 |
| Vielä väriä Myllykoskella. Taustalla häämöttää käytöstä poistetun tehtaan piippu. Lähistöllä on tusinan verran jättimäisiä nostokurkia; molemmin puolin jokea rakennetaan datakeskuksia. Nykyaikaa. |
Taas siirsimme kelloja taaksepäin, talviaikaan. Illat pimenevät. Pilvisinä päivinä tarvitsemme kohta keinovaloa lähes koko päivän.
Eläkeläinen pystyy valitsemaan ulkoiluunsa lyhyen valoisan ajan, mutta koululaiset ja työssä käyvät eivät voi sitä tehdä.
Kyllä meillä vaan on koetteleva ilmasto, sanotte mitä sanotte, te reippaat!
Pukeutumiskysymyshän se vain on, niinkö? Ei ole, se on terveyskysymys.
Ja vaikka olisikin vain pukeutumiskysymys, niin kyllähän aikuiset ihmiset pukeutua osaavat!
Talvipukeutuminen tulee kalliiksi, kun on oltava vaatteita joka sään varalle lauhoista päivistä koviin pakkasiin. Lenkille on oltava sekä tuulipuku että toppavaatteet ja sekä kesälenkkarit että lämminvuoriset vaelluskengät ja vielä nastakengät. Nykyään on kaikenlaisia kevyitä teknisiä vaatteita, mutta kerrospukeutuminen tekee silti tönkön olon.
Voidapa liikkua kesämekossa...
 |
| Ville Rannan näkemys urheista suomalaisista |
Kun mieli apeutuu valon puutteessa, niin kahvia ja suklaata kuluu, ellei ihan vahvempia piristeitä ja masennuslääkkeitä. Lihakset, nivelet, keuhkot, sydän, iho - ihan kaikki on koetuksella kylmässä.
Ja sitten vielä moititaan meitä pohjoisen ihmisiä siitä, että olemme jöröjä, emmekä kokoonnu ulos sosialiseeraamaan. Emme me voi talvella istua missään ulkona (paitsi nuoret kyllä istuksivat), puiston penkit ovat lyhyttä kesää varten. Me vain siirrymme nopeasti sisätilasta toiseen kylmää varoen - ihan kuten jossain Arabiemiraateissa siirrytään helteellä ilmastoidusta paikasta toiseen varoen hengittämästä liian kuumaa ulkoilmaa.
No niin, myönnetään, on talvessa jotain hyvääkin. Se antaa vastakohdan ja taustan kesälle sekä ylpeyden tunteita talven yli selvinneelle. Ah, minä sisukas ja resilientti, nyt ulos talvipesästä vapauteen, olen niin sen ansainnut.
Jos ei olisi ikinä sairas, niin nauttisiko terveydestä yhtä paljon kuin sairauden peikosta selvinneenä, eipä kyllä.
 |
| Kari yhdisti kuvaansa loppusäkeen tunnetusta laulusta Leivo |
Kevät on upeaa odotuksen aikaa, saa kaiken aikaa seurata luonnon heräämistä. Myös syksy on ihana, jos se on lämmin, koska se muistuttaa vielä kesästä ja on värejä, joita ihailla.
Nyt on ollut kivaa syksyä, lämmintä ja kosteaa, hyvää ilmaa hengittää ja valoakin paljon.
Joskus kesää odottanut ei tiedä miten olla, kun se oikea kesä vihdoin koittaa. Pakko mennä ulos, ettei menetä yhtään aurinkoista hetkeä; pakko valvoa, kun on valoa ja iltakin on niin harvoin lämmin.
Sama hätäily saattaa vallata kylmästä kesästä tai muista vuodenajoista ulkomaille lämpimään maahan lomalle matkanneen. Luen parhaillaan uudelleen seuraavaa blogijuttuani varten Milla Härmän romaania Loma (yksi HS:n valitsemista vuoden parhaista esikoisteoksista). Tässä kirjassa äiti hätäilee lapsiperheen lomamatkalla säästä ja kaikkien viihtymisestä niin, että lukijakin kokee sen ahdistuksen.
No, myönnän, joku yksittäinen pimeä sade- ja pakkaspäiväkin on kiva, kun saa vain käpertyä kotoilemaan, mutta kun niitä on peräkkäin, eikä muuta enää olekaan, niin kotoilu muuttuu nuhjailuksi.
Joulu valon juhlana on hyvä nuhjaantumisen katkaisija. En ihmettele, että meillä joulun mainostus on aikaisempaa ja kiihkeämpää kuin maissa, joissa ei ole kaamosaikaa.
Talven jaksamiseen auttavat ainakin hyvät kirjat. Kirjathan auttavat kaikkeen.
Elokuvat, musiikki ja ryhmässä sekä yksin liikkuminen tulevat sitten lukemisen perässä.
Luen yleensä niin paljon vakavia kirjoja, että päätin vaihteeksi lukea ja katsella jotain hauskaa, poliittisia pilapiirroksia.
 |
| Ville Ranta, Historian oikealla puolella, 2026 Kari, Vanhenemisen taito, toim. Maarit Huovinen, 1993 |
Kari Suomalaisen piirroksissa on sekä ajankohtaan liittyviä, nekin hyvin avautuvia, että myös universaaleja aina ajankohtaisia aiheita. Kirja on tarinakirja, jossa kuvat ovat tarinoiden ohessa kuvituksena. Otsikon mukaisesti suurin osa teksteistä ja kuvista koskee ikää.
Eräällä sivulla pilapiirtäjän omakuva, pieni mustahattuinen ukko, pohtii sohvalla maatessaan seuraavaa:
"Kun lukee nuorempien näkemyksiä ajoista, jotka itse on elänyt, tulee mieleen, että on yhtä vaikea nähdä menneisyyteen kuin tulevaisuuteen."
Ville Rannan kirja koostuu vuosina 2023 - 2026 Iltalehteen ja Helsingin Sanomiin piirretyistä pilakuvista. Kuvat on varustettu uutisesta, johon ko. kuva liittyy.
Takakannen teksti kertoo sisällöstä seuraavasti:
"Vieläkö muistatte, kun Ville Ranta yritti pilata Suomen Nato-prosessin pilkkaamalla Turkin sulttaania? Entäpä, kun meillä oli vasemmistohallitus, ja Ranta pilkkasi sitä jatkuvasti? Ettepä tietenkään muista! Ja kohta jo unohtuvat Purran sakset, Trumpin sekoilut, Putinin nuoleskelijat, woke ja kaikki. Tämä kirja on olemassa siksi, että ette unohtaisi - vaikka haluaisittekin."
Rannan kirjassa minua jaksaa naurattaa aina vain esim. vuoden 2023 kuva, jossa perussuomalaiset ministerit Leena Meri, Lulu Ranne, Riikka Purra ja Wille Rydman retkeilevät pontevina kauppakeskuksessa Itä-Helsingissä ja paikallinen väki lymyää nurkassa kuiskaillen "todella pelottava tuo uusi jengi..." Niin, se äskettäinen Puhos-bussireissu, heh heh.
Ja entäs ne kaksi kuvaa koulujen kännykkäkiellosta! Toisessa lapset seisovat ymmällään isossa asfalttipihassa kuin toiselle planeetalle pudotettuina ja kyselevät "mikä tuo on, kuka sä oot, en mä tiiä". Toisessa THL:n edustaja vetää perässään kännykästä lasta joka taistelee eikä irrota, taustalla mummot ja papat laitteillaan katsetta nostamatta: "Vihdoinkin joku tekee jotain."
 |
| Muuttuvaa maisemaa syksyisen kävelylenkkini varrelta, kuva: Ume |
 |
| Maisema muuttuu paljon. Kuinka paljon, sen näemme myöhemmin. Kuva: Ume |
ihmiset jakautuvat kesä- ja talvi-ihmisiin. talvesta masentuva kokee pimeän ajan toivottomuutta, kesästä kärsivän olo parantuu vasta, kun helle päättyy.
VastaaPoistaen ole kesäihminen. olen vähän niin kuin se muumikirjojen herra virkkunen, joka rakastaa kylmää säätä ja tuntee syvää rakkautta lumeen. kun syksy ja talvi ja kevät loppuvat, kannan alistuneena myssyni ja tumppuni varastoon odottamaan parempia päiviä.
talvi-ihmiset ovat kiinni talvessa, kesäihmiset ovat kiinni kesässä, mutta miksei sitä voisi inspiroitua käsillä olevasta vuodenajasta ja löytää uutta tulokulmaa vuodenkiertoon. meillä on vielä toistaiseksi neljä vuodenaikaa, kaikista voi pitää eri syistä. jos suomen vuodenaikoihin saisi esittää toivomuksia, niin kevättä ja syksyä pidentäisin. talvinen työpäivä voisi olla kuusi tuntia.
Neljä vuodenaikaa on tai olisi kiva. Se ei ihan joka vuosi toteudu selkeästi kaikkien vuodenaikojen osalta. On kesiä, jolloin ei pysty paljon käyttämään kesävaatteita ja talvia, jolloin ei ole kovin monta kirkasta pakkaspäivää.
PoistaMinulle ihanteellista olisi, jos kesän (oikean lämpimän kesän) kesto olisi kuten kolean loskasyksyn ja talven yhteensä eli noin puoli vuotta ja kylmin osa talvea kestäisi pari viikkoa.
Harvassa paikassa on hyvät vuodenajat tai hyvää säätä ylipäänsä. Siispä on sopeuduttava ja löydettävä hyvää siitä mitä on.
Olisin kyllä mielellään keskellä talvea Kanarialla tai Etelä-Afrikassa. Oisin jos voisin.
Monesti saa kokea, että on jotenkin epäisänmaallinen, jos rohkenee sanoa säästä mitään vähänkään negatiivista. "Ei missään niin voi iloita..."
Ilmastonmuutoksen tuomat muutokset on myös vieroksuttu aihe, pelottavuutensa vuoksi. Se on kuitenkin tosiasia ja se vaatii muuttamaan ajattelua tulevaisuudessa. Varmaan säähän liittyvä sanastokin muuttuu.
Lyhyempi työpäivä talvella, ja varsinkin syystalvella, on hyvä idea.
Vielä pieni lisäys säänegatiivisuuteen: se on talvi ja kylmä, mistä ei saa märistä, se on sopimatonta. Hellettä sen sijaan saa yhdessä kauhistella.
PoistaMahtavia oivalluksia pilapiirtäjiltä. Hyvä että kuvia löytyy kirjoihin painettuinakin, ei niitä pelkkinä lehtijulkaisuina muistaisi.
VastaaPoistaMelkoinen näkymä avautuu kuvien perusteella myös lenkkimaastoistanne. Elätte todeksi datakeskusbuumia... Huh-huh!
Totta, kuvia tulee ja menee mediassa, mutta kansien väliin koottuina ne ovat tallessa ja paremmin esillä.
PoistaOlen ollut parissa tilaisuudessa, jossa näitä datakeskusprojekteja on selitetty, mutta en silti oikein käsitä niiden laajuutta ja vaikutuksia paikkakuntaan.
Minusta on kiva kun on vielä neljä vuodenaikaa. Nehän ovat kuitenkin muuttumassa koko ajan ilmaston lämpenemisen vuoksi. Tulevaisuuden talvi voi löytyä ehkä vain lapista ja sielläkin se on jo lyhentynyt ja lämmennyt kovasti.
VastaaPoistaPilapiirtäjät ovat mainioita, varsinkin Suomalainen ja Ranta ovat kekseliäitä ja huumorintajuisia, eikä heidän piirroksista kannata vetää herneitä nenään :)
Hyvä poliittinen pilapiirtäjä sohaisee kaikkialle, missä näkee sohaisuun aihetta, joten ei voi ainakaan loukkaantua siksi, että kriittinen pilailu kohdistuisi vain omaan viiteryhmään.
PoistaJotkut julkisuuden henkilöt ovat olleet jopa otettuja siitä, että ovat päässeet pilapiirtäjän henkilögalleriaan.
Lapissa ja muilla arktisilla alueilla muutos on voimakasta ja varmaan lähitulevaisuudessa pitää miettiä matkailua uudelleen. Mitä tarjotaan, jos ei ole lunta?
Vielä nyt Lapilla menee matkailussa hyvin. Toivottavasti muutosta pystytään hidastamaan.
En usko, että muutosta hidastetaan, ja ilmasto lämpenee vauhdilla Lapissa. Lapin matkailu alkaa nykyisin myöhemmin ja päättyy aiemmin, joten sen varaan ei voi enää laskea, että menee hyvin. Pitää ottaa myös huomioon, että kaikki matkailu saastuttaa luontoa, kalat ovat pian kadonneet vesistöistä ja eläimet kärsivät lämmöstä ja pahinta on, että kansainvälinen kaivostoiminta lisääntyy uhkaavasti ja saastuttaa luontoa ankarasti.
PoistaTällä hetkellä Inarissa on sula maa ja plus 10 astetta lämmintä jopa yöllä, kun aiempina vuosina siellä oli lumi maassa ja pakkasta. Viime lokakuu oli myös lämmin Inarissa, missä tyttöni asuu ja on yrittäjänä matkailualalla.
Juuri niin, ja mitä kaikkea olisikaan voitu tehdä ilmastoasioissa sillä kaikella, mitä on mennyt viime aikoina Euroopassakin sotimiseen ja pahuutta vastaan varustautumiseen.
PoistaKansainvälisessä kaivostoiminnassa ja datakeskusten nopeassa tulossa eri puolille Suomea on samoja piirteitä. Olisi pidettävä huolta, että emme anna luontoamme ilmaiseksi ja ettemme anna liikaa.
Meillä Myllykoskella ei ole kovin paljon digipalvelujen käyttäjiä, mutta koska meillä on vanhojen paperitehtaiden perua hyvät sähkölinjat ja muutoin otolliset olosuhteet, niin tännehän ne sopivat palvelemaan koko maailman tietoliikennettä.
Ex-kaupunginjohtaja piti eräässä atNorthin (tekoälyfirma, joka tänne rakentaa) asukastilaisuudessa hyvän puheenvuoron, jossa korosti sitä, että kaupunki antaa nyt teille paljon ja mitä se saa vastapalvelukseksi. Jotain polkuja ja laituri on luvattu. Ulkomaisia rakentajia on parhaillaan vuokralla paljon, mutta kun rakennusvaihe on ohi, niin työntekijöitä ei tarvita kovin paljoa. Kaupunki saisi lämmintä vettä, vaikka uimahalliin, mutta sitä varten pitäisi rakentaa, mikä taas köyhtyneellä alueella ei ole mahdollista.
Minusta voisi jossain välissä myös pysähtyä miettimään, tarvitsemmeko me kaiken aikaa uusia digisovelluksia, joita varten näitä valtavia datakeskittymiä tarvitaan. Tulemmeko me niistä onnellisemmiksi?
Kun Alppien lumi alkaa pehmetä, niin siinä menee monelta maalta talvimatkailubisnes. Pelkään, että monet laskettelijat menettävät henkensä ennen kuin uskotaan, että se laji ei enää onnistu.
Anna Kontulan haastattelu muuttuvasta maailmasta kirjamessuilla on saanut minut miettimään, mikä muuttuu, vaikka se haastattelu olikin niin tynkä ja jäi aivan kesken.
Itse en voi sietää (Suomen) talvea ja viime tammikuinen reissu vain muistutti, miten paljon sitä inhoan. En oikein ymmärrä tuota ansainta-ajattelua: että kun on selvinnyt talven, osaa jotenkin paremmin arvostaa kesää. Itse osaan arvostaa kesää ihan ilman talveakin eikä minua haittaisi yhtään asua jossain “ikusen kesän” maassa. Toistaiseksi brittitalvet menettelevät, kun ei ole juuri lunta eikä kovin usein pakkastakaan. Kostea kylmyys, jollainen täällä talvella vallitsee, tuntuu tosin liimautuvan ihoon ja sisäelimiin, mutta ei sentään kuivu silmämunat päähän ja mene iho ruvelle niin kuin Suomessa. :D
VastaaPoistaLisäksi talvella Suomessa niissä pakkasissa (oli tosi kylmää koko sen ajan kun olin Suomessa) oli rasittavaa, kun piti pukeutua kuin michelinukko että tarkeni ulkona, mutta sitten kun meni sisätiloihin (esim. kauppakeskukseen tai vain kauppaan) meinasi tukehtua sinne ja oli pakko mennä takaisin ulos.
Noita pilapiirroskirjoja olisi kyllä kiva selailla. Ville Rannan strippejä näen aika usein Facebookin fiidissä.
Viime talvena olikin kipakka jakso tammikuussa. Minulla on viiden vuoden kalenterissani tammikuulta merkintöjä - 20 ja - 22 (aivan liian kylmää minun keuhkoilleni!) , kun taas edellisenä vuonna on ollut samaan aikaan jopa +3.
PoistaSe mitä olen viime vuosina erityisesti ikävöinyt talvisin on kirkas aurinko. Tuntuu, että pilviset säät ovat lisääntyneet.
Minulla on samoja kokemuksia talven epämukavuudesta. Nykyiset kauppakeskukset ovat miellyttäviä, kun voi viedä päällysvaatteensa säilytyslokeroon ja liikkua rennosti. Vanhoihin tavarataloihin pitäisi myös tehdä niitä. Kuka viitsii kulkea Stokkalla toppavaatteissa tai niitä kantaen.
"Ikuisen kesän" maa sopisi minullekin. Joinain kesinä on ollut kymmenenkin päivän jaksoja, jolloin ennusteessa on ollut pelkkää aurinkoa. Silloin on voinut rentoutua eikä ole tarvinnut miettiä joka kerta ulos lähtiessä, mitä panna päälle.
Tästä kesästä minulle jäi aurinkovajaus, vaikka sitä vähän paikkasinkin Turkissa.
Joo, Ville Ranta näkyy somessa. Monet tämän kirjan kuvista olivat tuttuja, mutta kiva, että ne oli koottu kirjaksi.
Rannalla on myös sarjakuvakirjoja. Minusta niissä on häiritsevän sotkuinen tyyli. Pilakuvissa se ei niin haittaa, koska idea kantaa.
Kylläpä sinulla on vielä ulkoillessasi ihailtavana värikäs maailma. Meille yritti talvi tulla jo ensi kertaa ennen lokakuun puoliväliä ja minä rehellisesti sanoen ilahduin siitä. Se meni kuitenkin sen siliän tien. Tavallisesti pidän kovin syksystäkin, mutta nyt pakkaset veivät pihakukkaset, nekin vähäiset jo elokuun puolella ja syyskuussa paikallislehden mukaan alueella oli vain 5 sateetonta päivää, mikä säätila on jatkunut lokakuullekin sentään mukavin poikkeuksin.
VastaaPoistaSäät ovat, mitä ovat ja me ihmiset mielipiteinemme tykkäämme yks yhdestä toinen toisenlaisesta. Se pätee vuodenaikoihin, kuten säähän, ruokaan, ajanvietteeseen ja paljon moneen muuhunkin.
Et varmaan ylläty, kun kerron olevani niin talvi-ihminen. Saattaa johtua osin siitä, etten voi helteillä hyvin. Mennyt kesä olisi muuten ollut minulle aivan nappi asteiden puolesta, mutta vesisateet vesittivät sen. Pidän tästä luonnon oikeasta ajasta eli talviajasta. Kellonaikojen siirtelyt ovat niin turhaa. Toki tiedän, että useammat ihmiset valitsisivat kesäajan.
Pilapiirroksia luen kyllä, kun satun niitä huomaamaan. Joskus vain en ymmärrä Ville Rannan ideaa ja hänen huippuajatuksensa menee minulta sivu suun.
Joo, blogiasi seuranneena tiedän. Varmaan et olisi sinne pohjoiseen muuttanut, jos et pitäisi viileistä säistä.
PoistaLöysin sellaisen tutkimustuloksen, että suomalaisten kuolleisuus on matalin, kun ulkolämpötila on 12 astetta, lämpimissä maissa tämä luku on korkeampi ja eri ihmisillä optimilämpötila vaihtelee paljon ja riippuu monesta tekijästä. Ikä, sukupuoli, koko, fyysinen kunto, terveys ja se millaisessa lämmössä on elämäänsä elänyt vaikuttavat.
Minä varmaan totuin jo vauvana liian kuumaan, kun pitivät minua, pakkastalvena syntynyttä keskosvauvaa, lämpimänä leivinuunin päällä lampaanvilloissa.
Meillä on vielä jonkin verran väriä ja villiruusuissakin kukkia siellä kiulukoitten seassa.
Ilmastonmuutoksen on selitetty lisäävän sateita Suomessa. Paras vaan sitten tottua siihenkin. Pitää hankkia iloisenvärisiä sadeviittoja ja saappaita.
Luin uutisen, jossa kerrottiin, että Välimeren alueella puiset ikkunaluukut, jotka on kuumaan aikaan suljettu pitämään helle ulkona ja viileys sisällä, eivät enää riitä, vaan on pitänyt asentaa viilentimiä, jotka rumentavat söpöjä parvekkeita. Siinä pittoreskius kärsii, mutta ei mahda mitään.
PoistaKaikki muuttuu, säät siinä mukana. On vain tehtävä olonsa niin mukavaksi, kuin olosuhteet sen mahdollistavat.
VastaaPoistaTuo on viisas kiteytys.
PoistaMuutos on otettava huomioon rakentamisessa ja kaupunkien suunnittelussa. Yksittäinen ihminen sitten huolehtii pärjäämisestään ja viihtymisestään niissä olosuhteissa mitä hänellä on.