torstai 3. syyskuuta 2026

Se suuri kirjasiivous


 Vuonna 1976 hankkimamme Askon Skaala-hyllystö on kokenut viisi
muuttoa ja ollut välillä kahdessa osassa. Alkuperäinen väri oli ruskea,
mutta kun minulle tuli valon ja kesän kaipuu, niin mieheni maalasi 
hyllykön vaaleansiniseksi. Nykyisessä olohuoneessamme meillä on
niin paljon valoa, että tummanruskeakin kävisi. 
 

Kodin siivouksen suurin ja palkitsevin urakka on ehdottomasti kirjahyllyjen siivoaminen.
Kyllä nyt on hyvä mieli, kun olen käynyt hyllyt läpi ja kirjat ovat uljaasti ojennuksessa.

Tein tämän homman järjestelmällisesti viikon aikana. Isompia hyllyjä meillä on neljässä huoneessa, lisäksi keittiön pieni keittokirjahyllykkö. Kauneimmat keittokirjat olen ylentänyt olohuoneen taidekirjojen joukkoon.
Kävin hyllyt läpi ylhäältä alas hyllyosa kerrallaan. Kiipeilin keittötikkaille ja toin muutaman opuksen mukanani, toistin tätä, ja kun koko rivi oli lattialla imuroin kirjat imurin pehmeällä harjalla. Sitten kiipesin pyyhkimään hyllyn, ja ei kun kirjoja takaisin kunhan olin tarkastanut, olivatko ne säilyttämisen arvoisia, useimmiten olivat. Välillä jäin pitkäksi aikaa selailemaan löytöjäni.

Meillä ei ole hyllyissä aakkosjärjestystä, mutta olen pyrkinyt keräämään saman kirjailijan kirjat peräkkäin. 
Etsin pitkään John Willamsin Stoneria kaveriksi saman kirjailijan romaanille Nothing But the Night. Se löytyi, kun etenin viimeisessä vaiheessa miehen työhuoneeseen. Vielä on kadoksissa J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa, For Esmé – with Love and Squalor kaipailee sitä vierelleen. Ja onhan minulla ollut myös Franny and Zooey - missäs se on?
Kun tein koko ruljanssin yhtä päätä ja vielä muistin, mitä missäkin on, niin huomasin, että joitain kirjoja oli kaksin kappalein. Muistin, että Neil Hardwickin Hullun lailla oli juuri äsken kädessäni ja miksi se on nyt taas tässä. Yrsa Steniuksen Elämäni mies näyttää myös kiinnostaneen niin paljon, että on pitänyt hankkia kaksi.
Kun ei ole aakkosjärjestystä, niin olen pyrkinyt aihejärjestykseen, mikä helpottaa. Mielenterveys- ja kouluaiheiset romaanit sekä tietokirjat esim. ovat suurin piirtein omissa ryhmissään.
Jos päättäisin ottaa käyttöön aakkosjärjestyksen, niin joutuisin kantamaan kirjoja todella paljon huoneista toisiin, mitä tein nytkin, mutta vain saattaakseni saman kirjailijan kirjat yhteen paikkaan. Myös erikorkuiset hyllynvälit olisivat ongelma. Olemme suunnitelleet ne mahduttaaksemme hyllyihin enemmän kirjoja.

Joskus olen lainannut kirjastossa kirjan, joka on hyllyssäni, kun en ole sitä omista hylllyistä löytänyt. 
Ehkä se aakkostus olisi paikallaan.   

 

Minun työhuoneeni (= kirjoitteluhuoneeni) hylly, Ikean Billy.
Taustalla näkyvä pöytätaso ulottuu seinästä seinään, se oli ollut edellisellä
omistajalla ompelijan leikkauspöytänä. Yleensä pöytätila täyttyy molemmista
reunoista keskustaa kohti, jossa minulla on toimistoläppäri, nyt se on
ihanan selkeästi tyhjänä.


 
Makuuhuoneessa meillä on yhden seinän peittävä hyllykkö, mutta ovellisena, Lundiaa.
Tärkeimmät esineet siellä ovat valokuvamapit, -kansiot ja -albumit, joita on lähes pari metriä, mutta on sielläkin jonkin verran kirjoja. 

Haluatte varmaan tietää, mistä kirjoista tämä kirjojen rakastaja pystyi tässä ruljansissa luopumaan. No, joistain huonoista tietokirjoista, joiden tieto ei enää ole ajankohtaista ja kevyehköistä kaunokirjoista.
Punnitsin kellertäviksi muuttuneita pieniprinttisiä 70-luvun taskukirjoja, joita ostin opiskelijana. Voi ei, ei niitä - klassikkoja! Olin yleensä kirjoittanut niihin nimeni ja ostovuoden ja jopa joitain kirjan herättämiä ajatuksia. Vaikka en niitä koskaan luekaan, ne saavat olla, koska niissä on muistoarvoa. Joitain vanhoja kirjoja ei ehkä enää edes saa mistään. 

Kaikkein eniten minua kiinnosti mieheni työhuoneen (= valokuvien valmistushuone) hyllyt. Luulen, ettei hän ole koskaan käynyt niitä läpi täällä asumamme 26 vuoden aikana. Hän yritti myös vastustella selittäen, että kirjahyllyn ominaisuushan on tomuisuus. No, kun alkuun päästiin, niin hänpä innostui asiasta todella ja kävi kaikki lipastonlaatikkonsakin läpi. Hän luopui isosta pinosta näyttelyesitteitä ja heikompitasoisista valokuvakirjoista. Hänellä oli myös pieniä sanakirjoja eri kielillä. Niistä olimme samaa mieltä, roskiin vain. Nykyään matkoilla on kätevintä käyttää kieliapuna puhelinta.
Minulle kiva löytö mieheni hyllyillä oli postimerkkikansiot, hänen omiaan sekä poikien. Säilytimme ne tietenkin. 

Lopuksi tuli mieleeni hyllyjen turvallisuus. Vain yhdessä taitaa olla kiinnitys seinään, mutta ne vaikuttavat kyllä tukevilta. Niin kirjoja kuin rakastankin, niin en sentään haluaisi kuolla kaatuneen kirjahyllyn alle.

En voi käsittää, miten jotkut pitävät kirjahyllyjä rumina. Minusta ne ovat kodikkuuden ydintä. Ja sanomattakin on selvää, että minulle kirja on esine, ei pelkkää tekstiä ruudulla tai kuuntelua.
Pidän myös siitä, että pöydillä on sanoma- ja aikakauslehtiä. Ne ovat runsautta ja tae sille, että viihtyy. 
Ennen lehtiä oli odotustiloissa, nykyään ei enää paljon. Ajatellaan, että kaikki tuijottavat puhelimiaan. Kun tarkemmin ajattelen, niin eihän nykyään edes odotella. Päivystävälle lääkärillekin saa tarkan ajan, ellei asia hoidu tsättäilemällä. Kun aikaa "säästetään" ja kaikki hoidetaan nopeasti, niin siinä on se huono puoli, ettei päästä istuskelemaan ja juttelemaan toisten odottelijoiden kanssa. Minulla on kivoja muistoja keskusteluista tällaisissa tilanteissa. Saatoin aloittaa jonkun jutun lehdestä, mutta liityin pian vieressä käytyyn hauskaan keskusteluun.
 
Meillä on olohuoneessa lukutuolin vieressä pikkupöytä, jossa on pari hyllytasoa lehdille, mutta kyllä niitä aina on myös ison ruokapöydän päässä ja yöpöydillä. 
Minulle lehtikin on esine, mutta luen kyllä joitain sanomalehtiä netistä. 
Naistenlehden hemmotteluidea ei toteudu ruudusta katseltuna. 

Entä ns sohvapöytäkirjat, painavat kauniit taide- ja sisustuskirjat. Ne ovat kirjojen maailman koruja, ja niitä pitävät esillä sisustuselementteinä hekin, joiden mielestä iso hylly on raskas ja pilaa sisustuksen.
Meillä tällaiset kirjat ovat sohvapöydän alatasolla. Haluan, että pöytä on tyhjä, niin että mikään ei ole häiritsemässä näkökentässäni, kun katson hyvää elokuvaa televisiosta, paitsi tietenkin joskus kahvikuppi ja herkullista syötävää.


Tämä Tukholman Fotografiskassa katselemani kirja kiehtoi minua
niin paljon, että tilasin kirjan kotiin päästyä itselleni. Se painaa
yli kaksi kiloa ja on iso joka suuntaan, joten se olisi ollut hankala
kantaa kotiin matkatavaroissa.



15 kommenttia:

  1. Kaunis tuo sininen hyllykkö! Siivousta helpottaa suuresti lasiovelliset hyllyt. Meillä ne ovat korkeita ja ruuvattu seinään siltä varalta, että joskus on vaikkapa lastenlapsia.

    Kirjahylly koki arvonalennuksen jossain vaiheessa, mutta olen ymmärtänyt, että niitä on palautettu olohuoneisiin. Tosin niihin laitetaan kai enimmäkseen muuta kuin kirjoja. 🤔

    Yritin kesällä kuunnellla äänikirjaa, mutta ei siitä tullut mitään. En pysty keskittymään kuin kirja kädessä. 😄

    Meillekin kaksoiskappaleita on välillä siunaantunut. Viimeksi ostin vahingossa Rämön Jakobin, kun ajattelin sen olevan seuraava osa, mutta meillä oli (ja olin jo lukenutkin) kolme ensimmäistä. Se meni kirppiksellä kaupaksi.

    Mukavaa viikonloppua! 🍁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisen hyllykön vasen alahylly on lastenkirjoja. Jo kaksi sukupolvea on harjoitellut kävelemistä hyllyn viertä pitkin askeltaen ja kirjanselkämyksiä katsellen.

      Luin jostain, että nuoret lukevat taas kirjoja ja hankkivat kirjahyllyjä. Toivottavasti se on pysyvää eikä vain pieni nostalgiatrippi isovanhempien maailmaan. Harmi, että lukiokirjatkin ovat monissa lukioissa - vai kaikissako - nykyään netissä.

      Minulla sama, keskityn vain kirja kädessä ja katse kirjan sivulla.
      Kuuntelu on ehkä osittain korvannut lukemisen sen muissakin asioissa näkyvän ilmiön vuoksi, että halutaan tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Kirja ei itsessään riitä, vaan pitää hoitaa kotiasioita tai lenkkeillä samalla kun joku lukee. Minulle riittää musiikki tai uutiset kokkaillessa ja kävellessä haluan aistia luontoa. En halua myöskään toisen henkilön ajattelua painotuksia ja rytmiä kirjan ja minun väliin, haluan valita itse.

      Mukavaa viikonloppua sinulle myös!

      Poista
  2. Kirjahyllyjen siivoaminen (eli käytännössä kirjojen tomuttaminen ja järjestely, kun ei hyllyissä pahemmin muuta ole) on minustakin miellyttävin siivoamisen muoto. Minulla on sama homma olohuoneessa kesken, koska piti tyhjentää yksi seinusta (joka on lähinnä kirjahyllyä) kaapelitöitä varten. Nyt on seinä porattu ja uudet piuhat laitettu, joten aloittelin eilen rauhassa hyllyjen täytön ja tänään homma jatkuu.

    Kulmat koholla olen lukenut noita kommentteja, joissa kirjahyllyjen sanotaan olevan rumia (toki ne varmasti joidenkin mielestä ovatkin ja se on ihan fine) ja että kirjoja omistavat ihmiset haluavat vain esitellä lukeneisuuttaan ja kirjojaan. Ikään kuin koti olisi sisustettu oletettuja vieraita varten, joille voisi sitten snobbailla. Minulla on aina ollut kirjoja (myös lapsuudenkodissani on, joten kirjojen läsnäolo on miulle luontevaa), mutta vieraiksi kotiini pääsee vain hyvät ystävät ja läheiset eikä heille ole tarve snobbailla. Kaikki he tietävät lukupuuhistani ja osa lukee itsekin, joten ei ole mitään ihmeellistä siinä. Ihmeellistä olisi, jos sisustaa kotinsa vieraita, joita ei edes käy, varten. :D

    Jos meillä ei olisi kirjoja (ja siten kirjahyllyjä), olisi aika tyhjää. En halua elää tyhjässä kodissa ja kirjat tuovat turvaa, lohtua ja seuraa – aina löytyy jotain luettavaa ja puuhaa, vaikka olisi kipeä eikä pääsisi ulos. Tällainen tilannehan minulla olikin pitkään ja kirjoista iso apu. Esittelyesine my arse.

    Sohvapöytäkirjoista puheen ollen... Niistä voisikin joskus tehdä oman postauksensa. Meillä ei tosin ole sohvaa eikä siten sohvapöytää, mutta kirjoja siihen tarpeeseen kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama täällä, "coffee table books" eivät ole pöydällä näytillä (meillä on iso pyöreä pöytä sohvan edessä) vaan pöydän välikössä, josta niitä otan joskus esiin katsellakseni.

      Turva, lohtu ja seura - juuri niin. On kiva herätä aamulla ja nähdä kirjaystävät uskollisesti paikallaan, ja nyt vielä niin siististi rivissä. (Kirjaystävät - joku saattaa ajatella, että nyt se on seonnut lopullisesti...)
      Tein aiemmin käsitöitä, lankakori ja keskeneräinen työ siinä odottamassa antoi samantyyppistä turvan tuntua kuin kirjat, mutta kun en enää kudo, niin kirjat ovat vieläkin tärkeämpiä.

      Kiire todellakin pilaisi kirjasiivouksen. On kiva jäädä tutkimaan kirjoja ja harkitsemaan, lukisiko jotain uudelleen.
      Toivotan sinulle mukavia hetkiä kirjahyllyn järjestelyyn.

      Poista
  3. Kiva postaus! Kirjahyllyt ovat kiinnostavia, erityisesti niiden sisältö. Sininen kirjahyllysi herättäisi varmasti kiinnostukseni tilanteen salliessa. Itsellänikin useampi kirjahyllystö on ja pari hyllyä suuremmasta kokonaisuudesta tässä itsekin siivosin. Oli siinäkin jo hommaa hetkeksi aikaa. Jatkoa tarviis... Hyvää syksyn jatkoa ja hyviä hetkiä kirjallisuuden pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä, että kuva, varsinkaan tuo otos olohuoneen hyllystä, ei ole kovin tarkka, niin sekalaisia opuksia siellä on ja erikoisessa järjestyksessä.
      Oikeassa ylänurkassa on uskonnollisia kirjoja, mm. isoäitini kirja jonkun herännäisliikkeen johtajasta Helena Konttisesta ja kaksi Koraania. Lapset ovat hämmästelleet arbiankielisen kirjan koreutta ja sitä, että sitä luetaan "väärinpäin".

      Kirjahyllyn siivous pitää tehdä vasta kun siltä tuntuu ja on aikaa.
      Muutoin se tuntuu työläältä.

      Poista
  4. Olet ollut tosi ahkera. Me yritettiin olla eilen ahkeria aamuisen koiralenkin jälkeen pihalla. Ostin kesällä uuden pensasleikkurin ja voi kun sillä tuli hienoa ja siistiä jälkeä. Mieskin innostui tulemaan ulos keräämään puutarhajätettä jätesäkkeihin. Minä hoidan yleensä muut leikkuut ja mies nurmikon. Ihana syksyinen päivä. Vielä olisi tälle syksylle edessä parin mustikkapensaan istutus ja haravointi, kunhan lehdet tippuvat alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kerrostaloasukkaina ole puutarhahommia, mitä nyt mökin varvikkopihassa vähän polkuja siistitään.
      Minä sain maalaistalon tyttönä tarpeekseni kasvimaahommista ja elonkorjuusta. Äiti kyllä jaksoi monien muiden töittensä ohella pitää huolta kukkapenkeistäkin, oli ruusuja ja pioneja ja krassit kiipesivät pitkin verannan seinää, mutta minuun tämä innostus ei tarttunut. Ihailen kyllä kävelyretkilläni toisten pihoja.

      Poista
  5. Onneks olkoon ison urakan hoitamisesta ja miehen innostamisesta puuhaan. Kirjahyllyjen putsaus kuului takavuosina minunkin syksyhommiini. Ei enää, kun nykyoloissa pärjään ilman kirjahyllyjä, kiitos laina- ja e-kirjojen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla menee useampi vuosi välillä ennen kuin teen tällaisen ison kirjahyllysiivouksen.
      Se on haikea hetki, jos joudun joskus luopumaan kirjahyllyistä, mutta sinä olet kyllä hyvänä esikuvana siinä, että siitäkin selvitään.

      Meidän kirjastolaitos on niin tärkeä asia. Saa nähdä, tuleeko siihen(kin) paljon heikennyksiä. Meillä Kouvolassa niitä on jo tulossa.
      Pelkään lähikirjastoni puolesta. Käyn siellä pari kolme kertaa viikossa hakemassa varaamiani kirjoja ja palauttamassa niitä, joita en ehtinyt lukea tai joista en kiinnostunut. Kun joku esittelee blogissaan kirjan kiinnostavasti, niin minunhan on mentävä oitis kirjaston sivuille. Lauantain Helsingin Sanomien kirjaesittelyt toimivat samoin.
      Hienoa, että Hesari muutti lauantain B-osan Kirjallisuus-liitteeksi.

      Poista
  6. Eka kuva on ihana. 💙 Postauksestasi huomaa miten rakastat lukemista. Eilen kirjoitin sinulle pitkän kommentin, joka hävisi. Kerroin meidän muinaisista kirjahyllyjen siivouksistamme. Olemme hankkiutuneet eroon valtaosasta kirjoja ja hyllyjä. Onneksi kommentointi taas toimii 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi! Kerro joskus toiste, kun jaksat.
      Minä kirjoitin ensimmäiseen kommenttiin Joululaiselle pitkän vastauksen kahdesti ennen kuin luovutin. Sitten huomasin, että eri tahoilla tuskailtiin tästä asiasta ja rauhoituin. Onneksi vika poistui näinkin nopeasti. Se vaan ei ole poistunut, että kirjoitukset matkaavat toisille tiedoksi välillä vuorokaudenkin.

      Kirjoitin edellä Elegialle, että aamulla on kiva nähdä kirjaystävät paikallaan. Sitä ajattelin tyytyväisenä tänäkin aamuna, kun istuin aamukahvilla olohuoneen pöydän ääressä vasemmalla puolellani järjestetty kirjahylly ja oikealla näkymä puistoon. Sinulla oli joskus kivoja merkintöjä "mitä näen ikkunastani" ja sinulta mallia ottaen kirjoitin kalenteripäiväkirjaani tapahtumaketjun meidän originelleista tyypeistä: Pikinimies jo keinussa, Hidasjalka menossa eka kerran kauppaan, Sherpa etsimässä tupakantumppeja jne. Nuo nimet eivät ole minun antamiani, olen kuullut niitä "Pihaparlamentilta". Lasten keinuissa pitkiä aikoja viihtyvä mies on aina minishorteissa, lämpöä oli vain 10 astetta. Värikästä elämää.

      Poista
    2. Hih, hauskoja, olen itsekin kovasti nauttinut ikkunasta nähtyä - kommenteistani 😊 Jatkan kun jaksan, ja kerron jossain vaiheessa kirjahyllyjen siivouksista. Nyt olen työn väsyttämä, väsynyt mutta tyytyväinen 🌸 Sunnuntaita !

      Poista
  7. Viime keväänä olin silmälääkärin vastaanotolla, hän oli myöhässä puolitoista tuntia (viittomakielinen asiakas tulkkeineen sisällä). Luin odotellessa tyttäreni omakustanne runokirjaa. Parin tuolin päässä istui toinen asiakas, joka katseli minua ja kirjaani useita kertoja. Lopulta hän rohkeni kysyä että luenko runokirjaa ja kertoi itse lukevansa paljon runoja ja esittävänsä niitä aina tilaisuuden tullen. Sain kuulla pitkän tarinan erittäin mielenkiintoisesta elämästä. Kiitos tuosta Schlinkin arviosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotustilanne, varsinkin lääkärin vastaanotolla, on sellainen, jossa saattaa syntyä hyviä keskusteluja tuntemattomien kesken. Ennen saatettiin myös kulkuneuvoissa ryhtyä juttelemaan, nykyään harvemmin.
      Tuo sinun kohtaamisesi runoja harrastavan henkilön kanssa on varmaan ollut todella antoisa.

      Minulla on nyt useampi Schlinkin kirja lainassa. Pidän kovasti hänen tavastaan kuvata ihmisiä heitä arvostaen.

      Poista