 |
| Mitä - "kympin tyttö" on erehtynyt, mutta jos metsäkurjenpolvi jaettaisiin tavuviivalla, niin noin se olisi, koska kurjenpolvia on muitakin. Ehkä se jopa kirjoitettiin noin vanhoissa kasvikirjoissa. |
Minulla on herkän kielitajun omaava ystävä, joka on jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomionsa puheviestinnän ammattilaisten omituisiin suomen kielen painotuksiin pitkissä yhdyssanoissa.
Hän kysyi minulta hiljattain, olenko kuullut kukasta nimeltä 'metsäkurjen polvi'. Tänään hän kertoi, että mainoksessa oli kehuttu 'akkuruohon leikkuria'.
Itse olen huomannut, miten radiojuontajat ovat alkaneet viipyillä virkkeen lopun sanoissa, jopa tavuissa, vaikka niissä ei olisi mitään painotettavaa.
Entäpä Jari Sarasvuon Finglish tämän päivän Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa?
"Sulla voi olla vaikka minkälaisia skilssejä, mutta jos sulla ei ole vahvaa tunnetilaa ja attackia, niin ei susta tule voittajaa."
"Totta kai tarvitaan tietotaitoa ja tahtoakin, mutta jopa 50 prosenttia anomaalisesta menestyksestä on uskaliaisuutta, daringia, tietynlaista röyhkeyttä ja pokkaa."
Minusta anomalian käyttäminen poikkeuksellisesta menestyksestä on outo sanavalinta, miksi ei suomen kielellä poikkeuksellinen ja miksi uskaliaisuuden perässä sama sana englanniksi?
Synttärisankari 60v korostaa ärhäkkyyttä ja pokkaa menestyksen avaimina, mutta kyllä minä neuvoisin häntä suomen kielen kursseille.
Näissä Hesarin syntymäpäivähaastatteluissa kysytään aina viimeisenä kysymyksenä: Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi? Sarasvuo vastaa: "Älä yritä niin paljon. Rakkautta ei tarvitse ansaita."
Tämä on hyvä vastaus, ilmeisen rehellinen ja selvällä suomen kielellä. Olisihan hän voinut vastata myös: Relax, man. Sun ei tarvitse ansaita lovee.
PS Ystävälleni Leenalle kiitos kielihavainnoista!
 |
| Oikea kurjenpolvi, aloituskuvani kuivattua kauniimpi. Kuva Ume, tänään 13.6. Mustilan arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat loistossaan. Sain niin kauniita otoksia, että käytän niitä jossain tulevissa kirjoituksissa. |
Tuli lapsuus mieleen tuosta kasvion kurjenpolvesta. Kasveja meidänkin piti kerärä ja "prässätä" painon alla.
VastaaPoistaKyllä nykyisin kieli muuttuu todella paljon. Joskus ärsyttää, että joku käyttää vaikka sivistyssanaa narratiivi vain osoittaakseen sivistyksensä (suomalaisella sanalla tarina kun saisi sujuvammin sanottua asian)
Sivistyssanoilla voi pöyhistellä, vitsailla tai sitten käyttää oikein oikeissa yhteyksissä (pitäis varmaan sanoa konteksteissa, mutta se ei olisi yhtään suomalaista ilmaisua parempi).
PoistaHuomaan, etä olen tehnyt metsäkurjenpolven latinankielisessä nimessäkin virheen, sylvaticum pitäisi olla, ei silvaticum.
Tämä on mieliteemani nro 1 tällä hetkellä, suomen kielen oikein lausuminen. Yhdyssanojen jälkiosan painottamiseen olen kiinnittänyt jo pitkään huomiota. Radiossa (YLE) töissä olevien kohdalla se ärsyttää erityisesti. Heidän tulisi olla puhealan ammattilaisia. Juuri äsken Faunin iltapäivässä kuuluttajarouva sanoi kamari MUUSIKKOJA.
VastaaPoistaSuomen kieleen on nyt oikein kunnolla pesiytynyt korostussana TOSI. Sitä kuulee kaikkien sanovan ikään katsomatta. Ensinnäkin, miksi pitää korostaa asiaa niin paljon, että tosi toistuu usein puheessa, toiseksi meillä on hyviä sanoja korvata tämä muotisana esim. hyvin, erittäin. Sanaa erinomainen pitäisi mielestäni käyttää vain positiivisen asian yhteydessä. Korvaani sattuu, kun sanotaan erinomaisen kamalaa. MK
Minusta erinomaisen kamala kuulostaa ristiriitaiselta, mutta myös jotenkin vitsikkäältä.
PoistaMinä hoin yhteen aikaan tuota tosi-sanaa, se vai jäi jotenkin päälle, nykyään käytän taas vahvistamiseen todella-sanaa.
Mistähän tuo painotuksen muutos on peräisin? Englannin kielestäkö tämäkin? Siellä on kyllä enemmän vaihtelua painotuksissa, mutta ei juuri tällaista.
Oi näitä ihania prässikasveja. Metsäkurjenpolvia on täällä runsaasti ja tietysti maljakkoon tulee niittykukkien myötä otettua, mutta ei se kauan kestä, tiputtaa helposti terälehtensä. Kuvittelin, että minulla olisi kieli suomen kieli hallussa, mutta eipä se aina ole. Ja voi karhuntassu, itse käytän tosi-sanaa aivan liikaa. Joskus on ärsyttänyt sanonta: itseasiassa (ja monet muut muoti- ja täytesanat, jotka eivät merkitse mitään.) Mutta annettakoon esiintyjille armoa, hävetti kun työkaveri sanoi kerran että käytät maneeria "tuotatuota" kun yritin voittaa aikaa ja mietin miten vastaisin asiakkaille:)
VastaaPoistaKaikilla on noita täytesanoja, eivätkä ne häiritse elleivät ala toistua liian taajaan.
PoistaPuhelimeen kirjoittaminen saattaa muuttaa yhdyssanoja, koska sen kirjoitusohjelma erottaa yhdyssanojen osat, aina niitä saa olla korjaamassa, ja se mikä tapahtuu kirjoituksessa siirtyy sitten puheeseenkin - voisikohan se mennä niin? Niin, englannin kielessähän ei juuri yhdyssanoja ole, maanantaiaamu, Monday morning, siispä maanantai aamu.
Hyvin minunkin kasvioni kasveissa on värit säilyneet, kesä 1963 oli varmaan viimeinen kolmesta kesästä, jolloin niitä keräsin, siis pitkälti yli 60 vuotta.
Juu, akkuruohoa vaan leikkaamaan 😀 Todella vaikea ryhtyä kuuntelemaan mitään mitä joku haluaa sanoa, jos painotukset tai sanavalinnat ovat outoja. En pysty lainkaan kuuntelemaan radiota, enkä juurikaan seuraa suomenkielistä TV:tä. Mitä sitä kieli-ihminen suotta ottaisi itselleen sellaista taakkaa ? 😀 Toki syyllistyn kotona kielten sekoittamiseen kun puolison kanssa puhun mutta kotioloissa se on ihan eri asia. Otan lähimmän sopivan sanan jos en heti muista aivoista etsimääni ja tiedän että hän underständää sen.
VastaaPoistaJoskus toisessa kielessä on ilmaus, joka on kätevämpi tai kertoo asian paremmin kuin sitä vastaava suomalainen sana. Kun toinen tekee jotain puolestani, minun tekee aina mieli sanoa "I appreciate it", koska se on sisältörikkaampi kuin "kiitos". Muita ei nyt tule mieleen, mutta onhan niitä. Jollekin värille esim, on olemassa nimi englannissa (muita kieliä en yhtä syvästi tunne), mutta ei suomessa.
PoistaNuo Sarasvuon käyttämät englanninkielestä johdetut sanat skilssi ja attacki ovat aivan turhia, kun meillä on niin hyvät omat sanat taito ja ärhäkkyys.
Sinä-sanan käyttö passiivisesti näyttää ohittavan yhä useammin kolmannen persoonan käytön. (Jos on taitoja, mutta ei sisua, niin on vaikeaa tulla voittajaksi.) Sarasvuo näyttää korostavan kovasti asennetta ja kilpailemista opiskelun unohtaen, mikä on hieman surullista.
Sama näkyi ylioppilaskokeen tulosten aikaan mediassa, kun siellä nostettiin esiin huonon koulutodistuksen saaneita menestyjiä, kuten siivousyrittäjä Auri Kananen korostaen, ettei koululla väliä, kun on vain hyvä tyyppi.
Urheilijoiden itsestään käyttämä passiivi on minusta koominen. (Seuraavalle kaudelle treenataan näin.) Ilmeisesti he ajattelevat itseään objekteina, joita valmennustiimi muokkaa.
Kasvioni hävisi varmaan jo siinä vaiheessa, kun lähdin kotoa opiskelemaan, enkä sen koommin palannut enää lapsuuskotiin asumaan. Siis olen myös kerännyt kasveja. Niitä kerättiin paljon 60-luvun eka vuosina. Minä tykkäsin siitä puuhasta ja nautin, kun sain olla apurina pojanpojan kerätessä kasveja. Minun piti aikanaan myös tenttiä kasvit opettajalle. Olen sitä mieltä, että kasvienkeräys on antanut minulle läpi elämän kiinnostuksen kasveihin.
VastaaPoistaAkkuruoho! Ensin veti tyhjää, mutta huvitti,sitten, että kaikkea keksitäänkin. Minun pihalláni ei aksva akkuruohoa, vaan viikateruohoa. Jahas, tästä pääsenkin kysymään, mites on sinulla, viikate vai viitake?
Ärsyynnyn välillä ihan kunnolla urheiluhaastattelujen passiivimuodossa annettuja lausuntoja. Kotioloissa korjaan niitä ja mun mies taas ärsyyntyy siitä.
Viikate. En ole koskaan edes kuullut sanaa viitake, tulee mieleen että se olisi pieni viitta, poncho.
PoistaJoo, ne tentit hui, ne pelottivat: 60 vai 80, en enää muista, vai oliko joissakin kouluissa jopa 90 latinankielistä nimeä ulkoa - ja kun muutoin ei opiskeltu latinaa... Muistan yhä kymmeniä nimiä. Kai siinä mieleen painaminen kehittyi.
Minä olen jostain syystä kantanut tätä isoa kasviota mukanani paikasta toiseen, vaikka paljon muuta olen hävittänyt.
Lähdin kotoani varhain kuten sinäkin, sinne jäivät koulutodistukset ja yo-todistuskin, kun ajattelin, että pian tulee uudempi todistus, mitä niistä vanhoista. Koulukaveritapaamisessa joku kertoi, että hänellä on vanhat poissolokirjatkin tallella, silloin minua kadutti hävitysvimmani.
(Ei näistä yhdyssanoista muuten aina tiedä. Pääsääntöhän on, että kirjoitetaan kuten äännetään, esim. kympintyttö, mutta se pitääkin kirjoittaa erikseen! Sääntöjä muutellaan.)
Äsken tulimme juuri Mustilan arboretumista, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat loistossaan. Kuvasimme myös niityn kukkia. Laitankin tuonne juttuni perään kuvan metsäkurjenpolvesta luonnossa, litistämättömänä.
Voi ei tuota puhetta. Ilmankos en jaksanut kuunnella, kun en ymmärtänyt mitä JS puhui.
VastaaPoistaOlin illalla 8-vuotiaan yökyläläisen kanssa koiralenkillä, ja juteltiin kukista, joita nähtiin luontopolulla. Huomasin kyllä, miten venytin metsäkurjen...polvi-nimeä. Vaikea sana, joka on hankala lapsen muistaa. Kielokin oli iloisesti pioni, vaikka muistutin joka kerta.
Nuori miesmeteorologi TV1:n uutislähetyksissä painottaa järjestelmällisesti kaksiosaisten yhdyssanojen loppuosia, Itä - SUOMI, sadeRINTAMA.
PoistaToivottavasti tällainen puhetyyli on ohimenevä ilmiö.
Sekakieli on kätevää monikulttuurisissa porukoissa, kun osataan monia kieliä ja kaikkia puutteellisesti, mutta eihän siinä muutoin ole mitään järkeä.