torstai 16. toukokuuta 2019

Vilna-tekstit 3, kirkonmenoja ja tanssia


Vilnan katedraalin kattopatsaita

Vilnassa yllättää kirkkojen paljous. Suurin osa niistä on katolisia. Poikkeilimme monissa niistä mielessä arkkitehtuurin ihaileminen ja valokuvaaminen. Menimme sitten arkena tai sunnuntaina, niin aina oli menossa jokin messu tai muu tapahtuma. Mikä myös yllätti oli se, että näissä kirkoissa oli tosi paljon väkeä, kaiken ikäisiä. Nuoria ihmisiä kävi yksikseen rukoilemassa valitsemansa patsaan juuressa. 

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kirkko on niin kaunis, että kun ensimmäisellä käynnillämme oli messu menossa, niin tulimme uudelleen kuvaamaan mielestämme hyvin valittuun aikaan. Jo kauas kuului messun ääni. No, mikäs siinä, istuimme kirkon takaosaan penkille ja  seurasimme kirkollista toimitusta toista tuntia. 
Ihmisiä tuli kaiken aikaa sisään, he kastelivat sormensa ovensuun altaassa olevaan veteen, tekivät ristinmerkin ja siirtyivät joko penkkiin istumaan tai jonkin patsaan luo polvilleen rukoilemaan. Jotkut hyväilivät ja suutelivat patsaan käsiä tai jalkoja. 
Papin ääni oli lempeä ja jotenkin suggeroiva. Liettuan kielihän on hyvin kauniin kuuloista. Minusta tuntuu, että pappi ei puhunut mitään ajankohtaista, vaan kaikki oli liturgiaa, uskontunnustusta ja siunauksia. Hyvin usein noustiin pystyyn, kuten protestanttisissa jumalanpalveluksissakin. 
Lopuksi ihmiset nousivat seisomaan käytävän molemmin puolin rintamaan. Luulin, että he ovat lähdössä, mutta pappi tulikin jakamaan heille siihen ehtoollisleivän. Ilmeisesti hän oli nauttinut viinin messun aikana vertauskuvallisesti seurakunnan puolesta vai oliko hän kastellut ne leipäpalat viiniin. En nähnyt kaukaa, mitä kaikkea siellä edessä tapahtui. 
Suurin osa ihmisistä poistui pian tämän jälkeen, mutta osa jäi edelleen istumaan tai seisoskelemaan, ja patsaiden luo tuli rukoilijoita kaiken aikaa. No, kuvausta ei ollut kielletty ja olimme maksaneet oven luona partioivalle naiselle pienen avustuksenkin, joten aloimme kävellä peremmälle katselemaan ja ottamaan kuvia. Kirkon etuosassa istui pappi juttelemassa nuoren miehen kanssa. Ehkä ne viipyilevät ihmiset odottivat vuoroaan ripittäytymään. 
Pelkäsin, että häiritsemme, mutta ketään ei meidän kuvaamisemme näyttänyt häiritsevän vähääkään. He olivat ilmeisen tottuneita turisteihin. 



Kirkko ei ole ulkoapäin erityisen kaunis, mutta sisällä odottaa yllätys. Barokin koristeellisuus ja luonnonvalkea väri saa huokaamaan ihastuksesta. 


Kuva:Ume


Kuva:Ume


Kuva:Ume


Kuva:Ume

Tämän kirkon on suunnitellut puolalainen arkkitehti Jan Zaor 1600-luvun lopussa, sisäpuoli stuccopatsaineen on kahden italialaisen taiteilijan P. Pertin ja G. M. Gallin suunnittelemaa. Patsaita on noin 2000 ja muuta koristelua sen lisäksi. Ei ihme, että sisätyö oli vienyt parikymmentä vuotta. 

Mietin uskontoja, ihmisten uskoja ja uskomuksia. 
Paikalla piipahti kiinalaisryhmä, katselivat pari minuuttia ja poistuivat yksissä tuumin matkanjohtajansa perässä. Miten he mahtoivat nähdä ristinmerkkejä tekevät ja patsaiden eteen polvistuneet ihmiset? Itse tajuan rukoilemisen mietiskelynä, kirkot luovat hyvän puitteen siihen ja ihailen kirkkorakennuksia, mutta uskontojen taikuuspuolta en ymmärrä.  

Halusin myös ehdottomasti nähdä synagogan. Se oli aivan hotellimme lähellä. Synagogassa sai kävellä sekä alhaalla miesten osassa että ylhäällä naisten parvella. 





Alakerrassa oli toisella seinällä erillinen juhlatila perhejuhlia varten ja toisella puolen syvennyksessä pitkä pöytä tuoleineen, ja eikös siellä ollutkin muutama oppinut pöydän ympärillä keskustelemassa pyhät tekstit edessään. 
Ryhmä oli kuin jostain historiallisesta maalauksesta partoineen ja hattuineen.  


Vilnassa on toukokuussa vuosittainen modernin tanssin tapahtuma. Harmi, että emme huomanneet tätä ajoissa ja olimme myöhässä lippuja varatessamme. No, näimme yhden hyvän esityksen ja seurasimme taidemuseon portailla tapahtuvia ilmaisesityksiä, joista yksi otos alla.  



"Giliai po oda", (syvällä ihon alla, käänsin nettisanakirjan avulla) oli esitys, jossa libanonilainen tanssija kertoi, miten hän oli selvinnyt useamman kerran pommista. Ensimmäisen pommin aikaan vuonna 1983 hän oli lapsi. Tärkeää oli nopea kieriminen turvaan. Pommi vei monelta lapselta vanhemmat ja orpolapsia kadehdittiin, koska he saivat eniten merkkivaatteita lahjoituksina Euroopasta. Toisen kerran hän kohtasi pommin vuonna 1986, jolloin oli jo esiteini. Se oli rypälepommi, ja siitä selviytymiseen tarvittiin erilaiset liikkeet. Kolmas pommi räjähti vuonna 2000, se oli kemiallinen, ja selviämistanssi sen mukainen, mutkikas. Näiden kolmen katastrofin jälkeen jättämä yksinäisyys on ollut pahin pommi. 



Pidin tästä esityksestä kovasti. Lavalla oli vain kolme henkilöä, tanssija Bassam Abou Diab, muusikko Samah Tarabay ja tulkki, joka käänsi arabiasta englanniksi. Toistuvat yksinkertaiset lauseet, proosarunomaisuus "That's how I survived the bomb, That's how the war ended, Then we had a party", saivat aikaan kohtalonomaisuutta. Tunnelmat vaihtuivat pelosta iloon ja taas pelkoon ja lopuksi hiljaiseen suruun. 
Mies tanssi paita märkänä ja antoi kaikkensa. Välillä hän neuvotteli rummunlyöjän kanssa, joka ei armoa antanut, vaan usutti yhä kiivaampaan menoon. 




Tähän päättyvät Vilna-raporttini. 
Matkaillessa avartuu ja virkistyy. Nuorempana lapsiperheellisenä kaipasin matkoilta enimmäkseen rentoutumista, mutta nyt kun ehdin levätä arjessakin, huomaan etsiväni matkoilta eniten ravintoa tiedonjanooni ja kulttuurinnälkääni. Eipä silti, kaipaan kovasti myös rantalomailua. 
Tule jo hellekesä!



15 kommenttia:

  1. Juttusi virittää Baltia-tunnelmiin. Olen nyt erityisen herkkänä sikäläisille näkymille, joita olen kokenut vain Virossa. Ensi torstaina lähden Latviaan, tosin vain kolmeksi päiväksi. Riikaa ja Jurmalaa katselen sen verran kuin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antoisaa Latvian reissua! Minulla on myös intoa nähdä Riika ja Jurmala.

      Poista
  2. Kiitos näistä postauksista. Vilna on hieno kaupunki. Ja toistaiseksi vielä aika edullinenkin, vaikka hinnat ovat siellä viime vuosina nousseet melkoisesti. Kaupunki on täynnä ihania kirkkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteiden hinnat tuntuivat olevan samoja kuin meillä. Ravintoloissa oli vähän halvempaa, pääsyliput ja bussit olivat tosi halpoja. Ei kannattanut ostaa turistikorttia, koska bussimaksu oli vain 1 euro ja eläkeläislippu museoihin noin 1,50 - 3,50.
      Joo, ne kirkot olivat siellä kauneinta arkkitehtuuria. Kävimme myös ortodoksikirkossa, sekin hyvin kaunis.

      Poista
  3. Hienoja kuvia, varsinkin nuo sisäkuvat, onko otettu kameralla vai puhelimella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pietari-Paavalin kirkon sisäkuvat on Unton ottamia, oikein järjestelmäkameralla. Pitääkin laittaa niihin merkintä, etten omi toisen taidetta. Muut on minun ja puhelimella.
      Puhelimissa on nykyään niin hyvät kamerat, että Untokin käyttää usein vain puhelinta.
      Tanssitilaisuudessa oli huonot olosuhteet, jonkun iso pää aina edessä. Enkä muutoinkaan viitsinyt kuvata, kun halusin eläytyä esitykseen. Tekis mieli laittaa vielä yksi kuva, jossa enemmän liikettä, mutta se pää!

      Poista
    2. Minä aina välillä mietin tuota järjestelmäkameraa, että pitäiskö hankkia, kuvat ovat niin syviä ja tarkkoja. Näkee paljon blogeissa. Silti on totta, että puhelimen kamera on nykyään jo aika hyvä ja niin kevyt, aina mukana. Se on valtava etu. Varsinkin kun enimmäkseen kävelee eikä kulje autolla.

      Poista
    3. Erehdyin, nämä Unton kuvat onkin otettu korkealaatuisella pokkarilla. Hän ottaa sen mieluummin matkoille kuin painavamman järjestelmäkameran.
      Paitsi kamera, niin hyvät kuvankäsittelyohjelmat vaikuttavat paljon kuvan laatuun. Unto hioo kuvia joskus kauan ja hänellä on koneellaan ohjelmia, joilla voi tehdä paljon enemmän kuvan hyväksi kuin sillä, mikä minulla on. Minä en jaksa opetella uutta, vaikka oppia on suorastaan tyrkytetty. Kouvolan Kameraseuralla on parhaillaankin menossa järjestelmäkameran käytön kurssi, jossa pienellä ryhmällä kaksi vetäjää, U ja eräs toinen ja sen lisäksi jokaisella osanottajalla oma mentori vieressä eli saavat opetusta juuri oman kameramerkin saloihin.
      Puhelimen kameran hyvä puoli on nopeus. Joskus tilanteet menevät ohi, jos alkaa säädellä kameran toimintoja.

      Poista
    4. Nimenomaan, tilanteet menevät ohi. Minulla on sata kuvaa meidän kaksosista, joista 99 % olisi tavallisen kameran kanssa jäänyt ottamatta. Se tilanne siis.

      Poista
  4. Kauniita kuvia. Nyt tuli kova ikävä Vilnaan. Synagoga oli viimeksi kiinni tai jossain remontissa, joten siellä en ole käynyt. Kuvien perusteella se muistuttaa sisältä hieman Turun synagogaa, johon vaikutteita ehkä saatiinkin Vilnasta. Meilläkin oli hotelli aivan tuossa lähellä.
    Kirkot ja hautausmaat ovat aina ykkösmatkakohteita matkakohteen sisällä, sillä niissä yhdistyy taide, historia, uskonto ja kansan sielunmaisema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla jäi tällä matkalla hautausmaat ja myös kirjasto käymättä. Ne seuraavalla kerralla.
      Synagogassa oli lyhyet vierailuajat, hyvä että onnistuttiin käymään.

      Poista
  5. Kiitos tekstistä ja kuvista! Minulla on vaikeuksia bloggerin kanssa se tuntuu ajattelevan että en ole sen kaveri.

    Vilnasta muistan semmoisen semiootikon kuin Seseman, jonka tuotannosta ei ole suomennettu kuin pätkiä hänen siskonpoikansa Oscar Parlandin kirjassa. Toisen siskonpojan nimi oli Henry Parland, joka pantiin aikuistumaan enon luo. Parlandeja kannattaa lukea. Henry Parlandin romaani Rikki on kyllä yksi parhaita hyvin nuoren runoilijan tuotoksia, taisi olla 24-vuotias julkaisun aikaan. Kuoli pian sen jälkeen johonkin kulkutautiin.

    Nyt ehkä onnistuu kommentointi. Tietokoneiden kanssa resuaminen ei ole kivaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tuli perille tämä, Ripsa!
      Minulle Parlandit ovat ihan tutustumattomia kirjailijoita. Pistän muistiin tuon mainitsemasi runokirjan. Kyllä kirjallisuuden maailma on rikas.

      Poista
  6. Marjatta!

    Sanoin epäselvästi. Henry Parland oli kyllä runoilija, julkaissutkin, mutta Rikki on hänen ensimmäinen romaaninsa. Oscar Parland puolestaan oli kirjailija ja psykiatri. Jostain syystä se kombinaatio toimii. Parland kertoo siis paljon nimenomaan enostaan sieltä Vilnasta. Kielitiedettä Seseman opiskeli Pietarissa/Petrogradissa, joka ehti jo olemaan.

    Vilnius (vissiin kaupungin virallinen nimi) oli vähän niin kuin pakopaikka, kun Pietari muuttui vallankumouksen ja Leninin kuoleman jälkeen. (Bloggeri pakottaa temppuilemaan ennen kuin antaa lähettää tekstin...Lisäksi se väittää että blogisi ei ole turvallinen, eli suojelee minua!)

    VastaaPoista
  7. Ei kun minä luin huonosti, sinä kyllä kirjoitit "romaani Rikki". Minua alkoi kiinnostaa tämä ja kävin äsken kirjaston sivuilla varaamassa sen.

    Minulla tulee myös joskus vastaan tuo huomautus, että jonkun blogi tai sähköposti ei muka olisi turvallinen. En välitä siitä mitään. Minulla on kaikki mahdolliset virussuojaukset, olet turvassa.

    VastaaPoista