pidämme enemmän pohjoismaisesta tyylistä.
Kuinka ollakaan vanha johtaja hakeutui minun ja mieheni luo, tilasi teet (turkkilaisessa kulttuurissa juodaan näissä tilanteissa aina teetä tai kahvia) ja pyysi keskustelemaan. Hän kertoi käyvänsä tehtaalla enää kahdesti viikossa ja lähinnä vain tavatakseen ihmisiä. Kun kehuin hänen englannin taitoaan, joka oli parempi kuin minulla, erittäin kaunista brittienglantia, hän kertoi käyneensä 10-vuotiaasta asti englanninkielistä koulua. Eipä ihme siis! Ja yllätys - hän oli ollut Ruotsissa kotikielenopettajana ennen kuin hakeutui liike-elämään. Tottakai hän ymmärsi, ettei opettajilla ole varaa arvomattoihin. Oli valtavan mukavaa jutella tämän herrasmiehen kanssa. 
Brittihallinnon vaikutus näkyy myös kouluissa. Pohjois-Kyproksella on hämmästyttävän monta yliopistoa, opetuskieli on englanti ja opiskelijoita on paljon Afrikasta ja Aasiasta. Näitä nuoria oli töissä opintojensa ohella hotellien ravintoloissa. 

Seuraavana päivänä ajeltiin Kyreniaan koru- ja nahkatehtaaseen.
Korutehtaassa esiteltiin koruja, joita voisi hankkia sijoitusmielessä. Jos rahan arvo katoaa, niin kullassa ja jalokivissä se säilyy. Turkissa tämä on ymmärretty, ja se näkyy esim perinteisissä häissä. Vieraat kiinnittävät sulhasen asuun seteleitä ja morsiamen asuun kultaa, niin että hän on lopuksi aivan kumarassa sen painosta. Vieraita häissä on satoja. Osalla saamastaan rahasta ja kullasta tuore pariskunta maksaa velaksi hankkimansa kodin.
Koruliikkeessä kukaan ei tyrkyttänyt. Myyjät olivat valmiina palvelemaan, jos joku todella halusi ostaa jotain. EXIT-ovi löytyi helposti ja suurin osa meistä vietti aikansa ulkona kahvilassa. Yksi pariskunta viipyi sisällä pitempään Samin kanssa, joka auttoi heitä tinkimisessä. Rouva tuli bussiin esitellen timanttisormustaan, ja ylpeä aviomies totesi:"Hän on sen arvoinen."

Nahkaliikkeessä esittelijä kertoi, miten heidän takkinsa ovat niin kevyitä ja hienoja, koska ne on tehty pienten vasikoitten ohuesta ihosta. Sain mielikuvan vauvan pulleasta kädestä omaa ryppyistä pergamentti-ihoani vasten. Ensin oli muotinäytös. Kopeannäköiset mallit viuhtoivat catwalkilla ja esittelivät todella kauniita kääntötakkeja, kelsejä ja  turkkeja. Sen jälkeen pääsimme seikkailemaan myyntitilaan, jossa oli melkein yksi myyjä kahta asiakasta kohti. Nostin takkia, joka oli kuin Tohtori Živago -leffasta ja kokeilin sen painoa, kevyt oli
. Naismyyjä tuli sanomaan, että siitä vain takki päälle, ja minä empimään. Enpä taida, kiitos. No, miksei? Arvatkaa, mitä minun suustani pääsi - ihan ystävällisesti: "Because it is an animal". Näen eläimen siinä. Myyjä pärrytti suutaan epäuskoisesti. Toinenkin myyjä lähestyi, ja kun en halunnut turhaan sovittaa takkia, niin kyseli, olenko vegaani. Selitin, että en ole ja on minulla ollut turkkikin, mutta enää ei tunnu siltä, että haluaisin eläimen nahkaa selkääni ja kangas on minusta parempi materiaali. Nuo takit muuten jäljittelivät kangasta, ei olisi aina edes arvannut nahaksi. Sain sen jälkeen olla rauhassa ja EXIT-ovikin löytyi. Ryhmästämme yksi oli ostanut söpön jakun, sama rouva joka sai sormuksen. 

Tunnen TSS:n matkoilla käyneen, joka on ostanut tuotteita joka kaupasta. Hän sai hiljattain kutsun ilmaiselle matkalle. Ei siitä matkasta kuitenkaan aivan ilmaista tulisi. Meidänkin piti ostaa lisäpaketti viimeiseen hotelliin, koska se toimi parhaiten all inclusive -periatteella. Ihan hyvä tällä kertaa näin, koska emme olisi jaksaneet koronaväsymyksessä lähteä joka päivä hotellialueen ulkopuolelle ja rannalla oleilua ei tarvinnut keskeyttää, kun ympärillä oli snack-baari, drinkkibaari, kahvila ja jäätelökioski.
 

4. En pidä all inclusive -matkailusta. 

Oli todella noloa kulkea ranneke kädessä kuin lapsi huvipuistossa. Myöskään ruokailutilanteet eivät tuntuneet luvatulta luksukselta, vaikka buffet-pöydät notkuivat herkuista. Kauhea hälinä, kilinä ja kolina, jonot - kuin ruotsinlaivoilla pahimmillaan, paitsi että siellä on melua pehmentävät kokolattiamatot. Minusta luksusta on se, että pöytään tarjoillaan ja siinä pöydällä on kangasliina ja kukkia, ympäristö on kaunis ja lämpimässä maassa pöytä on ulkona.
Tärkeää minulle olisi sekin, että ympärillä olisi myös paikallisia ihmisiä eikä vain suomalaisia ja saksalaisia turisteja. 
Seuraavaksi siis taas omatoimiselle matkalle, asunnon vuokraus paikalliselta ihmiseltä, retkien varaus kadunvarsien matkatoimistoista ja retket sekä hetket kansainvälisessä porukassa.

En ottanut edes kuvia niistä ylettömistä pöydistä, vaan paikoista joissa poikkesimme kaupungilla kiertelyn ohessa. 

çay ja börek


Turkkilainen kahvi  (kahvesi) on todella vahvaa,
puolet kupista sakkaa, kyllä virkistää 


5. Aasimafia ja vapaina liikkuvat kissat sekä koirat


Pohjoiskärjessä villiaasit perivät tiemaksua. Auton äänen 
kuullessaan ne astelevat keskelle tietä eivätkä hievahda
ennen kuin auton ikkunasta heitetään porkkanoita.  



Hotellialueen kisuja



Hotellialueella liikkui myös koiria. Ne kulkivat
huomaamattomina, astelivat portaita kuin ihmiset
ja latkivat aamuisin vettä uima-altaista.



6. Miesten maailma

Harmittelin, kun vaatekaupoissa oli niin vähän naisille vaatteita, lähinnä vain teinityttöjen biletysmekkoja, joissa oli aukkoja mahan kohdalla. Miehille sen sijaan oli runsaasti tasokkaita vaatteita. Mieheni osti itselleen sekä housut että minun kannustamanani kauniin paidan. Itse ostin karavaaniseraljin käsityöpuodista silkkilangasta tehdyt kukanmuotoiset korvakorut.
Turkkilaisessa kulttuurissa mies on perinteisesti naista arvokkaampi, Samikin kyseli vitsikkäästi aina bussissa, onko kaikilla kaikki tavarat mukana, myös vaimo. Asenteet ovat toki muuttunet ja muuttumassa. Nuori lääkäri sanoi, että kaikki onnittelevat häntä isosti, kun hän on saanut tyttövauvan. 


Ylä- sekä alakerta täynnä miesten vaatteita,
katukerroksessa kassat ja muutama ruma mekko
naisille. Päinvastoin kuin meidän kaupoissa.
Ei ihme, että herra Mentula laskeutuu siellä
niin polleana.

 

7. Maatila

Tyypillisimmistä nähtävyyksistä, linnoista yms löytyy kuvia googlesta, joten en laita tänne niitä, vaan muutaman kuvan maatilalta. Emännän juustonvalmistus kiinnosti, ihailin monia erilaisia uuneja ja muutuin itsekin maalaistalon lapseksi jälleen. 












Seuraavassa kirjoituksessani palaudun taas kirjabloggariksi. 😉



29 kommenttia:

  1. Olipa kiva kirjoitus! Aasit kieltämättä näyttävät kuvassa lähes viranomaisilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä oli monta komppaniaa vartiossa pitkällä matkalla. Astelivat paikalle arvokkaasti ja määrätietoisesti eivätkä hievahtaneetkaan, vaikka auto ajoi niin lähelle että melkein kosketti tiemaksun perijöitä.

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Kiva tällä lailla nojatuolimatkailla muiden tarinoissa kun itse pysyy mieluummin kotimaassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, kiva että tykkäsit lukea. Minulla matkustusnälkä vain kasvaa. Kun nyt tuo covid lakkaisi kiusaamasta aina vain uusilla varianteilla.

      Poista
  3. Kiehtovia havaintoja, komeita kuvia, tärkeitä asiatietoja👌😎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Saisin Untolta parempia kuvia, mutta hän tekee niitä pitkään. Eka kuva on hänen ottamansa ja minun käsittelemäni, joten laitoin siihen nyt nimimerkin.

      Poista
    2. Yhteistyö on poikaa. Odotan innoissani, mitä tarjoilet Unton kuvien myötä.

      Poista
    3. Katsotaan. Hän saattaa hioa yhtä kuvaa pitkään, olisi varmaan saanut tuossa alkukuvassakin yksityiskohtia esiin. Minä en jaksa opetella kaikkia kuvankäsittelyn hienouksia.

      Poista
  4. Olettepas ehtineet nähdä kaikenlaista. Tuolla ei sitten ole ollut sitä päällekäyvää tyrkyttämistä, kuten Turkin (ensimmäisellä ja viimeisellä) matkalla. Se matkailukohde ei ollut mieleeni 90-luvulla ja vielä vähemmän olisi nyt, kun tietää vähän enemmän yhteiskunnallisista oloista.

    Ihana keinumiskuva! Niin kuin nuori tyttö ottamassa vauhtia. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tyrkyttäminen on kyllä vähentynyt Turkissa kovasti. Olen käynyt sekä rantalomakohteissa että Istanbulissa ja pidän siellä ystävällisistä ihmisistä ja hyvistä rannoista. Muistaakseni viimeksi kun kävin Alanyassa, niin vain basaarissa huudeltiin ja tingittiin. Se on perinnettä. Kaupoissa on aina pysyvät hinnat.
      Kyproksella tingitään isoissa ostoksissa, kuten noissa matoissa ja timanteissa.
      Kysyin Turkista kotoisin olevalta lääkäriltä, miksi he ovat valinneet niin karmean presidentin ja hän sanoi, että luultiin että saadaan hyvä talousjohtaja.

      Keinussa tuntuu aina, että muuttuu lapseksi. Lasten keinumisessa on jotain maagista, parhaat keinujat kun saattavat keinua vaikka kuinka kauan, ikään kuin meditoiden.

      Poista
  5. Kiitos Marjatta mahtavista matkakertomuksistasi. Oli kuin olisin ollut teidän mukana reissussa. Pidin itsekin pienimuotoista ” päiväkirjaa” fbssä omasta reissustani. Terveiset lumisesta Lapista ❄️🌧️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Hui, lunta. Meillä on vielä ihan vihreä nurmikko.
      Oli kiva lukea sinun USA:n kokemuksistasi, ja paljon ehditkin kokea kuukaudessa. Eihän sinne asti lyhyemmäksi aikaa kannata lähteäkään.
      Minä söhräsin bussimatkoilla bussin ikkunasta ulos katsellen ja opasta kuunnellen aurinkolasit päässä sokkona jotain muistivihkooni ja yritin sitten iltaisin tulkita merkintöjäni.

      Poista
  6. Kokemusrikas ja monipuolinen reissu,matkakertomuksista kiitos!
    Kun jättää päällimmäiseksi ne hauskat ja hyvä muistot, niin pätee se, että matkailu avartaa ja onneksi voimme itse valita, millaisille matkoille jatkossa starttaamme.
    Ohjelmattomat matkat ovat minukin juttuni, saa kulkea kelin ja mielialan mukaan minne haluaa ilman aikatauluja ja riippuvaisuuksia.
    Jep: keinumiseen ei ole koskaan liian vanha:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailu avartaa mieltä, rentouttaa ja lisää tietoa. On myös aina kiva tarkkailla ihmisiä, mikä (yleensä) lisää suopeutta ja ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan.

      Olen vasta matkan jälkeen ottanut selvää, miten paljon Kreikan sotilasjuntta ja Énosis-aate häiritsivät yhtenäisen Kyproksen valtion syntymistä. Pieni saari on kärsinyt valloittajistaan ja valloittajiksi pyrkivistä koko olemassaolonsa ajan.

      Matkoissakin vasta itse koettu auttaa löytämään oman tyylin.
      Pidän kyllä myös opastetuista kierroksista, mutta en niin tiukasta ohjelmasta, mitä tämän reissun ensimmäinen viikko oli. Olisin halunnut jäädä Nikosiaan ainakin pariksi päiväksi tutustumaan omatoimisesti ajan kanssa sen molempiin puoliin.
      Ajattelin jopa, että se jatkuva meno aiheutti minulle väsymyksen, enkä ymmärtänyt saaneeni viruksen.

      Poista
  7. Olipa mukava löytää ihan tuoretta tietoa matkasta, jolle olemme piakkoin lähdössä 😁 Uutta ja ihmeellistä meille kaikki! Kyreniassa ilmeisesti se toinen viikko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännää. Nytpä voinkin antaa sinulle vinkkejä kokemuksen tuomalla viisaudella. :)

      Toinen viikko voi olla Kyrenian tai Famagustan alueella. Molemmissa on hulppeita rantahotelleja. Meidän viikko oli Famagustassa Salamis Bay Conti -hotellissa, joka oli muutoin aivan täydellinen paitsi se pääravintolan häly ja tohina.
      Hotellit selvisivät vasta perillä, kun oppaat setvivät niitä. Myös retkipäivien järjestys voi muuttua, koska halutaan, että kussakin kohteessa on vain tietty määrä väkeä kerrallaan.
      Me kuljettiin peräkkäin ja limittäin erään saksalaisryhmän kanssa. Heitä tavattiin useamman kerran ja ehdittiin tauoilla vaihtaa ajatuksia. Suomalaisia oli monta ryhmää. Minä oli kuvitellut, että vain yksi pieni ryhmä, kun matkan järjestämisen ehtona oli, että ilmoittautuneita tulee 15.

      Olen juuri kirjoittamassa palautetta, johon laitan, että Nikosiassa olisi voinut olla enemmän omaa aikaa. Toki sinne voi mennä sitten omalla viikollakin, ottaa vaikka yhteistaksi toiset sinne haluavien kanssa. Meitä häiritsi tässä asiassa koronan aiheuttama saamattomuus. Oli kiva vain toipua aurinkovarjon alla ja kahlailla meressä. Nikosiaan menisin mielellään uudelleen priimakuntoisena omatoimiselle kaupunkilomalle.

      Ensimmäisellä viikolla oltiin Nikosiassa kivassa Sun- kaupunkihotellissa ja Kyreniassa Riverside-hotellissa, jossa kaikki oli koomisesti rempallaan. Se oli ollut aikanaan hieno hotelli, mutta oli ollut välillä kiinni ja nyt juuri avattu "remontin" jälkeen. Osa hotellista olikin varmaan remontoitu, ehkä saksalaiset oli sijoitettu siihen osaan :). Oppaamme sai olla koko illan järjestämässä asioita, vaihtamassa ihmisiä toisiin huoneisiin jne, eikä lopulta mahtunut edes itse hotelliin vaan joutui kauas toisen oppaan kanssa majoitukseen, jossa vaatekaapin ovet oli tehty hedelmälaatikoista. Hän sanoikin meille aamulla freesinä, että kaikki on suhteellista. Niin kuin onkin. Meillä ovi ei auennut ovikortilla eikä avaimella, parvekkeen ovi ei sulkeutunut, suihkukaapin ovi ja pyyheteline tippuivat alas, henkareita oli vain yksi, tyynyt tuntuivat olevan täynnä kananmunia, suihkusta tuli kaksi terävää piiskaa vettä ja allasakaappi tavaroineen haisi bensalta. Vein kaikki valitukseni lapulla respaan rasittamatta opasta. Opimme avaamaan oven painamalla avaimen tiettyyn syvyyteen ja rynkäisemällä ovea tietyllä tavalla, parvekkeen ovi suljettiin kokonaan ja henkareita tuotiin muutama lisää, mutta muuhun ei saatu parannusta. Joten, varaudu suhtautumaan huumorilla, jos kaikki hotellit eivät ihan vastaa sitä kuvaa, minkä olet saanut. Me olemme Suomessa tottuneet niin hyvään.

      Retkiin sisältyy mahdollisuus uida meressä, mikä on hieno juttu. Virkistää. Kannattaa pukeutua mekkoon tai pitkään tunikaan, niin on helpompi vaihtaa uima-asu päälle, kaveri tietysti voi suojata pyyhkeellä. Rannoilla ei ole pukukoppeja. Vessat ja pienet kahvilat löytyy. On hyvä varata 50-sentin kolikoita matkaan, se on yleinen WC-maksu. Ja eurot on suositumpi raha kuin liirat. Ei kannata vaihtaa paljon liiroja, koska niille ei ehkä löydy käyttöä.

      Ja lopuksi: toivottavasti saat Samin oppaaksi!

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta tietopaketista!
    Eli siis huumoria matkaevääksi ja kireä pipo jätetään kotiin. Sami 👍
    Mietimme vielä sitä toisen viikon ateriapakettia, että otammeko vai jätämmekö, jaksaako joka päivä lähteä etsimään jonnekin kauemmas illallista. Kielitaitokaan ei kummoinen.
    Kurjaa, että se korona tuli sotkemaan teidän matkaanne, se tosiaan vie voimat vaikkei muuten niin pahana tulisikaan.
    -Tuuli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen toisen viikon paketin ehtii ratkaista matkan puolivälissä. Harmittelimme, että kevyempää versiota ei voinut valita yksinomaan vaan vasta illallispaketin päälle, mutta halpahan se kyllä oli verrattuna siihen, että olisi ostanut jokaisen vesipullonkin erikseen. Toisaalta jos lähtee joka päivä taksilla jonnekin, niin sitten on maksanut turhaan aterioista.
      Siitäkin kannoin syyllistä oloa, että en majoittunut jonnekin paikalliseen hotelliin, mutta tämä rantaparatiisi kyllä työllisti melkoisen määrän paikallisia ja Afrikan maista tulleita ulkomaalaisia opiskelijoita ja käytti paikallisia raaka-aineita niihin superkattauksiin.

      Antoisaa matkaa teille,Tuuli!

      Poista
    2. Olen juuri paraikaa samanlaisella matkalla. Toinen viikko on menossa. Ryhmällemme mainostettiin ensimmäisen viikon aikana luksushotelli 41 kilometrin päässä Famagustasta. Siellä olisimme kuulemma toisen viikon aikana. Meidät jopa vietiin katsomaan, miten se sijaitsee kaukana ja ympärillä ei ole mitään muuta kuin pari hotellia. Hotelli oli Kaia Artemis. Josta on kuviakin siinä esitekirjeessä.

      Nyt sitten perjantaina, kun ajoimme Kyreniasta kohti toisen viikon hotellia, opas yhtäkkiä ilmoittikin, että hänellä on yllätys. Hotellimme on muuttunut, Kaia Artemis -hotellissa on viemäriongelmia ja meidät majoitetaan Famagustaan.

      Voit kuvitella, kuinka tyrmistyneinä kaikki olivat: opas oli pakkomyynyt all inclusive -paketin juuri sillä perusteella, että hotellialueella ei ole mitään.
      Vähitellen on paljastunut, että kyseinen opas oli jo aiemmin jollekin sanonut Famagustan aavekaupungissa käydessämme, että tuossa vieressä on teidän seuraavan viikon hotellimme. Korukaupasta sormuksia ostanut pariskunta oli saanut tiedon, että ostokset tulevat Famagustan hotelliin. Minulle TSS-toimistosta sanottiin kysyessäni toisen viikon hotellista, että se on joko Famagustassa tai Salamiissa. Myöskään all inclusivea hän ei suostutellut.

      Jotenkin ryhmässämme on petetty olo. TSS-matkat eivät kovin hyvää kuvaa anna tällaisella toiminnalla.

      Nyt tässä toisen viikon hotellissa on ludeongelma. Aamuisin herätessä on joka yö tullut kutisevia punaisia jälkiä.

      Muuten Pohjois-Kypros on ihan mukava ja kiinnostava matkakohde.

      Poista
    3. Mikä tämä teidän hotellinne on nimeltään ja onko se nyt sitten ollenkaan merenrantahotelli vai kaupunkihotelli uima-altaineen?
      Jos on kaupungissa, niin siellä olisi kyllä kiva valita itse ravintolansa.
      Matkailu on vasta kehittymässä Pohjois-Kyproksella. Siksi hotellien taso ei ole korkea. Jos luteita löytyy niin kannattaa käydä pyytämässä huoneen vaihtoa.
      Toivottavasti matkasta jää sinulle kuitenkin myös kivoja muistoja.

      Poista
  9. Tässä pääsi lukija nojatuolimatkalle!
    Kiitos 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun luit. Ehkä joskus vielä käytän jotain matkakuvaa kuvituksena jutuissani, mutta muutoin on nyt reissu käsitelty loppuun, paitsi matkalukemisista pitää kertoa.

      Poista
  10. Paljon ehditte nähdä ja kokea koronapaholaisesta huolimatta. Mielenkiinnolla luin, mutta en nyt osaa mitään älyllistä kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdittiin.
      Ja nyt huomasin Teksti-TV:stä, että useampi rokotus + sairastettu tauti yhdessä antavat hybridisuojan vuodeksi. Tässä ehtii sitten reissailla toisenkin kerran.

      Poista
    2. Kiitos Marjatta! Kun on mahdollisuus niin tulin esittämään vielä muutaman kysymyksen 😊 Tarjotaanko lentomatkoilla mitään syötävää vai pitääkö varautua omiin naposteltaviin? Saako hotelleista
      (vai onkohan niissä eri käytäntöjä) rannalle ja altaalle pyyhkeet vai pitäiskö ottaa kotoa? Kiitos!
      -Tuuli-

      Poista
    3. Lennolla taisi olla tee/kahvi/mehu ilmaisena, muutoin saattoi ostaa sämpylöitä tai aterian. Antalyan ja Ercanin kenttien välillä ei enää ollut tarjoilua.
      Otin mukaan pari ohutta hammam-pyyhettä, joita käytin kahdessa ekassa hotellissa uima-altaalla. Viimeisen viikon hotellissa oli kioski, josta sai respassa kirjautumisen yhteydessä annettua korttia vastaan pyhkeen, jonka voi vaihtaa aina halutessaan ja lopuksi panttikortti piti palauttaa respaan. Hyvä käytäntö. Käytin sitten niitä omia pyyhkeitä niskatyynyinä.
      Katsoin ennusteista, että pikkasen näyttää ilma viilenneen, villatakki aamuin illoin on tarpeen.
      Kysy vain, jos vielä tulee jotain mieleen.

      Poista
  11. Reissu tehty ja ’pyykit pesty.’ Tulen tänne vielä muutamalla sanalla kertomaan matkastamme. Terveenä pysyimme. Cem oli meilläkin oppaana ja hyvä olikin! Kuulimme myös muista suomalaisten oppaista, heidän matkansa ei niin hyvin mennytkään 😔
    Hotellit Novel, Dizikizi ja Kaya Artemis.
    All inclusive oli ihan liikaa, mutta emme uskaltaneet sitä poiskaan jättää, koska eihän siellä pitänyt mitään ravintoloita olla lähimaillakaan. Toisaalta kerran elämässä tuokin ihan mukava kokemus vaikkei sen summan edestä saatu syötyä ja juotua.
    Kaiken kaikkiaan onnistunut matka ja mielenkiintoista nähtävää.
    Hyvää joulunalusaikaa sinulle Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!
      Kaya Artemis oli ilmeisesti teidän paras hotelli, katselin googlesta kuvia ja vaikuttaa hyvältä.
      Minulla meni ne illallis- ja muut herkuttelut vähän pilalle sairastamiseen liittyneen ruokahaluttomuuden vuoksi. Turkkilainen ruokahan on tunnetusti hyvää ja pohjoiskyproslainen jäljittelee sitä.
      Näin jälkeenpäin totean ihan samaa kuin sinä, kannatti käydä.

      Mukavia joulunalusaikoja sinulle myös!

      Poista