maanantai 24. kesäkuuta 2019

Pride-viikko alkaa & elokuva Elisa y Marcela



Tämä viikko on Helsingissä Pride-tapahtumien viikko. 
Muualla maassa tapahtumia on eri aikoihin pitkin kesää. Kouvolan Pride on elokuussa samana päivänä. 24.8. Taiteiden yön kanssa. Aion osallistua molempiin tapahtumiin valikoiden itselleni sopivaa.

Niiina blogista Yöpöydän kirjat on haastanut bloggareita lukemaan seksuaalivähemmistöihin liittyvää kirjallisuutta. Olen lukenut useamman kirjan, joista postailen vapaamuotoisempien kirjoitusten ohessa pitkin viikkoa.

Nyt viikon aluksi haluan kirjoittaa eräästä Netflix-elokuvasta, jonka tosielämän innoittama tarina on lähes uskomaton. Elokuvan päähenkilöiden nimet ovat samoja kuin tosielämässä ja myös tapahtumien kulku on pääpiirteissään sama kuin tosielämässä.  
Espanjassa vihittiin vuonna 1901 pyhään avioliittoon Elisa Sánches Loriga ja Marcela Gracia Ibeas. Tämä on yksi maailman ensimmäisistä samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Vihkijänä oli puolisokea ja ehkä hieman vanhuudenhöperö katolinen pappi, joka ei huomannut, että sulhanen ei ollut miehen asustaan, viiksistään ja lyhyistä hiuksistaan huolimatta samassa kaupungissa aiemmin asuneen Elisa Sánches Lorigan serkku Mario, kuten hän itsensä esitteli, vaan Elisa itse valepuvussa. Vihkiminen tapahtui San Jorgen kirkossa La Corunan kaupungissa. Tieto löytyy vanhoista asiakirjoista. Avioliittoa ei ole koskaan mitätöity. 

Kun elokuva Elisa y Marcela valmistui tämän vuoden alussa ja sen yhteydessä julkaistiin myös aitoja valokuvia, niin eräs eteläamerikkalainen nainen oli ne nähdessään hätkähtänyt. Hänellä oli valokuva isoäitinsä äidistä Marcelasta, ja nyt hän näki saman naisen elokuvan mainoskuvissa. Hänelle ei ollut koskaan kerrottu sukulaisensa elämäntarinaa.
Googlen kuvahausta löytyy elokuvaotosten lisäksi naisten aito vihkikuva. 

Elokuva on mustavalkoinen, romanttinen, eroottinen ja runollinen. Siinä on puutteita, esim. miljöö ja ihmisten käytös eivät luultavasti ole joka kohdassa historiallisesti oikein, mutta tosipohjaisuus ja todistusvoima korvaavat minulle nämä puutteet. Eläydyin liikutukseen asti.

Ohjaaja Isabel Coixet on saanut useista elokuvistaan Goya-palkinnon, joka on Espanjan elokuva-alan arvostetuimpia palkintoja. 

Alussa nuori nainen istuu junassa, joka ajaa läpi pölyisen tasaisen maiseman. Hän jää pois ja kävelee avaran maiseman keskellä seisovalle talolle. Siellä hän kohtaa vanhemman naisen, Marcelan, jota hän pyytää kertomaan kaiken. Vuosi on 1925.
Tarina, jonka kuulemme alkaa 1800-luvun loppuvuosina. Nuoret naiset tapaavat luostarin yhteydessä olevassa koulussa ja rakastuvat. Heidät yritetään erottaa, mutta he kohtaavat muutaman vuoden kuluttua uudelleen nuorina opettajina, hakeutuvat töihin samaan kouluun ja alkavat herättää ympäristössä epäluuloa käyttäytymisellään. Kun sitten Elisa katoaa ja hänen näköisensä mies saapuu ja vie Marcelan vihille, epäluulot vain kasvavat. Kyläläiset eivät koe Mario Sanchezia mieheksi, vaikka hänen vaimonsa Marcela on raskaana. Elisa ahdistetaan seinää vasten ruumiintarkastukseen, josta hän selviää viime hetkellä kertomalla olevansa hermafrodiitti. Tämä termi on nykyään vanhentunut, ihmisissä ei ole kaksineuvoisia. 
Tilanteen kärjistyessä naiset pakenevat Portugaliin tarkoituksenaan kerätä rahaa laivamatkaan valtameren yli. Syyte Espanjasta ehtii ensin ja he joutuvat vangituiksi, mutta saavat osakseen myös paljon ymmärtämystä. Vankila on rankka kokemus varsinkin viimeisillään raskaana olevalle Marcelalle. Ennen oikeudenkäyntiä naiset autetaan pakoon Argentiinaan matkalla olevaan laivaan ja sen myötä vapauteen. Portugalilaiset sekä näpäyttivät Espanjaa että eivät inhimillisistä syistä halunneet luovuttaa naisia Espanjalle, jossa syyte transvestismista, jumalanpilkasta ja asiakirjojen väärennöksestä olisi johtanut elinkautiseen vankeuteen.

Liikuttavinta minusta elokuvassa on se, kun vieraaksi tullut nainen, jonka henkilöllisyys on ollut jo jonkin aikaa katsojalle selvä, haluaa "kaiken" kuultuaan vielä kuulla Marcelan rehellisen vastauksen kysymykseen, oliko se kaikki vaivan arvoista, häät, vankila, pilkka, raskaaksi tuleminen, synnyttäminen ja oman lapsen hylkääminen, kotimaan jättäminen... ja vastaukseksi kysymyksiin Marcela nousee ja kävelee horisontista ratsastavaa harmaahiuksista naista vastaan. 

Jotkut elokuvan otoksista ovat kuin tauluja, rakastelukohtaukset ovat kauniita ja onni pulppuavaa.
Surumielisyys välittyy varsinkin Marcelan hahmossa. Ei ole ollut helppoa elää kummajaisena ja lainsuojattomana hylkiönä.




Marcelan vieraalleen kertoma menneisyys päättyy laivalle lähtöön. Elämä Argentiinassa jää kertomatta. 
Löysin netistä sellaista tietoa, että tosielämässä nämä tarinan kohteena olevat naiset kohtasivat vaikeuksia myös Argentiinassa ja joutuivat tekemään kompromisseja elämässään. Sellaistakin tietoa on, että Marcela olisi mennyt Elisan kuoltua naimisiin miehen kanssa.  

Elokuva osoittaa vahvasti sen, että sukupuolisuus on meissä se mikä se on. Siltä osin ihmistä on aivan turha pyrkiä muuttamaan. Kun Elisa kysyy, mistä heitä syytetään, hänen katseensa kertoo, miten outona hän pitää rakkauden vuoksi vainoamista. 
Tätä ei tiedetä tai ei haluta ymmärtää kaikkialla, niin hurjia ovat elokuvan lopussa ilmoitetut tilastot:
- Saman sukupuolen avioliitot laillistettiin Espanjassa 2005.
- Ne ovat laillisia vain 25 maassa maailmassa.
- Homoseksuaalisuudesta vangitaan 72 maassa.
- 14 maassa tuomio on 14 vuodesta elinkautiseen.
- 13 maassa tuomiona on kuolemanrangaistus. 

Katolisessa Espanjassa ollaan siis vapaamielisempiä ja yksilönvapautta kunnioittavampia kuin Suomessa. Meillä samaa sukupuolta olevien avioliitto laillistettiin vasta 1. maaliskuuta 2017. Eduskunta oli hyväksynyt lain kolme vuotta aiemmin, mutta se viivästyi kansalaisadressin (lue:kiusanteon) vuoksi.   


11 kommenttia:

  1. Ja kun ei Netflixiä ole, niin näenkö koskaan tätä elokuvaa? Kuulostaa vaikuttavalta, mutta en silti ole ajatellut Netflixiä hankkia. Toinen, jonka haluaisin nähdä on Fernando Meirellesin Jumalan kaupunki. Ohjaaja kävi Sodankylässä tänä vuonna. Paulo Linsin romaani teki vaikutuksen ja hyvä on ilmeisesti elokuvakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän se on? Netflix ostaa oikeudet elokuviin tietyksi ajaksi. Kai luulisi, että niitä sen jälkeen näkisi sitten muuallakin. Joskus elokuvaa on myös näytetty ensin elokuvateattereissa muutama viikko ja sen jälkeen se on siirtynyt Netflixiin, näin oli esim. Roman kanssa.

      Minä otin Netflixin ilmaiskuukauden jonkin tietyn dokkarin vuoksi, mutta olen jatkanut, koska huomaan, että sieltä löytyy minulle mieluisaa katsottavaa. Minulla on perussopimus 8e/kk ja sehän on vähemmän kuin elokuvan hinta elokuvateatterissa, mikä minusta kyllä on paras paikka elokuvasta nauttimiseen.
      Untolla on HBO:n ilmaiskuukausi menossa. Halusimme nähdä Chernobyl-sarjan ja valtavan hyvän Big Little Lies -sarjan kakkoskauden.

      Panen mieleeni tuon Meirellesin elokuvan sekä Linsin romaanin. Kiitos kun kerroit!

      Poista
  2. Kiva, että osallistuit tähän. Luin juuri Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa Ja Ursula Le Guinin Osattomien planeetta, enkä keksinyt oikein tähän viikkoon enää lisää luettavaa.

    Hienoa, että mennään kohti tasa-arvoa. Minua on ihmetyttänyt se kiihko, joilla jotkut Priden vastustajat jaksavat asiasta kiihkoilla. Kun kyse on vapaan ihmisen vapaasta valinnasta, siihen on minusta muilla hyvin vähän sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut romaania Kuolema Venetsiassa, mutta olen nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan, joka on minusta todella hyvä. Minäkin lumouduin siitä kauniista pojasta, Tadziosta, ja ymmärrän, miltä vanhasta säveltäjästä tuntui rakastuessaan kipeästi kauneuteen, kaiken lisäksi tietoisena siitä, miten vähän hänellä on aikaa.
      Ursula Le Guin on minulle tuntematon kirjailija. Onpa hurja scifi; kävin lukemassa, mitä olit kirjoittanut.

      Yöpöydän kirjat -blogissa on linkit listoihin kirjoista, joista bloggarit ovat kirjoittaneet kahden edellisen vuoden Pride-viikolla. Osan niistä olen lukenut ja osa kiinnostaa. Jos vielä Jokke haluat lukea tämän aihepiirin kirjoja, niin käy tsekkaamassa noita listoja.

      Sanopa muuta, annettais ihmisten olla ja elää. Toisten ihmisten sukupuolisen minuuden tuomitsijoissa näkyy moralismi pahimmillaan. En ymmärrä, miten he kehtaavat asettaa pikkumaisen itsensä näiden ihmisten yläpuolelle ja ottaa itselleen oikeuden rajoittaa toisten elämää.

      Poista
  3. Pitäisiköhän jo tämän elokuvan takia hankkia itsekin Netflix... Toivottavasti näemme elokuvan kohta esimerkiksi Yle Teemalla, joka näyttää vielä oikeasti hyviä elokuvia.

    Olen myös aina ihmetellyt ihmisten tarvetta vastustaa kärkkäästi jotain asiaa, joka ei mitenkään kosketa vastustajan omaa elämää eikä millään lailla vaikuta luonnon tai muiden ihmisten toimintaan. Jos mietitään Raamattua, jossa homoseksuaalisuus kielletään (aina toki vedotaan tähän "ikuiseen sanaan"), koko opus on eri ihmisten eri vuosisatoina kirjoittama. Homoseksuaalisuus-kohta ehkä joskus 500 eaa muutaman papin toimesta. Eläimissäkin on samaa sukupuolta kohtaan vetoa tuntevia, miksei siis ihmisissä? All you need is love.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netflix antaa ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Ota kokeeksi ja peru sitten, jos siltä tuntuu.
      Samaa mieltä, Yle Teemalla tulee usein hyviä elokuvia. Minä tallennan kaikkea, mikä kiinnostaa, mutta katsomatta jää suurin osa. Luulen kai, ettei mitään mene ohi, kun sen tallentaa.

      On aika erikoista, että vielä meidän aikanamme niin monet ihmiset uskovat kirjaimellisesti vanhoihin aivan toisina aikoina toisten aikojen tarpeisiin rustattuihin kirjoituksiin. Osa Raamatun ohjeista kirjoitettiin erämaaoloihin ja aivan erilaiseen yhteiskuntaan kuin tämä nykyinen. Ei taida esimerkiksi käsky "Täyttäkää maa!" olla oikein järkevä nykyään.
      Jeesuksen opetuslapsiin kuului naisiakin, mutta jos heidän kirjeitään alkuseurakunnille on joskus talletettu, niin ahdasmielisissä kirkolliskokouksissa ne on karsittu pois. Olispa hienoa lukea Maria Magdalenan tai Johannan ajatuksia.

      All you need is love, just niin. Se on Raamatussakin se ajasta toiseen vanhentumaton osa. Se tärkein!

      Poista
  4. Brokeback Mountain elokuvateatterissa nähtynä vaikutti minuun niin syvästi, että rohkenen verrata kokemusta omaasi Elisa & Marcella -leffan katsojana. Tällaiset elokuvat kuopaisevat katsojan mieltä. Käsitykset seksuaalisuudesta jäsentyvät ennen tuntemattomille alueille, jos suostuu eläytymään vaikkapa homojen kokemuksiin. Taide opastaa, jos ja kun itse elää toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lissu, Brokeback Mountain on väkevämpi. Ihokarvat nousi pystyyn, kun näin nämä kaksi sanaa kommenttisi alussa. Elokuvan lopun suru on pakahduttavaa ja tarttuu katsojaan. Se kohta, kun Ennis löytää edesmenneen Jackin kaapista ne paidat sisäkkäin oli minulle melkein liikaa, ja samalla nousi viha siitä, mitä ne tekopyhät olivat menneet tekemään Jackille.

      Jackin ja Ennisin tarina on semmoinen, että sen vaikutus pysyy. Olen lukenut novellin, johon tämä pohjautuu - hyvin vaikuttava - ja katsonut tämän elokuvan ensin elokuvateatterissa ja myöhemmin ainakin kerran televisiossa. Joka kerta tunteet heräävät ja alan kauhistella sitä, miten pahoja ihmiset ovat ennakkoluuloissaan.

      Boys Don´t Cry on raaka transelokuva, siinä Hilary Swank tekee hyvän roolin nuorena transmiehenä.
      Ja entä Priscilla, aavikon kunigatar, huikea leffa trasvestiiteista, hauska ja koskettava.

      Poista
    2. Kun syksy koittaa, tiedän, mitä leffoja etsin katsottavaksi. Kiitos nimistä.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä! Itse katsoin juuri loppuun Netflixistä sarjan Kertomuksia kaupungista, joka perustuu samannimiseen kirjaan. Suosittelen katsomaan, oli aika huikea lgbtiq+ -sarja. Laitoin kirjan myös omalle ensi vuoden Pride-viikon lukupinooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain tietoa molemmista, kirjasta ja sarjasta, molemmat kiinnostavat. Kiitos tästä vinkistä, Niina!

      Poista