tiistai 7. toukokuuta 2019

Vilna-tekstit 1, Užupisin utopia


Tästä siirrytään Uzupisin tasavaltaan. 

Terveiset Vilnan matkalta! Numeroin tämän kirjoitukseni ykköseksi, koska tuntuu siltä, että ajatukseni pyörivät niin paljon kaikessa koetussa, että pakkohan minun on niitä selvitellä useaan otteeseen täällä blogissa ja jakaa aivoituksiani teille rakkaat lukijat. 

Vuonna 1997 perustettu Užupisin tasavalta on viehättävä, vitsikkään hauska, mutta myös yhteiskunnallisia kysymyksiä pohdittavaksi nostava mikrovaltio, taiteilijakaupunginosa, josta on tullut Vilnalle tärkeä matkailuvaltti. 
Užupis eli  Už on Vilnan entinen työläisten alue, jossa Neuvostoliiton vallan aikana ei ollut edes sähköä eikä lämmintä vettä. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että  heti toisessa teesissä Užupisin 41-kohtaisessa perustuslaissa luvataan jokaiselle lämmin vesi, lämmitys talvella ja kunnon katto pään päälle. Viime aikoina alueelle on alkanut muuttaa varakasta väkeä. 





Užia voisi ehkä verrata Pariisin Montmartreen. Katujen varsilla on pieniä käsityöläispajoja ja myymälöitä, kahviloita ja ravintoloita. Vanhoja kirjoja myyvän ja lainaavan Keistoteka-kirjakaupan toimitusjohtaja on kissa Ponulis, jonka kaikki alueen asukkaat tuntevat. 
Užin pääministerin sisäpihalle saa astella milloin vain, ja hän saattaa tulla juttusille, jos on sillä päällä. 




Užin perustuslaissa korostetaan vapautta ja sitä, että kenelläkään ei ole oikeutta väkivaltaan ja toisen syylliseksi tekemiseen. Nämä teesit ovat tietysti seurausta kahdesta perättäisestä sorron alla elämisen ajasta. 
Užin pääkatu on ennen johtanut juutalaisten isolle hautausmaalle, joka tuhottiin sodan aikana. 
Enkeliaukiolla, jonka keskellä nyt on trumpettia puhaltava enkelipatsas, oli ennen Ristiinnaulitsemisen kappeli, jonka venäläiset tuhosivat. Ennen patsasta aukiota koristi valtavankokoinen muna, uuden elämän alkua kuvaamassa. Tästä munasta ajatellaan syntyneen enkelin, joka puhaltaa kaikille tiedoksi, että alueella vallitsee taiteellinen vapaus ja hyväksyntä.  



Kävelimme läpi Užupisin ja pysähtelimme monien hauskojen paikkojen kohdalla. Itsenäisyyden aukiolla liehuu lippu. Se on maailman pienin aukio, johon mahtuu muutama ihminen kerrallaan seisomaan. Patsaskujalla saa nauraa mitä eriskummallisimmille patsaille, mm. reppuselkäiselle laskuvarjolla saapuvalle Jeesukselle. Puolalaisten kuvanveistäjien luoman yksisarvisen keinuheppaseepran selässä voi aikuinenkin keinutella itsensä lapsuuteen. 

Dalai Lama on vieraillut Užissa kahdesti. Hänelle on nimetty oma aukio ja perustettu Tiibetin suurlähetystö, joka on samalla alueen infokeskus. Siellä myytävät esineet ovat tiibettiläisten tekemiä ja niitä ostamalla voi tukea heitä. 

Joka vuosi itsenäisyyspäivänä 1.4. nimetään uusia Užin kunniakansalaisia. Nimeämiseen ei tarvita isoja meriittejä. Tärkeää on, että osaa katsoa asioita leikkimielisesti ja unohtaa välillä vakavuuden. 
Užilla on suurlähettiläitä ympäri maailmaa ilman pompöösejä lähetystöjä. Suomalainen Kristian Smeds on Užin teatterisuurlähettiläs alueenaan koko maailma. 

Neljäs teesi sanoo, että kaikilla on oikeus tehdä virheitä ja kahdeskymmenesensimmäinen rohkaisee arvostamaan omaa pienuuttaan ja suuruuttaan. Kahdeskymmenestoinen sanoo, että kenelläkään ei ole yksinoikeutta siiihen mikä on ikuista. Tätä kun noudatettaisiin, niin ihmisiä ei vainottaisi heidän uskojensa tai uskomustensa vuoksi. 




Merenneito sillan alla olevassa nurkkauksessa houkuttelee matkustajia. Se tuijottaa suoraan jokivarren viehättävään kahvilaan, joka on ennen ollut yleinen sauna. Parlamentti kokoontuu sinne itsenäisyyspäivänä, ja pääsiäisenä se on paikallisten piknikpaikka. Tästä kahvilasta lukee matkaesitteessä, että kun astut sinne, varsinkin kesällä, et halua enää mennä minnekään muualle 
"... you realize that you have already arrived where you wanted to be..."
Pyörähdimme nopeasti katsomassa. Voi voi, paras olla pysähtymättä tuohon kahvilaan, kun vielä toivottavasti joskus ja juuri kesäaikaan palaan Vilnaan, mutta haluan myös palata kotiin Mylsälle. 
Joimme hyvät kahvit eräässä toisessa kahvilassa, jossa oli niin rennon raukea tunnelma, että uskon užupisiläisten toteuttavan teesiä numero 9: kaikilla on oikeus laiskotella. 




Tässä seisoskelen lukemassa perustuslakia. Perustuslakibulevardin muurissa on tällä haavaa teesit päälle kahdellakymmenellä kielellä. 
Minun suosikkiteesejäni ovat nro 15, jossa sanotaan, että jokaisella on oikeus epäröidä, mutta se ei ole velvollisuus ja lohdullinen teesi nro 14, joka vakuuttaa, että jokaisella on oikeus joskus laistaa velvollisuuksistaan. Harvan maan perustuslaki on näin lempeä.  

  

15 kommenttia:

  1. Voi miten ihana postaus. Tosi mukava kuulla, että viihdyt Vilnassa. Tulee omat Vilnan käynnit mieleen, kuvia samoista kohteista löytyy. Hyvää matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Ačiū! Ollaan jo kotona.
      Kävin Pihakuiskaajassa lukemassa sinun Vilnan reissuistasi ja katsomassa kuvia. Mukavaa täydennystä juuri nähdylle ja - voi - paljon sellaista, mitä vielä tekisi mieli nähdä.

      Poista
  2. Hurmaava stoori, kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu! Paikka oli kerta kaikkisen hurmaava! Ajattelin, että aloitan tällä, kun jatkossa tulee rankempaa. Kansanmurhan museo ja Holokaustimuseo pysäyttivät. Niissä käynnin jälkeen piti vain olla loppupäivä hiljaa ja miettiä.

      Poista
  3. Kiitos terveisistä. Reissaat todellakin kiinnostavassa kohteessa! Minulle aivan uutta tällainen kaupunki ja tämmöiset lait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lait on kyllä mainiot. Niissä on sekaisin liikuttavaa ja superhauskaa, kuten esim. tämä: Jokaisella on oikeus rakastaa ja pitää huolta kissasta, teesi 10.

      Minusta tuntuu, että minulle jokainen matkakohde on iso elämys. Virkistyn kovasti matkoilla. On niin hienoa irtautua arkirutiineista ja saada seurata, miten muualla eletään. Jo ratikkamatka vieraassa maassa on kiinnostava. Unohdan katsoa maisemia ja seurata reittiä, kun katselen ja kuuntelen ihmisiä, jotka ovat niin erilaisia ja kuitenkin samanlaisia kuin kotona.

      Poista
  4. Kävin vaimon kanssa viime kesänä siellä Uzupisissä, mutta emme jotenkin erityisemmin viehättyneet. Ehkä oli vain turhan kuuma tai jotain. Yhdessä ravintolassa käytiin ja syötiin perinneruuan tapaista ja hyvää olutta ja minä otin vielä snapsinkin. Muistan nyt, että minulla oli kesäflunssa, joka heikensi vointia, joten ei siinä nauttinut oikein mistään. Hyvä kun kotiin selvisin. "Atsiu" sopi kyllä minun reissuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssassa on vaikea nauttia mistään. Tuo ačiū äännetäänkin juuri kuin aivastus 'atshuu', niin että ne luulivat varmaan sinun kiittelevän kaiken aikaa.
      Matkalla sairastaminen on kauheaa, kokemusta on.

      Kuten tuossa jo aimariille sanoin, niin minä olen kova innostumaan matkoilla pienistäkin asioista saati sitten tämmöisestä Užista. En ole koskaan aiemmin käynyt missään mikrovaltiossa tai vapaakaupungissa. Kööpenhaminen Christiania olisi myös lähellä, vai onko siellä enää mitään erityistä.

      Poista
    2. En minäkään hirveästi hehkuta Uzupisia. Muutama kerta käyty kylläkin eli jos on mukana joku joka on eka kertaa Vilnassa. Myöskin tuon karmean neukkuajan haluavat liettualaiset unohtaa.

      Poista
    3. Näinhän se on, erikoisuus, joka on kerralla nähty, vitsi myös, ei mikään Bronx.
      Sortoaikojen museot ovat muistuttamassa siitä, ettei koskaan enää tapahtuisi samaa. Koululaisia oli tuolloinkin meidän käydessä tutustumassa museoissa maan menneisyyteen.

      Poista
  5. Muutamalla alkuaikojen Vilnan reissuilla käytiin myös Uzupiz kaupunginosassa, myöhemmin ei enää.on tietysti oma kuriositeettinsa.kurko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan...on tietysti oma kuriositeettinsa.....

      Poista
    2. Näinhän se on, erikoisuutensa vuoksi matkailuvaltti.

      Poista
  6. Uzupizissa asuu enimmäkseen boheemeja taiteilijoita. Noi meille kerrottiin mutta siitä on jo aikaa. Saattaa olla niin että asujaimisto on jo vähän muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että näin on edelleen, entinen työläiskaupunginosa nykyään taiteilijoiden suosima vähän kuin Kallio Helsingissä.

      Poista