tiistai 30. elokuuta 2016

Lähtötäpinöissä - pohdiskelua yksinmatkailun merkityksestä ja matkojen muistelua



Matkaan varustautumista, kirjoista vähän kirjoituksen lopussa

Tässä on varusteista tärkeimmät. Lähden ylihuomenissa, mutta aloin jo kokoilla tavaroitani, etten vain unohda mitään tärkeää. Perillä on lämmintä noin 34 astetta ja veden lämpötila on 27 astetta, joten vaatteita otan mukaan vähän ja kaikki ohuista materiaaleista. Laukusta tulee kevyt.
Olen niin juuri tällaisen oman loman tarpeessa. 
L'Oréal mainostaa kauneustuotteita iskulauseella "Because you're worth it". Am I worth it?

Jotkut tuhahtelevat, kun kerron, että lähden ja vielä yksin. Olen tottunut siihen ja alan selitellä nöyristellen, miten minulle tällainen loma on kuin lääkettä ja että en tarvitse muuta kuin merenrannan ja aurinkoa. Nuorin poika, paljon matkustava, sanoi, että tuollainen matkahan on ihan sama kuin että vaikka iskä käy yksin pesisotteluissa ja viettää aikaa mökillä "saaren syrjäytyneenä" (eräs perhesanontojamme). Ehkä minun ei kannata välittää paheksujista.

Näin lapsenmielisestä olosta saan mielihyvää, ei hienoja illallisia eikä erikoisia kohteita, vain halpa hotelli, hiekkaranta ja aurinko. Saanhan mennä?

Toinen syyllisyyttä tuottava juttu on sitten lentäminen ja mitä se tekee pallollemme. Huokaus!

Olen matkustanut vähän ja aloittanut myöhään.
Ihan ensimmäisille matkoilleni lähdin yksin, sen jälkeen olen reissannut eri kokoonpanoissa. 
Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että kokee enemmän ja kohtaa itsensä paremmin. Seurassa voi olla kuin kotona, vain muualle siirtyneenä. Pelkkä rantalomaviikkokin yksin matkustaessa voi toimia meditaatiomatkana.

Liikuin kolmenkymmenen kilometrin säteellä 18-vuotiaaksi asti, Kankaanpäässä, joka oli kauppala - sieltä piti hakea koululaislippu linja-autoon - ja Porissa, josta kävin ostamassa vaatteita, harvoin. Muutoin pysyttelin kotikylässä ja kaihosin ... jonnekin.

Kun olin päässyt ylioppilaaksi, panin kaikki lahjaksi saamani stipendit ja lahjakortit yhteen ja ostin matkan nuorten  kansainväliselle työleirille Englantiin. En muista edes, mistä sain tietää tällaisesta. Kävin Turussa jossain toimistossa ilmoittautumassa, tois pual jokke. Ai niin, Turussa olin kyllä käynyt muutama vuosi aiemmin luokkaretkellä, joten se oli jo vähän tuttu ja löysin toimiston kartan avulla. Ihana leiriaika Colchesterin kaupungin lähellä Tiptreessä, eikä matkaa pilannut se, että loppupäivinä näin nälkää Lontoossa ja paluumatkalla junissa ja laivalla. Tärkeintä oli avartua, nähdä jotain muuta kuin kotikylää ja tavata uusia ihmisiä.

Seuraava matkani kohde oli Amerikka, ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen. Vietin vuoden 1970 - 71 Madisonissa, Wisconsinissa ja Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. Merkittävä vuosi monella tapaa, kasvamista.

Mieheni kanssa olimme pari viikkoa Lontoossa myöhäisellä häämatkalla 1976, kun odotin jo esikoista. 
Seuraava matka oli taas Englantiin muutaman vuoden päästä kahden pienen pojan kanssa, kolmaskin alkuna mukanamme. Asuimme maaseudulla tuttavan talossa, idyllisesti. Käki kukkui kiviaidalla ja maitomies toi maitopullot portaille. Kylänraitilla vanhat miehet kulkivat puku päällä ja nostivat hattua tervehtiessään. Kaikki tervehtivät. Naapurin tytöllä oli kirjeenvaihtokaveri Jyväskylässä.

Sitten en käynytkään moneen vuoteen missään, paitsi luokkaretkien valvojana Tukholmassa ja silloisessa Leningradissa. Niitä matkoja en halua ihmeemmin muistella. Joku opettaja sai matkan jälkeen exhaustia-diagnoosin. 
Ystävyyskoulutoiminta vei myöhemmin Kostamukseen ja avarsi käsitystä itäisestä naapurista joka muuttui tapaamisten alkaessa Neuvostoliitosta Venäjäksi. 

Vuonna 1989 lähdin kahden nuoremman pojan kanssa Rodokselle. Pim, se oli paratiisin löytyminen!

Rodos 1989

Viisijäsenisenä perheenä kävimme vain kerran kaikki yhdessä ulkomailla lomalla, Maltalla. Oli helpompi ja huokeampi jakaantua ja matkustaa vuorotellen pienempinä porukoina. Kun kärsin Kainuun kylmistä kesistä, mieheni sanoi, että nyt on ainakin Maijun päästävä aurinkolomalle. Ja minähän pääsin! Yksinkin.
Rantaloma ei ole koskaan pettänyt. Jos olen lähtenyt väsyneenä, olen ollut palatessa täynnä energiaa ja odottanut kiihkeästi kotiin jääneiden perheenjäsenten tapaamista.

Nyt kahdestaan ollessa olemme tehneet mieheni kanssa antoisia kaupunkilomia, joista parhaimpien joukossa miehen valokuvaharrastuksen kautta järjestyneet Barcelonan ja Berliinin matkat. Saimme taidetoimikunnan kautta asunnon, minäkin pääsin mukaan muusana. Barcelonassa asustimme korkealla kerrostalossa Sagrada Familian vieressä. Katselimme parvekkeelta aamiaisella, kun rakennusmiehet keikkuivat telineillä ja rakensivat Gaudin aikanaan suunnittelemia tornikoristeita Sagradan torneihin. Berliinissä vietimme kokonaisia päiviä taidegallerioissa.  

Sagradan torneja parvekkeelta kuvattuna 2004

Kapusimme torneihin kuvaamaan yksityiskohtia

Vesitaidetta Barcelonassa 2004,
seuraavana kesänä ja 2008  poissa käytöstä kuivuuden vuoksi


Berliini, juutalaisten vanha hautausmaa, tammikuussa 2011

Taidetta metalliromusta, Berliinin taidekorttelit 2011

Kolmen sukupolven matkat eri rantakohteisiin ovat ikimuistettavia. Niistä olemme tehneet myös kuvakirjoja muistoksi.
Arvaatte kyllä, kuka jaksaa nurkumatta melskata lastenlasten kanssa meressä.

Tänä kesänä alkoi tuntua siltä, että oma loma lämpimässä rauhoittuen olisi tarpeen. Miehenihän ei voi enää kuumiin paikkoihin matkustaa melanoomavaaran vuoksi. Minäkin olen sen verran hätkähtänyt, että aion olla osan aikaa varjon alla. Olen mestari syyllistymään ja olen kerännyt itseeni jännitystä ja pahaa mieltä asioista, joille en voi mitään. Aion siis huuhtoa huoleni Välimeren aaltoihin, sinne kyllä mahtuu. Heti kun olin saanut matkan varatuksi, käsivarttani jäytänyt sitkeä kipu häipyi. Pelkäsin sen aiheutuneen leikkauksessa saamastani pienestä hermovauriosta ja jäävän pysyväksi, mutta se oli varmaan vain sitä, että käsi oli ollut niin kauan toipuessa vähällä käytöllä. Plasebovaikutus!

Seli-seli. Siis sinne vaan makoilemaan, vaikka on säilöntäaika ja kaikki kunnon ihmiset... ja kansalaisopistokin alkaa... pinnari!

Helsingin Sanomien viime viikon Torstai-liitteessä eläkkeellä oleva sosiaalipsykologian professori Antti Eskola sanoo, että vanhuksille on tarjolla nykyään kaksi roolia, aktiivinen isovanhempi ja avuton autettava. Enhän minä nyt vanhus vielä ole - ei sinne päinkään - mutta kyllä nuo asenteet jo näkyvät joidenkin suhtautumisessa.
Haloo, vanhat ihmiset ovat yhtä erilaisia kuin nuoretkin keskenään! Heidän harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa vaihtelevat yhtä paljon, ellei enemmän kuin nuoremmilla. 
ET-Terveys -lehdessä taiteilijaprofessori Jorma Uotinen sanoo, että ihminen on aina oikean ikäinen ja että elämästä ei saa viedä sen kaikkia makuja. Hän ei ole terveysintoilija kuten en minäkään.

Siis saan - saanhan - mennä nauttimaan auringosta? 

Viime Hyvä Terveys -lehdessä on muuten meikäläinen yhdessä jutussa mukana. Heh heh, lähdenkin tästä kuuluisuutta pakoon. Tuo juttu on kokonaisuudessaan hyvä, käsittelee elämän käännekohtia. Siinä on haastateltu kahta muuta minun lisäkseni ja psykologi Kari Kiianmaalla on isoin osuus. Minun osuuteni on pieni. Toimittaja oli löytänyt blogistani jotain, mikä kiinnosti häntä, ja pyysi mukaan juttuun. Ajattelin, että asialehti, mikäs siinä. Jutun teko oli kiva kokemus. Jos luette lehden ja mietitte, mikä kirja minulla on kädessä toisessa kuvassa, niin vastaus tulee tässä: se on Hanneriina Moisseisen Kannas.




Kerron matkan jälkeen, missä olin ja mitä koin. En ota läppäriä mukaan, pidän samalla myös some-lomaa. Kännykästä saatan vähän katsella, onko kukaan käynyt blogissa, jos wifi toimii hotellissani ja viitsin tutustua asiaan. Ja onhan niitä nettikahviloitakin vielä, sellaisessa voin käydä kerran matkani aikani.
Otin puhelimestani äänet pois, koska aloin availla sitä koko ajan ja vastata salamana viesteihin. Nopeutunut viestintä ei sovi minun hermoilleni, lähden helposti ylikierroksille.
Aion siis kirjoittaa paperille ajatuksiani, kuten ennen vanhaan, ja jos niissä on jotain muille annettavaa - no, mutta onhan niissä - niin kirjoitan.

Ennen vanhaan... Kun olin sillä ensimmäisellä rantalomallani, sillä jolla sain vau-kokemuksen, niin kotiin piti soittaa lennättimestä. Rodoksella sen nimi on OTE. Marssimme pari kertaa viikon aikana OTEen poikien kanssa, lykkäsin kuopusta vielä rattaissa (hemmoteltu viisivuotias, hajotimme Aurinkomatkojen rattaat), jonotimme koppiin ja kerroimme nopeasti rätiseviä linjoja pitkin, mitä kuuluu ja kävimme sitten maksamassa drakmoilla virkailijalle.
Paljon on muuttunut viestinnässä. Paljon on muuttunut muissakin asioissa.

Vielä matkakirjoistani.
Coetzeen ensimmäisen Jeesus-kirjan, The Childhood of Jesus olen lukenut, mutta luen sen uudelleen nyt matkalla tuoreen kakkoskirjan kanssa, The Schooldays of Jesus, ja yritän selvittää, mitä mies oikein tahtoo näillä kirjoilla sanoa.
Patti Smithiä olen säästellyt tälle lomalle. Luulen, että M Train tuottaa minulle sukupolvikokemusta, Smith on ikäiseni. Uotinenkin on muuten samaa ikäluokkaa.
Rikosseuraamusalan virkamiehen Juha Saaren lyhytproosakirja Täydellisyyden mittakaavoja on tiheää tekstiä, jota voin lukea ja pohtia moneen kertaan.
Neljänneksi mukaan pääsee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Petri Vartiaisen koulumaailmaa käsittelevä romaani Miehen ryhti

Kirjoittamisiin!

53 kommenttia:

  1. Olen matkustellut paljon ja usein myös yksin. Siinä on oma fiiliksensä jota kaipaan nyt kun on tullut perhettä joka haluaa mukaan aina kun saan uuden matkaidean. Olin muuten kaksi viikkoa sitten elämäni ensimmäisellä rantalomalla! Yllätyksekseni nautin siitä lekottelusta ja löhöilystä ja nyt jo suunnittelen uutta rantalomaa. Salainen haaveeni on päästä lähtemään yksin mutta sano se nyt 6-vuotiaalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson, Ai että, onpa kiva, että on toisiakin, jotka tietävät sen fiiliksen.

      Suosittelen Barcelonaa, ellet ole ollut. Se on ihan huippu, koska siinä on sekä suurkaupunki että ranta, jonne pääsee metrolla välillä vilvoittelemaan ja viettämään rantapäivää. Lähellä on idyllisiä pikkukaupunekja kuten Sitges, jos kaipaa rauhallisempaa ympäristöä.

      Salaisilla haaveilla on myös mahdollisuus toteutua...

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, se kaupunki on vielä näkemättä!

      Poista
  2. Täällä yksi yksin matkustaja lisää. Yksin on vapaa, saa tehdä mitä haluaa. Kokemusten läpi käyminen toisten kanssa jää tietysti pois, mutta kuitenkin mieluummin yksin kuin ryhmässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, juuri se onkin niin hienoa yksin matkustaessa, että saa kuunnella itseään - ja tulee kuunnelluksi itseään.
      Yksin matkustettuani olen hohkannut palattua miehelleni, miten sinne ja sinne pitää mennä myös yhdessä, ja joskus olemme menneetkin, jolloin kokemus on ollut toistettuna yhtä hieno, vaikka erilainen.

      Poista
  3. Matkustan yleensä yksin ja pidän siitä. Hyvää matkaa! Minä lähden huomenna kongressiin Reykjavikiin, mutta se ei ole loma. En ole vielä edes tarkastanut mihin aikaan olisi lähdettävä saati pakannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Heidi sinulle matkustaminen on tavallisempaa kuin minulle.
      Reykjavik on sellainen kaupunki, johon tekisi mieli joskus mennä.
      Hyvää kongressimatkaa!

      Poista
  4. Minä matkustan myös yksin, useimmiten Espanjaan. Kun ei ole kotimaista seuraa, tulee puhuttua paikallisten kanssa ja saa matkasta paljon irti. Puoliso jää ihan kiltisti kotimieheksi :) Ja syyllisyydet sitten pois, nipottajien kommentit omaan arvoonsa! Pitää mennä niin kauan kuin jaksaa ja matkailusta nauttii.

    Oikein rentouttavaa lomaa Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin, niin kauan kuin jaksaa. Olen aina arvostanut elämyksiä enemmän kuin jotain hienoa autoa tms., koska elämykset ovat omaisuutta, joka ei menetä arvoaan.

      Minä olen pahoittanut mieleni nuorempana joidenkin asiattomien kommenttien vuoksi liittyen yksin matkailuun, siis naljailuun naisen yksin matkailusta. On niin hienoa, kun sinulla on tämä reipas asenne. Kiitos Riitta! Eihän avioliitossa tarvitse tehdä ihan kaikkea koko ajan yhdessä. Tiedän kyllä naisia, jotka eivät mene yksin edes elokuviin.

      Espanja on myös mieheni suosikkikohde, koska hän opiskelee espanjaa kuten sinäkin.

      Poista
  5. Ihanaa lomaa Marjatta! Nauti matkastasi kaikin aistein!

    Olen vähän kateellinen, sillä itsekin haluaisin lomalle, jonka aikana voisin vajota yksinolon hiljaisuuteen jossakin ihanassa ja lämpimässä kohteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana!

      Sinulla onkin kai työt alkaneet. Varaapa seuraavalle lomalle kiva matka. Jo matkan odotus ja suunnittelu antaa voimia. Huvitti, kun päätös matkasta poisti minulla käsivarren kivun. "Kyllähän sen tietää, mikä tepsii", lohkaisi mieheni.

      Poista
  6. Oikein mukavaa matkaa, kuulostaa ihanalta! Ja jopas mielenkiinnolla kuuntelen Jeesus -kirjojen analyyseja. Minähän pidin ekasta, toinen on lukemati.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli "The Schooldays of Jesus" ns valvonnassa Adlibriksessä ja oletin, että se ilmestyy vasta myöhemmin syksyllä. Kiva yllätys, että sain sen jo tälle matkalle. Luin jostain, että kirja pohtii kasvatusta.

      Poista
  7. Olipas mukava lukea matkustamisesta! Minulla matkustaminen kasautuu tiettyihin elämänvaiheisiin: kun tasaista, matkustan useammin. Silloin kun on muuta häslinkiä, matkalle ei niin kaipaa. Luin juuri eilen tuon jutun jossa olit mukana. Erittäin hyvä juttu ja mikä jännää, se toinenkin haastateltavana ollut nainen on tuttuni :D Ihanaa matkaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, tämä todistaa taas kerran, että suomalaiset on pieni kansa. Yhteen aikaan huomasin, että meni minne vain, niin aina törmäsi tuttuihin kuhmolaisiin.
      Kiitos toivotuksista! Odotukset on korkella ja mikäpä lähtiessä näin ihanien matkatoivotusten saattelemana.

      Poista
  8. Hyvää reissua Marjatta! Minä olen nuoresta saakka tehnyt yksinäisiä matkoja, kun mieheni ei ole koskaan samalla tavalla innostunut matkoista, enempi mökkiläinen kun on. Ajattele että ehdotin vannoutuneelle prätkämiehelle Route 66 reittiä halki Amerikan, mutta ei ottanut tulta. Nyt suunnittelen New Yorkin matkaa parhaan kaverin kanssa. Tuntuu liian isolta paikalta yksin mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään haluaisi mennä kaupunkilomalle enää yksin. Nuorena koin sen jännittäväksi. Sen Tiptreen leirin jälkeen seikkailin kolme päivää yksin Lontoossa muiden nuorten joukossa. Lontoo oli silloin nuorisomusiikin keskus. Kuljin päivät museoissa ja menin iltaisin istuskelemaan Trafalgar Squaren Nelsonin patsaalle, jossa "kaikki" olivat.

      Me ollaan samiksia, Leena, niin matkustamisessa kuin miestemme mökkiharrastuksessa. Minun mieheni innostui eläkepäivinä remontoimaan vanhaa mökkiä. Minäkin saatan vähitellen löytää mökilläolon idean. Se ei ole vielä ihan auennut.

      Poista
  9. No joka tapauksessa kunnioitettavan rohkeaa matkustaa myös yksin. Vaikka ihmisten joukkoon matkustaakin. Ja joukossa sitten on hienoa tajuta, että kaikki muutkin, tuntemattomatkin, ovat lomalla ja nauttivat kun saavat olla kuin ovat.

    Vapauden kosketus! Eikä silti pakoa eikä pakkoa mihinkään.

    Mukavaa lomaa, Marjatta, ja lämpimiä vesiä, leppoisia tuulia, varjoisia kahviloita elämän keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti, kiitos hienosti muotoillusta toivotuksestasi.

      Kun on irti omista arjen rutiineista, näkee ikäänkuin paremmin sekä lähelle että kauas.
      Tuntemattomien joukossa yhtenä osasena oleminen saa tuntemaan yhteisyyttä ja kokemaan, että samanlaisia pallontallaajia tässä ollaan kaikki.

      Poista
  10. Ihanaa lomaa! Meri ja aurinko auttavat kyllä varmaan kaikkeen. Puhdistaa, rentouttaa ja tuo uusia tuulia.
    Mitään kitinää omista matkoista ei kannata kuunnella, tai kantaa syyllisyyttä mukana :D
    Minäkin tykkään matkustaa yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maisema tuossa sinun kuvasi takana on niin kutsuva.

      Eniten se syyllistäminen on minulla omassa päässä.

      Lapsena hoettiin, että pitää syödä ronklaamatta, koska Biafrassa nähdään nälkää. Minulla se vaikutti päinvastaisesti, ruoka ei maistunut. Ja nyt olen alkanut ajatella, että kun kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa, niin minäkään en saisi. Suunnittelin jo, että lähtisin auttamaan Kreikan saarille tulevia pakolaisia, mutta sitten tajusin, että ei minusta ehkä olisi paljon apua. Minusta voisi tulla yksi autettava lisää. :D

      Aurinkoista päivää!

      Poista
  11. Tuleva reissusi kuulostaa ihan täydelliseltä ja matkakirjaa et olisi voinut paremmin valita. Viittaan nyt tietysti tuohon M Trainiin. Ihana myös lukea, että annat piut paut sille, mitä joku on mieltä siitä, kuka saa milloin mitäkin tehdä. En itsekään jaksa välittää. Aina joku valittaa, teki miten tahansa, joten turha moisia edes miettiä.

    Hyvää lomaa Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu kannustuksesta. Sain juuri tekstarinkin ystävältä, joka sanoo, että hyvällä omallatunnolla vaan liikkeelle.
      I guess I am worth it!

      Poista
    2. Tietenkin olet sen arvoinen, siitä ei nyt ole minkäänlaista epäselvää.

      Poista
  12. Hauskaa reissua, Marjatta! Nauti oikein kunnolla lomastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vesa! Uskon, että niin käy, kun pääsen matkaan. Lähdössä on joskus tällaista - noh, vatulointia.

      Poista
  13. Eikös ne selittelyt ja syyllistymiset ole jo hoidettu. Oma aika on tärkeä osa hyvinvointia ja lisärikaste yhteiseloon. On enemmän jaettavaa ja annettavaa, kun jaksaa. Joten aurinkoa, valoa, merentuoksua ja mielenvirkistystä Sinulle, ei kuin munaks ja menoks, kuten meillä sanotaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on jo! Voi kiitos Takkutukka. Hieno sanonta teillä siellä.

      Poista
  14. Hei Marjatta, toivon sinulle aivan mahtavan ihanaa reissua. Älä pode syyllisyyttä vaan ota jokaisesta päivästä, tunnista ja minuutista kaikki hyvä irti. Minäkin matkustan paljon yksin, en aurinkorannoille vaan museoihin ym. haahuilemaan. Ne ovat minulle syrjääntymistä ja se koetaan perheessämme myös hyvin tarpeelliseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin pohdiskeltu, Sanna!
      Ihmiselle tekee hyvää lähteä välillä pois tutusta. Tyhjensin juuri kännykkäni vanhoista kuvista, samaa tyhjennystä tarvitsee pääkin ajoittain, tilaa uusille ajatuksille.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Nyt on jo laukku kiinni pitkään harkittuine sisältöineen. :)

      Poista
  16. Mukavaa lomaa ja kivoja lukukelejä =D

    Matkustamista olen kokeillut eri kokoonpanoissa, ja kerran jopa uskaltanut lähteä yksin (puhdistava itsensälöytämisreissu yksikseni ollut suunnitelmissa viimeiset 20 vuotta =) - tällä yhdellä kerralla tutustuin sitten pakonomaisesti uusiin ihmisiin, varmaan kymmeneen parin päivän aikana, koska en halunnutkaan olla yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotoilen parhaillaan täällä hotellihuoneessa ja katselen muzak-kanavaa, jossa on hienoa, tunteellista arabimusikkia. Rannalla on ollut liikaakin seuraa, mukavia juttutuokioita, mutta iltojani olen varjellut ja nauttinut kirjoista ja omasta tasokkaasta seurastani.
      Äsken koin hurjan, paukahtelevan ukonilman. Istuin ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa maailman parhaalla kahvilla ja yritin saada salamia kuvaan. Ei onnistunut, ne ovat vikkeliä.
      Minulla on kymmenen vuotta edellisestä yksinmatkasta. Nautin tästä kovasti.

      Poista
    2. Siis salamoita. Suomi on jo unohtunut-heh heh,ei täällä harmikseni paljon muuta puhutakaan. Suomalaisia on käynyt tässä paikassa jo kolmekymmentä vuotta.

      Poista
  17. Ohho, kännykällä teksti tuli oudosti. Näin kyllä basaarissa nettikahvilan, mutta en mene sinne uudestaan, koska eksyin heti sinne labyrintteihin. Ei se mitään. On hauska vaellella.

    Olen siis Turkissa. Täällä on tosi väljää joka paikassa. Saksalaiset esim. ovat ilmeisesti pelästyneet maan poliittisen tilanteen takia.

    VastaaPoista
  18. Turkkiin uskalsit siis matkustaa ja vielä yksin. Aika rohkeaa! Meillä oli kotona puhetta Turkista, kun olin lukenut Ulkosuomalaisen - kauttasi löytämäni - blogista Izmiristä, Kusadasista ja Pamukkalesta. Vanhempani nimittäin olivat ahkeria Turkin kävijöitä ja muistan heiltä nuo nimet. Sanoin kotona, että nyt kannattaisi mennä Turkkiin, mutta sisko ja mies torjuivat kauhistuneina. Teimme miehen kanssa 80-luvulla reissun, kun miehen veli oli töissä Ankarassa. Silloin kierreltiin Kappadokiaa ja nähtiin paljon. Hieno maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu täällähän minä, Marmariksessa.
      Turkki on minun suosikkini Välimeren rantalomakohteista. Olen käynyt aiemmin Alanyassa, Sidessä ja Bodrumissa sekä kaupunkilomalla Istanbulissa, ja sinne haluaisin kovasti uudestaan. Ihmeellinen kaupunki, sekoitus Eurooppaa ja Aasiaa.

      Marmaris on turvallinen, pieni kaupunki. Heti sen jälkeen kun olin varannut matkan, se mainittiin uutisissa, koska lähimetsistä oli löydetty sinne paenneita hallitusta vastaan nousseita sotilaita. Ajattelin, että tämähän on nyt turvallisimpia paikkoja, koska kuri on palautettu. :)

      Turistikato näkyy kyllä. Silti palvelu on yhtä tasokasta ja iloista kuin ennenkin. Pidän niin turkkilaisten hyväntuulisudesta ja mutkattomuudesta. Täällä jos missä on helppoa olla yksin lomalla.

      Ulkosuomalainen-blogissa on kiinnostavaa tietoa Turkista.

      Huomenna pidän taukoa rantalöhöilystä ja käyn kuvaamassa kouluja, moskeijaa ja hautausmaata.
      Tänään olin paikallisten ihmisten uimarannalla veneristeilyn tauolla ja kyllä ihmettelin taas kerran, miksi naisten pitää uida poplari päällä, pitkissä housuissa ja kaulurimyssy pään suojana, vain kädet, jalat ja soikio kasvoista paljaana. Miten he VOIVAT sanoa tytölle, että nyt et enää tarvitse uimapukua, vaan menet poplari päällä veteen! Silti ne naiset hymyilivät meille vähäpukeisille ystävällisesti.

      Poista
    2. Minusta burkinikin, josta Rsnskassa on kiistelty, on edistystä, sentään erillinen uima-asu.

      Katselin perhettä, jossa isä ja tyttäret olivat uima-asuissa ja äiti verhoutuneena. Toinen tytöistä oli aika iso. Milloin hänen pitää ruveta uimaan ja muutoinkin pukeutumaan kuumalla ilmalla täysin peittäviin vaatteisiin! Se tietenkin selitetään hienona aikuistumisena, mutta miten epäreilua, kun pojat jatkavat kuten ennenkin.

      Toiset stringeissä ja toiset peittävässä vaatetuksessa päälaelta nilkkoihin on yleinen näky turkkilaisilla rannoilla. En ymmärrä miksi Ranskassa on ryhdytty nyt niin suvaitsemattomiksi. Huivejakin on siellä vainottu. Pääasia että kasvot näkyy. Eivätkö he tajua sulkevansa säännöillään
      osan naisista ulos yhteiskunnasta.

      Poista
  19. Hyvää matkaa Marjatta! Barcessa olen käynyt ja Gaudin arkkitehtuurista hurmioitunut. Äitini matkustelee paljon, liian paljon, ja usein yksin. Äskettäin oli Etelä-Espanjassa. Sevillassa lämpöä oli "vain" 37 astetta iltakahdeksalta!

    Yritän olla pilaamatta lomailuasi erityisherkkyys-jankutuksellani (vrt. luokkakokouksesi), mutta mainitsen Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen -kirja on nyt luettu. Voi hyvää päivää. Kirjassa minua häiritsi "vain" lässyttävä ja lepertelevä kirjoitustyyli, epätieteellisyys, epätäsmällisyys, masentavat esimerkkitapaukset sekopäisistä/mielisairaista erityisherkistä ja amerikkalaistyylinen me-henkisyys.

    Terminologia rassasi myös pahasti. Miksi pitää käyttää sanaa "ylivirittyminen"? Eikö voi puhua stressistä? Ei ihminen ole piano!

    Koko sana "erityisherkkä" on minulle ongelmallinen. Onko se joku "special case"? Miksei voi sanoa vain tunne- ja aistiherkkä?

    Koin kirjan nöyryyttävänä (vaikka tarkoitus oli varmaan kannustaa ja lohduttaa). Sana "herkkä" on minulle edelleen melkein kirosana, jonka synonyymejä ovat hullu, hauras, hermostunut, heikko, viallinen, outo, sairas ja muuta paskaa. Kirja suorastaan vahvisti tätä käsitystäni. Naurettavaa.

    En vieläkään ymmärrä, miten jotkut ihmiset suorastaan mainostavat omaa väitettyä erityisherkkyyttään. Minulle se olisi sama kuin siitepölyallergikko "mainostaisi" itsesään tyyliin "pystyn reagoimaan koivun siitepölyyn todella voimakkaasti joka ikinen kevät" tai että kahvipöydässä kilpailtaisiin, kenellä on kaikkein pahin salmonella ;)

    En todellakaan kirjoita kirjasta yhtään mitään omaan blogiini. Sen sijaan tulin sinun blogiisi "kimittämään". Muistaakseni sanoit, että jaksat avautumisiani. Kiitos ja anteeks!

    VastaaPoista
  20. Tuija, huomenna illalla on lento kotiin. Haluan kovasti päästä kirjoittamaan matkamietteitäni. On ollut lämmintä ja rentouttavaa, sekä vähän kulttuurikokemuksiakin biitsielämän ohessa.

    Voihan Elaine Aron! Minusta hänen kehittelemässä syndrooma on niin puppua! Voi hyvää päivää - just niin!
    Vilkaisepa vielä sitä parisuhdekirjaa, se on ihan horoskooppikamaa.

    Minusta tämä erityisherkkyyshössötys on myös hyvin antifeminististä. Voihan sitä heittäytyä avuttomaksi ja oikein kilpailla siitä. Jotkut ihmiset tosiaan kilpailevat vertailemalla sairauksiaan, mutta itsensä erityisherkäksi nimenneet kiirehtivät korjaamaan, että kyseessä on jonkinlainen persoonatyyppi, joka on muita empaattisempi. Kukkua - yleensä on kyse liiasta omaan itseen keskittymisestä.

    Itse koen olevani helposti eläytyvä ja liikuttuva. Olen täällä jutellut rannalla paljon ahdistushäiriöisen naisen kanssa. Ensin pelkäsin, että hän vie liikaa minun aikaani, mutta niin ei käynyt. Olen surrut naisia, joiden pitää uida bikinipukuisten joukossa päällysvaatteissa, ja tänään sain silmäni sumeiksi, kun näin ympärileikkauskulkueen pikkupoika prinssiksi puettuna avoautossa. No, ns erityisherkät väittävät, että he erottuvat muista laajalla sydämellään. Toivottavasti näin on ja näkyy. Jotkut heistä diskaavat pois ystävistään kaikki, jotka eivät läpäise Aromin bluffitestejä.

    Tulipas kirjoitetuksi kännykällä pitkään.

    Hyvää jatkoa Tuija! On aina kiva kun käyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui vielä se, mitä olen ennenkin sanonut, että herkkyys on kaunista. Itselle usein tuskaisaa, mutta toisille viehättävää juuri koska siinä ei ole itsetyytyväisyyttä.

      Päivää päin eli rantaa päin. Olen harrastanut ihmisten tarkkailua. Suomalaisissa on eräs pariskunta, joka on ihan kuin Nopolan hahmoja.
      Eilen näin muutaman burkiniasuisen tytön. Ne asut on kauniita.

      Poista
  21. Itse uskon, että erot sensitiivisyydessä ja ei-sensitiivisyydessä ovat todellisia. Uskon, että olemassa myös erittäin sensitiivistä tunne- ja aistiherkkyyttä, joka näkyy toiminallisissa aivokuvissa ja muissa mittaustuloksissa, esim. stressihormonitasojen muutokset. Tässä erittäin sensitiivisyyden tieteellisenä nimenä on "yliherkkä autonominen hermosto". Sen sijaan en pitänyt Aronin kirjoitustyylistä. Aron ei edes ole aivotutkija eikä lääketieteen edustaja vaan psykologi. Eihän sen kirja edes ollut varsinainen tietokirja vaan joku itsehoito-opas.

    Luin eri blogeista arviot Aronin kirjasta. Muutamassa blogissa oli käytetty omaa väitettyä erityisherkkyyttä jonkinlaisena lyömäaseena ja todistusaineistona, että olisi parempi kuin muut, koska on olevinaan niin herkkä, luova, taiteellinen, intuitiivinen, syvällinen ja muuta ihanaa!!! Kaikki muut ovatkin sitten pinnallisia taviksia, joita voi sorsia, koska ite on niin ihqun syvällinen (ainakin omasta mielestään).

    En varmana lue enää toista kirjaa Aronilta. Toivon, että lomasi olisi ollut virkistävä ;)

    VastaaPoista
  22. Ai niin, tunne- ja aistiherkkyys on sukupuolineutraali ominaisuus. Tämän ovat todenneet muut kuin Aron. Itse asiassa Suomen HSP-yhdistyksen perustajajäsenet ovat muistaakseni miehiä, molemmat ns. kovan tieteen edustajia, muistaakseni toinen lääkäri ja toinen diplomi-insinööri. Eli tässä mielessä HSP-ominaisuus ei ole mitenkään antifeministinen. Tätä kohtaa en ymmärrä.

    Mutta yritän lopettaa tämän erityisherkkyys-jankutukseni ajoissa. Onhan se hävytöntä, että pilaan jankutuksellani luokkakokouksesi ja vieläpä ulkomaanmatkasi :D

    VastaaPoista
  23. Olen samaa mieltä noista muista määrittelyistä ja siitä, että erot ovat suuria ihmisten välillä, vain termi HSP on minusta aivan epämääräinen, kevyt ja kaikkea turhaa sisältävä. Minusta antifeministinen siinä tietyssä prinsessamaisuudessaan.

    Et pilaa Tuija mitään. Nyt vain pitää lopettaa ja lähteä bussilla kohti Dalamanin lentokenttää.

    VastaaPoista
  24. Tuija tässä taas:

    Toivottavasti tämä on vihoviimeinen sensitiivisyyteen liityvä kommenttini ikinä. Syyt: olet varmasti jo lopen kyllästynyt aihepiiriin. Lisäksi sensitiivisyys kuumentaa liikaa tunteitani. Olen hyvin lähellä kiehumispistettä.

    Luen seuraavaksi aihepiiriä käsittelen kirjan, joka on Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Luen tämän kirjan, koska kirjoittaja on 1) mies 2) lääkäri (psykiatriaan erikoistunut) 3)keski-ikäinen (n. 50-vuotias).

    Kyseisen kirjoittajan kohdalla ei voi ainakaan väittää, että sensitiivisyys olisi pelkästään typerien hysteerikkonaisten vouhotosta, jos kerran luonnontieteellisen koulutuksen hankkinut mies voi väittää olevansa sensitiivinen (en ole varma käyttääkö hän itsestään sanaa erityisherkkä).

    Omasta mielestäni Elaine Aron teki paljon hallaa kirjoittamalla lässyttävällä tyylillä "tieto"kirjansa. Koska Aronin kirjoitustyyli on niin naurettava, moni alkaa uskoa että koko sensitiivisyys on täyttä paskaa. Tosiasiassa jaottelu sensitiivisyys/ei-sensitiivisyys on ollut olemassa on jo ennen Aronia. Sensitiivisyys ei siis ole Aronin tuulesta temmattu keksintö, vaan todellinen ero ihmisten temperamenteissa (synnynnäinen ja pysyvä osa ihmisen persoonallisuutta).

    Varmaan meille molemminlle olisi parempi, jos en enää ikinä kirjoittaisi tästä sensitiisyys-hommelista riviäkään (itkunsekaista naurua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sensitiivisyys ei ole mikään uusi keksintö tietenkään, mutta tämä Aronin keksimä erityisherkkyys on. HSP eli "highly sensitive person" on hänen terminsä. Hänen testinsä mukaan ihminen on tällainen kirjainyhdistelmätyyppi, jos a) hän liikuttuu syvästi taiteesta tai musiikista b) hän hermostuu, jos hänen pitää tehdä paljon lyhyessä ajassa c) elämänmuutokset sekoittavat häntä d) muiden mielialat vaikuttavat häneen. Kaiken lisäksi hän on HSP, jos yksikin tällainen määritelmä sopii häneen! Siis minäpä sanon, että jos nämä määritelmät eivät päde ihmiseen, hänen täytyy olla koomassa. Nämä ovat siis tavallisen ihmisen ominaisuuksia.

      Olen sama mieltä Tuijaa. Aron vesittää tällä sensitiivisyyden käsitettä. Se tässä huono homma onkin.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että Aronin testi on ongelmallinen. Ensinnäkin se on liian lyhyt. Lisäksi monet kysymykset ovat johdattelevia. Jos vaaditaan rastia ruutuun kohdassa "minulla on rikas on monipuolinen sisäinen elämä", kuka siihen haluaa jättää laittamatta rastia, koska silloinhan sanoisi että on henkisesti köyhä.

      Parempiakin testejä on testejä. Muistaakseni Ilse Sand, testi on huomattavasti pidempi ja ei-johdatteleva. Lisäksi testissä testataan samanaikaisesti sekä sensitiivisyyttä että ei-sensitiivisyyttä.

      Itse tietysti toivon, että sensitiivisyys tai ei-sensitiivisyys voitaisiin selvittää laboratorio-olosuhteissa (esim. stressihormonit veressä?) tai toiminallisissa aivokuvissa (fMRI?). Aivokuvat eivät valehtele, toisin kuin itsearvioinneissa voi vääntää vastauksia haluamaansa suuntaan. Tällaiset tutkimukset tietysti maksaisivat, kun taas itsearviointipaperin voi täyttää ilmaiseksi.

      Poista
  25. VOI KRISTUKSEN VITTU! Olen tällä hetkellä raivon vallassa, koska tuo käyttämäsi ilmaisu ANTIFEMINISTINEN PRINSESSA soi päässäni.

    Jos haluat lukea sensitiivisyydestä jotain ASIALLISTA tekstiä, mene nytt helvetissä sivustolle HSP SUOMEN ERITYSHERKÄT RY. jos kuitenkin yhä edelleen haluat ajatella että erityisherkkyys on jotain saatanan homojen hommaa ja prinssatyylistä teeskentelyä, niin ajattele vittu mitä huvittaa. Nyt lähden lenkille saatana. PISTE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tämä nyt on?

      Jos ihmiset haluavat ryhmittyä erityisherkät-termin alle ja saavat siitä apua ja iloa, niin sehän on ok.

      Homoista en ole puhunut mitään (enkä väheksy heitä), mutta naistenlehdissä olen nähnyt julkkisnaisten prinsessakertomuksia erityisherkkyydestään. Ne ovat ihan yhtä falskeja kuin se, kun eräs naisministeri kertoi aikanaan parantaneensa keskivaikean masennuksensa kävelemällä koiriensa kanssa puistossa. Että tehkääpä toiset perässä.

      Juttelin paljon matkallani erään miellyttävän, ahdistuneen naisen kanssa, joka sai nukutuksi vain viskin ja nukahtamislääkkeiden avulla. Hän ei ainakaan haluaisi ongelmia pinnallistettavan niin, että kaikilla on sama HSP tai muu vastaava, jos esim. eläytyvät lukemaansa. Hän ei pystynyt keskittymään lukemiseen.

      Minuun tuo sinun mielialasi vaikuttaa syvästi. Olen pahoillani.

      Kyseessähän ei ole minkään väheksyminen, vaan päinvastoin - minä haluaisin, että ihmisten kärsimyksiin suhtauduttaisiin ARVOKKAAMMIN eikä niitä ainakaan kaupallistettaisi.

      Poista
    2. Pahoittelut äskeisestä. Ilmeisesti antifeministinen prinsessa liittyi niihin naistenlehtiin eikä minuun. En lue ollenkaan naistenlehtiä enkä juuri muitakaan lehtiä, joten tämä puoli on minulle ihan vieras. Olin vielä pari tuntia sitten melkein raivohullussa tilassa, mutta nyt kävelylenkin jälkeen muistutan jälleen ihmistä.

      koko tämä herkkyys/sensitiivisyys asia on minulle yhtä vaikea kuin monille ihmisille politiikka, uskonto ja seksuaalisuus yhteensä. Jos minulla on jatkossa yhtään järkeä päässä, käsittelen asiaa jatkossa keskenäni enkä blogissasi. Pahoitteluni vielä uudestaan.

      Poista
    3. Ei minua räväkkä keskustelu ja tuulettaminen haittaa.
      Juu, naistenlehtien jutuista puhuin ja muusta tämän aihealueen pinnallisesta tulkinnasta. Olen ajatellut, että jos itse olisin aistiherkkä, niin kyllä harmittaisi nuo julkisuuteen tälläkin asialla pyrkivät.
      Kaikkea hyvää! Toivon, että me emme loukkaannu koskaan toisiimme.

      Poista
    4. Hyvää viikonloppua ja toivottavasti rentoa paluuta Suomeen myös sinulle! Kiitokset kärsivällisyydestä ja ymmärryksestäsi näitä ylireagointejani kohtaan.

      Poista