sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Murhan hieno dekkaritapahtuma


Huomio, kaikki dekkariharrastajat ja yhteiskunnallisista teemoista kiinnostuneet: olettehan tulossa Kouvolan Dekkaripäiville!
Pistäkää muistiin, pe - la, 10. - 11.6. Kouvola-talolla. 
Netistä löytyy yksityiskohtaista tietoa, joka kannattaa katsoa myös juuri ennen tapahtumaa, koska se tarkentuu vielä.

Selitys otsikolleni, uskomatonta, mutta totta: pienellä murrealueella Kuusankoskella käytetään vahvistavaa sanaa "murhan", murhan hieno tarkoittaa siis todella hieno, ja tapahtumaan toivotaan tulevan murhasti väkee.

Kouvolan Dekkaripäivät on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut rikoskirjallisuustapahtuma. Tänä vuonna tulee 20 vuotta täyteen.
Tapahtuma sai alkunsa, kun pitkäaikainen kansalaisopiston opettaja ja kulttuurivaikuttaja Ritva Sorvali veti Kouvola-aiheista kirjallisuusryhmää ja siellä kävi ilmi, että juuri dekkarit olivat tärkeitä Kouvolan kirjallisuudessa. Sorvali kokosi tuolloin työryhmän ideoimaan, ja ideat ovat kantaneet tänne asti.

Luennot ja yhteiskunnallinen keskustelu ovat olleet aina mukana. Joskus keksitty "kansantuomioistuin" ja kirjoituskilpailut ovat pysyneet kauan ohjelmistossa. "Huippuvaarallinen ateria" eli yhteinen illanvietto teemaruokineen on jäänyt, koska ihmiset ovat halunneet sosiaalisen päivän jälkeen mieluiten vetäytyä lepäilemään.

Olen ollut kuudestatoista Kouvolan vuodestani vasta kahtena vuonna tässä tapahtumassa. Monena vuonna on sattunut, että olemme olleet muualla, mutta eipä satu enää. Pidän kovasti tästä kulttuuritapahtumasta.

Olen ostanut muutamia eri vuosien kirjoituskilpailujen parhaimmista koottuja antologioita. Luin juuri vuoden 2010 novellikilpailun parhaita. Murhattu mieli sisältää 22 tasokasta novellia, joiden valinnassa päätuomarina on ollut Hannu Lauerma.



Tänä vuonna päivien teema on Dekkari yhteiskunnan peilinä. Myös presidentti Tarja Halonen tulee tapahtumaan. Joka vuosi mukana on ollut nimekkäitä dekkariharrastajia.

Kirjailijavieraita on useita, mm. Elina Hirvonen, Pauliina Susi, Jari Järvelä, Outi Pakkanen, Annamari Marttinen ja Antti Tuomainen
Matti Rönkä julistaa kaksi vuotta sitten alulle pannun pienoisromaanikilpailun voittajat. Aiemmin on kirjoitettu novelleja, runoja ja näytelmiä. Viime vuonna oli nuorille oma novellikilpailunsa, josta julkaistiin antologia Kummaa ääntä pimeydestä.
Itse en ole osallistunut kilpailuihin. Toistaiseksi. Vastahan minä olen aloittanut koko kirjoittamisharrastuksen - vielä ehtii. 

................
Lisäys 16.5.
Jos joku ihmettelee, että tämä kirjoitus sisälsi eilen muutakin, niin minä teinkin niistä muista jo koetuista tapahtumista oman kirjoituksensa, joka on nyt tuoreimpana. Alkoi ärsyttää yhä pitenevät kirjoitukseni. Kuka niitä jaksaa lukea.
Kummastelin muuten hurjaa piikkiä kävijämäärässä, kun olin julkaissut edellisen kirjoitukseni muistelemisesta, yli 1400 käyntiä yhden päivän aikana. Yleensä minulla on parisensataa visiittiä päivittäin. Oliko se Pekka Saurin kirjan nimi, joka veti, Parempaa kuin seksi? Se onkin arvoituksellinen nimi.                                 

4 kommenttia:

  1. Oi ihanuutta, murha-ajat alkavat taas kun vanhat kesädekkarit kaivetaan naftaliinista ja uusia hankitaan. Blogistanian kujat täyttyvät dekkaripostauksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan käy.
      Minä luen aika vähän dekkareita, perinteisiä en ollenkaan, vain sellaisia psykologisia romaaneja, joissa tapahtuu rikos. Kaksi Karinia, Fossum ja Alvtegen ovat minusta hyviä. Suomalaisista pidän Matti Yrjänä Joensuun vanhemmasta tuotannosta.

      Poista
  2. Tulisin, jos matka olisi lyhyempi, mutta kaikkea ei voi saada.
    Kuten tiedät, olen dekkarifriikki ja siksi minua harmittaa, kun en pääse noihin tapahtumiin enkä kirjailijatapaamisiin.
    Suosittelen sinulle kuitenkin Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkistä ja Helsingin historiasta 1920 luvulta kertovia dekkareita, joita on ilmestynyt kolme. Viimeisin ilmestyi juuri eilen.
    Luulen että pitäisit niistä.

    VastaaPoista
  3. Riitta, mutta sinähän tulet jonain keväänä meille ja käymme yhdessä. Pidetään tämä mielessä!

    Minä olen alkanut saada kutsuja kirjailijatapaamisiin Helsinkiin - varttunut bloggarina :) - mutta ei ole tullut lähdetyksi. En oikein kehtaisi sanoa sinulle, että tämäkin matka meiltä Helsinkiin tuntuu joskus pitkältä. No, on ollut muutakin estettä, päällekkäisyyttä ja raihnaisuutta. Aion kyllä jatkossa mennä joihinkin mieleisiini, jos/kun kutsu kuuluu.

    Kiitos vinkistä! 1920-luvun Helsinki kiinnostaa kovasti.
    Laitan ylös muistikirjaan!

    VastaaPoista