tiistai 24. toukokuuta 2022

"Edustanut" rupikonnana ja miettinyt eettistä stressiä

 

Kuva: Ume


Heipparallaa! EN laita tähän omakuvaa, vaikka se kertoisi kaiken nopeasti ja täydellisesti. Esteettisistä syistä. Laitan sen sijaan alkukuvaksi tällaisen kuvan  taitavasta surffaajasta huhtikuiselta Kanarian matkalta.  
 
Minulla on ollut jo kauan värimuutoksia nenässä, ensin yksi laikku, sitten toinenkin, jotka ovat vähitellen tummuneet ja levinneet. Sen lisäksi suupieliini on tullut omituisia valkoisia paukamia ja sääreen on ilmestynyt hilseilevä albiinokohta, Vuositarkastuksessa yleislääkäri oli sitä mieltä, että ei huolta, nenän laikut eivät ole karheita, joten kyse on vain pigmenttihäiriöstä, ei keratoosista. Muita virheitä en muistanut mainitakaan ja ajattelin, että minullahan on vankka iho (sitä Amazon-perimää, heh, My Heritage löytää yhä vain uusia maoriserkkuja, 1. serkku 4 polven takaa jne!) ja vanhuus ei tule yksin vaan kaikenlaisin pigmenttimuutoksin, mutta mieheni sanoi, että nyt kyllä varaat ihotautilääkärin, sen hyvän, joka jäädytti hänen selästään kerralla sata luomea. Tottelin ja menin tarkastukseen. No, lääkäri ehdotti, että tehdäänpäs toimenpiteet samantien, halvempikin niin. Nenässä oli kuin olikin lievää keratoosia (okasolusyövän esiaste) ja suupielissä syyliä (?), säären laikusta en muista mitä se oli, mutta paras tuhota pois.
Seuraavina päivinä oli menoja, mutta ajattelin, että mitäpä siitä, terveys edellä mennään, joten siitä vain. Sen kysyin, että olenko kauhean näköinen, kun pitää mennä bussilla kotiin. Lääkäri sanoi, että joo kyllä kryohoito jättää jälkensä, nenä näyttää siltä kuin olisin kaatunut soraan ja suupieliin voi kohota piankin isot rakot, mutta voinhan laittaa maskin bussimatkalle suojaamaan.
No niin, lääkäri suhautteli - 200-asteista nestetyppeä ihooni, vähän se kirveli. Lähdin tyytyväisenä kotiin valelemaan palellutettuja kohtia vedellä. Kryohoitohan on vähän samaa kuin polttaminen, paha kudos pois ja uutta tervettä kasvamaan tilalle. 

Olen nyt sitten käynyt teatterissa tällä naamalla, istunut kameraseuran 70-vuotisjuhlaillallisella ja tavannut ystäviä. Illallisella teki mieli käydä kuuluttamassa, että minulla ei ole ruttoa eikä apinarokkoa. Vesijumpasta tajusin jäädä pois, koska pelkäsin, että vereslihalla oleviin paleltumakohtiin pääsisi bakteereja. 
Muut paikat paranevat hyvää kyytiä, mutta suupielet repeilevät, kun en malta olla nauramatta. Pitäisi olla suu supussa eikä edes haukotella. Ensin join kahvia pillillä kun toivoin, että juuri muodostuneet rakot eivät puhkeaisi, mutta heti hampaita pestessä ne tietysti särkyivät. 
No, tässä on vasta viikko mennyt, viimeistään neljässä viikossa pitäisi muodostua ruvet, jotka irtoavat sitten vähitellen. Siis rupikonnana hyvän osan kesää. Talvellahan tämä olisi pitänyt tehdä. 

Mistä tätä keratoosia sitten tulee - no, auringosta tietenkin, elinikäisestä aurinkokertymästä. Lääkärini kertoi, että yleensä auringon aiheuttamat ihomuutokset alkavat näkyä päälle seitsenkymppisillä.
Minun sukupolveni  ei ole nuorena käyttänyt paljonkaan aurinkovoiteita. Oliko niitä edes silloin? Monet maalaispojat olivat koko kesän ilman paitaa, ei tullut pyykkiä, ja iho paloi monta kertaa kesässä. Muistatteko, miten asfalttimiehet tekivät työtä paidattomina, ketunruskeina? Ei siitä niin kauan ole. 
Miehillä ihosyöpiä onkin naisia enemmän. He tekevät enemmän ulkotöitä.
Luin Oulun yliopiston laajasta 70-93-vuotiaille tehdystä tutkimuksesta, jossa 25,5 prosentilla löytyi jokin aiemmin diagnosoimaton ihosyöpä tai ihosyövän esiaste. Toisaalta nämä lievät esiasteet kehittyvät hitaasti, joten ei minullakaan olisi ollut mitään hätää näiden muutosten kanssa.

Minähän rakastan aurinkoa. Lääkäri sanoi, että saan elää ihan kuten ennenkin, mutta ehkä alan viihtyä myös päivänvarjon alla ja siimeksessä enkä änkeydy aina auringonpaisteeseen. Löysin heti asiasta positiivisen puolen: onhan lukeminen helpompaa hieman varjoisemmassa. Totta puhuen ikä on tehnyt senkin, että olen alkanut vaatia tasoa. En voisi makoilla kuten nämä kuvan auringonpalvojat Puerto de la Cruzissa.
 

Kuva: Ume


Näin jossain lehtijutussa termin eettinen stressi. Sillä tarkoitettiin siinä yhteydessä tyytymättömyyttä siihen, että joutuu tekemään työtä, jota ei pidä arvokkaana. Minä koen tämän termin ahdistuksena siitä, että joutuu elämään niin moraalittomassa maailmassa. Tällainen stressi on taatusti enemmistöllä meistä nykyään. Media voisi hillitä syyllistävää tyyliään. Kyllä me tiedämme, että oikeudenmukaisuus ei toteudu maailmassa ja luontoa tuhotaan jossain vähemmän jossain aivan härskisti. Ei tarvitse jankuttaa koko ajan ja lisätä ahdistuneisuutta.
Stressaantunut ihminen toimii ensin ylikierroksilla ja sitten uupuu ja masentuu. Silloin hänestä ei ainakaan ole epäkohtia korjaamaan. 

Veimme mieheni kanssa tavaraa, (vaippapakkauksia, Piltti-purkkeja yms) ukrainalaiseen orpokotiin vietäväksi. Tavaran kuljettajat, jotka ovat tehneet jo useamman reissun, kertoivat, että lahjoitukset ovat vähentyneet alun auttamishalun laantuessa ja koko ajan on pahempi tilanne ja isompi lahjoitusten tarve. 
Pitäisi jaksaa auttaa enemmän.

Mitään en niin toivo kuin että tämä moraaliton sota loppuisi. 

Venäjältä on kuulunut sellaisia mielipiteitä, että Mariupolia viimeiseen asti puolustaneet ja vangiksi antauduttuaan päätyneet ukrainalaissotilaat on tuomittava sotarikollisina. Minä en voi mitenkään ymmärtää, että itsensä ja omiensa puolustaminen olisi rikos. Hyökkääminen on rikos. 




14 kommenttia:

  1. Tuo sinun juttusi luomien ja muiden ihomuutosten kylmäkäsittelystä ehkä rohkaisee Vakituista Vierailijaa painumaan ihotautilääkärille ja näyttämään tälle omia kummallisia luomiaan. Koville voi ottaa, vaikka hän vihdoin rohkaistui sallimaan huonomman silmänsä korjaamisen. Hain hänet tänään sairaalasta. Kaihileikkausta isompi homma onnistui, sillä nyt verkkokalvon eteen muodostunut ryppykalvo saatiin poistetuksi👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä tutkituttamaan, jos on omituisia tai uusia luomia. Lääkäri näkee heti luupillaan, onko syytä toimenpiteisiin. Monesti vaarallinen luomi ei ole edes pahannäköinen. Miehen melanooma oli uusi pieni pikimusta piste. Ajoissa havaittuna se ei ehtinyt verenkiertoon, vaan jäi pinnalliseksi.

      Poista
    2. Minultakin ehdittiin poistaa melanooma, ennen kuin se oli ehtinyt levitä.

      Poista
    3. Hyvä! Melanooman kanssa on aina kiire. Ajoissa havaittuna ei hätää, mutta sen jälkeen kun se on kerran ollut, on hyvä tarkkailla ihoa.

      Poista
  2. Iho- ongelmia on riittänyt, Letrozol saa aikaan sellaisia kuivia läikkiä
    joiden paraneminen kestää kauan, taas on treffit lääkärin kanssa.
    Ennen silloin yli 50- vuotta sitten ei puhuttu auringon vaarallisuudesta mitään, sehän oli d- vitamiinia talveksi.
    Aurinkovoiteita ei näkynyt käytössä, lieneekö niitä ollut?
    Syöpälääkäri kehotti olemaan varovainen auringon kanssa, mieluummin siellä varjon puolella. Sen olen muistanut, terveys edellä nautitaan kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, senkin tämä Letrozol-hoito siis aiheuttaa.
      Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin se oli pian sen jälkeen kun tuo hoito itselläni alkoi, kun aloin voidella itseni joka suihkun jälkeen otsasta varpaisiin. Ihmettelen yhä uimahallissa, kun jotkut vain pukevat vaatteet suoraan päälleen, mutta niinhän minäkin ennen. Minä rasvaan, ja silti säärten iho janoaa lisää kosteusvoidetta. Nyt sain tältä kryohoidon tehneeltä lääkäriltä reseptin hyvään apteekin voiteeseen, ja se kosteuttaa kyllä tehokkaammin kuin Niveat ja Dovet.
      Nyt on ihanan lämmintä. Join päiväkahvit parvekkeella varjossa ja menen pyörälenkille illansuussa. Ei ole yhtään vaikea muuttaa tapojaan, kun on terveydestä kyse. Pitää vielä hankkia leveälierinen hattu hellepäivien kävelylenkkejä varten.
      Toivon sinulle hyvää kesää ja terveyttä!

      Poista
  3. Olipa hyvä, että miehesi vähän patisteli, niin sait ongelman pois päiväjärjestyksestä hyvissä ajoin!

    Moraalittomuus jos mikä ahdistaa. Räikeimpänä ilmentymänä ilman muuta nyt tuo Ukrainan sota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi, tämä oli mennyt roskapostiin. Kävin kurkkaamassa, kun aloin muistella, että olin nähnyt sinulta kommentin sähköpostissa.
      Ukrainan sota on melkein ylivoimaista seurattavaa. Se absurdi aivopesu, millä sota Venäjällä omalle väelle selitetään - ollaan turvaamassa rauhaa. Joopa joo.

      Poista
  4. Kuulostaa hurjalta tuo kryohoito, mutta ilmeisesti on tehokas eikä jätä pysyviä jälkiä. Hyvä se on käydä tutkittamassa, jos jotain omituisuuksia ilmenee. Itse olen lotrannut melko tunnollisesti aurinkovoiteiden kanssa, koska ihoni on todella vaalea enkä ole koskaan edes halunnut ruskettua. Muutaman kerran olen palanut, mutta en mitenkään säännöllisesti.

    Elegia (anonymiina, koska en pääse kirjautumaan vaikka periaatteessa olen kirjautunut Bloggeriin. Ei vaan taaskaan toimi Blogger kunnolla, hohhoijaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että joillain muillakin on/on ollut tämä sama ongelma Bloggerissa. Harmi.
      Kryohoito on helpompi kuin leikkaaminen, eikä pitäisi jäädä jälkiä, paitsi ehkä alkuun tai lopullisestikin vähän vaaleampi kohta. Nyt on vähimmin jäädytetty kohta jo "kuoriutunut" ja on vain hieman muuta ihoa vaaleampi.
      Minä en ole ikinä palanut. Lapsena ei ollut voiteita, mutta aloin käyttää niitä heti kun niitä tuli myyntiin. Kesäisin laitan kasvoille tarkoitettua aurinkovoidetta joka aamu kosteusvoiteen tavoin. Luulinkin, että minulle ei voisi tulla mitään auringon haittoja. Olen kyllä makoillut aurinkolomilla tuntikausia rannalla, koska nautin siitä niin paljon. Olen myös tykännyt itselläni päivettyneestä ihosta, mutta en mistään yliruskeasta.

      Poista
  5. Olen itsekin pelännyt tuota aurinkokeratoosia, sillä veljelläni on hoidettu otsalta aurinkokeratoosia. Minulla on tosi herkkä atooppinen iho, joka palaa auringossa nopeasti. Minulla on myös satoja luomia. Olen tottunut rasvaamaan ihoa reilusti ja käyttämään aurinkorasvoja 30-60 suojakertoimilla. Paras suoja auringossa on vaatetus ja varjo. Mieheni seuraa milloin ihoni alkaa punoittamaan ja heti vaatetta lisää päälle. Tykkään kuitenkin olla ulkona ja aurinko saa hyvälle mielelle.
    Jännä juttu, että olet sukua maoreille. Olen tutkinut omaa sukua ja olen päässyt Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle, kun menee 1500-luvulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koen hieman vitsikkäästi tuon Amazonasis-osuuden perimässäni. En jaksa ryhtyä tutkimaan noita linkkejä saati ottamaan kehenkään yhteyttä. My Heritage vain lähettää edelleen tietoja kaukaisista sukulaisista joilla on erikoisia nimiä. Perheryhmässä jollain taitaa vielä olla tilaus voimassa.

      Poista
  6. Heippa hei, Marjatta! Luin tämän kirjoituksesi, asiallista kaikki, Ja hyvä tietää. Pelottaa vaan nyt kaikki näppylät iholla, kun voivat olla vaarallisia. Muta ei viitsisi niitä kaikkia poistaakaan,

    MuttA NYT ON MINULLA SINULLE OUTOA ASIAA: OLEN VUOSIA SINUSTA JÄLJESSÄ MÄNKIMÄSSÄ ETEENPÄIN. SILLÄ ASIAT JOTKA SINULLE ON JO VANHOJA OVAT MINULLE IHAN UUSIA.

    Kirjoittelin sinulle kommentteja aikaisempaan julkaisuusi. Et sinä varmaan jaksa käydä niitä katsomassa, mutta kerron nyt kuitenkin.
    Nyt on 3.kesäkuuta 2022. Mutta minäpä etsin täältä jutun, joka kiinnosti minua kovasti- Se löytyi! Sen nimi on Bo Carpelan: AXEL. Se on vuosien päässä, mutta olen iloinen kun se löytyi. Paikka on 10.7. 2015.
    Siellä se AXEL etsimisen jälkeen oli. Kiva! Hyvin olit sen kirjoittanut. Mutta kaikki se, mitä sinä olet kokenut jo silloin, aikoja sitten, on minulle ollut uutta ja mielenkiintoista vasta nyt, tällä hetkellä. Miten paljon oletkaan uhrannut aikaa ja voimia kaikkien näiden asioiden esille tuomisteen.
    Halusin tietää, miten sinä olet AKSELIIN suhtautunut. Ja sinähän olit kirjoittanut hänestä niin hyvin ja kauniisti, että minulle tuli hyvä mieli. Helpotit oloani. Olet hyvä kirjoittaja, Sen olen vuosia tiennyt, Mutta tänään se vasta tuli minulle tietoisuuteen kaikessa laajuudessaan. Koko tämä blogisi on täynnä tietoutta ja mielenkiintoisia asioita. Täällä kannattaa käydä niitä lukemassa aina jos on aikaa Sinulle kiitos!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Lissu! Tottakai jaksan käydä lukemassa kommenttisi. Saan kommentit myös sähköpostiin, joten ihan hyvin voi käydä kirjoittamassa kommentteja myös aiempiin kirjoituksiin.
      Axelin viehättävä persoona kosketti minua. Käynkin nyt lukemassa, mitä hänestä tai kirjeen muodossa Hänelle silloin kirjoitin.

      Poista