tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post213262127387143197..comments2024-03-28T13:14:21.626+02:00Comments on Marjatan kirjat ja mietteet: Vesa Haapala, Karhunkivi Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-70627274994324970802016-08-29T21:01:53.667+03:002016-08-29T21:01:53.667+03:00Juu, olin vain pienenä osana siinä muutoin kyllä a...Juu, olin vain pienenä osana siinä muutoin kyllä ansiokkaassa jutussa. Toimittaja oli löytänyt jotain, mistä piti, täältä blogista ja pyysi haastatteluun. Ajattelin, että asialehteen voin mennä. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-81206492545033234002016-08-29T16:18:28.458+03:002016-08-29T16:18:28.458+03:00Sinusta oli tosi kiva juttu Hyvä terveys -lehdessä...Sinusta oli tosi kiva juttu Hyvä terveys -lehdessä.Heidi Mäkinenhttps://www.blogger.com/profile/14698397893399964330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-27608374621422748662016-08-28T10:59:01.769+03:002016-08-28T10:59:01.769+03:00Juuri näin, Liisu! Hyvä, että otat esiin tämän puo...Juuri näin, Liisu! Hyvä, että otat esiin tämän puolen. Tässä kirjassa isä käy kaupassa, siivoaa oksennuksia, kun lapset ovat mahataudissa ja laittaa kukkapinniä hiuksiin - kuten isät tekevät. Silti miesten elämästä on ainakin aiemmin kuvattu enimmäkseen työelämää, kyllästymistä kotona haalistuneeseen vaimoon ja suhdesekasotkuja. <br />Tässä (ja muutamissa muissa uusissa miesten kirjoittamissa romaaneissa, esim. Tuomas Juntusen Tuntematon lapsi) miehen kuva päivittyy huolehtijaksi. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-22773806652778927232016-08-27T22:13:57.101+03:002016-08-27T22:13:57.101+03:00Luin uudestaan, Marjatta, tuon kirjoituksesi tästä...Luin uudestaan, Marjatta, tuon kirjoituksesi tästä Vesa Haapalan Karhunkivestä, johon itse tutustuin joskus keväällä pian sen ilmestyttyä. <br /><br />Ihailen, miten kokonaisvaltaisesti ja taitavasti, ammattimaisella otteella, olet käsitellyt tätä Vesa Haapalan monitahoista kirjaa, jossa tärkeänä juonteena on kuvaus kodin keskeisistä ihmissuhteista tapauksessa, jossa muuten rauhallisen oloisen perheen sisäistä tasapainoa yksi perheenjäsenistä järkyttää joko tahtoen tai tahtomattaan. <br /><br />Vaikka lukemisestani on jo useampi kuukausi, muistan kirjan sisällön kuin olisin valokuvannut sen aivopoimuihin. Voin sanoa, että huomioistasi olen kaikessa samaa mieltä. <br /><br />Lisäksi minua tässä kirjassa kiinnostaa erityisesti se, että tapahtumat kerrotaan miehen näkökulmasta. Kertojana on isä. Se on minulle uutta (tai oikeastaan Knausgård on tehnyt sen Taisteluni kirjasarjallaan jo omalla tavallaan tutuksi, hän puhuu paljon perhe-elämästä.)<br /><br />Miehen suhde perheasioihin ei ole ainakaan liiaksi käsitelty aihe kirjallisuudessa sen kummemmin kuin "oikeassa" elämässäkään. <br />Kuitenkin isä on tärkeä tekijä perheessä. Tietäneekö itsekään, miten tärkeä. Hänen ansiotaan on usein niin perheen pystyssä pysyminen kuin usein "huojuva talokin".<br /><br />Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-27987640764600428922016-08-27T18:06:00.911+03:002016-08-27T18:06:00.911+03:00Vesa, anteeksi - minä onneton ryhdyin korjaamaan o...Vesa, anteeksi - minä onneton ryhdyin korjaamaan omassa kommentissani erästä viittaussuhdetta ja sitten järjestelemään näitä kommenetteja takaisin oikeaan järjestykseen. Siinä hävitin sinun toisen kommenttsi, jossa sanoit, että olit toivonut kirjasi imaisevan mukaansa. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-29734220212836634342016-08-27T09:19:42.327+03:002016-08-27T09:19:42.327+03:00Totta, vain ihmisten sitkeys auttaa silloin, kun o...Totta, vain ihmisten sitkeys auttaa silloin, kun ollaan säästökuurilla. Vesa, sinun romaanisi perhe on uskomattoman sitkeä. He puhaltavat yhteen hiileen ja kun epäonnistuvat apua hakiessaan, huokaisevat ja jatkavat omin avuin. <br /> <br />Lastenlasteni kouluissa on joissain asioissa menty paljon huonompaan suuntaan kuin omien lasten kouluaikana, jolloin joka koululla oli oma terveydenhoitaja, oma keittiöhenkilökunta ja omat siivoojat, jotka kaikki osallistuivat kasvattamiseen. Puheopetustakin oli tarjolla, ja nyt se on harvinaista. Nykyään kaikki palvelut keskitetään ja etäännytetään, jolloin ihmissuhteet palvelun tarjoajien ja saajien/auttajien ja autettavien välillä ohenevat.<br /><br />Mukavaa viikonloppua!Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-5165157417625724822016-08-27T00:04:15.020+03:002016-08-27T00:04:15.020+03:00Marjatta, ajattelin juuri kirjaa kirjoittaessani, ...Marjatta, ajattelin juuri kirjaa kirjoittaessani, että haluan sanoa jotain tästä yhteiskunnasta ja kiinnittää huomiota siihen, millaista elämää tavalliset ihmiset elävät. Runoissakin se onnistuu, mutta ei samalla tavalla. Koin proosan kohdalla jonkinlaisen herätyksen: pelkkä ilmaiseminen ei riitä, on otettava kantaa ja puhuttava asioista eläytyen ja siten että yhteiskunnalle ehkä marginaaliset mutta kuitenkin tärkeät asiat tulevat kokemuksellisesti todeksi lukijalle. Pelkkä idea siitä kuinka lapsiin on panostettava ja sen ylimalkainen saarnaaminen ei riitä. Meillä on Suomessa yhä asiat suhteellisen hyvin, mutta yhä enemmän on lähipiirin hartioilla, kun avun tarvetta on. Siinä tarvitaan vain loputonta jaksamista. En tahtonut sinänsä suomia yhteiskuntaamme, mutta olen sitä mieltä, että tavalliset ihmiset pitävät tätä maata pystyssä, eivät johtavat virkamiehet tai poliitikot. Toki heissäkin on monia hyviä ihmisiä. Kirjoitin vaimoni kännykällä, kun tultiin käymään mökillä ja oma simahti. Mukavaa viikonloppua! VesaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-31673720189098454572016-08-26T20:15:03.185+03:002016-08-26T20:15:03.185+03:00Tule vaan Ilona kertomaan tunnelmistasi sitten!
M...Tule vaan Ilona kertomaan tunnelmistasi sitten! <br />Minä olen nyt alkanut ajatella paljon kirjan yhteiskunnallista sanomaa. Säästöjen kohdentaminen heikompiin on helppoa, mutta ei kovin viisasta. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-33590116215005777422016-08-26T19:02:08.559+03:002016-08-26T19:02:08.559+03:00Niin kuulemma on. Tulen sitten varmaan pillittämää...Niin kuulemma on. Tulen sitten varmaan pillittämään tännekin! No, pitää lukea ennen sitä jotain hilpeämpää niin sitten voi nauttia häpeilemättä surumielisyydestä. Marjatta https://www.blogger.com/profile/12964602482873476324noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-74512488345285155762016-08-26T16:50:14.765+03:002016-08-26T16:50:14.765+03:00Sen sinun kirjasi juuri teki minulle, imaisi mukaa...Sen sinun kirjasi juuri teki minulle, imaisi mukaansa ja sai eläytymään päähenkilöiden elämään.<br /><br />Kun itsellä on samankokoinen perhe kuin romaanin perhe, myös kaikki se arkinen ja työteliäs aika muistui elävästi mieleen. <br /><br />Pikkutytön, Lumin, vilpittömyys "Oot maailman lakkain isi" vastaan Laurin "Oot niin vitun jäätävä" liikuttaa. Miksi lasten pitää kasvaa pois tuosta hyväntahtoisuudesta! Eiköhän Lumillekin tule aika, jolloin isi ei ole "lakkain", vaikka ei tietenkään yhtä rajuna kuin veljellä.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-4809586919045205692016-08-26T15:51:32.142+03:002016-08-26T15:51:32.142+03:00Ilona, et varmaan. Kirjassa on hienoa surumielisyy...Ilona, et varmaan. Kirjassa on hienoa surumielisyyttä. <br />Hyväätekevää surua.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-24886196004342473942016-08-26T15:39:47.664+03:002016-08-26T15:39:47.664+03:00Kiitos Vesa!
Et arvaa, miten iso kynnys minulle n...Kiitos Vesa! <br />Et arvaa, miten iso kynnys minulle nousi kirjoittaa tästä. Ajattelin, etten mitenkään saa lukuelämykseni kuvauksesta oikeaa ja sellaista, että se olisi kyllin arvokas tälle kirjalle. <br /><br />Kirjasi on herättänyt minussa voimakkaita tunteita ja muistoja koulu-uran vuosilta. Osasinko kohdata kärsimättömät oppilaat oikein? Se tasapainottelu, että osaa asettaa rajoja ja pitää yllä lapsen itsetuntoa, joka erityislapsilla ei ole kovin korkea. <br /><br />Aion lukea runojasi tämän jälkeen. Toivottavasti ehdit kirjoittaa myös lisää proosaa.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-51091068847917655282016-08-26T15:07:31.288+03:002016-08-26T15:07:31.288+03:00Nyt minun on entistä vaikeampi odottaa, että saan ...Nyt minun on entistä vaikeampi odottaa, että saan tuon kirjan käsiini! Kirjastoauton tuloon on vielä 5 pitkää päivää... Erityislasten tätinä tiedän jo nyt etten voi tuota kirjaa kyynelittä lukea. Marjatta https://www.blogger.com/profile/12964602482873476324noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-13249145460422759182016-08-25T21:39:16.122+03:002016-08-25T21:39:16.122+03:00Liisu, sinun hieno blogikirjoituksesi tästä oli me...Liisu, sinun hieno blogikirjoituksesi tästä oli mennyt minulta aikanaan ohi. Nyt pääsin tietysti siihen myös enemmän sisälle, kun olen itse lukenut kirjan. Sinä olit löytänyt kirjan lopussa olevan musiikinkin. "But the ghosts that we knew made us all black and blue..."Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-12977332364250983282016-08-25T20:51:43.749+03:002016-08-25T20:51:43.749+03:00Marjatta, ennätin juuri kirjoittaa tähän kommentin...Marjatta, ennätin juuri kirjoittaa tähän kommentin, mutta kuinka ollakaan, kun painoin Julkaise, se välähti näkyvissä ja katosi. Yritin metsästää sitä, mutten löytänyt. Palaan myöhemmin asiaan, nyt on niin levotonta tässä ympärillä, etten pysty uudestaan keskittymään.Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-68319124146544048862016-08-25T20:19:24.867+03:002016-08-25T20:19:24.867+03:00Kiitos paljon, Marjatta, tästä hienosta ja oivalta...Kiitos paljon, Marjatta, tästä hienosta ja oivaltavasta luennasta! En nyt tekijänä tämän enempää osallistu keskusteluun, mutta sanonpa vaan, että arviosi lämmitti mukavasti! On mukava kirjoittaa myöhemminkin proosaa, kun tietää, että on lukijoita.Vesa Haapalahttps://www.blogger.com/profile/08955667996076890373noreply@blogger.com