maanantai 31. elokuuta 2026

Loppukesän värejä, kirjasiivousta ja vähän muita mietteitä

 

Leikkipuiston laitamilla hehkuu.
Katselen usein olohuoneen pöydän äärestä
elämää puistossa. Aina joku on keinumassa,
päivisin pikkulapset, iltaisin teinitytöt.  
 

Nyt on juuri sopiva, harmaa ja sateinen päivä poimia kuvavalikoimastani värikkäitä kuvia luonnosta kävelyretkeni varrelta.
Yksin kävellessäni en koskaan kävele kovaa, vaan kävelyni on urheilun sijaan ulkoilua ja nautintoa mielelle. Pidän puhelinta mukana ja otan paljon kuvia. 
Mieheni kanssa kävellessä kävelytahtimme on kompromissi, onhan meillä pituuseroakin kymmenisen senttiä. Minä jään välillä jälkeen ihastelemaan jotain yksityiskohtaa ja välillä hän juosta kirmaisee (ihmettelen sitä) mäen päälle, "saadakseen sykkeen nousemaan". 
Kolmas kävelymuotoni on patikointi kerran viikossa naisporukassa. Kävelemme melko kovaa, mutta kuitenkin niin, että pystymme keskustelemaan koko ajan. 


Olen ihmetellyt näitä puita kotimme lähellä.
Ne eivät ole koskaan ennen kukkineet, ja vielä
näin myöhään kesällä. Etsin Googlesta:
Mongolianpikkuvaahtera

Vaikka kesä on ollut mielestäni aika huono kesäksi - näin ei ole tietenkään sopivaa ja Suomea arvostavaa sanoa, pitäisi vain todeta, että se on pukeutumiskysymys - niin kasveille kesä on ollut hyvä, niin luonnonkasveille kuin istutetuillekin. Tienvarren saaveissa on kukkaloisto, ja osa kasveista laskeutuu kauniisti asfaltin päälle.



Mitä olen tehnyt kävelyn ja lukemisen (se tietysti aina) ohella.
No, olen tavannut ystäviä ja tuttavia ja saanut huomata, että monilla ikätovereilla on sairautta ja että moni on myös jo toteuttanut tai suunnittelee asumismuotonsa muuttamista paremmin vanhuuden päiviin sopivaksi. 

Olen siivonnut meidän huushollin kaikki kirjahyllyt, kuten alkukesästä päätin. Kolme isoa kirjahyllyä ja pienempiä lisäksi. Mieheni tuli mukaan, kun pääsin hänen työhuoneeseensa asti. Siivottavaa tuli kolmisenkymmentä metriä, kirjat yhdessä rivissä. Jotkut ovat keksineet kuulemma laittaa kirjansa kahteen riviin, isot taakse ja pienet eteen.
Kerron tästä siivoustempauksesta omassa jutussaan. Innostuin jo äsken, mutta poistin tekstin. Ei liikaa yhden otsikon alle. Nyt vain yksi kuva maistiaisiksi:                                                                                 


Mieheni multitaskaamassa; järjestää jotain
lukuisista kansioistaan ja katsoo samalla
Suomi-Ruotsi -maaottelua.


Olen käynyt jo kahdesti vesijumpassa, onnistuneesti. Jouduin keskeyttämään viime kaudella, sattuneesta syystä, joten nyt iloitsen, että saan olla mukana. Vesijumppa on liikuntamuoto, jossa tunnen suoriutuvani täydellisesti ja hengästymättä. 
On suuri vaara, että meidän uimahallimme Inkeroisissa lopetetaan ja tämä jää viimeiseksi kaudeksi. Kouvolan keskustaan on valmistumassa uusi halli ja muita uhataan lopettaa, mutta eihän sinne kaikki ison alueen harrastajat mahdu.
Meillä on paljon eläkeläisiä, joista jotkut käyvät kahtenakin päivänä peräkkäin kuntosalilla ja vesijumpassa. 
Entä lapset? Inkeroissa on iso koulukeskus, jonka vieressä on ollut kauan uimahalli ja jäähalli. Jos molemmat lakkautetaan, niin koululiikunta yksipuolistuu ja keskittyy jumppasaliin.

Olen lukenut Bernhard Schlinkin ajankohtaisen, vaikuttavan romaanin Jälkeläinen, joka jätti paljon mietittävää. Vaikka kirja kuvaa ihmisten jakautumista Saksassa, jossa taustalla on historia maan jakautumisesta Itä- ja Länsi-Saksaksi ja yhdistymisen vaikeudet, niin äärioikeiston nousu ja ihmisten klikkiytyminen ovat ongelmana monissa maissa muuallakin. Sclink on pohtinut päähenkilönsä hahmossa, onko mahdollista korjata toisen arvomaailmaa ja millä menetelmillä, vaivihkaisuudella vai suoruudella. 
Olen myös aloittanut bloggarikaveri Main edellisen kirjoitukseni keskustelussa mainitseman kirjan Pitkä matka paratiisiin, joka kertoo kirjoittajan paosta Ruandan kansanmurhan keskeltä. Erittäin tärkeä kirja. Mietin suomenkielistä nimeä. Alkuperäinen nimi on A Long Way From Paradise. From - siis paratiisista, ja kirjan kirjoittaja Leah Chishugihan vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vehreässä paratiisissa, jota ei enää ole. En usko, että ne olot, mihin Chishugi pelastui tuntuvat paratiisilta, joten eikö kirjan nimi olisi parempi muodossa Kaukana paratiisista.


Loppukuvaksi ihmeiden ihme: viime joulun joulutähti, marketista ostettu pikkuinen yksikukkainen, alkuperäisessä mullassaan ja ruukussaan! Yleensä nämä kukat tiputtavat punaiset lehtensä pian joulun jälkeen, ainakin minun hoidossani. Tämä pysyi ihan samana heinäkuulle asti, annoin sen olla, ja sitten se yllättäen kasvatti punaisten lehtien päälle uudet vihreät.
Onko minulla tässä nyt ensi joulun kukka!


 

16 kommenttia:

  1. Onhan tämä ollut huono kesäksi! En ole koskaan ollut näin vähän saarimökillämme ja niinäkin viikkoina, kun olimme, pääsimme veneretkeilemään vain harvoin. Loputon tuuli pohjoisesta, usein myös satoi. Lämpötila jäi aina alle +20. Elokuu oli heinäkuuta kohtuullisempi. Toivottavasti ensi kesä on parempi. Se vaan on niin kaukana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama kokemus saarivisiiteistä. Jos kotona olikin melko lämmintä, niin saarella tuuli tuntui ikävästi. Kesän idea ei oikein toteutunut, kun ei voinut käyttää kesämekkoja eikä istuskella rennosti ulkona. Ja sentään Turun seutu kuten Kymenlaaksokin ovat yleensä Suomen lämpimimpiä alueita. No, minulla on tiedossa kuun lopussa yksi viikko oikeaa kesää Välimerellä, sitä odotan niin paljon.

      Poista
  2. Joulutähti elokuussa; iloinen näky ❤️

    Meillä oli vuosikaudet iso urakka kirjahyllyissä. Pläräsin ja tomutin kirjoja ulkona kevätsiivouksessa ja pyyhin hyllyjä. 10 vuotta sitten aloimme viedä kirjoja kierrätykseen ja poistaa kirjahyllyjä. Voi että elämä helpottui. Jäi vain muutama kirjahylly ja suljettu kirjakaappi. Vieläkin jatkamme kevennystä pikkuhiljaa, mutta kirpparilöytöjä tulee aina eteen, ja siis lisää kirjoja kotiin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en halua luopua kirjoista. Joitakin poistin tässä selvityksessä, mutta jätin esim. taskukirjoja, klassikkoja, joiden sivut olivat kellastuneet ja printti epämukavan pientä, koska niissä on ikään kuin minun elämääni eikä niitä saa enää mistään. Yksi rivi omassa työhuoneessani on sellaisia, joita en ole lukenut ja joiden kohdalla vielä mietin, pidänkö vai en.
      Makuuhuoneessa meillä on iso Lundia-kaappi, jossa kaikki on ovien takana, mutta pidän enemmän avohyllyistä

      Poista
  3. Kelpo kävelyretkiltä on kertynyt ihania kasvikuvia, joista pääsee reittien tunnelmiin myös näin matkan päästä. Kiitos myös kirjavinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain. Schlink on hyvin analysoiva kirjailija. Hän rakentaa henkilökuvansa hitaasti ja varmasti, havainnoi terävästi asioita ja kirjoittaa kauniilla kielellä. Taidan kirjoittaa vielä jotain tästä kirjasta.

      Poista
  4. Kirjojen keräämisen lopetin, kun niitä alkoi olla joka kaapissa, säilytin tärkeimmät ja rakkaimmat teokset. Kesässä ei ole mitään vikaa, hyvä ja vaihteleva säiden puolesta, vieläkin on ollut lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeimmät ja rakkaimmat on minullakin periaatteena.
      Minusta on kodikasta, kun on kirjoja vähän joka paikassa. :)

      Nyt onkin syksyksi oikein kivoja säitä. Äsken kirjasto-kauppa -pyöräilylläni piti ihan riisua takki, kun aurinko alkoi paistaa, mutta se on ikävä, että sade on kaiken aikaa uhkana.

      Poista
  5. Rakastan kirjahyllyjä ja etenkin kirjoja, mutta koska olen allerginen, meillä on vain ovellinen kirjahylly. Siinä on kyllä kirjoja myös päällekkäin ja se tarvitsisi jälleen siivousta ja ylimääräisten kirjojen viemistä kierrätykseen. En ymmärrä, kuka sen aina sekoittaa ja ostaa lisää kirjoja...
    Joulutähdet kasvavat ainakin Kanarian saarilla ja Madeiralla isoiksi pensaiksi ja puiksi. Olet varmaan nähnyt. Kiva kun kukkasi on säilynyt hengissä näin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kukahan ne sekoittaa... Sama koskee ruokakaappeja ja vaatehuonetta.

      Googlailin ja katselin joulutähtipuita. Minähän olin kerran tammikuussa Teneriffalla. En ehkä edes tajunnut, että ne pensaat ovat joulutähtiä.
      Tämä minun minitähteni oli ikään kuin jähmettyneenä jouluiseen muotoonsa kuukausia. Kerran minulla unohtui kastella se, ja heti hätäkastelun jälkeen se alkoi kasvattaa uusia lehtiä ja - voi, juuri nyt nuo punaiset alkavat tipahdella. Otin kuvan viime hetkellä.

      Poista
  6. Hei Marjatta!
    Samaa mieltä olen kesästä sinun kanssasi. Turha selitellä, mutta tällaisia välistä kesät ovat. Valitsen mieluiten meidän kesän kuin eteläisen Euroopan helteet. Valitseminen on tosin huono ilmaisu tässä; eivät Välimeren maiden asukkaatkaan ole päässeet valitsemaan.
    Katson miehesi hyllyä. On siinä jämptisti niin kirjat, vinyylit kuin muutkin. En tässä nyt viitsi sanoa mitään omasta hyllystäni...
    Bernhard Schlink on minun ehdoton saksalainen suosikkini. Luin ensimmäiseksi häneltä Lukijan ja sen jälkeen muita. Hän osaa pureutua Saksan yhteiskunnan aatteellisiin ristiriitoihin huiman purevasti ja objektiivisesti. Jälkeläinen onkin minulta lukematta, mutta ei toivottavasti pitkään.
    Ensi sunnuntaina on muuten Saksi-Anhaltin osavaltiovaalit. Nationalistinen Afd on etukäteen vahvoilla. Onko ajan spiraali taas kiertymässä johonkin entiseen, jonka luultiin jo jääneen taakse?
    Mukavia syyspäiviä!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä on ollut erittäin paikallaan pysyviä sääilmiöitä Euroopassa, meillä epätavallisen viileää ja etelässä pelottavan kuuma. Katsoin säätiedotuksista, että Roomassa on 36 astetta monta päivää peräkkäin.
      Huolestuttavaa, varsinkin kun ilmastoasiat ovat jääneet taka-alalle, kun on pitänyt ryhtyä puolustautumaan sotahullujen vuoksi.

      Minäkin olen lukenut Lukijan ja Jäähyväisvärit. Käväisin kirjaston sivuilla katsomassa, että häneltä löytyy vielä kaksi romaania ja yksi novellikokoelma, joissa kaikissa syyllisyyden pohdintaa. Varasin ne kaikki.

      En olisi kyllä vielä 2000-luvun alussa uskonut että vihan ympärille kehittyy puolueita, jotka saavat kannatusta ja jopa pääsevät valtaan.
      Kunpa tästä päästäisiin taas enemmän humanistiseen ja rakentavaan yhdessäoloon.

      Poista
  7. Kävelyreittisi varrella on ihastuttavaa silmänruokaa. Kasveille tuntuu riittävän se lämpö ja kosteus, mitä ovat saaneet voidakseen hyvin, vaikkei meille ihmisille kesä ole tavanomaisen hehkeä ollutkaan. Ainakin Koillismaalaisena tunnustan, ettei kunnon kesää ole ollut, kuin muutama yksittäinen päivä. Näyttää sama meno jatkuvan. Minun vähät kukkaseni paleltuivat jo, kun en alkanut niitä harsottelemaan. Muutaman pelakuun kannoin suojaan.
    Jossain päin Suomea on ollut kohtalaisen kaunista kesää, lämpöäkin piisannut. Huomasin kommenteista.
    Minun viime joulukuiset pari joulutähteäni ovat myös elossa, vaikka luulen olevani samanlainen kukkienhoitaja kuin sinä. Nyt kyllä hellin niitä todella hyvin, sillä haluaisin ne joulunakin vielä kukoistavan.
    Kirjahyllyt me jouduimme jättämään reilun 20 vuotta sitten muutosta pois ja paljot kirjat myös. Harmittihan se. Nyt vältän hankkimasta uusia kirjoja ja ne kirjat mitä päätyivät tänne hyllyyn, ovat meille rakkaimmat, joista ei hevin luovuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläkin on ollut muutamia yksittäisiä hellepäiviä, ja eikös juuri silloin ole ollut jotain sovittua menoa. Aiempina kesinä on ollut sellaisia kausia, joissa kymmenen päivän ennusteessa on kymmenen aurinkoa ja joka päivä lämmintä päälle 20 astetta. Sellainen on minusta kesää eikä kesän odotusta. No, tämä oli tätä, ja nyt ollaan jo syksyssä, joka muuttuu talven oloiseksi vähäksi aikaa joskus tammikuussa.
      Kevät on aina ihanaa aikaa, koska siinä on jo lupaus kesästä.

      Minäkin olen päättänyt olla hankkimatta lisää kirjoja, tai vain jonkun sellaisen, jonka olen jo lukenut kirjastosta ja todennut niin hyväksi, että haluan omaan hyllyyni. No, lupaushan ei ole pitänyt ollenkaan.

      Poista
  8. Luin keväällä Jenny Erpenbeckin Kairoksen ja kesällä Schlinkin Jälkeläisen. Samoja teemoja käsittelevät, mutta mielestäni Schlink ymmärrettävämmin. Miltä tuntuu, kun koulutus ja ammattitaito lytätään länsipuolella jälkeenjääneeksi ja vanhanaikaiseksi. Mistä ihminen saa merkitystä elämäänsä? Luettuani nämä kirjat en enää niin ihmettele äärioikeiston nousua.
    Keski-Suomessa palstaviljelijälle kesä oli huono. Päivällä ei juuri aurinkoa näkynyt ja yöt olivat kylmiä. Vettä ei kasveille kyllä tarvinnut kantaa. Perunat voi nostaa vasta 19.-21.9. Toivottavasti ei sitä ennen tule pahoja halloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että mainitset Kairoksen. Minulla on se lukematta ja olen pitänyt muista Erpenbeckiltä lukemistani romaaneista.

      Schlink osaa todella kuvata eriarvoisuuden tunteen henkilöittensä kautta.
      Olen katsonut sarjaa Kabul, jossa kerrotaan tilanteesta, jossa Taliban ottaa Kabulin haltuunsa ja USA sekä NATO-liittolaiset vetäytyvät ja koittavat pelastaa ihmisiä mukaan lennoille lähetystöjen kautta. Korkeassa asemassa olevat afgaaninaiset joutuivat miettimään, jäädäkö rakkaaseen kotimaahan, jossa heillä ei enää ollut mahdollisuutta toimia ammateissaan, vai lähteäkö Eurooppaan siivoojiksi. Tämä meni nyt sivuun itse aiheesta, mutta tuli vain mieleeni siinä, miten arvottuneesti saatamme nähdä toisen kulttuurin ihmiset.

      Poista