tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirjarunsautta Iwealasta Istanmäkeen



Kylläpäs on lukemista! Kävin äsken kirjastossa hakemassa kerralla neljä varaamaani uutuutta, joihin kaikkiin olen saanut innoituksen blogikavereilta. Kiitos vain! Tässä lukemaan houkuttavat teokset.

Nämä kun lisätään niihin yhteentoista opukseen, jotka ovat ennestään lainassa, niin kuinkahan käy, kun edelleen olen vain yksi ihminen. Vanhoissa lainatuissa on mielenkiintoisimmat Miina Supisen Säde ja Patrick McCaben Pikku teurastaja, jonka mieheni luki ja jonka lauseita hän on toistellut jo monta päivää. Muistan kirjaa kehutun 90-luvulla englanninkielisessä kirjamaailmassa. The Butcher Boy tapahtuu Dublinissa, ja Irlannin tunnetuin elokuvaohjaaja Neil Jordan on ohjannut sen palkituksi elokuvaksi.

Pitkän työtasoni päässä on pino AdLibriksestä tilaamiani englanninkielisiä kirjoja, päällimmäisenä André Giden The Immoralist.
Toisessa päässä työtasoa on pino omasta hyllystä alas ottamiani kirjoja, jotka haluaisin lukea uudelleen, koska olen pitänyt niistä kerran niin paljon. Näihin kuuluu mm. Miina Supisen Liha tottelee kuria, Irja Ranen Naurava neitsyt ja Uzodinma Iwealan lapsisotilaan elämästä kertova Beasts of No Nation.

Jaahas, tuossa on sitten messuilta ostamiani kirjoja! Ostin kaikenlaista kevyttä, mutta sen sijaan, että olisin lukenut niitä, olenkin uponnut viime aikoina kirjoihin, jotka ovat tuoneet mieleen ikäviä lapsuudenmuistoja. Miksen ole lukenut  leppoisaa Jaakon matkassa tai hauskaa How to Marry a Finnish Girl? Kuinka kasvattaa bébé ostin, koska siitä on puhuttu niin paljon ja kasvatusasiat kiinnostavat tietenkin aina. Sisko Istanmäen kirjan haluan lukea, koska pidin hänen romaanistaan Sisarteni elämät ja koska minua kiinnostaa itse kirjailijakin. Ajatella, maalaistalon emäntä aloittaa eläkeiässä kirjailijan elämän! Hän on nyt yli kahdeksankymppinen ja on kirjoittanut palkittuja, vahvoja romaaneja, joista Liian paksu perhoseksi oli Finlandia-ehdokkaanakin. Supernyrkki on NVL:n ja Teoksen järjestämän nuorten novellikilpailun antologia. Oman kouluni oppilas, jolle opetin englantia yläasteella, voitti 2. asteen 1. palkinnon. Sillä lailla! Elinan novellin olen lukenut ja muita silmäillyt, mutta muutoin tämäkin kirja odottaa lukemista.

Näin paljon lukemista. Monen kirjastosta lainatun kohdalla saattaa käydä niinkin, että  ehdin vain katsella niitä ja lukea sivun sieltä toisen täältä, kuten kävi viime vuoden Finlandia-voittajan Anna-Leena Lundbergin romaanille Jää ja tämän vuoden ehdokkaan Riikka Pelon romaanille Jokapäiväinen elämämme.  Mutta ei se mitään. Tämä on positiivista runsautta. On hienoa, että hyvät kirjat ovat käväisseet meillä kylässä. 

Lahjakaappi on salaisuus. Sehän on enimmäkseen kirjoja täynnä, ja koska niitä jää aina paketteja tehdessä yli, niin sinnehän alkaa muodostua oma kirjastonsa. En ole pitänyt itseäni hamstraajana, mutta pitäisköhän tämä käsitys päivittää.

Entäs postaukset sitten? Haluaisin kirjoittaa Maria Vaaran Annansilmistä ja Sinikka Nopolan kirjasta Likka, äite ja rouva Obama. Ja kirjoitankin, kun siltä tuntuu. Välillä on hauska vain lukea. En ole mennyt siihen, että kirjoittaisin kaikesta lukemastani. Se ei onnistu minulla. En ole supernopea, pikemminkin hidas. Käyn monta kertaa korjailemassa tuoreinta kirjoitustani ennen kuin päästän siitä irti. (Tätäkin kävin juuri parantelemassa parin tunnin julkaisemisen jälkeen.) Niin, ja välillä pitää myös siivota ja käydä pilateksessa ja tavata ihmisiä; elää muutakin kuin kirjaelämää.

Olen myös yhä enemmän kiinnostunut lukemaan toisten blogeja, sekä tuoreita että vanhoja kirjoituksia. Kiva, kun tuotatte minulle aina uutta nautittavaa!
Lukuiloja, hämäränhyssyä toivotellen ...



4 kommenttia:

  1. Ihanan paljon houkuttelevan näköisiä kirjoja. :) Minäkin kävin tänään kirjastossa, tarkoituksena lainata vaan jotain 'ohutta', kun on muutama paksukainen kesken... mutta mukaan tarttui sitten kaikenlaista. Ihmettelin minäkin, että ehdinköhän näistäkään kaikkea lukea ennen laina-ajan loppumista. :) Kirjastossa ote repsahtaa niin helposti...

    VastaaPoista
  2. No, eihän nämä repsahdukset ole vaarallisia ollenkaan, kuten joidenkin kenkä- ja laukkufriikkien shoppailusekoilut.

    Kävin tänään pitkästä aikaa kirjakaupassakin vain katselemassa. Ihmeellistä, että meidän Suomalaisessamme ei ole yhtään kirjallisuuslehteä, vaikka K-kaupan hyllyssäkin näkyy HS:n kirjallisuusaiheinen Teema.

    VastaaPoista
  3. Joskus on niin ihana lukea näitä yleisluontoisia kirjanhehkutuskirjoituksia! Miten virkistävää vaan selailla kirjapinoja ja ajatella lukemattomia maailmoja. Kuinka kasvattaa bebe kiinnostaa erityisesti.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitan varmaan siitä bébé-oppaasta, kunhan joskus pääsen sinne asti. Olen lukenut ranskalaisten lastenkasvatuksesta sekä ihailevaa, että hyvinkin kriittistä juttua

    VastaaPoista