maanantai 7. joulukuuta 2015

Tilannekatsaus terveyteen, lukemisiin ja murehtimisiin

Minulla oli tänään syövän puolitoistavuotiskontrolli. Ei mitään uutta, kaikki hyvin. Olin hieman hermostunut, koska vasen, huonompi keuhkoni on oireillut juuri tämän syöpähoitajakäynnin alla. Tässä tilanteessa en voi välttyä siltä, että jos jossain on jotain outoja tuntemuksia, niin alan pelätä, että syöpä on päässyt varotoimista huolimatta leviämään. Estohoito on vanhentanut minua. En tarkoita ulkonäköä, se on mitä on, vaan väsymistä ja raihnastumista. Hampaat halkeavat, hengästyttää ja väsy voittaa illalla aikaisin.



Mieheni nappasi minusta kuvan kontrolliin rahjustamassa. Tämä käytäväkuilu tuo mieleeni Hair-elokuvan loppupuolen kohtauksen, jossa pojat marssivat Vietnam-koneen kitaan, kutsun saaneet ja eräs, jonka ei pitänyt sinne mennä. Sairauksistakin ajattelee, että ne ovat jotain, jota muut kokevat, en minä terve, kunnes tauti iskee ja hoitoputki alkaa.

Henning Mankell kirjoitti muiden pohdiskelujensa ohessa paljon myös syövästä kirjassaan Juoksuhiekka.
Hän totesi tietävänsä varmuudella muutaman faktan. Ensinnä sen, että kasvaintaudit ovat olleet aina elämän seuralaisia. Jotkut syövät ovat lisääntyneet, toiset vähentyneet. Myös dinosaurusten luista on löytynyt kasvaimia.

Varhaiset ihmisetkin sairastuivat. Niin neandertalinihmiset kuin Cro-Magnonin ihmiset ja Homo habilis.
Ei se ole kovin kummallista. Elämä perustuu solujen jakautumiseen, joka jatkuu taukoamatta sikiöasteelta kuolemaan saakka. Solumme uusiutuvat miljoonia kertoja. Ei ihme, että jakautuminen menee joskus pieleen ja saa aikaan prosessin, joka johtaa hyvälaatuisten tai vaarallisten kasvainten syntyyn. Voi ajatella, että olisi pikemminkin kummallista jos näin ei kävisi. On oltava varovainen, kun puhuu luonnon täydellisyydestä. 

Toinen asia minkä Mankell toteaa, on se, että kukaan ihminen ei pääse vuorenvarmasti syöpää pakoon. Jos elää vanhaksi syöpäriski kasvaa. Joissain suvuissa on isompi riski sairastua tiettyihin geneettisesti periytyviin syöpiin. Mankellin suvussa on kuoltu täysin muihin tauteihin. 
Sama koskee itseäni. Isäni puolelta on kuoltu kahden sukupolven ajan hyvin vanhalla iällä lähinnä vanhuuteen. Äitini puolelta osa on kuollut nuorena sydän- ja verisuonitauteihin. Minä olen aina hyväuskoisesti ajatellut tulevani isän pitkäikäiseen sukuun. Enää en ole varma tästä. Syövän kosketus on vienyt pois ylimielisyyden. 

Kolmantena syöpäfaktana Mankell toteaa, että se ei tartu. Hän ei ihmettele sitä, että jotkut kuitenkin kavahtavat. Onhan siitä hyvin vähän aikaa, kun syöpä oli parantumaton sairaus ja siihen kuoltiin kivuliaasti. 
Muistan, miten oma isoäitini kävi valvomassa tuttavansa mahasyöpään menehtyvän pojan kuolinvuoteella ja kertoi sieltä tullessaan hirveästä kuolinkamppailusta. Syöpä oli ihmisruumiissa mellastava terroristi, jota vastaan ei ollut paljon muuta kuin kääre otsalle. 
Tätä kauheaa tautia kutsuttiin ennen syöpä-termin käyttöönottoa nimellä ruumiinkoi.

Olemme lähdössä mieheni kanssa pienelle matkalle, neljä päivää Lissabonissa. Siellä on mahdollisuus nähdä valoilmiö nimeltään Aurinko. Aion karistaa huolet ja murheet kannoiltani. Kuljeskelemme kaupungissa ilman ennakkosuunnitelmia, katsotaan mitä vastaan tulee. 

Lukemiseksi valitsen Alexandra Salmelan romaanin Antisankari - Salmela hurmasi minut esikoisellaan 27 eli kuolema tekee taiteilijan - ja Antti Leikaksen vesiaiheisen trilogian päätösosan Soutaminen. Pidin aiemmista osista Melominen ja Huopaaminen

En ole oikein löytänyt kiinnostavaa lukemista viime aikoina. Ajatusenergiani on ollut ehkä liiaksi kiinni yhteiskunnan räyhätilanteessa. Olen samaa mieltä suomalaisten itsenäisyysrähinöinnistä kuin Heikki Aittokoski sunnuntain Helsingin Sanomien pitkässä kirjoituksessaan Samassa bussissa. Huokaisin helpotuksesta, kun luin järkevää tekstiä.

Ei ole mikään valintakysymys, haluaako kansakunta olla kansainvälinen. Talous on kansainvälinen, ilmasto on kansainvälinen, kriisit ovat kansainvälisiä, kansainvaellukset ovat luontojaan kansainvälisiä. 

Ongelmien luettelointi on helppoa. Ratkaisujen etsiminen on kiinnostavampaa. Kouhottamista ei tarvita. Tarvitaan, tässä jos missä, tervettä isänmaallisuutta, sellaista asennetta, että me hoidamme homman kotiin. Kotouttaa täytyy. Kotoutua täytyy. 

Pidän myös siitä, mitä amerikkalainen astronautti Karen L. Nyberg sanoo Joonas Berghällin elokuvassa Äidin toive. Hän kiersi maapallon lähes puoli vuotta kestäneellä avaruuslennollaan 2656 kertaa ja alkoi tunnistaa isompia vesistöjä ja maanosia. Hän lensi uutisissa mainittujen konfliktialueiden yli ja ajatteli, että me olemme kaikki maapallolaisia, naapureita toisillemme. Hän sanoo, että jokin naksahti hänen päässään ja hän alkoi tuntea suurta empatiaa vaikeissa olosuhteissa eläviä ihmisiä kohtaan. 
Avaruuslennot saisivat yleistyä, jos niissä matkustaville syntyy oivallus yhteisestä pallosta.
Berghällin elokuvassa on yhdeksän koskettavaa tarinaa äitiydestä eri maissa. Elokuvan kansainvälisestä voitosta menee puolet UNICEFIN työhön maailman heikoimmassa asemassa olevien lasten auttamiseen.
Vauraisiin maihin kuuluva Suomi täyttää kahden vuoden kuluttua 100 vuotta. Toivon, että meillä olisi silloin parempi yhteiskuntarauha kuin nyt ja ihmiset välittäisivät toisista maapallolaisista nykyistä enemmän.

19 kommenttia:

  1. Kyllä vakava sairastuminen aina vie luottamuksen omaan kroppaan. Isäni kuoli suolistosyöpään. Hän sanoi, että on kuin rotta nakertaisi sisuksia. Olen käynyt itse jo pari kertaa kolonoskopiassa ja aina kun tulee jotain vaivaa, herää samalla epäily.

    Ihminen on kuin puu, vanhaan puuhun tulee kääpiä ja kaikennäköisiä muhkuroita, ihmiseen patteja, syyliä ja sisälle muunlaista lahoa. Lääketiede ja syövän hoito edistyy koko ajan. Se ainakin on hienoa kehitystä, vaikka tuo ihmisten välinen sopuisa eläminen näyttää pelottavan vaikealta.

    Leena Virtanen/HS ei antanut kovin hyvää arviota tuosta äitidokumentista. Hän ihmetteli sen uhrautuvan äitiyden kuvaa ja äitiyden ilottomuutta siinä.

    Hyvä aika lähteä lomaselle etelään, täältä myrskyävästä pimeydestä. Kivaa reissua Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on alkanut syövän löytymisen jälkeen pelottaa muutkin sairaudet, mm. kohonnut verenpaine ja kolesteroli. Ennen ajattelin vain huolettomasti, että mitäs pienistä heitoista.

      Minäkään en ole lukenut kovin mairittelevia arvosteluja tästä elokuvasta. Se oli meillä teattereissa vähän aikaa, mutta jäi käymättä.
      Poimin nämä tiedot Unicef Info -lehdestä, jossa oli artikkeli tästä norjalaiset sukujuuret omaavasta astronautista.
      Berghällin Miesten vuoro oli minusta onnistunut juuri pienuutensa ja kotikutoisuutensa ansiosta. Olisiko tällä uudella leffalla ollut liian korkeat tavoitteet. Luin jostain, että se on ollut myös hurjan kallis.

      Kiitos Leena! Pienikin loma, lomanen, piristää.
      Meillä on ollut Lissabon matkakohteena mielessä jo pitkään. Kevät olisi ilmeisesti parasta lomailuaikaa siellä. Nyt sattui vain sopiva kolo, kun harrastuksissa on taukoa ja muutoin keskittyisin vain jouluvalmisteluihin liiankin paljon.

      Poista
    2. Marjatta, tuo on kaikki totta, mitä puhut syövästä. Luulen, että jokainen ihminen joutuu sitä sivuamaan, joko omakohtaisena tai toisen, välillä läheisenkin ihmisen sairauden seuraajana. Sitä esiintyy kaikissa suvuissa. Se on yleismaailmallinen sairaus. Mutta lohdullisen monet ovat siitä selvinneet! Kiitos lääketieteen kehityksen. Myös hoitamalla kuntoaan voi siihen itsekin vaikuttaa. Ja positiivinen mielenlaatu (niin kuin sinulla tuntuu olevan) on aina parhaaksi.

      Kiitos kirjavihjeistä! Joskus vaan tuntuu, että lukemiseen jää liian vähän aikaa. Minulla on aina joku kirja mukana, jos liikun jossakin. Nyt mulla on repussa Thomas Hardyn Selected Short Stories (sivutarakoitus: kielen elvytys).


      Toisella sijalla kirjastosta lainatut, ja viimeisinä omat lahjaksi saadut tai ostetut kirjat, joita niitäkin on aikamoinen määrä. Kunpa voisi lukea ne kaikki yhtäaikaa! Paria, kolmea kirjaa luenkin vuorotellen jokaista. Kirjanmerkit osoittautuneet tärkeiksi. : )

      Poista
    3. Liisu, onneksi on näin. Lääketiede kehittyy koko ajan syövän suhteen. On parantumattomiakin syöpiä, joiden kanssa voi elää tasokasta elämää, kuten diabeteksen tai muiden kroonisten sairauksien kanssa. Ja kipujahan ei nykyään paljon tarvitse kärsiä. Entisajan kuolemanpelko oli usein aiheellista kivun pelkoa.

      Novellit ovat hyviä silloin, kun aikaa ei ole kerrallaan paljon. Hardy kuulostaa hyvältä valinnalta kielen elvytykseen.

      Minä aloin tänään lukea nuorten kirjaa, Nadja Sumasen palkittua Ramboa, ja sehän tempaisi mukaansa. Ajattelin tarkistaa, onko kirja hyvä lahjakirjaksi teinille, mutta sehän käy hyvin myös aikuiselle.

      Poista
  2. Mukava kuulla että tarkastuksessa kaikki oli hyvin. Ja levollista ja nautittavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Inna! Tällä matkalla ei ole muuta tarkoitusta kuin ympäristön vaihdoksen tuoma virkistys. Mies kyllä jo tutkii nettiä, voisiko varata lippuja jonnekin, mutta minusta riittää, että tutustumme kaupunkiin ja katsomme siellä, mikä vetää puoleensa. Ylihuomenna lähdetään.

      Poista
  3. Mukavaa matkaa Marjatta!

    Tähän hätään et varmaankaan löydä mistään englantilaisen Robert Wilsonin hienoa jännäriä Mitätön murha Lissabonissa, mutta se kannattaa lukea Lissabonissa käytyäänkin - kaiketi divareista tai kirjastoista löytyy. Romaanissa on historian syvyyttä mikä aina saa tarinaan hehkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kyösti toivotuksista ja kirjavinkistä! Löydän! Kävin Kyyti-kirjastomme sivuilla tarkastamassa. Kirja pitäisi löytyä sekä pääkirjastosta, jonka vieressä minulla on kohta kirjoituspiiri, että myös tuosta kivenheiton päästä Myllykosken kirjastosta. Hienoa!
      Siellä näyttää myös olevan Jean Rhysin kirjoja, joita Leena Donna Mobile -blogista esitteli ja sai minut kiinnostumaan.
      Matkalukemiseni saattaakin siis vaihtua täysin. Vanhemmat kirjat jyrää uudet!

      Poista
  4. Tämä tulee nyt sitten varmaan liian myöhäisenä vinkkinä, mutta sitten on Antonio Munoz Molinan Talvi Lissabonissa. Sopis aika hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo näyttää löytyvän meidän pääkirjastosta, mutta huomenna ajetaan toiseen suuntaan. Kiitos vinkistä kuitenkin! Panen muistiin ja luen ehkä matkan jälkeen. Kävin etsimässä tietoja kirjasta, vaikuttaa kiinnostavalta tämäkin. Nyt on kolme Rhysiä ja tuo Kyöstin mainitsema Murha Lissabonissa lainattuna. Pitää vähän selata ja päättää, mitkä pääsevät matkaan.

      Poista
  5. Hyvää Lissabonin matkaa. Varmaan hyvin helponeena lähdet miehesi kanssa matkalle, kun kontrolleissa ei ilmennyt ikäviä uutisia.
    Kyllä minäkin olen pohtinut, vaikka miten koettaa huolehtia itsestään, niin vuosi vuodelta alkaa sieltä ja täältää tuntua kipuja ja rajoitteita.
    Monessa suhteessa elämme semmoista aikaa, että monia sairauksia pystytään hoitamaan, moneen syöpäänkin on spesifistä lääkitystä leikkausten ja sytostaattien ohella tai vaihtoehtoisesti, kun pystytään tauti tutkimaan tarkemmin.
    Perintötekijöinä olen varmasti myös minä osani saanut. En rohkene ruveta niitä edes pohtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii!
      Kyllä on helpottunut olo, varsinkin kun ahtaantuntuisessa keuhkossakaan ei ole luultavasti mitään vakavaa.
      Parempi kun unohtaa itsensätarkkailun ja elelee vain niin, että nauttii elämästä.
      Minä olen yleensä hyvin järkevä näissä asioissa, mutta nyt kävi jokin marraskuun matalamieli ja pelko kylässä.
      Yksi hyvä puoli vakavasta sairaudesta on. Kun sellainen on kerran todettu, niin lääkärit ottavat kaikki muutkin valitukset erittäin todesta.

      Minä olen vähän sinua kadehtinut liikunnallisuudesta ja ulkoilmaelämästä. Ainakin tuolla matkala tulee nyt kävellyksi paljon. Lenkkarit on pakattuna.

      Poista
  6. Marjatta, luin vasta tämän, ensimmäinen ajatus että tämänkö vuoksi olet niin voimakkaasti hyvän puolella (sen hyvän mistä olemme joskus olleet erikin mieltä, maailmahan on monimutkainen paikka), mutta ilmeisesti tuollainen ajatusmaailma on sinua itseäsi niin terveenä, sairaana kuin niiden välimaastossa.

    Iloa Portugaliin!

    Itselleni jose (huom! pienellä, hah) on yksi suurimmista, Kertomus sokeudesta, Kertomus näkevistä ja Luola ovat mulle lähes pyhä trilogia. Saramago oli myös aktiivinen ateisti ja kommari. Ja minä en kumpaakaan. Silti olen hänen suuri faninsa. Hyvä esimerkki siitä mistä sinä mielestäni usein puhut, politiikka ei saa erottaa ihmisiä toisistaan, maapallo on yhteinen (vaikka minun on sitä todella vaikea usein uskoa).

    t. jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa jope, miksi vastaan tähän vasta nyt! Muistin pitkästä aikaa, että bloggerissa on roskaposti ja kävin tarkistamassa sen. Tämä oli siellä! Miksi ihmeessä! Klikkasin heti paikalla kohtaa "Ei roskapostia" ja se siirtyi tänne, minne se kuuluukin.

      Kiitos empaattisesta kommentistasi, joka onneksi löytyi!

      Poista
    2. Enkä näemmä tuossa äsken huomannut vielä ollenkaan vastata siihen, mistä puhuit.
      Ei sairastaminen ole muuttanut asennettani mihinkään. Olen aina ajatellut maapalloisesti.
      Olen lukenut "joselta" yhden tai kaksi kirjaa, mutta en ole niin suuri hänen ihailijansa kuin sinä. En ole myöskään rajannut itseäni tarkasti miksikään, vaan olen lähinnä uskonnoton humanisti.

      Poista
  7. Sain pidätellä kyyneleitä heti postauksen ensi virkkeistä lähtien.
    Ymmärrän täysin pelkosi vakavasta sairaudesta. Itse olen pelännyt vuosia veritulppaa hulluuteen asti, ainakin muiden mielestä. Nyt pelkään enimmäkseen kasvaimia. Ne kun ovat vielä joskus niin salakavalia ja tutkimuksiin on vaikea päästä.
    Onneksi sinulla oli kontrolli, ja onneksi kaikki oli hyvin.
    Olen kertonut vain sivun Facebooksivulla, että olen sairaslomalla, ranteessa on --- joku. Kukaan ei tiedä, mikä. Sekin on aika rankkaa, toivoin siitä löytyvän murtuman tai jotakin, minkä voisi korjata. Mutta emmepä me näitä saa itse valita.
    Voimia, halauksia ja hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Serentis! Tunnen myötätuntosi ja arvostan sitä.

      Letrozol, jota käytetään rintasyövän jälkihoitona viiden vuoden ajan, on kurja lääke. Sen sivuoireet, mm. hengenahdistus ja väsymys alkoivat pelottaa, koska samat oireet voisivat viitata myös vakaviin sairauksiin. Minulla on toiseen keuhkolohkoon jäänyt pahan keuhkokuumeen jälkeen kiinnikkeitä, se on usein oudon oloinen ja tulehtuu. No, taas tuli todetuksi, että ei ole keuhkosyöpää, fibroosia tai ahtaumaa.

      Olemme täällä vielä myöhään huomisiltaan asti. Lissabon on mäkinen kaupunki, joten keuhko on saanut harjoitusta. :)
      Kivaa on ollut ja paljon on nähty. Lähdemme kohta konserttiin, itämaista bluesia.

      Toivon, että sinun ranneongelmasi selviää. Ranne on tärkeä kohta ihmisessä. Jos siinä on häikkää, niin sehän muistuttaa koko ajan.

      Poista
  8. Hienoa kuulla, että kontrolli meni hyvin! <3

    Lissabonissa varmasti olettekin jo, matka aurinkoon kuulostaa fantastiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on vapauttavaa, kun kuulee, että labrakokeet näyttävät kaiken olevan ok.

      Itse asiassa sää vaihteli aika paljon. Parina päivänä oli pilvipoutaa, yhtenä oikein aurinkoista ja lopussa satoi, mutta ei se haitannut. Oli niin paljon näkemistä sisätiloissa, etä emme ehtineet kävellä edes puistossa, kuten olimme suunnitelleet.

      Poista