sunnuntai 28. elokuuta 2022

Kuka saa kirjoittaa kirjoja?

 

Kirjoittamisen opettelua meillä kotona
tässä hiljattain


Taas astutaan uusi askel kirjallisuuskentällä. WSOY.n markkinointipuoli järjestää maksuttoman kirjoituskurssin kymmenkunnalle kaupalliselle vaikuttajalle, joilla on etunaan valmis iso lukijakunta, siis ne tuhannet seuraajat, jotka lukevat ja katselevat heidän sosiaalisen median päivityksiään. Oletetaan siis, että nämä fanit ostavat myös tutun somevaikuttajan kirjan/kirjoja, joita hän kirjoittaa kustantamon tilauksesta saatuaan ensin hieman koulutusta kirjoittamiseen. Kirjoittamisen opettajana tällä valmennuskurssilla on Taija Tuominen.

No, kustantamolle tämä on tietenkin liiketoimintaa. Julkkisten kirjat ovat tuottaneet hyvin jo ennen somea ja erityisesti nyt someaikana ovat ne sitten kertomuksia omasta elämästä, kuten lifestyle-blogeissakin tai kevyitä tietokirjojen tapaisia kokemusasiantuntijakirjoja blogin, podcastien tai muiden somejulkaisujen aiheesta.  
Näillä kirjoilla kustantamo korjaa rahatilannettaan. Tavallinen kirjahan ei ole käynyt kovin hyvin kaupaksi. Se ei ole kustantamoiden syy, vaan ihmisten jotka eivät osta kirjoja. 

Kaupallinen vaikuttaja, influensseri, on uusi ammatti, jossa ansaitaan julkisuudella. Kun on onnistunut hankkimaan sometililleen ison seuraajamäärän voi hakea yhteistyötä firmojen kanssa, ja kun asema on vakiintunut firmat ottavat yhteyttä ja voi valita parhaat päältä - nyt firma on siis kirjakustantamo - ja hyöty on molemminpuolinen. 

Vetoomus kustantamoille 
Meitä on vielä paljon, jotka haluamme lukea kirjoja, tasokkaita painettuja kaunokirjoja. Sellaisten kirjojen kirjoittajilla ei välttämättä ole omaa henkilöbrändiä. He voivat olla maan hiljaisia, joilla ei ole edes sosiaalisen median tiliä, mutta he ovat oikeita, sytyttäviä kirjailijoita. Miten on, onko heille tilaa?
Saanko minä yhä kunnon lukemista suurilta kustantamoilta?
Luotan kyllä siihen, että löytyy vielä pieniä kustantamoja, joille laatu on tärkeä ja jotka julkaisevat tasokkaita romaaneja, tietokirjoja, runoja ja esseitä, vaikka lukjakunta ei ole suuri. 

Ensimmäisen kerran kuulin kirjailijan brändäämisestä kun Riikka Pulkkinen oli aloitteleva kirjailija ja hänestä julkaistiin muotikuvan tyylisiä otoksia. Hän kirjoitti esikoisensa, romaanin Raja, vuonna 2006. Viime aikoina on alettu yhä enemmän painottaa sitä, että jokainen kirjailijakin tarvitsee näkyvyyttä, sometilin jossa kertoo lukijoilleen itsestään ja vierailuja tv-ohjelmissa. Joillekin tämä sopii, jotkut taas haluaisivat jättää mainostamisen kustantamolle ja kertoa itsestään vain kirjoissaan eikä niissäkään niin suositun autofiktion eli puolitoden muodossa vaan salatummin, rivien välissä.    

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Eleonoora Riihinen tarkasteli somevaikuttajien mukaantuloa kustantamon leipiin kiinnostavassa Näkökulma-kirjoituksessaan 25.8. Juttu oli otsikoitu terävästi Kyllä kirjan saa kirjoittaa - jos siihen vain on varaa. Hän kertoo, että tieto kirjailijakoulusta on herättänyt närkästystä kirjailijoissa, mistä närkästyksestä taas influensserit ovat närkästyneet Instagram-tileillään.
Voi sitä närkästymisen määrää! Onneksi en ole Instassa, en jaksaisi tuollaista. Onneksi minulla on blogissani lukijoita ja kommentoijia, joiden kanssa voi keskustella ja väitellä erilaisista ilmiöistä närkästymättä. 
Kiitos Eleonoora Riihiselle, että olet koonnut selkeän raportin Instan rönsyilevistä keskusteluista ja toimit tässä jutussa eräänlaisena Instagram-kirjeenvaihtajana minulle ja muille, jotka emme jaksa siellä kahlata. 

Vastakkain asettautuminen, sehän on nykyajan  termi, kuplautuminen. Tilanteesta huolissaan olevia kirjailijoita on nimitelty Instagram-julkaisuissa elitistisiksi portinvartijoiksi ja influenssereita syytetty helposta tallaamisesta toisten tontille rahastamaan. Ansioitunut kirjailija (Bechi, hyvä romaani), joka on itsekin somevaikuttaja (Ruskeat tytöt -blogi ym), Koko Hubara, on rohjennut sanoa, että ei usko kovin monella kaupallisella influensserilla olevan "vakavaa vihkiytymistä kirjallisuuteen". Tämän kylän homopoika -blogin pitäjä Eino Nurmisto taas on todennut, että häntä kiusaannuttaa edes ajatella, että häntä motivoisi kirjoittamisessa jokin sellainen kuin "alan edistäminen tai laadun nosto". Häneltä on julkaistu Homopojan opas. Asuntosijoittaja ja somevaikuttaja (blogi, Mamma betalar -podcasteja) Natalia Salmela on vakuuttanut, että julkaisee parisen kirjaa syksyllä, vaikka kuinka kritiikkiä sataisi niskaan. 
Mikä minusta kuulostaa todella pahalta on Salmelan ylimielinen väittämä, että somevaikuttajat riisuvat kirjallisuudelta turhaa myyttistä glorifiointia ja arkipäiväistävät kirjoja, kuten äänikirjatkin ovat tehneet. Myyttistä glorifiointia? Elitismiä? Kirjallisuudessako, siinä mikä on minulle sekä jokapäivästä leipää että juhlaa!

Äänikirjojen ja e-kirjojen nousu tarkoittaa kirjailijalle tulojen romahtamista.
Samaa merkitsee myös se, jos brändi edellä kirjoittavien kirjat nostetaan esille näyttävästi ja tuntemattomampien tekijöiden kirjat unohdetaan arvostella. Tätä on turha kieltää. 
On väärin syyttää kirjailijaa hienostelusta, jos hän on ammattiylpeä  ja tuntee mielipahaa siitä, että kuka tahansa neuleblogin pitäjä ja kauniin kuvakirjan aiheesta julkaissut tai omakohtaisen kirjan blogissa esittelemästään liikunnasta julkaissut alkaa kutsua itseään kirjailijaksi. Kirjailijoilla - niillä heistä, jotka ovat pystyneet elämään kirjoittamalla - on kyse toimeentulosta, influensserilla vain yhdestä uudesta tahosta bisneksissään. 

En oikein tiedä, mitä ajatella tästä WSOY:n ja influenssereiden yhteistyöstä. 
Toisaalta myös menestyneiltä useita hyvin myyneitä kirjoja kirjoittaneilta kirjailijoilta julkaistaan välillä huonoja kirjoja, joiden myynti perustuu tunnettuuteen. Mielestäni jokaisen kirjan kirjoittajan pitäisi myös ottaa lukeva yleisö aina huomioon eikä kirjoittaa itsepäisesti vain itselleen. 
Kohdeyleisö? Johtaako julkkisten seuraaminen lukijoita yhä pinnallisempien kirjojen pariin ja laiskaan lukemiseen, jossa ei jakseta etsiä ja odottaa tekstin avautumista? Monet lapsethan aloittavat lukemisensa julkkistubettajan seuraamisella.
Tuntuu kyllä pahasti siltä, että influensseriyhteistyö on taas uusi porras alemmas kirjallisuuden tasossa. 

Etsin Sheila Kohlerin kirjoja Adlibriksestä. E-kirjoina olisin saanut useampia, painettuna kirjana yhden, joka kiinnostaa minua vähiten. Amazonasista onneksi vielä löytyy perinteisiä kirjoja. Yhä useammin törmään siihen, että varsinkin vanhempia kirjoja löytyy nettikirjakaupoista nykyään vain e-kirjoina ja äänikirjoina. Painetuista kirjoista ei oteta uusia painoksia. 
Ei kai vain syksyn kirjamessuilla myydä perinteisiä kirjoja näissä uusissa muodoissa ja nosteta pöydille koreakantisia somevaikuttajien kirjoja.  

Toive kustantamoille
Pitäkää huolta laadusta, vaikka kirjoittaja olisi kuinka tunnettu 20 000 seuraajan influensseri. 
Syksyn myyntihuippu joulu on tulossa. Julkaiskaa monipuolinen valikoima oikeita painettuja kovakantisia kirjoja kirjallisuuden ystäville, jotka ovat aina ostaneet niitä itselleen ja lahjoiksi. 
.
Vetoomus lukijoille, meille
Ostetaan kirjoja. Vain näin me saamme niitä jatkossakin. Kirja-ostos ei koskaan ole turha ostos. 

Aloin tässä lopuksi ajatella, että herranjestas minäkin olen jonkinlainen someinfluensseri. En kaupallinen kylläkään, siitä olen pitänyt visusti huolen. 
Edellistä neljä päivää sitten kirjoittamaani pohdiskelua on luettu jo lähes viisisataa kertaa... 
Tätä pitää nyt miettiä lisää. Miettimisen ohella vaikutan mieheeni metsäretkellä, jonka teemme ehkä viimeisen kesäpäivän kunniaksi tältä kesältä. Ennuste näyttää, että putoamme tämän päivän 27 asteesta tulevalla viikolla 11 asteeseen. Oi joi, mikä elokuu, en soisi sen päättyvän. 


35 kommenttia:

  1. Hemmetti - minä en jaksa edes syventyä tähän julkkisten "kirjaprogeen". Hohhoijaa, vai että... kustantaja opettaa "vaikuttajia kirjoittamaan kirjoja, ihan romaanejakin?

    Liiketoiminta on liiketoimintaa.

    Samaan aikaan kaikki tiedot, kovat ja hiljaiset, viittaavat että kansalaiset lukevat vähemmän ja on yhä enemmän ihmisiä jotka eivät mitään lue, eivätkä ehkä osaa lukeakaan.

    Pekka Tarkka sanoi Suomen Kuvalehdessä jotain siihen suuntaan ettei enää ole kulttuuriosastoja, on vain tapahtumaosastoja.

    Ehkä romaanitkaan eivät kohta ole romaaneja vaan tapahtumia, joissa julkkis kohtaa toisen, ikään kuin somen jatkeena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat somen jatkeena, pienenä vanhanaikaisena lisänä somestaralle.
      Monet kovatuloiset vaikuttajat ovat aloittaneet tosi-tv-ohjelmissa ja ylenneet siitä tähtisomettajiksi, joita seuraa 20 000 fania. No niin, Selviytyjät-Mira lauleskellut nätisti siellä viidakossa - tyttö laulajakoulutukseen ja Rakas, sinä olet läski -Toni piirrellyt nälissään lautasliinoihin - ei kun taiteilija hänestä. Miksi kirjailijaksi olisi helpompi pikakouluttaa kuin vaikka oopperalaulajaksi!
      Lauantain (siis eilisen 27.8.) HS:n rusehtavassa osassa, Visiossa, on parikin valaisevaa artikkelia somebisneksestä. Varsinkin Veera Luoma-Ahon artikkeli Vallan uusi verkko jäi askarruttamaan. Siinä selitetään, miten somevaikuttajat pyrkivät vallan liepeille uudeksi poliittiseksi eliitiksi. Heh, sehän on nähty viime aikaisissa tapahtumissa. Heiltä myös tilataan kampanjoita, joissa he tulkitsevat vaikeita asioita kohderyhmilleen. Kun 16-vuotias tiktokkaaja kertoo oppivelvollisuuden laajentumisesta, niin koulupinnari ymmärtää, että hänen on mentävä vielä vuodeksi kouluun: "Hei, sä v----u meet sinne!"
      Mutta mihin raja vedetään? Selviytyjät-Mira tulkitsemassa Nato-asiaa pääministerin virallisemmista puheista tai rokotuksia Mika Salmisen selonteosta?
      No joo, tämmöistä se on.
      Mutta kirjat, romaanit, ne on kyllä pyhä asia. Ei niitä kirjoittamaan pitäisi valita ainakaan sillä perustella, että on suosittu, nuori ja nätti.

      Poista
  2. Hei! Minä ostin eilen syksyn uutta kirjasatoa, Riitta Jalosen Omat kuvat. Olin sitä jo odottanut. Sen innoittamana piti heti hakea kirjastosta Thomas Mannin Taikavuori. Taikavuori on Jaloselle tärkeä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä Hannele!
      Minä myös päätin tätä juttua kirjoittaessani palkita itseni (mistä? - no vaikka siitä, että olen kiva ja kiltti tyyppi) menemällä kirjakauppaan ostamaan kirjan, joka alkaa siellä eniten kiinnostaa. Minun ongelmani on se, että haluan lukea englanniksi kirjoittavien kirjailijoiden kirjoja, joita ei ole suomennettu, eikä niitä alkuperäisiä usein saa kuin nettikaupoista, jos sieltäkään painettuna kirjana.

      Aion lukea tuon Riitta Jalosen kirjan, olen pitänyt joistakin hänen aiemmista kirjoistaan paljon.
      Thomas Mannin Taikavuori on upea teos, samoin Kuolema Venetsiassa.

      Poista
    2. Riitta Jalosen pieni kirja on todella hieno, suosittelen. Thomas Mannin Taikavuori teki minuun syvän vaikutuksen. Aivan uskomattoman hieno romaani, omalla tavallaan ylivoimainen siinä, miten piirtää kuvan ajasta, jota käsittelee.

      Poista
    3. Hienoa, kaksi suositusta jo tälle kirjalle.
      Myös Helena Ruuskan juttu eilisen HS:ssa vahvistaa sitä, että pidän tästä kirjasta. Fiktiivisten henkilöiden kautta kohti sielun omakuvaa ja kirjoittaminen elämää ylläpitävänä pakkona. Onkohan tämä nyt kuitenkaan jäähyväiskirja ("Kirjoittavat ihmiset ajattelevat ja tuntevat kirjoittamalla."), ehkä välihyvästelyt?

      Vesa, odotan kovasti myös sinun kirjaasi Aleksis Kivestä.

      Poista
    4. Kiitos, Marjatta. Se ilmestyy tammikuussa. Pitää saada se tässä noin viikon sisällä melko lailla valmiiksi. Pidin Jalosen kirjan intiimiydestä. Se tulee pienten etäännytystenkin läpi. Herkullisia, eletyn tuntuisia lauseita.

      Poista
  3. Olipas hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Sopivasti jatkoa tänä viikonloppuna lukemalleni Sosuke Natsukawan romaanille Kissa joka suojeli kirjoja. Siinä pohdittiin myös kirjojen arvostusta ja esimerkiksi sitä, minkälaisia kirjoja kustantamot julkaisevat (helposti myytävää höttöä vai tärkeitä sanomia ja taidetta).
    Toivon, että kaikille riittäisi tilaa kirjoittaa ja julkaista kirjoja, jos ne vain ovat laadukkaita. Ehkä jonkun somevaikuttajan kirjoittama kirja innostaa nuoria lukemaan enemmänkin ja pääsemään kirjojen makuun. On kuitenkin totta, että kustantamot eivät saisi unohtaa haastavampaa kirjallisuutta, jolle sillekin on oma lukijakuntansa ja joka ehkä myös kestää paremmin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Mustelmiina!
      Tietenkin menin heti kirjaston sivulle katsomaan, onko tuota kirjaa meidän kirjastoissamme - kyllä vain, lähikirjaston hyllyssä löyty ja haen sen huomenna.
      Tuli mieleen eräs toinen kirja, joka on kunnianosoitus kirjoille, Markus Zusakin Kirjavaras.

      Poista
    2. Joo totta, nuoren oman suosikkitubettajan kirja voi toimia porttina eteenpäin kirjallisuuden harrastamisessa. Porttiteoria sopii moneen asiaan. Kun on lukenut vähän, niin itse lukunopeudenkin harjoittaminen on tärkeää, koska lukemisesta pääsee nauttimaan vasta, kun lukemisen tekniikkaan ei tarvitse kiinnittää huomiota.

      Poista
  4. Hei! Minäkin olen lukenut tuon Natsukawan kirjan. Suosittelen. Tuossä aikaisemmassa postauksessani halusin vatimattomasti (!) tuoda esille että kyllä meitä kirjoja ostaviakin vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sinä teit ja ilahdutit ja inspiroit minua. Kiitos siitä!

      Poista
  5. Minä kirjoitan nyt kommentteja näköjään tipottain...Jalosen kirja liittyy Marjatta sinun postaukseesi siten, että siinä kirjailija kertoo siitä miten tietyt elämänkohdat ja tunteet käynnistävät kirjoittamisen. Mitä kirjoittaminen hänelle merkitsee, pohditaan kirjoitusprosessia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juuri on niin hienoa, kun lukee joltain kirjailijalta kaiken, niin sieltä löytyy fiktion sisältä myös hänen omakuvansa ja elämänsä ilman että tarvitsee korostaa tylsästi omakohtaisuutta. HS:n jutussa sanotaan mm näin:"Fiktio on suoja, mutta kirjoittaminen voi olla myös jonkin oleellisen väistämistä."

      Tipottain on ihan hyvä. Näin ne ajatukset kehittyvät vuoropuhelussa.

      Poista
  6. Marjatta, tämä teksti on taas yksi niistä tuhansista syistä miksi sinun blogisi on yksi suosikkini! Pistän linkin tähän tekstiin Insta-tililleni! Yritän muutenkin, että mahdollisimman moni jatkaisi blogien lukemista eikä siirtyisi vallan instaan. Se on sellainen syöveri ja nimenomaan kupla, että huhhuh. On siinä toki hyviäkin puolia, mutta paras on ehkä se, ettei tiedä koko formaatista kuin ulkopuolelta arvioituna.

    En myöskään tiedä, miten arvioisin tätä WSOY:n päätöstä. Huomaan silti olevani pettynyt. Toki kustantamot ovat liiketoimintaan perustuvia yrityksiä. Liiketoiminta tulee nykyään suomesta. Mutta olisiko esim. Hildur myynyt tähän asti yhtä hyvin, jollei Rämöllä olisi jo suurta vaikuttajajoukkoa seuraajissaan. Esim. kun Merja Mähkä suosittelee kirjaa, moni sijoittajatilin omistava onkin yhtäkkiä potentiaalinen Hildurin ostava. Kirjagramissa kaikki kirjat saavat näkyvyyttä tai sitten vain ne, joita algoritmi suosii. Eli myyntihitti, joista muutenkin postataan juuri siksi eniten.

    Suomessa on paljon loistavia kirjoittajia. Emme me tarvitse erillisiä kirjoittajakoulutuksia, me tarvitsemme rohkaisukanavan tarjota tuntemattomia helmiä eteenpäin. Siis kamalaa, miten suuri pettymys tämä uutinen, pidin jotenkin WSOY:ta jalompaa kustantamon. Tai ehkä se on vain aikaansa edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tablettinäpytys näköjään vaihtaa sanoja itsekseen, toivottavasti sait silti selvää!

      Poista
    2. Hyvin sain selvää, Esmeralda. Toteat, että liiketoiminta tulee nykyään somesta ja otit esimerkiksi Rämön Islantiin sijoittuvan Hildurin. Näin se menee.

      Hyvinvointivalmentaja, somevaikuttaja Martina Aitolehdestä kirjoitettu elämäkerta 'Martina - taistelija' on myynyt kahdessa viikossa hurjasti. Hän on kirjoittanut kirjan yhdessä koripallovalmentaja, kirjailija Hippo Taatilan kanssa. Ilman muuta yksi kirjan julkaisemisen motiiveista on Aitolehden tunnettuus. Myyntiä lisää näyttäytyminen WSOY:n juhlissa muiden asuista poikkeavassa avonaisessa nahka-asussa.
      Ehkä pitää lukea tuo kirja, niin tiedän, mistä on kyse (kohukirja, oletan), mutta sitä en osta.

      Jotkut perustelevat myös Instaa sillä perusteella, että tietää mistä on kyse. En jaksa, vaikka muutoin kyllä selailen esim aikakauslehtiä laidasta laitaan samaisesta syystä ja katson (ainakin vähän) kaikenlaisia tv-ohjelmia.
      Parasta ja väkevintä antia tarjoaa kuitenkin kirjojen lisäksi laatumedia, sanomalehdet, hyvät ajankohtaisohjelmat ja elokuvat. Somessa pysyn blogissa, koska täällä on hyviä keskustelukumppaneita. Pitkään pysyin poissa facestakin, mutta jonkin aikaa olen laittanut näitä kirjoituksiani sinne. Saman voisi tietenkin tehdä Instan kanssa, mutta epäilen, että minulle tulisi houkutus mennä mukaan niihin kiistoihin.
      Päivässä onvain tietyt tunnit ja elämässäkin vain tietty määrä vuosia...
      Kiitos Esmeralda, että linkitin tämän juttuni sinne Instaan. Jos joku haluaa kommentoida, niin tulkoon tänne.

      "Me tarvitsemme rohkaisukanavan tarjota tuntemattomia helmiä eteenpäin." JUURI NIIN!
      Sinun kirjojasi - oliko niitä kaksikin tekovaiheessa - odotan erittäin malttamattomana. Olenhan blogifanisi, heh!

      Poista
    3. Useampikin kommentoi jo minulle Instaan, että olipa tämä tekstisi hyvä. Hoi IG-lukijat, kommentoikaa tänne!
      Tosiaan kahta kirjaa näpytän nyt aktiivisesti ja toinen on tietokirja. Mutta sit on näitä jonoaihioita, joista yksi koskee tuota viimeisintä blogitekstiäni. Mutta minulla on joku 500 seuraaja Instassa enkä pyöri sielläkään omalla nimelläni, siispä on turha olettaa että se olisi jokin julkaisunedistämisväylä. Enkä odotakaan olevan, minusta ihmisen pitää ansioillaan lähestyä kustannustoimittajaa nyöryydellä, mutta nöyristelemättä. Mutta Marjatta, minun pitää ehkä sähköpostilla mylhemmin kertoa sinulle yksi asia, joka valaa kyllä uskoa tulevaan. Sinun vankkumattoman faniutesi lisäksi!

      Poista
    4. Hyvä periaate, ansioillaan. Kirjallisilla ansioilla.

      Poista
  7. Minulla ei oikein ole selkeää mielipidettä asiaan. En kyllä jotenkin jaksa odottaa influenssereilta mitään kovin korkeaa kirjallisuutta. Toisaalta nuoret seuraavat heitä tiiviisti, joten voisiko se ehkä innostaa nuoria lukemaan edes vähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta hyvää kirjallisuutta syntyy, kun on lukenut paljon ja on asiaa ja palo kirjoittaa se asia näkyväksi.

      Koko influensseribisnes tuntuu minusta hyvin oudolta. Luin HS:n Kuukausliitteestä Katriina Pajarin pitkän artikkelin 'Näin hän vaikuttaa'. Siinä hän haastattelee Sara Vannista, joka alkoi julkaista kuvia asuistaan vuonna 2009 Irc-galleriassa ja perusti sitten blogin ystävänsä kanssa. Parikymppiset naiset julkaisivat kuvallisia lyhyitä juttuja neljäkin päivässä. Suosikki-lehti teki jutun, koska tällainen homma oli uutta. Sitten alkoi tulla tarjouksia mainostaa firmojen tuotteita. Nyt hänellä on yritys ja työntekijä. Hän kertoo itsestään seuraajilleen ja mainostaa tilaustyönä siinä ohessa tavaroita, vuositulot 200 000. Oma vauvakin on mukana kuvissa tienaamassa.

      Tuossa jutussa oli myös esimerkki siitä, miten vähän myyvästä kirjasta tehdään hitti hypettämällä sitä Instassa.
      No, vaikuttaja mainostaa kirjaa omilla kuvillaan ja persoonallaan ja houkuttelee seuraajansa ostamaan kirjan siinä missä jotain kasvovoidettakin ja Nanson mekkoja... mutta eihän hän lähde sillä kokemuksella suunnittelemaan niitä mekkoja. Kirjan voi kuitenkin siis kirjoittaa.

      Suunniteltiin miehen kanssa, että tehdään hänestä pappainfluensseri. Ensin kuva asusta (T-paita Taavetin Kauppa-Aitta, housut Tokmanni, lippis Shell...), tuotetaan sisältöä mökkitouhuista, kuvia ja tekstiä, ja eiköhän kohta löydy yhteistyötarjouksia K-Raudalta ym, jopa the other danish guy saattaa kiinnostua. No, eikös mitä, seuraavaksi fanilaumalle romaani miehestä Suomen suvessa mökillään, minä-muotoinen tietenkin, autofiktio.

      Poista
  8. marjatta

    siitä on kauan kun viimeksi otin selvää kevään tai syksyn kirjasadosta. luotan sattumaan ja ns. johdatuksen sivumakuun: jotakin luettavaksi kelpaavaa löytyy aina jostakin. kirjastokorttia en juurikaan käytä, koska palauttamispäivämäärät ahdistavat.

    viimeksi löysin turun punaisen ristin konttikirpputorilta jyrki vainosen linnunpöntön rakentajan, tove janssonin reilua peliä, merete mazzarellan ainoa todelliset asiat sekä joutoretken, joka on jantso jokelinin ja touko hujasen yhteisteos.

    huomaan että vanhemmiten lukumakuskaalani on laajentunut ja voisin hyvin kuvitella että jonkun influensserin kirja tempaisisi mukaansa.

    olen sillä kannalla, että kaikenlainen luokittelujen liukeneminen tekee kirjallisuudelle hyvää. saa itse päättää sen, onko joku kirja tekosyvällistä taiteellisuutta vai falskia viihteellisyyttä.

    pidän itseäni onnekkaana kun olen saanut syntyä sukupolveen, joka saattoi käydä antikvariaateissa. nythän ne tuntuvat kuolevan sukupuuttoon ainakin suomessa. sitäkin suren, että tavallisten kirjakauppojen on annettu muuttua toimistotavaroitten sekamelskaksi.

    ps. kävin joku aika sitten suurehkossa kirjakaupassa ja kysyin markku envallin esseitä, mutta myyjä ei ollut kirjailijasta kuullutkaan.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, kirjakaupoissa ei ole myöskään kirjallisuuslehtiä, mikä on todella outoa.

      Joo, olen ollut ehkä turhankin suoraviivainen. Influenssereissa voi olla kirjoittajia kuten muissakin ihmisissä. Se oikotie vain kummastuttaa ja se outo peruste kirjan kirjoittamisella ja julkaisemiselle - iso seuraajamäärä ihan muissa asioissa, vaikka jossain parisuhdeohjeissa. Se ei ole reilua.

      Luin hiljattain Hannu Mäkelän kirjan Kirjoittamisen ilo. Siitä lyhyt sitaatti ajan muutoksesta:
      "Kun katsoo millaisia suureellisia mainoksia nykyään tehdään kirjoista, niiden valtava korkeus jonkin rakennuksen seinällä on käänteisessä suhteessa itse tuotteeseen ja sen merkitykseen.
      Samaa kertovat Instagramisa näkemäni postaukset, joissa tekijä kuvaa joka päivä itseään tai vaihtoehtoisesti tuotettaan. Minä, minä, minä - siinä ajan ainoa sävel, siltä usein vaikuttaa. Mitä useammin oma kuva tai kirjan kansi saati hyvien arvostelujen postaus toistuvat, sitä kiusaantuneemmalta kaltaisestani seuraajasta tuntuu. Tämä ei sentään liene innokkaitten postaajien tarkoitus? Mutta juuri näin kirjoittajia neuvotaan käyttämään instaa."

      Ei tämä nykyinen aika oikein ole kirjallisuuden aikaa.
      Kaikkea kehutaan ylisanoin, kritiikkiä vältellään, koska sitä pidetään loukkaavana ja klassikoiksi nimetään teoksia etukäteen, tuleva klassikko - paradoksi.
      Tähän sopii hyvin se, että kirjailijan työ nimetään sisällön tuottamiseksi.
      No, en halua olla pessimisti. Jospa silti...

      Poista
  9. Myönnän avoimesti, että tämä on aihe josta minulla ei ole mielipidettä :)

    Okei, julkkiskirjoja on tietysti ollut aiemminkin, ja aika harvassa taitavat olla ne jotka jäävät jollain tavalla relevanteiksi. Somevaikuttajilta voisin kyllä lukea joitain omiin aloihinsa liittyviä tietokirjoja (ja olen sellaisia lukenutkin), mutjoo, fiktioromaaniin olettaisin löytyvää omaa paloa nimenomaan sellaista kirjoittaa.
    Ja samalla taas kykenen näkemään että sellaisen kirjoittaminen voi olla ihan vaan väline tehdä taas omanlaista pöhinää sille varsinaiselle viestivälineelle...

    Mutta ihan tarpeeksi olen kirjoittanut sanan- ja julkaisunvapaudesta että en tietenkään halua sellaista estää. Saattaa kyllä olla että eivät ole omalla lukulistallani kovin korkealla, eivätkä ehkä myöskään niitä julkaisevat kustantamot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Gregorius! On aina virkistävää, kun joku sanoo, ettei ole mielipidettä.
      Minäkin omaani tässä koitan muodostaa. Alkureaktioni ei ole tässä pohdiskellessa poistunut. Näen edelleen, että tämä on taas yksi osoitus kaunokirjallisuuden ja erityisesti fiktiivisen romaanin arvostuksen hiipumisesta.

      Kun kymmenkunta sopimusta tehdään somevaikuttajien kanssa, niin se on pois silloisen vuoden muista mahdollisista sopimuksista, mutta jos nämä sitten tuottavat hyvin ja se tuotto käytetään tasokkaisiin kirjoihin, niin annan anteeksi.

      Onhan niitä kaikenlaisia kirjoja kirjoitettu. Mieleeni tulee Susan Ruususen Pääministerin morsian, joka oli kuin teinikalenteriin kirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä. Perustana tämän kirjan julkaisemiselle oli kohujulkisuus ja kirjoittajan taidoksi riitti se, että oli pitänyt päiväkirjaa.

      Poista
  10. Valitettavasti näin on, että ennenkin monenlainen julkisuus on tasoittanut tietä päästä kirjailijaksi. Nyt on pinnalla some-näkyvyys.
    Toivon, että tasokas kirjallisuus säilyy.
    Muuten, oletkohan huomannut, että blogiasi arvostetaan täällä: https://ajatuskirjat.fi/marjatan-kirjat-ja-mietteet/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen huomannut tuon ja laitoin Ajatuskirjat seurantaani, koska heillä on niin hyvä maku blogien suhteen, hih.

      Koko lukuikäni kirjallisuus on ollut melko pysyvä tuttu, hieno asia - ja nyt kaikki näyttää olevan myllerryksessä. Kirjaksi kutsutaan myös sellaista tuotetta, joka ei ole konkreettinen esine ja ihmisiä kutsutaan ryhtymään kirjailijoiksi, kun ennen heitä etsittiin käsikirjoituksista. Lukijat vaativat, että romaanin on oltava totta ja kirjoittajalle tapahtunutta, kun ennen nautittiin siitä, että sai uppoutua tuntemattomaan.

      Poista
  11. Sus' kirjoitti kommenttinsa vahingossa edellisen kirjoitukseni kommentiksi, joten siirrän tähän.

    Sus'31. elokuuta 2022 klo 13.52
    Mielestäni jokaisen kirjan kirjoittajan pitäisi myös ottaa lukeva yleisö aina huomioon eikä kirjoittaa itsepäisesti vain itselleen.

    Olen aika pitkälle eri mieltä, useista syistä. Sen verran samaa mieltä että laatu pitää pitää yllä, ei saisi sortua johonkin muottiin jonka kerran löydettyään ei siitä luovu vaan tuottaa yhä uudestaan samoilla asetuksilla uusia tarinoita.
    Muusikkona tiedän että jos aletaan tekemään biisejä siltä pohjalta että mitä yleisö haluaa, päädytään Nickelbackiksi,. Ihan hyvä bändi, tekee juuri niin ostava yleisö sen haluaa tekevän.- Sadan vuoden kuluttua ei kukaan kuuntele Nickelback iä, se o saletti. kun tehdään kuluttajan lähtökohdista taidetta niin päädytään tekemään keksikertaista, itään sanomatonta, hajutonta, mauton paskaa joka kelpaa mutta joka ei ei ole tuoreutensa menetettyään jättänyt juurikaan muistijälkiä.
    Toisille ihmisille tämä käy hyvin sillä he olvat yleensäkin sitä ryhmää joka ei käytä/kuluta taidetta - musiikkia, kirjallisuutta, kuvateita, heille riittää keskinkertaisuus kun eivät enempää halua/tajua/kiinnosta.
    Helposti myös kadotat sen mitä olet tekemässä sillä jos tekemisiäsi ohjailee jokin muu kuin luomisen tarve, tarve saada sisästään jotain ulos, niin päädyt automaatiksi. Miksi hukata hyvää lahjakkuutta keskinkertaiseen kun voi tehdä jotain upeaa, mahtavaa ja erinomaista? Keskinkertaisuuksia on ihan riittävästi, niitä jotka tekevät kuten sinä haluaisit, ottavat huomioon lukijansa. He suoltavat tusinakirjallisuutta pehmytkantisina paperinkeruuastiat täyteen.

    Vaan oikein ajatuksia herättävä postaus.. . ostaisin innolla uusia kirjoja vaan kun kuulun siihen, noin miljoonan ihmisen joukkoon Suomessa jonka tulot ovat alle tuhat euroa kuussa, ei siinä ostella uusia kirjoja, varsinkaan nykyisessä inflaatio-kierteessä, hyvä kuin on varaa antikvariaatin pehmytkantisiin. Onneksi sisältöön ei vaikuta pakkaus, oli kirja sitten kuinka hienosti pakattu ja koviin kansiin, ei se takaa sisällöllistä hurmaa ja ihanuutta.
    Vaan kirjoja minä rakastan!!
    Jos muuten harrastat runoutta niin isännöin Runotorstaita, huomenna tulee uusi aihe ja siitä minun versioni. Käy kurkkaamassa ja osallistu/lue muiden tuotoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajattelin vain sellaista erikoisen ylypiää kirjoittajaa, joka ei kuuntele kustannustoimittajaansa eikä ketään, vaan pitää kiinni toimimattomasta tekstistä, joka ei avaudu muille.

      Se taas, että kuulostellaan trendejä ja kirjoitetaan kaikesta sillä hetkellä myyvästä ja trendikkäästä on kirjoittajan lahjojen tuhlausta. Sitä olen huomannut paljon esim dekkareiden ja nuorten kirjojen aiheissa. Sävähdän heti, jos huomaan trendien mielistelyä ja erilaisten muodissa olevien ongelmien niputtamista teokseen.
      Jo autofiktiivisyyden todistelu kirjan takakannessa on alkanut ärsyttää minua. Siksi onkin rauhoittavaa lukea vanhempia kirjoja, jolloin tällaista vaatimusta ei ollut olemassakaan. Kait somen tosielämän tarinat ovat siirtyneet ihmisten lukumakuun ja kustantajat sekä kirjailijat ovat ottaneet haasteen vastaan.

      Joo, ei pienituloinen pysty ostamaan uusia kirjoja, mutta sellainen hyvätuloinen joka ostaa noin vain kalliita urheiluvälineitä ja noita ihmevärkkejä, millä jalkakäytävillä ajellaan (sähköpotkulautoja ja sähkömopoja !) voi kyllä ostaa myös kirjoja tukeakseen kirjallisuutta, jos niin haluaa.

      Runotorstai - käynpä kurkkaamassa. Kiitos vinkistä!

      Poista
  12. Mietin kirjoitustasi muutaman päivän ajan. Ensin olin samaa mieltä kanssasi, senkin takia että kokemukseni somesta ja tietoni somevaikuttajista ovat minimaalisia, mutta asian hautuessa tulin siihen tulokseen, että miksi ei. Somevaikuttajien kirjat eivät todennäköisesti vie lukijoita vakavammalta kirjallisuudelta, vaan ne saattavat houkutella kirjoja lukemaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten lukisi mitään, ja eikö se ole vain hyvä asia? Varsinkin jos tämä saa heidät kokeilemaan muitakin kirjoja? Ja ehkä kustantamo saa tällaisista kirjoista rahaa muiden kirjojen julkaisemiseen.

    Olettaisin, että somevaikuttajat julkaisisivat tietokirjoja omalta alaltaan, eivät kaunokirjallisuutta (mikä kuulostaisi kyllä paljon ongelmallisemmalta, minunkin mielestäni kaunokirjallisuuteen tarvitaan paljon omia ideoita, harjoitusta ja sisäistä paloa). Ja eiväthän somevaikuttajat välttämättä ole tyhjäpäisiä ja taitamattomia vain sen takia että ovat somejulkkiksia.

    Lapsille on helppolukuisia kirjoja, lukemisvaikeuksisille selkokirjoja, kevyen kirjallisuuden ystäville dekkareita ja hömppäkirjoja, faktojen ystäville tietokirjoja... Monipuolisuus ja erilaisten kohderyhmien huomioon ottaminen on hyvä asia kirjallisuudessakin. Ei kaiken kirjallisuuden tarvitse olla laadukasta, vakavaa ja painavia asioita käsittelevää kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikenlaista kirjallisuutta tarvitaan, eikä nykyinen ammatti estä kirjailijaksi ryhtymistä, onhan suurella osalla kirjailijoista pakostakin toinen ammatti.
      Kirjojen kirjoittamisella ei elätetä perhettä, yksin elävä ehkä pärjää kirjoittamalla hyvin monipuolisesti tai sellainen jolla on varakas puoliso tukemassa.
      Se on minusta väärin, että näille influessereille eli somevaikuttajille tai sisällöntuottajille tarjotaan oikotie, jota ei tietääkseni muille ole.
      Jos on päätetty, että julkaistaan tietty määrä tietokirjoja ja niistä vaikka viisi tilataan somevaikuttajilta, niin se on sitten pois muilta tietokirjoja kirjoittavilta.

      Eniten somessa tunnetuiksi tulleilta julkaistuissa olen huomannut omasta elämästä kertovia kirjoja, somepostauksista koottuja tietokirjoja (käsityöt, kokkaus, hyvinvointi, liikunta jne) ja lastenkirjoja. Siis jo ennen mitään yhden kustantamon järjestämää koulutusta.
      Olisiko influesserit voineet mennä maksullisiin koulutuksiin, joita eri tahot järjestävät? Ehkä olisivat menneet, jos olisi kova into kirjoittaa kirja - ja sitten normaalitietä kirjoitusnäyte arvioitavaksi kustantamoon ja odottamaan, tuleeko sopimusta ja pääseekö työstämään kirjaa kustannustoimittajan kanssa.

      Aika näyttää huononeeko taso. Minusta kyllä joka genressä saisi olla hyvä taso, kevyessäkin. Ei kai kukaan nauti huonosti kirjoitetusta elämäkerrasta, vaikka se olisi ns julkkiselämäkerta.
      Toivottavasti olen väärässä ja kirjoittamiskurssin käyneet somevaikuttajat sekä kirjoittavat hyvin että myyvät hyvin ja kustantamo saa rahaa omien kirjailjoidensa kirjojen julkaisemiseen.

      Poista
    2. Vielä tuli mieleeni, että alkaa olla kait hieman liukuva tuo, kuka on somevaikuttaja. Kaupallinen somevaikuttaja elää somesta ja epäkaupallinen saattaa hänkin halutessaan kerätä verkoston ja suhteita, joilla on merkitystä vaikka siinä - siinäkin - pääseekö kirjoittamaan kirjan.

      Poista
    3. Totta, tuo tuntuu epäreilulta että näille somevaikuttajille ojennetaan tarjottimella sellainen mahdollisuus, joiden eteen muut joutuvat tekemään paljon töitä - toisaalta jos he tarjoaisivat kirjaa pyytämättä kustantamolle, he herättäisivät nimellään joka tapauksessa enemmän huomiota kuin joku ennestään tuntematon kirjoittaja.

      Minusta kirjailijoissa ovat tärkeintä heidän kirjansa ja kirjailijalla pitäisi olla oikeus olla olematta somessa, jos haluaa, ja antaa vain kirjojensa puhua puolestaan.

      Kirjoitin vähän epäselvästi, kun sanoin, ettei kaiken kirjallisuuden tarvitse olla laadukasta. En tarkoittanut sitä, että kirjat saisivat olla huonoja - kustantamo ja kustannustoimittajat toivottavasti pitävät huolen siitä, ettei tunnetuiltakaan tekijöiltä julkaista huonosti tehtyjä kirjoja. Tarkoitin sitä, ettei kaiken kirjallisuuden tarvitse olla "suurta" kirjallisuutta, vaan mukaan mahtuu myös esimerkiksi viihdekirjoja, jotka saattavat usein olla oikein hyvin kirjoitettuja ja joiden kirjoittaminen on saattanut myös vaatia paljon taitoa.

      Poista
    4. Tuo oli siis vastaus ensimmäiseen kommenttiisi :-).

      Poista
    5. Juu, just samaa mieltä kanssasi, Ariel. Pidän esim. Riikka Pulkkisen kirjoista (tähän asti lukemistani) eniten chicklitiksi luokitellusta Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Chicklit luetaan kevyihin viihdegenreihin samoin kuin dekkarit - ja miten hyviä (viihdyttäviä, tietoa lisääviä, isoa sanomaa kantavia, tyylillisesti upeita) niissäkin on!
      Viihdekirjat myyvät hyvin, niinpä niitä kirjoitetaan ja julkaistaan paljon, jolloin joukossa on myös erittäin huonoa. Olen hiljattain lukenut kolme isosti kehuttua dekkaria, jotka olivat mielestäni aivan ala-arvoisia.

      Poista