Elokuva, joka pisti miettimään

Koivusaaren virkistysalue, Myllykoski
Täällä kävelyllä mietin näkemääni.

 

Kävin katsomassa kahden israelilaisen toimittajan ja elokuvantekijän, Yuval Abrahamin ja Rachel Szorin, ohjaaman dokumentin Naza.
Elokuvan on tuottanut brittilehti The Guardian ja sen valmistamisessa on ollut mukana lehden tutkivia journalisteja. Myös Zone of Interest -elokuvallaan palkituksi tulleet ohjaaja Jonathan Glazer ja tuottaja James Wilson ovat mukana elokuvan vastaavina tuottajina.

Elokuvan ensi-ilta oli Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa. Se sai yleisöltä juhlien historian pisimmät, 25 minuutin, aplodit. 
Ansaitusti, mielestäni. 

Suomessa Naza sai ensi-iltansa lokakuun alussa Helsingissä Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvajuhlilla, ja sitä on sen jälkeen näytetty joillakin paikkakunnilla. 

Meillä on Kuusankoskella elokuvateatteri, jonka ohjelmistossa on ollut ennenkin todellisia helmiä, nyt tämä. Kiitos valppaudesta ja yleisön kuuntelemisesta, Elise Brandt!

Elokuvassa kaksi miestä istuu korkealla Tel Avivin katoilla. Toinen on toimittaja ja toinen joku 24 haastatellusta sotilas- ja tiedustelupalvelun henkilöstä. Toimittaja on valossa, sotilaat hämärässä. Kädet hahmottelevat tussikynällä paperille kuvia kertomusten tueksi, kaavioita ja terroristijahdissa tuhottavia tai jo tuhottuja kerrostaloja.
Sotilastermi naza tarkoittaa sivullisten uhrien määrää, se on akronyymi sanoista "nezek agavu" (נזק אגבי), oheisvahinko. Kun raportissa lukee esim. "15 naza" se tarkoittaa, että terroristi tai sellaiseksi luultu on tapettu kotonaan, jossa oli hänen lisäkseen koolla iso perhe ja sukulaisia tai että itse kohdetta ei edes ollut paikalla ja vain naisia ja lapsia tapettiin, oheisvahinkoina. Yhden iskun naza-luku voi olla jopa satoja siviilejä, koska heillä ei ole väliä.

Etätappaminen on mahdollista tekoälypohjaisilla järjestelmillä. Saamme kuulla yksityiskohtaista tietoa suunnitelmallisesta tuhoamisesta. Eräs sotilaista sanoi, että heillä on  kartalla koko kaupunki ja kaikki sen asukkaat. He seuraavat ihmisiä kodeissaan ennen ja jälkeen iskun. Kun toimittaja kysyi, miten te voitte katsella lapsia itkemässä, niin sotilas vastasi, että ei se olisikaan mahdollista ellei uskoisi systeemiin.
Joku sanoi, että hän on vain insinööri ja saanut paikan, jota moni oli tavoitellut.
Joku sanoi nauttineena työstään, joka vei aivan euforiseen mielentilaan. 
Toimittaja tarkentaa. Siis enjoy? (Koko elokuva on hepreaksi, tekstitys englanniksi. Olisi hyvä, jos saataisiin myös suomalainen teksti.)

Nälkään tappaminen on sotarikos (mikä termi, koko sotahan on rikos), sitäkin on tapahtunut paljon Gazassa. Kun sitten joku ruoka-avustus on päästetty perille, niin siitä on saatettu tehdä ansa. 
Tätäkin sotilas piirtää elokuvassa selittäen, miten naps vain ihmisiä tippuu ammuttuina kuoppaan, joka on tarkoituksella juuri ennen jakelupaikkaa. 
Kuka korjaa ruumiit? - Nälkiintyneet koirat syövät.   

Tel Avivin ja Gazan kaupungin välillä on vain noin 70 kilometriä, ihmiset ovat paljolti samannäköisiä ja molemmissa kuulee samoja kieliä, arabiaa, hepreaa ja englantia. 
Miten viholliskuva rakennetaan? Miten voidaan suunnitella murhata kokonainen kansa? Miten koko muu maailma ei asetu sitä vastaan?

Elokuvassa on 80 minuuttia rauhallista keskustelua hämärässä ja aivan lopussa tilanne päivänvalossa. Pommi on murskannut talon, kaikkialla on romua, huutoa ja hälinää. Epätoivoinen, vaikeroiva isä etsii rakkaitaan. Kivien alta näkyvät neljän lapsen jalat, liikkumattomina. Seuraa täysi hiljaisuus, vain lopputekstejä ruudulla.

Myös me yleisössä istuimme hiljaa. Huomasin istuneeni samassa asennossa hievahtamatta koko elokuvan ajan. Lähtiessä eräs nuori mies piti ovea auki minulle ja Maritalle, elokuvakaverilleni. Hän sanoi siinä ovella: "Tämä pistää miettimään." 

Israelissa Naza on aiheuttanut kohun. Pääministeri on vaatinut anonyymien sotilashenkilöiden paljastamista ja kulttuuriministeri on sanonut pyrkivänsä kumoamaan tekijöiden kansalaisuuden ja kutsunut heitä halveksittaviksi maanpettureiksi, jotka vahingoittavat kotimaataan saadakseen suosiota juutalaisvastaisissa piireissä ympäri maailmaa. Myös Israelin armeija on julkaissut lausunnon, jossa se kiisti elokuvan väitteet.

Rikosten kiistäminen on vaikeaa, kun tappoja suunnitelleet upseerit ja niitä toteuttaneet sotilaat itse puhuvat niistä. 
Googlailin, mitä näistä henkilöistä tiedetään, ovatko he edelleen palveluksessa vai siviilitöissä, mutta en löytänyt mitään. Tuntui, että osa oli haastatteluhetkellä jättänyt työnsä ja osa jatkoi sitä. Anonyymius on heidän suojansa.

Ohjaajat ovat vakuuttaneet tehneensä elokuvan faktoja tarkistaen ja tarkkoja journalistisia sääntöjä noudattaen.  

Samat ohjaajat Abraham ja Szor ovat myös ohjanneet yhdessä palestiinalaisten Basel Adran ja Hamdan Ballalin kanssa elokuvan No other Land, joka kuvaa palestiinalaisten ahdasta ja vaarallista elämää Israelin miehityksen alla Länsirannalla. Molemmat palestiinalaisohjaajat ovat itsekin joutuneet elokuvan julkaisemisen ja palkituksi tulemisen jälkeen siirtokuntalaisten väkivallan uhreiksi. 
Tämä elokuva löytyy Yle Areenasta nimellä Ainoa kotimaa.    

Koivusaaren virkistysalue, Myllykoski

Naza-elokuvan trailerissa on otsikko Naza - A window into systems of mass killing. Sitä se on. Tietoisuuden lisäämistä. Ikkuna massamurhan koneistoon.

Eräästä massamurhasta taannoin sanottiin, että "kun vain olisimme tienneet" ja että pidetään muisto elävänä, sillä "ei koskaan enää". 
Nykyään me tiedämme paljon, mutta mahdamme vähän.