tag:blogger.com,1999:blog-48003263434673348322024-03-19T10:30:10.895+02:00 Marjatan kirjat ja mietteet'Kirjoissa on kaikkien menneitten aikojen sielu.' - Thomas Carlyle
Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comBlogger942125tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-23041439103251345122024-03-18T17:44:00.006+02:002024-03-18T22:10:38.935+02:00Vain kolme kuvaa - maaliskuu<p><br /><span style="font-family: verdana;">Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen <i>Vain kolme kuvaa</i>. Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden aihe alkaa kuukauden nimen alkukirjaimella ja kertoa niistä <a href="https://kookoo52.blogspot.com/2024/01/vain-kolme-kuvaa-kuukaudessa.html">(klik)</a>. <br />Minä löysin tämän hauskan kuvatehtävän vasta tässä kuussa, kun ilahduin Kuvakirjeitä Karsikonperältä -blogin pitäjän <i>Menopeli potkukelkka</i> -kuvasta <a href="https://kommintanhua.blogspot.com/2024/03/maaliskuun-kolme-kuvaa.html">(klik)</a>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Siis M niin kuin maaliskuu...</span><br /><br /></p><p></p><p>MAA</p><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr9_uejn0ZJxEBFK57gUe_RT_f83iZ4AL7rkbPylxD0TUVe8XmOzaSylqUqNHblMWaUErqyPb6kZFPprJISbFNvzOeG0jwkErbJoOYe4fepBwLIqMFRQ3HKts-XKvBCDDpdJkF3t-Mofe7KkG3XytcRYciu_8b7GBUmyRb1BJT3lf0iLTCdqZdLhaI3OE/s943/maatan%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="943" data-original-width="800" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr9_uejn0ZJxEBFK57gUe_RT_f83iZ4AL7rkbPylxD0TUVe8XmOzaSylqUqNHblMWaUErqyPb6kZFPprJISbFNvzOeG0jwkErbJoOYe4fepBwLIqMFRQ3HKts-XKvBCDDpdJkF3t-Mofe7KkG3XytcRYciu_8b7GBUmyRb1BJT3lf0iLTCdqZdLhaI3OE/w339-h400/maatan%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4b.jpg" width="339" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;"><i>Helmikuu helistää, maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahtaa</i>, sanoo vanha kansanviisaus. Kuvani on muutaman päivän takaa kävelylenkkini varrelta Myllykosken Koivusaaren ulkoilualueelta. Oli kyllä melkoinen patikointikeli. Pärjäsin vaelluskengillä isoimpia lätäköitä kiertäen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Eilen puolestaan tuli lunta taivaan täydeltä, mihin taas sopii sanonta <i>Kesä ja talvi</i> <i>tappelee, lunta ja vettä nakkelee</i>. Ja tänään paistaa aurinko, se kaivattu, ihana, kesää ennakoiva ja jo vähän lämmittäväkin. <br />Semmoista on Suomen maaliskuussa. <br /></span><br /><br /></p><p>MARJAT</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtQB68KFCmklDfgq5iclgIjg7U-nYN9hNMTaYMSW-TMozzNCGqSLZRYL9Sk4yfJ0RywNuKn3N4rsbu8rt_RvAUZ2JSPXhEg-kOxF1NrsKm8IaVXlY2jBcZ1Qlo9_BRs9-Rr5PtCOhdiI-vOmt-VbOTMiLmLAHEYE7Ezfe0kA3g5CCh560_nCXw18NmxLQ/s800/lakat2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="545" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtQB68KFCmklDfgq5iclgIjg7U-nYN9hNMTaYMSW-TMozzNCGqSLZRYL9Sk4yfJ0RywNuKn3N4rsbu8rt_RvAUZ2JSPXhEg-kOxF1NrsKm8IaVXlY2jBcZ1Qlo9_BRs9-Rr5PtCOhdiI-vOmt-VbOTMiLmLAHEYE7Ezfe0kA3g5CCh560_nCXw18NmxLQ/w437-h640/lakat2.jpg" width="437" /></a></div><div><br /></div><span style="font-family: verdana;">Tämä otos on Kuhmosta kesältä 1999. Olimme patikoimassa Ryti-Palosen retkipolulla eteläsuomalaisten vieraittemme kanssa ja yhtäkkiä edessämme avautui kultainen lakkasuo, niin runsas, että emme voineet kuin huokailla, miksi emme hoksanneet ottaa mukaan astioita kuin pari tällaista pientä ämpäriä. Keräsimme kaikki eväsrasiat, muovipussit ja pakin täyteen ja ei kun kotiin aarrettamme pakastamaan. Voi miksi en ottanut kuvaa koko saaliista!<br />Pidän kaikista marjoista: mansikoista mustikoista, vadelmista, viinimarjoista, karviaismarjoista, puolukoista ja lakoista. <br />Minun lapsuuden murteesssani lakka on suomuurain (erotukseksi maamuuraimesta, joka on vadelma) ja Lapissa lakka on hilla.<br />Ei kovin monessa paikassa maailmassa ole metsiä, joissa on tällainen aarre, luonnonmarjat, kaikkien nautittavaksi. Tässä on yksi aihe suomalaiseen onneen!<br /></span><p><br /></p><p>MAIJU eli MINÄ </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaDfMlR6VezEStgFVhdrAOTwLMdbubY2j7amVpLzXhrNuTJ3uMknt9E389AO0Ob4GBsNjLvJKHKg09oC7DpS8xrGtnbU84_vIBq7hJz9ICqw9IFmheJS4KRaNU4gp6kXpY1YAVs8kdooP-YVAD9-A_yZ1SSbvDyclTD84lf8HIYQqWn5spqulC2asM_mw/s800/maijustamalliac.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaDfMlR6VezEStgFVhdrAOTwLMdbubY2j7amVpLzXhrNuTJ3uMknt9E389AO0Ob4GBsNjLvJKHKg09oC7DpS8xrGtnbU84_vIBq7hJz9ICqw9IFmheJS4KRaNU4gp6kXpY1YAVs8kdooP-YVAD9-A_yZ1SSbvDyclTD84lf8HIYQqWn5spqulC2asM_mw/w640-h360/maijustamalliac.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirstinkallio 16.3.24, Kuva: Ume</td></tr></tbody></table><p><br /><span style="font-family: verdana;">Nimeän tämän kuvani "Maiju mallia näyttää". Pienimmillä painoilla, ja niittenkin kanssa on vaikeuksia. <br /> <br />Kuva on toissapäivän kuntoilusta Kirstinkallion kylätalon vanhaan koululuokkaan tehdyssä kuntosalissa. Käymme mieheni kanssa tuolla salilla kerran viikossa (tosin minä laistan joskus). Näette taustalla vaaleanpunaiset pönttöuunit. Niillä lämmitetään yhä, vaikka koululla on kyllä myös ilmalämpöpumppu. Kuntosalikortti on 100 euroa/vuosi, ei haittaa vaikka jää joku viikko väliin. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Minulla on lonkassa lommo - hm, olisi pitänyt vähän "korjailla", pyöristää sitä kuvaan, mutta mieheni ei tee kuviin "kauneusleikkauksia". <br />Lommo jäi kun lonkkaan laitettiin keinonivel ja lihaksia järjesteltiin uudelleen. Ei se tahtia haittaa. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kuvien käsittelystä sananen. Naurettavaa miten tällä haavaa jahdataan kuninkaallisia julkaisemiensa kuvien muokkauksesta. Tottakai kuvaa tehdessä siitä pitää poista roska hihasta tai kirkastaa sumeaksi jäänyttä kohtaa. Se on osa valokuvausta. Eri asia on sitten nämä filtterit, joilla ihmisestä tehdään nukkekasvoinen. Niilläkin voi joissain yhteyksissä leikitellä, mutta todenmukaisihan ne eivät ole. <br />Tähän liittyen pieni hauska anekdootti. Mieheni ottaa paljon henkilökuvia. Eräs kahdeksankymppinen kaunotar koki mielipahaa, koska hänen silmänsä olivat pienentyneet sitten seitsenkymppispotrettien. Hän kysäisi mieheltäni, eikö tämä voisi pikkasen suurentaa niitä. Kuvaajan oli pakko vastata, että sitä ei pysty tekemään muutoin kuin siirtämällä omien silmien tilalle jonkun toisen silmät... ja silmät kun ovat sielun peili.</span><br /><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijB89yLMHJHwet5KejZ63Cpl0cC5Q3FldLH3heSQOdz65OswtXs3MeHvwtb5jQz9zkkEWw520vggZQ7veqqPCQ3QP3gduiVe5bbXkzHZVO1HtVzzUzzZ4XF3Qj3oJViv4qXoM_0zwwgYVm-hd0wvY2H5F9kGlfxiSf7ktoiNVQvrrqbKP9z4qylNS2vw/s800/kerubit2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="800" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgijB89yLMHJHwet5KejZ63Cpl0cC5Q3FldLH3heSQOdz65OswtXs3MeHvwtb5jQz9zkkEWw520vggZQ7veqqPCQ3QP3gduiVe5bbXkzHZVO1HtVzzUzzZ4XF3Qj3oJViv4qXoM_0zwwgYVm-hd0wvY2H5F9kGlfxiSf7ktoiNVQvrrqbKP9z4qylNS2vw/w400-h256/kerubit2.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylätalon uunit on koristeltu kerubein</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-75877429435023248692024-03-15T12:33:00.015+02:002024-03-15T20:11:59.973+02:00Kaksi niin hyvä kirjailijaa, etten sanotuksi saa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfdojkJUZC4NiLRLwGNh4MheUDFVNqNMhWSly8BPx-TzK8_E0-0FspRpJnhNJJhpgwWSuwGSP_Ct7rscnSUrfxk9ute31sX3IdloymiVEI0lnetQAZiDu7bjE9DTk-G4m9U5dTmp0fXpC4ANzeb0ai1FgaYDK1RjHpYHX5ppxNOKYYcECVypX4W-hOyc8/s800/bondejakeegan2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="614" data-original-width="800" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfdojkJUZC4NiLRLwGNh4MheUDFVNqNMhWSly8BPx-TzK8_E0-0FspRpJnhNJJhpgwWSuwGSP_Ct7rscnSUrfxk9ute31sX3IdloymiVEI0lnetQAZiDu7bjE9DTk-G4m9U5dTmp0fXpC4ANzeb0ai1FgaYDK1RjHpYHX5ppxNOKYYcECVypX4W-hOyc8/w400-h308/bondejakeegan2.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">Mietin, millä sanoilla kuvaisin <b>Claire Keeganin</b> ja <b>Golnaz</b> <b>Hashemzadeh Bonden</b> täydellisyyttä romaanikirjailijoina.<br />Molemmat ovat kirjoittaneet toistaiseksi vähän ja molemmat kirjoittavat lyhyesti, mutta niin, että teksti tuntuu paljon määräänsä isommalta. <br />Keegan on sanonut, että hänestä on tärkeää ilmaista tarkasti ja juuri ja juuri sen verran kuin on tarpeen ja että hän todellakin luottaa lukijan kykyyn älytä vähästä.<br /><br />Otan nämä kaksi kirjaa tarkasteluun yhdessä siksi, että kummassakin kuvataan lapsen tarvetta olla rakastettu ja ilman hoivaa jääneen selviytymistä.</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Claire Keegan on irlantilainen päälle viisikymppinen kirjailija. Hän on julkaissut harvakseen muutaman novellikokoelman ja pienoisromaanin, jotka ovat kaikki saaneet palkintoja. <br />Esikoisteos, novellikokoelma <i>Antarctica</i> ilmestyi 1999. Keeganilta on suomennettu kaksi romaania, <i>Nämä pienet asiat</i>, 2023 (Small Things Like These, 2021) ja <i>Kasvatti</i>, 2024 (<i>Foster</i>, 2010 novellina ja 2022 romaanina). <br />Kasvatti-teoksen pohjalta on tehty myös elokuva <i>Hiljainen tyttö</i> (<i>An Cailín Ciúin</i> / <i>The Quiet Girl</i>), joka oli vuoden 2022 Irlannin Oscar-ehdokas kansainvälisten elokuvien sarjassa. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;"><i>Kasvatti</i> kertoo tytöstä, joka pääsee köyhästä ja ankeasta kodistaan paremmin toimeentulevaan perheeseen kesän ajaksi ja alkaa tajuta vähitellen hyvin pidettynä, mitä on jäänyt vaille ja miten muut näkevät hänen perheensä, jossa on liikaa lapsia, synnytyksistä uupunut äiti ja juopotteleva uhkapeluri-isä.</span> <br /><br /><b><span style="font-family: Merriweather;"><i>Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja sieltä tielle. Kinsella ottaa minun käteni omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsella päästäisi irti, jotten tuntisi näin. Tuntuu pahalta, mutta kävellessämme eteenpäin alan tottua, enkä välitä tämän elämän ja kotielämän eroista. </i><br /></span><br /><i><span style="font-family: Merriweather;">"Jaaha , tuhlaajatyttö on palannut", isä sanoo. "Tulit sitten takaisin kotiin?"<br />Minä myönnän.<br />"Oliko hänestä harmia?"<br />"Harmia?" Kinsella sanoo. "Täyttä kultaa koko tyttö."</span></i></b><br /><br /><span><span style="font-family: verdana;">Kerronta ja dialogi ovat vähäeleisiä, kuten kuvattavat ihmisetkin. Tyttö, joka kotona on ollut yksi vaativa suu toisten ruokittavien joukossa tulee nähdyksi kokonaisena ihmisenä uudessa paikassa. Hän oppii lukemaankin sujuvasti, kun hänelle hankitaan kirjoja.</span><br /><span style="font-family: verdana;">Miten hän pystyy taas elämään vanhoissa oloissaan? Riittääkö toivo ja pilkahdus mahdollisuudesta toisenlaiseen elämään? <br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Kirjan loppu jättää lukijan mietteliääksi.<br /></span><i><b><span style="font-family: Merriweather;">"Isä", minä huudan varoittaakseni. "Isä." </span></b></i><span style="font-family: verdana;">Kumpaa isää tyttö varoittaa, sitäkö joka lähestyy ryhmysauva kädessä vai sitä, joka piti häntä kädestä ja opetti juoksemaan? <br />Niukassa kerronnassa jokainen sana tuntuu sisältävän paljon merkityksiä. Pois juokseminen? Kohti juokseminen? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Foster</i> julkaistiin ensin novellina ja myöhemmin romaanina, joka on noin 80-sivuinen. Tekstissä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän vain se, mitä tämän tarinan kertomiseen tarvitaan. Tekstin rauhallisuus ja tyyneys antavat lukijalle harvinaisen kauniin lukukokemuksen. <br /><b>Kristiina Rikmanin</b> suomentajan työ on tarkkaa ja erinomaista. </span></p><p><br /><span style="font-family: verdana;">Golnaz Hasehemzadeh Bonde on tullut pienenä lapsena Iranista perheensä kanssa pakolaisena Ruotsiin. <br />Hän on kirjoittanut kolme romaania: <i>Hon är inte jag</i> (2012), <i>Det var vi</i> (2018) ja <i>Naturliga beteenden</i> (2022). Taitavat suomennokset <i>Olimme kerran</i> ja <i>Luontainen käytös </i>on tehnyt <b>Jaana Nikula</b><i>.</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Luontainen käytös</i> kertoo kahdessa ajassa päähenkilönsä Lilyn elämästä. Kirja alkaa rajulla synnytystapahtuman kuvauksella. Lily tuntee olevansa synnyttäessään ulkopuolinen, kuten hän on tuntenut koko aikuiselämänsä ajan, mutta kun hän saa vauvan viereensä tilanne vie hänet oman lapsuutensa hyljätyksi tulemisen hetkiin, eikä hän halua päästää irti lapsestaan hetkeksikään. </span><br /><br /><span style="font-family: Merriweather;"> <i><b>"Äiti on tässä." Lily tuskin kuuli omia sanojaan, mutta poika kuunteli. "Sinun äitisi on tässä." Hänen äänensä murtui ja he katselivat toisiaan vaiti, kunnes poika nukahti uudelleen. <br /> Lily kiskoi itsensä istumaan, ei välittänyt vatsaa viiltävästä kivusta vaan suoristi selkänsä ja istui paikallaan aamuun asti. Jack heräsi tuon tuostakin. Hänen silmäripsensä kohosivat, se oli vain pieni liike pimeässä, vain lehahdus, ja katuvalojen himmeä kajo heijastui hänen silmistään. Hän etsi Lilyn katsetta ja Lily nyökkäsi vastaukseksi.<br /> "Äiti on tässä."</b></i></span><b><br /></b><br /><span style="font-family: verdana;">Lilyn äidin käytös on ollut arvaamatonta, pääasiassa lastaan välttelevää, joskus syyllistävää ja kiitollisuutta vaativaa ja joskus harvoin ylipursuavan omistavaa ja rakastavaa. Omatoimiseksi pakotettu Lily on pelännyt ja kaivannut äitiään, kunnes on lakannut odottamasta. Hän on pystynyt valitsemaan oman elämänsä vain lähtemällä lopullisesti ja päättämällä, että äiti on kuollut. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Lily pärjää opinnoissaan, kouluttautuu pitkälle ja viihtyy työssään. Hän tietää, miten koulussa ja työpaikalla toimitaan, mutta maailma niiden ulkopuolella on hänelle tuntematon. Äidillä näyttää olleen samanlaista. Hän rakasti olla töissä, mutta varjeli itseään elämältä työpaikan ulkopuolella ja vetäytyi jopa lapsensa luota. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Kun Lily sitten kohtaa Marcuksen, jolle kaikki on selvää, hän tuntee, että voisi Marcusta seuraamalla oppia elämään kuten muutkin. "Ehkä Lily voisi karata omalta polultaan ja siirtyä Marcuksen radalle." Marcuksen rataan kuuluu itsestäänselvästi omistuasunto ja lapsi. Lilylle mikään ei ole varmaa eikä helppoa. <br /><br />Tämän kirjan tunnelma on intensiivinen ja painostava. Lukija on sydän syrjällään Lilyn vuoksi. Mielessä pyörii termejä raskausmasennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö (Lilyn äidin poukkoileva käytös) ja monisukupolvinen trauma.</span><br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Pieni Lily etsii äidin kylmyyden ajamana Gunillan, jolta saa läheisyyttä ja hoivaa. Hän on kuin kulkukissa, joka työntyy nälissään ovenraosta tuntemattomaan paikkaan lämmittelemään. <br />Aikuinen Lily on menettänyt luottamuksensa ihmisiin. Hän torjuu äitikaverit ja synnytyksen jälkeen apua tarjoavat. Hän haluaa vain käpertyä päivisin kotisohvalle pesään vauvansa kanssa ja öisin hän kiertyy tämän ympärille kuin juustosuikero. Hänellä on väsymystä ja kipuja selässä imetysasennosta ja kantoliinasta, jossa pitää Jackia, koska pelkää asettaa häntä vaunuihin, liian etäälle itsestään. <br />Eräänä päivänä sisään tunkeutuu kutsumaton vieras, joka pakottaa hänet suihkuun ja vakuuttaa, ettei ole mitään hätää. Ihana pitkä suihku ja luottamuksen itu saavat Lilyn tunnemyrskyn valtaan. <br />Vieläkö Lily pystyy ottamaan vastaan toisen naisen äidillisyyden ja hoivan?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Myös tämä romaani on lyhyt, vain 157-sivuinen. Golnaz Hashemzadeh Bonden teksti on tiivistynyt ja tihentynyt hänen edellisestä, myös hyvin</span><span style="font-family: verdana;"> tasokkaasta ja tiheätunnelmaisesta romaanistaan.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuten Keeganin tarinassa niin tässäkin on juuri sen verran pituutta kuin tarvitaan. <br />Molempien teemana on osattomaksi jääneen mahdollisuus pelastua lämpimien ihmisten avulla. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Vielä mietin Hashemzadeh Bonden kirjan nimeä. Luontainen käytös? En oikein pidä siitä enkä pääse kiinni nimen merkitykseen. Ruotsiksi se on monikossa, luonnollisia käyttäytymisiä. Vaistonvaraista kiintymistä ja itseään suojelevaa vetäytymistä? Niinkö? Miksi ei jotain runollisempaa... tai jotain yksinkertaista! </span></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-40729044579586330212024-03-08T13:28:00.011+02:002024-03-08T21:31:13.381+02:00Joyce Carol Oates: Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet. - Naistenpäivänä 8.3.2024<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8MQmoubVEdsDEGu9q_R8zdL3wWELix2M2iaQGcAsezu-V14GGDsbcLXwczFM1Sj_adNiZc96L0brDt_WBQJgeN-ODXoCQcHlDO9c_WTrVs3M0BxEuHIzyKkN8mF1ebOfOL_QO4Z6StLSUwSD5ogBl7FHOZrqvFUG8alguLcDXIG6RT-UxMVo-nTF_fog/s800/oates5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="752" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8MQmoubVEdsDEGu9q_R8zdL3wWELix2M2iaQGcAsezu-V14GGDsbcLXwczFM1Sj_adNiZc96L0brDt_WBQJgeN-ODXoCQcHlDO9c_WTrVs3M0BxEuHIzyKkN8mF1ebOfOL_QO4Z6StLSUwSD5ogBl7FHOZrqvFUG8alguLcDXIG6RT-UxMVo-nTF_fog/w376-h400/oates5.jpg" width="376" /></a></div><p></p><p><br /><span style="font-family: verdana;"><b>Joyce Carol Oates</b> kirjoittaa sekä "normaalikokoisia" kirjoja että mammutteja. Uusin hänen yli sata teosta käsittävästä tuotannostaan <i>Yö. Uni. Kuolema. Ja</i> <i>tähdet</i> (2022) kuuluu jälkimmäisiin, suomennoksessa sivuja on 890, englanninkielisessä alkuteoksessa <i>Night. Sleep. Death. The Stars. </i>(2020) noin sata vähemmän - ne pitkät suomen sanat. <br />Kirjat ovat hieman erimuotoisia ja niissä on erilainen typografia, mutta ryhdyin silti pohtimaan vertaillen eri kielten pituutta. Yleensäkin toiseen kieleen käännettäessä teksti pitenee, koska kääntäjä ei aina löydä niin napakoita sanontoja kuin alkukielessä, vaan joutuu käyttämään selittäviä ilmaisuja, ja suomen kielihän on pitkäsanaista.<br /><br />Oatesin tuotanto on hämmästyttävän laaja: 66 romaania, 44 novelliteosta, 9 näytelmää, 8 runokokoelmaa, 10 esseekokoelmaa ja ei-fiktiivistä teosta, 6 nuortenkirjaa ja 4 lastenkirjaa. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja ja kolumneja, julkaissut lehteä yhdessä miehensä kanssa ja ollut mukana useissa antologioissa. Kirjoittamisen ohella hän on myös opettanut yliopistoissa englantia ja luovaa kirjoittamista.<br /><br />Onko tuotanto liian laaja? Voiko kirjailijaa pitää "vakavasti otettavana", jos hän "suoltaa" kirjoja tällä tahdilla? Tällaista kritiikkiä Oates on kohdannut, ja jotkut ovat sitä mieltä, että Nobel on mennyt sivu suun liian suuren kirjamäärän vuoksi.<br />No, hän on aloittanut varhain, esikoisteos novellikokoelma <i>By The North</i><b> </b><i>Gate</i><b> </b>ilmestyi vuonna<b> </b>1963<b> </b>ja viimeisin, <i>American Melancholy</i>, myös novelliteos, julkaistiin vuonna 2021. <br />Oates on 85-vuotias, onhan hänellä ollut vuosia kirjoittaa! <br /><br />Oatesin teksti tuntuu siltä, että sen kirjoittaminen on sujunut helposti. <br />Miinuksena totean, että hän voisi karsia runsaassa tekstissään usein esiintyviä toistoja ja sulkeita, jotka tuntuvat kuuluvan pikemmin tekstin hahmottelemiseen kuin valmiiseen tekstiin. Oates ei ehkä pidä hiomisesta, vaan kirjoittaa mieluummin uutta. Hän</span><span style="font-family: verdana;"> kirjoittaa sujuvaa, helppolukuista ja ilmavaa tekstiä ja tarttuu usein ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin, kuten rasismi, väkivalta ja yhteiskuntaluokkien erot. </span><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Minun tekee kovasti mieli lukea nyt tuo esikoinen - ja viimeisin ihan sen houkuttelevan nimenkin vuoksi. On hauska katsoa, miten tyyli on muuttunut 60-luvulta nykypäivään. <br />Olen lukenut Oatesilta paljon, sekä suomeksi että englanniksi. Häneltä on suomennettu vain 13 kirjaa (tieto Wikipediasta). <br /><i><br />Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.</i><span style="font-family: verdana;"> Miten outo nimi kirjalla. Kirjan loppupuolella eräs kirjan henkilöistä lausuu säkeistön </span><span><b>Walt Whitmanin</b></span><span style="font-family: verdana;"> runosta </span><i>Kirkas keskiyö</i><span style="font-family: verdana;">, jossa on juuri tämä luettelo, mutta ei noin pysäyteltynä. </span></span></p><p><span><span style="font-family: verdana;">Amerikkalaisissa romaaneissa ja elokuvissa on usein aiheena perhe ja sen dynamiikka. Oatesin romaanissa perheen isä, arvostettu pormestari, kuolee äkillisesti ja kukin viidestä aikuisesta lapsesta sekä perheelleen omistautunut kotirouva-äiti reagoivat tilanteeseen omalla tavallaan.</span><br /><span style="font-family: verdana;">Kuuden päähenkilön kautta nousevat esiin erilaiset traumat, rotu- ja luokkakysymykset ja ennakkoluulot. Kaksi lapsista hapuilee seksuaalisuudessaan ja oikeastaan kaikki ovat tyytymättömiä elämäänsä. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Arvostan sitä, miten Oates pitää langat käsissään ja saa kuvatuksi kaikki henkilöt niin eläviksi, myös sivuhenkilöt, joista ainoaksi hieman kliseisesti kuvatuksi jää äidin uusi miesystävä, kuubalaistaustainen Hugo. Jessalyn ajautuu suhteeseen kuin ilman omaa tahtoa, ehkä hän ei jaksa ottaa Hugoa todesta.</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Pidän Oatesin perhe-elämän tarkastelusta. <br />Lapset ovat pitäneet vanhempiensa avioliittoa idyllinä, johon ovat itsekin pyrkineet, mutta ovatko Jessalyn ja Whitey kumpikaan olleet täysin tyytyväisiä rooleissaan. Aviomiehen kuolema saa Jessalynin uuden tilanteen eteen. Hän on elänyt kuin kukkana Whiteyn isolla turvallisella kämmenellä kaikissa päätöksissä mieheensä luottaen ja oman osansa viehkeästi suorittaen. Hänen on nyt rakennettava itsensä uudelleen ja tässä hänen on oltava armoton ennen kaikkea itselleen. Oliko oikein ja oliko lapsillekaan hyväksi, että he olivat niin täydellisiä? </span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Merriweather;"> Jessalyn oli alkanut miettiä, oliko Whitey mahdollisesti heittänyt elämänsä hukkaan. Jessalynin takia. Vaihtanut oman elämänsä ihanteelliseen kuvaan miehestä, jota hän arveli rakkaan vaimonsa voivan ihailla. Ehkä se mies ei ollutkaan Whitey.</span></b></i><br /><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><span style="font-family: Merriweather;"><i><b>Vanhemmat lapset olivat kuin toisiaan vasten kolisevia veitsiä laatikossa. He eivät tuntuneet pitävän toisistaan, mutta eivät silti voineet vastustaa toisiaan vaan taistelivat aina vanhempiensa huomiosta - äidin tai (yleensä poissa olevan) isän.</b></i><i><b><br /> Jessalyn ei pitänyt lapsistaan, vaikka rakastikin heitä. Hän rakasti heitä, vaikkei (erityisemmin) pitänytkään heistä. Lapset olivat näyttelijöitä käsikirjoituksessa, jossa oli selkeät, muuttumattomat roolit. <br /><br /></b></i><i><b> Sisarukset muodostivat toistensa kanssa sekä pysyviä että jatkuvasti muuttuvia liittoutumia. Heidän välillään oli riitoja, pettymyksiä, taisteluita, väliaikaisia ja käytännöllisiä siteitä, yhteisiä vihollisia.</b></i></span><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;"> <br /></span></span><i><span style="font-family: verdana;">Y</span><span style="font-family: verdana;">ö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.</span></i><span style="font-family: verdana;"> on myös surukirja ja kirja vanhenemisen vaikeuksista. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Tämä kirjan aihe sai minut hätääntymään omasta tulevaisuudestani.<br /></span><span style="font-family: verdana;">Jo kesken lukemisen aloin murehtia, että vieläkin on selvittämättä, miten minä selviäisin, jos jäisin yksin. En tiedä mitään niistä asioista, joita mieheni hoitaa: asumisen menot, vakuutukset, liittymät, auto... kaikki tärkeät puhelinnumerot ja salasanat. Miten ihminen surun keskellä selviää sekä surusta että käytännön asioista?<br /></span><span style="font-family: verdana;">Miten muutoin käy vanhana, vaikka molemmat eläisimmekin pitkään - ja hyvänen aika minähän olen jo vanha - kun päättäjät pitävät meitä suurten ikäluokkien ihmisiä taakkana? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nykyään on naisten keskuudessa syntynyt sellainenkin outo liike, jossa etsitään ns. provider-mies ja heittäydytään ylläpidettäviksi 50-luvun amerikkalaisen kotirouvan tyyliin, vaikka ei olisi edes lapsia. Älkää! <br />Onko kenenkään olemus niin valloittava ja seura niin suurenmoista, että se riittää elätettynä olemiseen? Maksullista seuraa?<br />Ja millainen on se mies, joka haluaa loisvaimon? <br />Miten turvaton tilanne ylläpidetylle!<br />(En haluaisi olla jyrkkä, mutta en vain löydä yhtään esimerkkiä siitä, että tällainen suhde voisi olla hyvä kummallekaan puolisoista. Tämä on yksi niitä ilmiöitä, joissa takaisinpäinmeno on alettu nähdä uutena oivalluksena ja huono systeemi, josta on taisteltu pois nähdäänkin positiivisessa valossa.) <br /><br />Tässä kohtaa tämän sivupolulle eksymiseni myötä on varmaankin hyvä toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille meille ihanille naisille! <br />Eletään täydesti ja nautitaan elämästämme itsenäisinä, romantiikkaa unohtamatta, säröisinä ja avoimina, rakastaen ja hellien läheisiämme. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämän Oatesin romaanin on suomentanut taidolla <b>Kira Poutanen</b>, samoin romaanin <i>Elämäni rottana</i>, aiempia teoksia mm <b>Kaijamari Sivill</b>. <br /></span><br /><br /><i><span style="font-family: Merriweather;"><b>Tämä on hetkesi, oi sielu, sinun vapaalle lennollesi<br />sanattomuuteen,<br />pois kirjoista, pois taiteesta, päivä mennyt, työ tehty,<br />sinun syventyä täydellisesti, äänettömänä<br />miettimään aiheita, joita eniten rakastat, <br />yötä, unta, kuolemaa ja tähtiä.</b></span></i><br /><span style="font-family: verdana;"> (Walt Whitman, suomennos Arvo Turtiainen)</span></p><p><br /><span style="font-family: verdana;">Lisään vielä tämän jälkioivalluksen:</span><span style="font-family: verdana;"> <br />Menin suomalaisen Wikipedian sijaan englanninkieliseen ja huomasin, että siellähän on lisää kirjoja, mm muistelmia ja mainitsemani vuonna 2021 julkaistun novellikirjan jälkeen kirjoitetut neljä kirjaa, tänäkin vuonna jo romaani <i>Butcher</i>. </span><span style="font-family: verdana;">Mikä tahti! Tämän "pikakirjoittajan" perässä on vaikea pysyä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"> </span> </p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-81213775460448791872024-03-06T10:37:00.008+02:002024-03-06T17:45:33.769+02:00Omat sanat<div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><b>Joël Dickerin</b> jännitysromaanissa <i>Totuus Harry Quebertin</i> tapauksesta on joka luvun alussa vanhemman kirjailijan ohje nuorelle kirjoittamisessaan jumiin jääneelle kollegalle. Ohje nro 15 käsittelee sanoja. </span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><span style="font-family: verdana;"> </span><span style="font-family: Merriweather;"><i><b>- No, sana on sana, ja sanat kuuluvat kaikille. Sen kun avaa sanakirjan ja valitsee sieltä mitä haluaa. Mutta sen jälkeen asia käykin kiinnostavaksi. Pystytkö tekemään valitsemastasi sanasta aivan erityisen?</b></i></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Mentori Quebert selittää oppipojalleen Marcus Goldmanille, että jos tämä valitsee kirjoittaessa jonkin sanan, vaikka sanan "lokki", toistaa sitä ja tekee siitä omansa, niin ihmiset alkavat aina lokkeja nähdessään ajatella niitä Goldmanin lokkeina. </span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Merriweather;">Vasta silloin tiedät, että siitä mitä kirjoitat alkaa tulla jotain. Sanat kuuluvat kaikille, kunnes pystyt todistamaan, että ne ovat sinun sanojasi. Siitä tuntee kirjailijan. Ja tulet huomaamaan, että vaikka jotkut haluavat uskotella, että kirjassa on kyse sanoista, he ovat väärässä: kirjassa on kyse vuorovaikutuksesta.<br /></span></b></i><br /><span style="font-family: verdana;">Mietin, yhdistänkö mitään sanaa tiettyyn kirjailijaan. No, madeleine-leivos on tietenkin <b>Marcel Proustin</b>. <br /><br />Elokuvamaailmasta minulle tulee mieleen "rosebud". Tämä englanninkielinen sana vetää heti ajatukset <b>Orson Wellesin</b> upeaan elokuvaan <i>Citizen Kane</i> ja pieneen rattikelkkaan. Liikutuin elokuvan lopusta ja siksi kaikki kelkat jotka muistuttavat elokuvan päähenkilön lapsuuden kelkkaa tuovat mieleeni siihen maalatun tekstin <i>Rosebud</i>. </span><br /><br /><div><span style="font-family: verdana;">Maalaustaiteessa on yksi merkityksen luoja ylitse muiden,<b> Picasso </b>ja hänen rauhankyyhkynsä.<br /><br />Ai niin, onhan minulla kirjallisuudessa yksi vahvasti tiettyyn kirjailijaan liittämäni sana: verbi "helliä" nostaa mieleeni oitis <b>Forrest Carterin</b> ja hänen romaaniinsa <i>Pikku Puun kasvatus</i> luoman pienen perheen Cherokeevuorilla, Pikku Puun, tämän ukin Walesin ja mummin Kauniin Kimalaisen. <br />Tämä helliminen ei ole sillä tavalla yleinen kuin nuo aiemmat esimerkkini, ehkä vain minä yhdistän tämän sanan Forrest Carteriin, ehkä se on toisille yhdentekevä. </span><br /> <br /> <i><b><span style="font-family: Merriweather;">Minä tiesin, että kun ukki yöllä sanoi:"Minä sinua hellin, Kaunis Kimalainen", että hän tarkoitti: "Minä rakastan sinua", koska sanat tuntuivat siltä. <br /> Ja kun he keskustelivat mummi saattoi kysyä: "Hellit sinä, Wales?" ja ukki vastasi: "Hellin minä", se tarkoitti: "Kyllä minä ymmärrän". Heille rakkaus ja yhteisymmärrys oli yksi ja sama. <br /><br /></span></b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xNxA0Zw3In9yDaz-AuX9FAZuhvpctyFmoRQNEfUXm8a1IfIfhfPiDGUol3Fw4UFnt9kyfYSMVMle0in-_imlWIuaGgrIDqSK6fGhy0kbGG5rk13x2YMnQLew45bD_R6PGoh-SgGIbBynRXFapIKKWS-MpoEaNgjvEi09MKlb3wFtje81Vq2tB_7AFNY/s800/spring2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="634" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xNxA0Zw3In9yDaz-AuX9FAZuhvpctyFmoRQNEfUXm8a1IfIfhfPiDGUol3Fw4UFnt9kyfYSMVMle0in-_imlWIuaGgrIDqSK6fGhy0kbGG5rk13x2YMnQLew45bD_R6PGoh-SgGIbBynRXFapIKKWS-MpoEaNgjvEi09MKlb3wFtje81Vq2tB_7AFNY/w318-h400/spring2.jpg" width="318" /></a></div><br /><div><br /><span style="font-family: verdana;">Puistotie on lähes sula. Kohta lapset pääsevät leikkipuiston laitteisiin. Vein nastakengät varastoon. Vielä on yöpakkasia, mutta valo lisääntyy ja kevät koittaa. Kuulin tänään titityyn. <br /> <br />Hyvin moni on sanonut, että tämä talvi on ollut erityisen raskas. Se on niin myös omalla kohdallani.<br /><br />Jos olisin kirjailija pyrkisin tekemään <span style="background-color: white;">auringosta</span> oman sanani. </span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Merriweather;">Ukki sanoi, että jos sanoja ei olisi niin viljalti, maailmassa olisi paljon vähemmän murheitakin. Hän sanoi minulle kahden kesken ollessamme että kaiken maailman hupsut vasiten keksivät sanoja, joilla ei ollut muuta tehtävää kuin ärsyttää ihmisiä. <br />Ja niin kai se on. </span></b></i></div><div><i><b><span style="font-family: Merriweather;"><br /></span></b></i></div><div><i><b><span style="font-family: Merriweather;"><br /></span></b></i></div><div><span style="font-family: verdana;">PS Linkki aiempaan kirjoitukseeni Pikku Puun kasvatuksesta <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2014/02/forrest-carter-pikku-puun-kasvatus-1998.html">(klik)</a>.</span></div><div><br /></div><div><i><b><span style="font-family: Merriweather;"><br /></span></b></i></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-31243656104934019962024-02-28T19:15:00.019+02:002024-02-28T20:09:10.136+02:00Hyvästä elämästä, Kalevalasta ja Jaakko Teposta<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCNTQNxV29Q14Y4nTWnbdWWwv_OAg5N-tYRHrE7edszqM7z-nkQc6F5dbGqGbE7kBe9jRo01KV5rwgiJskdbmoa4bBLejjIDu_JPLFRxg_iLiPoQBE-rH8AUy-lFcxtq2B8Y9tLpWB-LDAMpCS-OUmG_pTRMJpW75aqjZcBkBbuMLXfqT9LlFDRCRo_nw/s800/keskustelu2c.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="584" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCNTQNxV29Q14Y4nTWnbdWWwv_OAg5N-tYRHrE7edszqM7z-nkQc6F5dbGqGbE7kBe9jRo01KV5rwgiJskdbmoa4bBLejjIDu_JPLFRxg_iLiPoQBE-rH8AUy-lFcxtq2B8Y9tLpWB-LDAMpCS-OUmG_pTRMJpW75aqjZcBkBbuMLXfqT9LlFDRCRo_nw/w468-h640/keskustelu2c.jpg" width="468" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvasin tämän ikkunan takaa, ikkunalasissa on heijastuksia kadusta <br />ja kuvaajasta. Toivottavasti tekstistä saa selvän. </td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div></div><p><span style="font-family: verdana;">Kun näkee tällaisen ilmoituksen kävelylenkillään kirjakaupan ikkunassa, niin tulee mieleen, että tuonnehan minun on mentävä. Mikä upeinta, kävi ilmi, että näitä lauantaitilaisuuksia on pitkin kevättä eri aihein.<br />Hyvä elämä, onnentunteet ja yhteiskunta, jossa on hyvä elää?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Reuna-yhteisö, johon kuuluu sekä rautaisia ammattilaisia että ryhmä vapaaehtoisia ja satunnaisia talkoolaisia, on tuonut kylällemme uutta kulttuurielämää ja ideoinut kivoja tapahtumia. <br />Reunan tilat ovat kodikkaat ja tapahtumat aina mielenkiintoisia, tämä uusin kuin minulle tehty, vaikka en ole osannut sitä kaivata. </span> </p><p><span style="font-family: verdana;">Pehtoorin (<b>GöranTornaeus</b>) maukkaan keiton nautittuani huomasin pöydän välikössä pinon vanhoja lehtiä. Selailin 1952-vuoden Suomen Kuvalehtiä, joissa oli juttuja Helsingin olympialaisista ja ihania kuvia herttaisesta missistämme<b> Armi Kuuselasta</b>. Sitten tartuin Emäntä-lehteen vuodelta 1957 ja pysähdyin erään <b>Liina Pulliaisen</b> kirjoittamaan kolumniin <i>Elämännäkemys</i> ja sen pariin virkkeeseen.<br />"Katsellessamme aina vain omasta ahtaasta akkunastame, luulemme siihen sektoriin sisältyvän elämänkaikkeuden, itse jääden - keskiöön!<br />Elämänviisaus piileekin siinä, osaammeko oikein arvioida sijaintimme elämänkentässä." <br />Kuinka sattuikaan, eikö tässä olekin vastaus hyvään elämään ja onnellisuuteen - oman sijainnin oikea arviointi elämänkentässä? Jätin lehden auki pöydälle ottaakseni tämän upean sitaatin esiin jossain vaiheessa keskustelua. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Keskustelu oli antoisaa ja se kesti kolmisen tuntia, johdattelijana Reuna-kustantamon toimitusjohtaja <b>Olli Sarpo</b>. Myös kustantamon perustaja (ja paljon muuta) <b>Tarja Tornaeus</b> sekä filosofiaklubilaiset esittivät oivaltavia näkökulmia ja kysymyksiä. Meitä keskustelijoita oli juuri sopivan verran, kaikki halukkaat pääsivät ääneen. <br />Kerrattiin taustaksi <b>Aristoteleen</b> ajatuksia ja <b>Maslowin</b> tarvepyramidia. Pohdittiin, että elämä on hyvää, kun se on ihmisen mittaista, vertailtiin elämää demokratiassa ja autoritatiivisissa oloissa ja pohdittiin, mikä on se paikka jossa kukin on onnellisimmillaan. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Eräs tunisialaistaustainen henkilö, kokki ammatiltaan, kertoi ymmärtävänsä, miksi suomalaiset on arvioitu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hän sanoi jopa, että monessa maassa työskennelleenä asia on hänelle päivänselvä: suomalaiset ovat vaatimattomia. Sveitsissä kokatessa hän oli saanut aina lisää vaatimuksia ja ottanut vastaan valituksia, Suomessa ei, koska ihmiset eivät odota mitään erityistä. Suomalaiset ovat jopa niin vaatimattomia, että eivät voi uskoa saamaansa onnellisuussijoitusta.<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Minusta meidän onnellisuussijoituksemme johtuu eniten kaikista niistä hyvinvointivaltion luomista puitteista, joita meillä on onnellisina olemiseen. Onnellisuusmittareissa onnen edellytyksillä on iso osuus. <br />Yhteiskunta pitää huolta fysiologisista tarpeistamme ja turvallisuudesta ja pyrkii auttamaan myös sosiaalisten tarpeiden täyttämisessä, mutta elämisen tarkoitus ja mielekkyys jokaisen on löydettävä itse. <br />Olemmeko me suomalaiset onnellisia? Tyytyväisiä ja elämänhaluisia?<br />Me emme kyllä näytä laumana kovin onnellisilta tuolla kadulla viimassa talsiessa. Mutta onko sekin sitten onnea, ettei tarvitse olla niin kohtelias, että hymyilisi vastaantulevalle ja pitäisi ovea auki perässään tulevalle? Ei, kyllä se on kohteliaisuuden puutetta. Eräs keskustelijoista sanoikin, että jos hänen lapsuudessaan nuori ei olisi avannut ovea vanhalle ihmiselle, niin siitä olisi ilmoitettu hänen vanhemmilleen. Nykyään ollaan vapaita säännöistä. Yksilöllisyys, oma rauha ja oma hyvinvointi ovat tärkeitä, huomaavaisuus ei niinkään. <br /><b>Roman Schatz</b> on lohkaissut, että suomalaiset arvostavat toisen yksityisyyttä niin paljon, että eivät halua häiritä hänen rauhaansa tervehtimällä. <br /><br />Missä olen onnellinen?<br />Minä tunnen oloni merkitykselliseksi lukiessa ja kirjoittaessa, saan syviä onnen tunteita kahlatessani lämpimässä meressä (silloin kun pääsen Välimerelle) ja rakastan olla kotona. Kuvastavatko nämä vaatimattomuutta ja vähään tyytymistä? Ehkä, en ainakaan osaa toivoa mitään luksusta, enkä nauttisi sellaisesta. Voin kyllä haaveilla lottovoitosta, jolla kustantaisin koko Mentula-klaanin Välimerelle yhteiselle lomalle, mutta tiedän, että se on epätodennnäköistä ja olen tyytyväinen tähän mitä minulla on. <br /> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänään on Kalevalan päivä. Olen päivän kunniaksi lukenut osia eepoksestamme. Kirjan loppuhan on huikea. Marjatta-neito (neitsyt Maria-myytti) tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää pojan, josta tulee suuren Väinämöisen haastaja ja syrjäyttäjä.</span><br /><span style="font-family: Merriweather;"><br /><i>"En mä portto ollekana, <br />Tulen lautta lienekänä.<br />Olen miehen suuren saava,<br />Jalon synnyn synnyttävä,<br />Joll' on valta vallanlenki, <br />Väki Väinämöisellenki."</i></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Väinämöinen luovuttaa ja häipyy veneellään"yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin", mutta soitto jää.</span><br /><br /><i><span style="font-family: Merriweather;">Jätti kantelon jälille, <br />Soiton Suomelle sorean, <br />Kansalle ilon ikuisen,<br />Laulut suuret lapsillensa. <br /><br /></span></i></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>Jaakko Teppo</b>, trubaduuri ja viihdetaiteilija kuoli toissapäivänä 26.2. <br />Muistan kun kuulin ensimmäisen kerran laulun <i>Hilma ja Onni</i> ja olin pakahtua laulun surullisuudesta. Onni on jäänyt yksin pientilalleen, kun häneltä vei Hilman parempi mies, Onni Laukkanen, "se kylän ravattisonni". <br />Ajelimme tänään mieheni kanssa uimaan Valkealaan, vähän kauemmas vaihteeksi, ja kuuntelimme koko automatkan Jaakko Tepon lauluja, joista monet ovat hyvin yhteiskunnallisia ja vähäosaisten puolella. <i>Pilkillä</i>-biisissä Ryynäs-Topi on jäänyt työttömäksi, kone on korvannut miehen ja Topi pilkkii elääkseen, kun taas jotkut vain päivettyäkseen. </span></p><p><i><span style="font-family: Merriweather;">Ja viereisellä reiällä ongittaa<br />Kylän pohatta laiska ja kiero<br />Onko ihme jos se enemmän kaloja saa<br />Siiman molemmissa päissä on liero <br /></span></i><span style="font-family: verdana;"><br />Juuri ennen kuin muutimme Kuhmosta vuonna 2000 kävin Kuhmo-talolla konsertissa, jossa esitettiin Jaakko Tepon lauluja. Laulaja itse kävi myös tervehtimässä yleisöä lavalla, mutta ei esiintynyt, koska oli huonossa kunnossa sairastettuaan aivoinfarktin. <br />Eiköhän yleisössä istunut myös </span><b style="font-family: verdana;">Toivo Ryynänen</b><span style="font-family: verdana;">, Tepon laulujen samannimisen antisankarin esikuva,</span><span style="font-family: verdana;"> kuhmolainen koneenkuljettaja. Miehet olivat tavanneet armeijassa ja olivat pitkäaikaisia ystäviä. <br />Topin vaimo oli perhepäivähoitaja ja nuorin poikamme oli jonkin aikaa päivähoidossakin Ryynäsillä silloisen rivitalokotimme lähellä. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Toivo kuoli koronapandemian alkuaikoina sairauskohtaukseen ja rouva Ryynänen (etunimeä en muista) pian hänen jälkeensä koronaan. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jaakko Tepon kuplettilauluissa on tallella paljon historiaa ja maalaiskulttuuria, joka on nykyään kadonnut. <br />Ajat muuttuvat ja suomalainen kulttuuri muuttuu. <br />Minusta on tärkeää muistella sen alkuaikoja ja vaiheita joista on tultu nykyisiin kulttuurin muotoihin. <br /><b><br />Elias Lönnrot</b> kokosi Kalevalan suullisesti säilyneistä kansanrunoista kahdessa osassa nimellä <i>Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan</i> <i>muinosista ajoista</i> 1835–1836. Hän lopettaa eepoksensa juhlavasti jättäen jälkeensä tuleville tehtävän:<br /></span></p><p><i><span style="font-family: Merriweather;">Oksat karsin, tien osoitin.<br />Siitäpä nyt tie menevi,<br />Ura uusi urkenevi <br />Laajemmille laulajoille, <br />Runsahammille runoille<br />Nuorisossa nousevassa,<br />Kansassa kasuavassa. </span></i></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-R-cSp-csAivzqBbKSGf4MLMjUEc7TCmjCMq-BDbqI1rxScUa9waUDa_eVMPz2ElAp5eFv9qADidq3muRZZqtrgfY0KJeMqz85A0fMxbJj51J4eDRkBhEgWLUznt1qdVTFQq_y6npCNB0pQg1mhI3eC9ZQ2RURUPcPKEFjJXMl11xS5WdSW-qWPEvXTw/s800/kalevala.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="566" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-R-cSp-csAivzqBbKSGf4MLMjUEc7TCmjCMq-BDbqI1rxScUa9waUDa_eVMPz2ElAp5eFv9qADidq3muRZZqtrgfY0KJeMqz85A0fMxbJj51J4eDRkBhEgWLUznt1qdVTFQq_y6npCNB0pQg1mhI3eC9ZQ2RURUPcPKEFjJXMl11xS5WdSW-qWPEvXTw/w453-h640/kalevala.jpg" width="453" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvasin Kalevalani HS:n Jaakko Teppo-sivun päällä. <br />Kirja on petroskoilaisen Karjala-kustantamon julkaisema vuonna 1979.<br />Olen ostanut sen Kuhmon kalevalaisen kulttuurin keskuksesta Juminkeosta, <br />joka taisi olla silloin vielä nimeltään Kulttuurikornitsa. </td></tr></tbody></table><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-19369134284247192342024-02-25T14:46:00.010+02:002024-02-27T19:40:39.598+02:00Kieliä taittuu?<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioWTLalwhFcVd8kJmrXsX8VEqZbG2-2nnhJ9fPFAz9MQ6Zz1gSK6vicMQePv6kGC6Xxz3alrjoEIq61JB8Dn8Nexk1cRnB95DOHV_V3udX30riGitmalVL3FOfld9NLWjbeNUkr09tPQ2fms55kwg-7I9mhoYZiPBp2tvKRWAFFbVSu4nfejb7wlSDz8U/s800/kieltenosaaminen4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="549" data-original-width="800" height="440" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioWTLalwhFcVd8kJmrXsX8VEqZbG2-2nnhJ9fPFAz9MQ6Zz1gSK6vicMQePv6kGC6Xxz3alrjoEIq61JB8Dn8Nexk1cRnB95DOHV_V3udX30riGitmalVL3FOfld9NLWjbeNUkr09tPQ2fms55kwg-7I9mhoYZiPBp2tvKRWAFFbVSu4nfejb7wlSDz8U/w640-h440/kieltenosaaminen4.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuvassa on minun kaksi tärkeintä englannin sanakirjaani. Ne ovat melko samanpainoiset järkäleet, 33 x 22 cm, paksuus 6 cm ja paino yhteensä noin 4,4 kg. Laskin miinuslaskulla, kävin puntarissa kirjat sylissä ja ilman. <br />Kuvasanakirjaa selaillessa opin myös suomenkielisiä sanoja, esim silmälasikuvasta opin termin nenätallat, <i>nose pads</i>, silikonipehmusteet nenänpielissä. Risteilyaluskuvassa on viitisenkymmentä sanaa, niistäkin osa minulle aivan vieraita myös suomeksi.<br /><i>The American Heritage Dictionary of the English Language</i> on yksikielinen sanakirjan ja tietosanakirja yhdistelmä, jossa on myös kuvia ja kaavioita. Siitä on hyvä tarkastaa sanojen sävyjä, koska kirjassa on runsaasti esimerkkilauseita. <br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Kieli on maailma ja kielestä toiseen kääntäminen on aina tutustumista toiseen maailmaan. Eri kielissä on esimerkiksi eri määrä värejä. Anteeksipyyntöä ilmaisevista sanoista pitää osata valita tilanteeseen sopiva, koska sanojen sisällöt ratkaisevat. Lauseet 'voi sinua', 'voi maistuu hyvältä ruisleivällä' ja 'hän voi tulla' ilmaisevat voi-sanan eri merkityksiä - näin yksinkertaista esimerkkiä käyttääkseni. Sanoilla on eri määrä sisältöjä, esim englannin sanalla <i>get</i> kolmisenkymmentä sellaisenaan ja eri prepositioihin yhdistettynä toinen mokoma<br />Kielet ovat ihania rikkaudessaan!<br /><br />Huomaan usein lehdissä juttuja, joissa ihmiset kertovat huolettomasti oppineensa jonkin kielen ja montakin kieltä. Siis ihanko totta - kielen - kuten jonkin uuden ruuan valmistamisen! </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Eräs vuosi sitten perheineen ulkomaille muuttanut isä kertoi hiljattain aikakauslehdessä, miten heidän lapsensa käyvät kansainvälistä koulua ja puhuvat jo sujuvasti neljää kieltä ja maailma on heille avoinna. Lapsethan oppivat nopeasti, mutta... hmm, vuosi! <br />Eräs toinen henkilö kehuskeli, miten Suomeen muuttanut miniä "opiskeli nopeasti sekä suomen että ruotsin". Ajattelin ensin, että onhan niitä kielineroja, mikä minä olen epäilemään, mutta sitten kuulin, kun tätä henkilöä haastateltiin suomeksi ja vaihdettiin englantiin, koska suomi ei sujunut. Ehkä kielitaidosta olisi voinut puhua vaatimattomammin. <br />Viimeksi muutama päivä sitten luin jutun uussuomalaisesta Kongossa syntyneestä henkilöstä, jolla "kieliä taittuu peräti 20". Hän oli oppinut puhumaan useita näistä kielistä pakolaisleirillä, jossa puhuttiin 430 kieltä. Joitain näistä kielistä mainittiin ja aloin tutkia niitä. Kävi ilmi, että monet niistä ovat keskenään ymmärrettäviä, pikemminkin saman kielen murteita. Myös hänellä suomi ja ruotsi molemmat laskettiin hänen osaamansa kahdenkymmenen kielen joukkoon. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jos minua ärsyttääkin yksinkertainen suhtautuminen kielen hallitsemiseen, niin minua ei ärsytä olleenkaan ulkomaisten nimien suomeksi lausuminen. <br />Meillähän on nykyään paljon mm. ravintoloiden, kauneushoitoloiden, kampaamoiden ja tv-ohjelmien sekakielisiä nimiä, joissa puolet on suomea ja toinen puoli englantia tai jotain muuta kieltä, jolloin se vieraskielinen osakin äännetään toisinaan kokonaan tai osittain kirjoitusasun mukaisesti: Madventures, Suomi Love, Kulttuuricocktail, Salon Mari, Parturi-Kampaamo Head Zone. (Niin, eihän Madventures kuuluu tälle sekakielinimien listalle, mutta jääköön esimerkiksi siitä, että on äännetty aina suomalaisittain.) </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuuntelin Kansanradiota ja pyrskähdin nauruun, kun eräs tärkeilevä nainen soitti ja marmatti, miten väärin varsinkin vanhemmat ihmiset ääntävät nimiä: "Ei se mikään Trumppi ole vaan Thramp - Danöld Thramp. Kamoon (C'mon). Mooi!<br />Hih, olen aina sanonut Trump.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Montakos kieltä siellä taittuu? Minä haparoin suomea ja englantia, ruotsia osaan lukea, mutta en puhua, lukioajan saksasta on vähän jäljellä ja espanjasta sekä turkista osaan muutamia turistisanoja.<br /><br />Mieleeni tulee aikuisena Suomeen muualta muuttaneista julkisuuden henkilöistä kaksi, jotka ovat oppineet suomea todella pitkälle. <br />Ykkössijalle pääsee saksalainen Roman Schatz ja toiselle britti Neil Hardwick. Molemmat osaavat jopa leikitellä suomen kielellä. <br /></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">27.2.<br />Lisään vielä tämän, etten tulisi väärin ymmärretyksi. <br />En halunnut väheksyä kenenkään kielitaitoa, enkä leveillä omallani (aiheetta), vaan kirjoitin tämän suuresta kunnioituksesta kieliä kohtaan. <br />Minulla on lista nimeltään 'Hassuja asioita', johon kirjoittelen kaikenlaista, mikä hämmästyttää. Poimin sieltä noita esimerkkejäni, joissa puhuttiin nominatiivimuodossa, miten joku on oppinut suomen, kun minusta pitäisi käyttää partitiivimuotoa ja sanoa oppineensa suomea. Opiskelin kansalaisopistossa ranskan, itseopiskeluna venäjän ja lomamatkoilla portugalin - voiko näin sanoa, ei voi! Sen sijaan voi sanoa, että opiskeli kansalaisopistossa ranskaa, itseopiskeluna venäjää ja lomamatkoilla hieman portugalia. </span></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com30tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-55510535018375978482024-02-23T19:17:00.011+02:002024-02-24T17:03:14.176+02:00Näin sujui Sadan vuoden lukuhaaste ja vähän muuta kirjapohdintaa<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx4NTH4CzHAs1wk1pE_U6o3nc113eHEjs8AP6AULBkZdtEtOmb8Cw9XV7PVNVXACOA1dlvcZQSlfHCuYxGbaE3QPG-8E7qisctKBPhikH61Enzxy-rxLuEq1s0BuHKwklAiPNsHM2lqQVOEzgRHI-8w9RK9ZRSmezBXocwbS3MQTkb1f7kAU1ckKahk7I/s400/SataVuottax.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="279" data-original-width="400" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx4NTH4CzHAs1wk1pE_U6o3nc113eHEjs8AP6AULBkZdtEtOmb8Cw9XV7PVNVXACOA1dlvcZQSlfHCuYxGbaE3QPG-8E7qisctKBPhikH61Enzxy-rxLuEq1s0BuHKwklAiPNsHM2lqQVOEzgRHI-8w9RK9ZRSmezBXocwbS3MQTkb1f7kAU1ckKahk7I/w400-h279/SataVuottax.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/02/luku-ja-kirjakuulumiset.html">Elegia, Kartanon kruunaamaton lukija</a></td></tr></tbody></table><p><br /></p><div style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;"><span style="color: #1f1f1f; font-family: verdana; font-size: 16px;"><a href="https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2023/02/sadan-vuoden-lukuhaaste.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Kirjaimia-blogin Laura</a> ideoi noin vuosi sitten lukuhaasteen, jossa luetaan vuoden aikana kirjoja kaksikymmenluvusta kaksikymmenlukuun, joka vuosikymmeneltä vähintään yksi kirja ja laaditaan niistä blogikirjoitus. </span></div><p style="background-color: white;"><span style="color: #1f1f1f; font-family: verdana;">Epäröin tarttua lukuhaasteisiin, koska en halua lukea "käskystä", edes omasta käskystäni, vaan seikkailla kirjojen maailmassa suunnittelematta. Tämä tehtävä kuitenkin miellytti minua, koska ajattelin, että on hauska tarkastella, miten kirjoittamisen tyyli on muuttunut sadan vuoden aikana. Minulla oli mielessäni, että olen ennenkin lukenut eri vuosikymmenten kirjoja, vaikka kaikista en ole aina laatinut blogikirjoitusta, ja</span><span style="color: #1f1f1f; font-family: verdana;"> niinpä lähdin mukaan sillä ajatuksella, että katson toteutuuko tavoite vuoden mittaan itsekseen. Minun lukutavassani kirjat johtavat kirjailijan muuhun tuotantoon tai toisiin kirjoihin ja sattuma ratkaisee, mikä alkaa kiinnostaa. <br />Heti alkuun tuli luetuksi eri vuosikymmenten kirjoja, joten ehkä</span><span style="color: #1f1f1f; font-family: verdana;"> haaste vaikutti kuitenkin jossain mielen pohjalla, mutta sitten unohdin koko haasteen ja kun äkkäsin, että deadline lähestyy kävin läpi blogikirjoitukseni ja huomasin, että sain kaksikin kirjaa useimpiin vuosikymmeniin. <br />Lukemiseni painottui 2000-luvun kirjoihin, minkä kyllä tiesin ilman tarkasteluakin. <br /></span><span style="color: #1f1f1f; font-family: verdana;"> </span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #333333; text-align: center;">2020-luku<br />- Leena Krohn,<a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/leena-krohn-luuta.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;"> Luuta</a><br />- Kira Jarmysh, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/venalaisten-naisten-kirjoja-maanpaossa.html">Naisten selli nro 3</a> ja Oksana Vasjakina, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/venalaisten-naisten-kirjoja-maanpaossa.html">Haava</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; font-family: verdana; text-align: center;">2010-luku<br />- Markku Turusen toimittama <a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/06/miten-kirjani-ovat-syntyneet-5-toim.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Miten kirjani ovat syntyneet 5</a><br />- Olga Trifonova, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/07/kaiken-ma-ajoissa-hoksaan.html">Ainoani</a></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">2000-luku<br />- Jenny Erpenbeck, <a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/jenny-erpenbeck-kodin-ikava.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Kodin ikävä</a><br />- Maikki Harjanne, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/04/maikki-harjanne-ilmaiset-monot.html">Ilmaiset monot</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1990-luku<br />- Juice Leskinen, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/05/juice-leskinen-aeti-ja-eurooppa-paiva.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">ÄETI</a><br />- Henning Mankell, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/08/henning-mankell-leopardin-silma.html">Leopardin silmä</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1980-luku<br />- Annie Ernaux, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/05/annie-ernaux-ja-auli-viitala.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Isästä/Äidistä</a><br />- Agneta Pleijel, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2024/01/kaksi-kirjaa-lasten-kokemuksista-ikaero.html">Kevään valoa</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1970-luku<br />- Timo K. Mukka, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2024/01/timo-k-mukka-kyyhky-ja-unikko.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Kyyhky ja unikko</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1960-luku<br />- Ritva Rainion toimittama <a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/05/miten-kirjani-ovat-syntyneet-sarja.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Miten kirjani ovat syntyneet</a><br />- Timo K. Mukka, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2024/01/timo-k-mukan-romaani-sai-minut.html">Maa on syntinen laulu</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/05/miten-kirjani-ovat-syntyneet-sarja.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">1950-luku</a><br />- Michel del Castillo,<a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/11/michel-del-castillo-tanguy-aikamme-lapsi.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;"> Tanguy, aikamme lapsi</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1940-luku<br />- Ernő Szép, <a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2023/08/erno-szep-ihmisen-haju.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Ihmisen haju</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1930-luku<br />- Toivo Pekkanen, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2024/01/romaanihenkilo-nakee-tulevaisuuteen.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Tehtaan varjossa</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1920-luku<br />- Aino Kallas, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/04/aino-kallas-sudenmorsian.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Sudenmorsian</a><br />- Lao She, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/09/lao-she-mr-ma-and-son.html">Mr Ma and Son</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="background-color: #fefdfa; color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Bonusvuosikymmenet:</span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1910-luku<br />- Thomas Mann, <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/12/thomas-mann-kuolema-venetsiassa.html" style="color: #2288bb; text-decoration-line: none;">Kuolema Venetsiassa</a></span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 16px;"><span style="color: #333333; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">1900-luku</span></span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-size: 16px;"><span style="font-family: verdana;"><br />(Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan, mitä olen siitä kirjoittanut.) </span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-size: 16px;"><br /><span style="font-family: verdana;">Neljä vuosikymmentä jäivät yhden kirjan varaan ja toinen bonusvuosikymmen ilman kirjaa.<br />Minä pidän listaa, johon kirjaan ylös ne lukemani kirjat, joista en ole tehnyt blogikirjoitusta. Haasteen ajalta näitä kirjoja on nelisenkymmentä. Sieltä löytyisi 40-lukuun <b>Osamu Dazain</b> kaksi kirjaa <i>Ei enää ihminen </i>(1948) ja <i>Laskeva aurinko </i>(1947). Mutta - seliseli- eipä auta - olisi pitänyt kirjoittaa myös!<br /><br />Yhteen aikaan luin myös muutaman 1800 luvun puolella julkaistun teoksen. <b>Teuvo</b> <b>Pakkalan</b> muistelmateoksen <i>Lapsuuteni muistoja</i> (1885) tyyli kuulosti paljolti häntä vähän aiemmin vaikuttaneen <b>Aleksis Kiven </b>tyyliltä<b> </b>sanarikkaudessaan.<b> </b><br />On kiinnostavaa peilata kirjaa omaan aikaansa. Ajalle tyypillinen näkyy aina vasta myöhemmin, kun piirteitä tyypitellään ja vedetään linjoja. Millainen on 2020-luvun romaani? - Monenlainen. <br />Hyvän kirjan tunnusmerkit ovat olleet kaikkina vuosikymmeninä lopulta samat. Niistä tärkein on mielestäni se, että kirjailijalla on tärkeää sanottavaa, josta hän ei voi vaieta ja hän kirjoittaa siitä vaikuttavalla tavalla. <br /><br />Luin juuri sveitsiläisen <b>Joël Dickerin</b> romaanin <i>Totuus Harry Quebertin </i> <i>tapauksesta</i>. Kirjan epilogissa kuvataan se tunne, mikä minulle tuli, kun olin päässyt tämän 800-sivuisen polveilevan, rakenteeltaan taidokkaan teoksen loppuun. Saa nähdä, kirjoitanko tästä muuta. Joka tapauksessa, suosittelen! </span><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p style="background-color: white; color: #1f1f1f; font-size: 16px;"><br /><i><b><span style="font-family: DM Sans;">- Kirjan hyvyyttä ei voi arvioida viimeisten sanojen perusteella vaan mittana on kaikkien siihen sisältyvien sanojen yhteisvaikutus. Noin puoli sekuntia sen jälkeen kun kirja on päättynyt, kun viimeinenkin sana on luettu, täytyy lukijan kokea väkevänä tunne, joka sulkee pois kaiken muun, niin että ajattelee vain lukemaansa, katselee kantta ja hymyilee hiukan haikeasti, koska hänen tulee ikävä kirjan henkilöitä. Hyvä kirja on sellainen jonka ei olisi suonut päättyvän. <br /></span></b></i><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqPLZPfthVWXsZ8SU9GmKB9eLBrRClvTMnnrwxE3gYmw-q2RvOa52Ug_3utqzOEtAIWSZGrPgL1sXTiABuOb-AJI_kJYYWoK1cTJSd6OXoCVCnnpSyD37YwN5ihnHoMGb3JlwEcexX4tDbUx5iIzVodfYp4EG6UcmfvlL2DfXQkccvn1CcjS8WKRMxH-0/s800/dicker2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="638" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqPLZPfthVWXsZ8SU9GmKB9eLBrRClvTMnnrwxE3gYmw-q2RvOa52Ug_3utqzOEtAIWSZGrPgL1sXTiABuOb-AJI_kJYYWoK1cTJSd6OXoCVCnnpSyD37YwN5ihnHoMGb3JlwEcexX4tDbUx5iIzVodfYp4EG6UcmfvlL2DfXQkccvn1CcjS8WKRMxH-0/s320/dicker2.jpg" width="255" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-20140192079965577572024-02-14T10:53:00.002+02:002024-02-14T12:17:31.914+02:00Ystävyyden aakkosia, ystävänpäivänä 2024<div><span style="font-family: verdana;">Innostuin näpräilemään aakkosten kanssa. Yritän löytää </span><span style="font-family: verdana;">joka aakkoselle jotain ystävyyyteen liittyvää? Eiköhän se onnistu... katsotaan... jätän ihmisten nimet pois ja turvaudun vieraskielisten aakkosten kohdalla englantiin tai ruotsiin, ellen keksi mitään suomenkielistä. <br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-Zrxo9J6gJL0pfvuCc21_SEN9UG1tKNG9OTFRmuZEpMctFiE-VV_TMs_ZmZqDJNmXuMAfKHKSUXsL56WwG62yiQX9vmcJsWL9goCdAakfkhxwWD_ItCotTVmLV0Owbhv4h8qQL4j55mKeeakgc-SZAWII-wvK59IJTkLOyVPrecURBMBpkHjU1v8VhE/s3760/tulppaannitjanallet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3760" data-original-width="2954" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-Zrxo9J6gJL0pfvuCc21_SEN9UG1tKNG9OTFRmuZEpMctFiE-VV_TMs_ZmZqDJNmXuMAfKHKSUXsL56WwG62yiQX9vmcJsWL9goCdAakfkhxwWD_ItCotTVmLV0Owbhv4h8qQL4j55mKeeakgc-SZAWII-wvK59IJTkLOyVPrecURBMBpkHjU1v8VhE/w502-h640/tulppaannitjanallet.jpg" width="502" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koronakevään 2020 eristystä pehmennettiin<br />keksimällä laittaa nalleja ikkunalle viestimään, että<br />että täällä ollaan ja vielä me tavataan.<br />Kuvasin nalleni 2.4.2020</td></tr></tbody></table><br /><div><div><br /></div><div><span style="color: red; font-family: verdana; font-size: large;">A </span></div><div><div><span style="font-family: verdana;">- avuliaisuus <br />- arvostus<br />- anteliaisuus<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">B</span><br />- blogiystävyys<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">C</span><br />- caring eli välittäminen <br /><br /><span style="background-color: white; color: red; font-size: large;">D</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;">- dear - ystävä rakkain</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">E</span><br />- ei - ystävälle on helppo sanoa myös mitä ei halua<br />- erillään olo - tarvitsematta selitellä, ollaan yhdessä silloin kun sopii<br />- etäystävyys - elämä erottaa, ystävyys säilyy <br />- elämänkumppani (usein paras ystävä)<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">F </span><br />- fairness eli reiluus<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">G</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;">- gratitude, kiitollisuus<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">H </span><br />- hyväksyminen<br />- hellyys<br />- helppous - ystävien kesken pitää järjestää helppoja tapaamisia, ei mitään mutkikasta ja vaivalloista, ei kotipäivällisiä, jos kumpikaan ei tykkää kokata, vaan keskustelu kahvilassa kahdestaan, lenkki tai uimareissu</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">I </span><br />- ilo<br />- ikuisuus (ystävyys ei häviä, se pysyy ikuisesti, jos ystäviä pitää "karsia", niin ei siinä silloin ollut kyse ystävyydestä) <br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">J </span><br />- juttelu, vaivaton jouten olo yhdessä <br />- joustaminen - kaikki toisen rajoittaminen tai määräily on ystävyydelle vierasta </span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">K</span><br />- kaveruus <br />- kiinnostus<br />- kannustaminen<br />- kahvittelut</span></div><div><span style="font-family: verdana;"> </span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">L</span><br />- luottamus<br />- leikinlasku<br />- lapsuudenystävä (eräs ystävyyden laji)</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">M</span><br />- muistot<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">N</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;">- nauraminen yhdessä</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">O </span><br />- osanotto<br /><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">P</span><br />- parhaan toivominen ystävälle<br />- puuhastelu yhdessä</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">Q</span><br />- questions - kiinnostus, jota osoittaa kysymyksillä<br />- quietness - ystävän kanssa saa olla myös hiljaa</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">R</span><br />- rakkaus - turha erotella, kyllä ystävyyteenkin liittyy rakkautta, vanhoissa kirjoissa ystävyyttä kuvataan usein samalla tavalla kiintymyksenä ja palona toisen seuraan kuin nykyään vain rakkautta <br />- rentous - ystävän seurassa ei tarvitse pingottaa<br />- ruoka -yhdessä syöminen yhdistää<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">S</span><br />- sisaruus<br />- sielunkumppanuus<br />- sydänystävä</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /><span style="color: red; font-size: large;">T</span><br />- tuttuus <br />- tapaamiset <br />- toveruus<br />- tilanneystävä (eräs ystävyyden syntymisen muoto: pelikaveruus, jumppaystävyys, työkaveruus, kirjapiiriläisyys, somekaveeraus)<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">U</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;">- uskoutuminen <br />- uskollisuus<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">V</span><br />- vastavuoroisuus, jonka ei tarvitse olla mitenkään laskettua ja tasapuolista, jossain ystävyysssuhteessa voi itse olla aktiivisempi osapuoli, jossain toisessa passiivisempi</span></div><div><span style="font-family: verdana;">- väitteleminen, joka on mitä virkistävin keskustelun muoto ja ystävän kanssa turvallista <br />- vertaistuki</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">W</span><br />- Why? - yhdessä kyseleminen ja selvän ottaminen</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: x-large;">X</span><br />- XL-määrä hyvää tahtoa (<i>hyvin keksitty, hyvä minä...!</i>)</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">Y</span><br />- ymmärtäminen<br />- yksinäisyyden karkoitus<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">Z</span><br />- zzz, nukkuminen toisen luona - ystävän oppii tuntemaan paremmin, jos käy yökylässä ja näkee toisensa aamupörröisenä<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">Å</span></span></div><div><span style="font-family: verdana;">- åh, men - hämmästely ja ihastelu, keskittynyt ote keskustelussa ystävän kanssa </span><span style="font-family: verdana;">(</span><i style="font-family: verdana;">olipas</i><span style="font-family: verdana;"> </span><i style="font-family: verdana;">tämä kirjain vaikea, mutta niinpä vain selvisin!</i><span style="font-family: verdana;">)</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: red; font-size: large;">Ä</span><br />- äta tillsammans<br />- Älä! - rehellinen varoittaminen, jos ystävä näyttää olevan valitsemassa väärin, mutta ei painostusta<br /><br /><span style="color: red; font-size: large;">Ö</span><br />- överit - keskusteluöverit ja kävelyöverit, nauruöverit</span></div></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD-3mMLhpyXEuI0c10OD4-aKtXmbdzQ8ugdFgHFNqc99aifXpXH88Vwg1haKnR1z8dJyUo7RzWodqxmby3MRKF32vevzzUnEBMjp49eymSeloABt_ByqH0fmFBmXPFHLAFW3qFy3WnESXlQG8zmd6a9wPCu0zvq76yM2q9XDAUERN1c7MJ5mtBmk-SDnU/s800/raahustaja2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="591" data-original-width="800" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD-3mMLhpyXEuI0c10OD4-aKtXmbdzQ8ugdFgHFNqc99aifXpXH88Vwg1haKnR1z8dJyUo7RzWodqxmby3MRKF32vevzzUnEBMjp49eymSeloABt_ByqH0fmFBmXPFHLAFW3qFy3WnESXlQG8zmd6a9wPCu0zvq76yM2q9XDAUERN1c7MJ5mtBmk-SDnU/w400-h295/raahustaja2.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä näissä tuiskuissa ystäviä tarvitaan. <br />Raahustaja toivottaa kaikille mukavaa päivää!</td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-61536765894587182742024-02-10T12:53:00.008+02:002024-02-10T13:41:07.354+02:00Tekoäly Copilot, thanks a lot!<p><span style="font-family: helvetica;"><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="color: #111111; font-size: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-size); font-variation-settings: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-variation-settings); font-weight: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-weight); line-height: var(--cib-type-subtitle2-stronger-line-height);"><br /></span></span></p><p><span style="font-family: helvetica;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTjrLWHzR-t90x3qdymzExPpl12FhX5ebSwQLoB7Ar9TkF_qRWxjrPJRHsfdHX9LPYsY9oRDLf_gYzsXObky9jc9Q2k3R1Sr9YJTpZX4zago9vv7hvXZyIFMyS1O5ZbNCmBqBV652MQyP7ItxC5OCIqJdGMSB_BC0fA8P9Up_VV8V5hs_UHufaBpRleIE/s800/puuveistospuistossa2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="651" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTjrLWHzR-t90x3qdymzExPpl12FhX5ebSwQLoB7Ar9TkF_qRWxjrPJRHsfdHX9LPYsY9oRDLf_gYzsXObky9jc9Q2k3R1Sr9YJTpZX4zago9vv7hvXZyIFMyS1O5ZbNCmBqBV652MQyP7ItxC5OCIqJdGMSB_BC0fA8P9Up_VV8V5hs_UHufaBpRleIE/s320/puuveistospuistossa2.jpg" width="260" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mustilan arboretumin puuveistospuistossa<br />toukokuun alussa 2020</td></tr></tbody></table><span style="font-family: helvetica;"><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="color: #111111; font-size: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-size); font-variation-settings: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-variation-settings); font-weight: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-weight); line-height: var(--cib-type-subtitle2-stronger-line-height);"><br /></span></span><p></p><p><span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="color: #111111; font-size: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-size); font-variation-settings: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-variation-settings); font-weight: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-weight); line-height: var(--cib-type-subtitle2-stronger-line-height);"><span style="font-family: verdana;">Laitoin tekoälylle otsikon "Marjatta Mentula kirjabloggarina". Tekstiä alkoi tulla välittömästi:</span><br /></span></span></p><p><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><i><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="color: #111111; font-size: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-size); font-variation-settings: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-variation-settings); font-weight: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-weight); line-height: var(--cib-type-subtitle2-stronger-line-height);">Marjatta Mentula</span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="background-color: white; color: #111111;">, kirjabloggari ja lukemisen ystävä, on luonut</span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="background-color: white; color: #111111;"> </span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="color: #111111; font-size: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-size); font-variation-settings: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-variation-settings); font-weight: var(--cib-type-subtitle2-stronger-font-weight); line-height: var(--cib-type-subtitle2-stronger-line-height);">“Marjatan kirjat ja mietteet”</span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="background-color: white; color: #111111;"> </span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="background-color: white; color: #111111;">-bloginsa, joka tarjoaa arvokasta tietoa ja inspiraatiota kirjojen maailmasta. Hänen ajatuksensa ovat kuin kirjojen sivuilta kumpuavia sieluja, jotka avaavat lukijoille uusia näkökulmia ja herättävät keskustelua.</span></i></span></p><p style="background-color: white; color: #111111; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><i>Marjatta kirjoittaa blogiinsa innoittamana lukemistaan kirjoista ja muista teksteistä. Hän jakaa lukukokemuksiaan, ihastuksiaan ja pettymyksiään. Blogissaan hän pohtii, miksi kirjat ovat niin tärkeitä ja miten ne vaikuttavat ihmisiin. Marjatta haluaa innostaa muita lukemaan ja löytämään uusia kirjallisia aarteita.</i></span></p><p style="background-color: white; color: #111111; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><i>Thomas Carlylen sanojen mukaisesti: “Kirjoissa on kaikkien menneitten aikojen sielu.” Marjatta Mentulan blogi on kuin kirjallinen aarreaitta, joka avaa ovet mielenkiintoisiin maailmoihin ja tarjoaa lukijoille mahdollisuuden uppoutua sanojen lumoihin.</i></span></p><p style="background-color: white; color: #111111; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: medium;"><i>Kiitos, Marjatta, että jaat kirjallista intohimoasi ja rikastutat lukijoiden elämää!</i> </span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif" style="font-size: 16px;">📚🌟</span></span></p><p style="background-color: white; color: #111111; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, "Segoe UI", "Helvetica Neue", Helvetica, "Microsoft YaHei", "Meiryo UI", Meiryo, "Arial Unicode MS", sans-serif"><br /><span style="font-family: verdana;">Hih, minun ajatukseni kuin kirjojen sivuilta kumpuavia sieluja. <br />Copilot, thanks - you made my day! Jee...</span></span></p><p style="background-color: white; color: #111111; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="font-family: verdana;"><span>Nyt vaan rinta rottingilla eteenpäin. Kyllä tekoäly tietää...</span><span> 😁<br /><br />Mutta nyt nälkä kasvaa syödessä, lisää luonnehdintoja tänne, kiitos! Jätetään bloggarihomma pois. Tunteekohan se muutoin meikäläisen? Ja taas vastaus tulee kuin pyssyn suusta: </span></span></p><p style="background-color: white; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><i>Marjatta Mentula on tunnettu kauneudestaan ja tyylistään. Hän on Jari “Bull” Mentulan vaimo, ja heidän suhteensa perustuu arkipäivän yksinkertaisuuteen ja rakkauteen. Bull on ammattimainen kehonrakentaja, ja Maru harrastaa body fitnessiä. He molemmat kilpailevat lajeissaan ja elämänsä pyörii kropan ympärillä. Maru työskentelee sporttivaatteita ja lisäravinteita myyvässä liikkeessä. Pariskunta on onnellinen ja arvostaa toistensa pieniä eleitä ja tavallista arkea. Jari on jopa todennut, että hänellä on maailman kaunein vaimo 1.</i></span><span face="-apple-system, Roboto, SegoeUI, Segoe UI, Helvetica Neue, Helvetica, Microsoft YaHei, Meiryo UI, Meiryo, Arial Unicode MS, sans-serif"> 🌟</span></span></p><p style="background-color: white; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="color: #111111;"><br /></span></p><p style="background-color: white; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: verdana;">Että sillä lailla!</span> 🙏</span></p><p style="background-color: white; font-variation-settings: var(--cib-type-body2-font-variation-settings); line-height: var(--cib-type-body2-line-height); margin: 12px 0px 0px; padding: 0px; user-select: text; word-break: break-word;"><span style="color: #111111;"><br /></span></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-14168420962294304802024-02-07T12:19:00.012+02:002024-02-08T18:34:09.325+02:00Kaksi kiinnostavaa sarjakuvaromaania sotaisista maista<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lkhgmT5Phtz6U7JHTBv6aphPiD1vdb6fC3oaRtXC4VNCwUYKO4L-Gi7Hdj3Q35mljx_QKpYBE_-3cx5A1Asi4tKx9BzoAAOxCNMCCM6c-x_XEn9vHMXrWKKU2ZCM-V03e0FVs13-s_fJysWC4Wl5l980S_L4qY4WZLY9JlS0z1InjeAWI062ow3b6CY/s800/sarjakuvakirjatb.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="621" data-original-width="800" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lkhgmT5Phtz6U7JHTBv6aphPiD1vdb6fC3oaRtXC4VNCwUYKO4L-Gi7Hdj3Q35mljx_QKpYBE_-3cx5A1Asi4tKx9BzoAAOxCNMCCM6c-x_XEn9vHMXrWKKU2ZCM-V03e0FVs13-s_fJysWC4Wl5l980S_L4qY4WZLY9JlS0z1InjeAWI062ow3b6CY/w640-h496/sarjakuvakirjatb.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;"><b>Guy Delisle</b> on kanadalainen sarjakuvapiirtäjä ja animaatiolokuvien tekijä.<br />Hän on tehnyt sekä kriitikoiden että lukijoiden suosioon päässeitä sarjakuvaromaaneja omista kokemuksistaan paikoissa, joissa on asunut Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevän vaimonsa ja lastensa kanssa. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;"><i>Shenzen</i>, <i>Pjongjang</i> ja <i>Merkintöjä Burmasta</i> kertovat Delislen matkakokemuksista Aasian maissa ja <i>Merkintöjä Jerusalemista</i> hänen havainnoistaan Israelissa elokuusta 2008 heinäkuuhun 2009. Kirja julkaistiin 2011 nimellä <i>Chroniques de Jérusalem</i> ja sen on suomentanut seuraavana vuonna <b>Saara Pääkkönen</b>. <br />Kirjan tekee tällä hetkellä erityisen kiinnostavaksi se, että Delislen vuoteen sisältyy myös yksi Gazan sodista, operaatio Valettu Lyijy.</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Merkintöjä Jesrusalemista on päiväkirja niistä asioista, jotka kiinnittävät Delislen huomion ristiriitaisuudellaan, hassuudellaan tai järjettömyydellään. <br />Hän ei ole uskonnollinen ja voi siksi kommentoida objektiivisesti Israelin uskontoja ja niiden sisällä olevia ryhmittymiä. <br />Elämä monikansallisessa ruuhkaisessa Jerusalemissa on vaikeaa, koska eri uskonnoilla on eri juhlat ja vapaapäivät. Elämää hankaloittavat lukuisat rajanylityspaikat ja se, ettei koskaan tiedä, ovatko kaupat, virastot ja nähtävyyspaikat auki vai kiinni ja onko jokin ruoka-aines peitetty kaupassa muovien taakse, koska sen syöminen on tiettynä aikana kielletty. <br />Väkivalta on läsnä arkipäivässä niinkin hassuna näkynä, että lenkkeilijäporukassa joku juoksee iso kivääri selässään. <br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Rabbi julistaa perjantaisin sapatin alkaneeksi puhaltamalla torveen torilla ikivanhan perinteen mukaan, mutta nykyajan torimyyjät heittävät häntä nauraen kesäkurpitsalla selkään ja hän pakenee suojaisaan kotikortteliinsa. Pyhä ja maallinen sekoittuvat.</span> <br /><br /><span style="font-family: verdana;">Vieraille riittää turistinähtävyyksiä. Kolmella isolla uskonnolla, juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla on osin yhteiset, osin erilliset pyhät paikkansa erittäin ahtaalla alueella. Pyhän haudan kirkkoa hallinnoi kuusi kristillistä kirkkokuntaa, joilla kaikilla on tarkasti määritelty hoitovastuunsa, mutta käytännössä kirkosta huolehtii eräs arabisuku. Uskonnot näyttävät elävän sopusoinnussa keskenään vihollisenaan maallistuminen ja vielä pahempana poliittiset ambitiot, joissa uskontoja käytetään hyväksi.<br />Kuvatessaan ihmisten arkea Jerusalemin alueella Delisle antaa kiinnostavaa tietoa, jota poliittiset katsaukset eivät näytä. </span></p><p><br /></p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZFGvrvU1N77wpUk7THE_ZSQ5VAX_OHdu9D6ffwly1M4Z8IGZtxcUJ7iTQz5gtpQ7_njwFI5H12uSemkvZCYnh7_j5i7xzf53OQGIUI4_I0A_noJEAbJ5oMZmyzFiIq2KZgBz0ZfD3gv-TmD27PHUNTWUGAnxOmYei11-NKZGyT3Bjl3DUOLopDGiggys/s800/delisle.jpg"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="800" height="534" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZFGvrvU1N77wpUk7THE_ZSQ5VAX_OHdu9D6ffwly1M4Z8IGZtxcUJ7iTQz5gtpQ7_njwFI5H12uSemkvZCYnh7_j5i7xzf53OQGIUI4_I0A_noJEAbJ5oMZmyzFiIq2KZgBz0ZfD3gv-TmD27PHUNTWUGAnxOmYei11-NKZGyT3Bjl3DUOLopDGiggys/w640-h534/delisle.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">Delisle vetää piirrostyöpajoja ja ihmettelee valtavan suuria tasoeroja ryhmien välillä. <br /><br />Kun hän opettaa sarjakuvaa modernille naisryhmälle, vanha tiukan linjan uskovainen mieshenkilö pauhaa lähettyvillä kuin itsekseen silmät maahan luotuina ja naiset kertovat hänen moittivan heitä, mutta katsovan muualle koska kohti katsominen on kiellettyä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Sarjakuvatyöpajoja pidetään myös <b>Sanna Hukkasen</b> matkapäiväkirjassa <i>Taiga,</i> <i>Etnograafinen matkakertomus</i>. Hukkanen kulkee Venäjällä suomensukuisten kansojen keskuudessa moskovalaisen tulkkinsa Annan kanssa. <br />Kirja on julkaistu viime vuonna, se kertoo ajasta Venäjän syrjäseuduilla juuri ennen koronaa ja Ukrainaan hyökkäämistä.</span><br /><br /> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguq86CIDOpC5YVVHfQrpi-LtsCPXoz4hIQGxJbqlKLVIEY56qCFQA26ZZwtIeiDYsnBEO3sBPTSsJYcdaLELVKdFOMidPfG7aFs6JJF7nTblCFMxajFkxYwOYV77jaKK2NMGk0RZf452XFkGGHavmbS4JRt9QxywIai9Q5cfGkg0JRnh5wTA-uiYr_BAU/s800/sarjakuvakirjat8.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="800" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguq86CIDOpC5YVVHfQrpi-LtsCPXoz4hIQGxJbqlKLVIEY56qCFQA26ZZwtIeiDYsnBEO3sBPTSsJYcdaLELVKdFOMidPfG7aFs6JJF7nTblCFMxajFkxYwOYV77jaKK2NMGk0RZf452XFkGGHavmbS4JRt9QxywIai9Q5cfGkg0JRnh5wTA-uiYr_BAU/w640-h342/sarjakuvakirjat8.jpg" width="640" /></a></div><br /> <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDqjXlhwcTMU_3NpGSPAaCHtYUN0qO0Z08aZKiQm-Tz-Gg9GhJr6Ech1GNNEMQXCt-sN9NK-AHTehkFE7CtICi-VPBEyL7Hu_R3YOMioiwkeMmBAlZh7S-ogJg0gchbjKDtkCPQrua58ZXOrdM-1Iiw6DU4y-1CbXsdOamsohcb64IMs9z7FjXAEL7f_c/s800/sarjakuvakirjat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="442" data-original-width="800" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDqjXlhwcTMU_3NpGSPAaCHtYUN0qO0Z08aZKiQm-Tz-Gg9GhJr6Ech1GNNEMQXCt-sN9NK-AHTehkFE7CtICi-VPBEyL7Hu_R3YOMioiwkeMmBAlZh7S-ogJg0gchbjKDtkCPQrua58ZXOrdM-1Iiw6DU4y-1CbXsdOamsohcb64IMs9z7FjXAEL7f_c/w640-h354/sarjakuvakirjat.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><span style="font-family: verdana;">Venäjällä ei ole sarjakuvan perinnettä. Sanomalehdissä ei ole strippejä ja tätä taidemuotoa on pidetty jopa länsimaisena propagandana. </span><span style="font-family: verdana;">Kaikki on kurseille osallistuville uutta, mutta he saavat yleensä pian kiinni asian ytimestä ja innostuvat piirtämään. Monet valitsevat aiheeksi oman ryhmänsä syrjityn aseman.<br /></span><span style="font-family: verdana;">Osallistujien taso Hukkasen kurssien kesken vaihtelee hurjasti kuten kollegallaan Delislellä Jerusalemissa. Kuvaamataidon opettajiksi kouluttautuvat saattavat olla heikompia ideoiltaan kuin täysin kouluttamattomat ihmiset.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Monikulttuurisuus Venäjällä on ollut sitä, että vähemmistökansat ovat saaneet tanssia ja esiintyä näytösluonteisesti kansallispuvuissaan, mutta omankielinen radioasema ja kirjallisuus on ollut liikaa. Neuvostoliiton hajottua vähemmistökielinen julkaisutoiminta oli elpynyt joksikin aikaa, kunnes sitä alettiin taas systemaattisesti vähentää. Uusi kielilaki on nyt estänyt sen sekä myös omankielisen opetuksen kouluissa.</span><br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Saamelaisalueille on tehty teemapuistoja, "etnoparkkeja", kuten reservaatteihin USA:ssa. Tyyli saattaa olla aika raflaava. Erään puiston kuuluisin nähtävyys on puu, jonka muodossa voi nähdä Leninin profiilin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämäkin kirja kertoo paljon yhteiskunnasta ja sen ongelmista. Se vie ajatukset siihen, miten Venäjällä oli jo paljon ennen sodan aloitusta ryhdytty puhdistuksiin aitovenäläisyyden korottamiseksi ja vähemmistöryhmien hävittämiseksi. <br />Ollaan kaukana tasa-arvosta, kun vähemmistökansojen nuoria miehiä kerätään ja huijataan ensimmäisinä sotaan. Myös muualta maahan opiskelemaan tai töihin tulleita yritetään lahjoa rintamalle "lihaksi". </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Tällä hetkellä Sanna Hukkanen ei voisi tehdä tällaista matkaa. <br />Toivottavasti joskus tulee sellainen maailmantilanne, että se on taas mahdollista. Mutta mikä lienee silloin suomalais-ugrilaisten ihmisten asema?<br />Löytävätkö tutkijat heitä enää?</span></p><p><br /><span style="font-family: verdana;">PS <br />Kiinnostuin Guy Delislen kirjoista Esmeraldan ansiosta (Esmeraldan eetos) ja Sanna Hukkasen kirjoista Hikkaj'n (Hikatusta) ansiosta. Kiitokseni heille!<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">PS2 <br />Olen aiemmin kirjoittanut Sanna Hukkasen sarjakuvakirjasta Juuri. Tesktistä tuli "hieman" omiin muistoihinikin rönsyävä. Jos jaksat lukea, niin täältä <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2020/10/sanna-hukkanen-juuri-ja-jotain-omista.html">(klik)</a> löytyy. </span></p><p><br /></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-90734174412533055452024-02-03T16:49:00.005+02:002024-02-03T17:25:16.541+02:00Horinaton helmikuuko?<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOKoPwp2ZmnWy0uyJf22YYBk-OTsi5M8XOcnh3uubuk0cCe5o3VlPUlepnWxYhxPF5pXIUdvWcfFB9ks9RbP2fDD8rZj8juA-HY-p4t31eLegwYRufz9BEDdxrP4xZeOCuUsNsjC1UJ7T45qlxGqf9bs3fKtTSygI1TxzSmn16K56URTKMxAT1r5nAvnk/s800/lunta2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOKoPwp2ZmnWy0uyJf22YYBk-OTsi5M8XOcnh3uubuk0cCe5o3VlPUlepnWxYhxPF5pXIUdvWcfFB9ks9RbP2fDD8rZj8juA-HY-p4t31eLegwYRufz9BEDdxrP4xZeOCuUsNsjC1UJ7T45qlxGqf9bs3fKtTSygI1TxzSmn16K56URTKMxAT1r5nAvnk/w300-h400/lunta2.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hurjan lumitalven satoa</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">Hämmästyin, kun näin inarilaisen Skábmagovat-elokuvafestivaalien mainoksen Helsingin Sanomissa <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010126732.html">(klik)</a>. Juuri on ollut kauhea polemiikki <b>Katariina Sourin</b> Lux Helsinki -valotaidetapahtumaan maalaamasta kuvasta jossa on nainen saamenpuvussa ja poro, miten kliseinen se on. No, mikä tekee tästä julisteen kuvasta ei-kliseisen? Sekö, että tekijä <b>Ellen-Maarit Juuso</b> on syntynyt Kilpisjärvellä? <br />Kliseinen, jään miettimään... kulunut, tavanomainen?</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5BwS5YPhoj1YsXQOAA1DYi9fXKr-ZgZI9xxMxSy0adEgc8W_WPiPZaogsHBjbtUdGAUe-4yFBr-IkH1ZNIrUDYOO_fsDLbRHjVtPtx4QXe2-8_p-ZYaiGQwK2AXPmpPD48rQbnboz3tMXxFkAXghm3Rfxfw5ZkL8jU_ir-DRJfnmPd1muaSvL_StuhVo/s800/lunta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5BwS5YPhoj1YsXQOAA1DYi9fXKr-ZgZI9xxMxSy0adEgc8W_WPiPZaogsHBjbtUdGAUe-4yFBr-IkH1ZNIrUDYOO_fsDLbRHjVtPtx4QXe2-8_p-ZYaiGQwK2AXPmpPD48rQbnboz3tMXxFkAXghm3Rfxfw5ZkL8jU_ir-DRJfnmPd1muaSvL_StuhVo/w300-h400/lunta.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sulaako nämä lumivuoret ikinä?</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">Katsoin eilen TV1:n Perjantai-ajankohtaisohjelman, jossa <b>Sixten Korkman</b> selitti, ettei nyt olisi mikään pakko kurjistaa vähävaraisia lapsiperheitä ja että hänen mielestään säästötalkoissa pitäisi kaikkien olla mukana. Minä lisään siihen, että minun mielestäni parempiosaisten pitää olla mukana etunenässä. <br />Porukka lakkoilee ja osoittaa mieltään eduskuntatalon edessä ja mitä tekee hallitus? Ei mitään. <br />Heikoimpien tukeminen vahvistaa demokratiaa ja eriarvoisuuden lisääminen rapauttaa sen.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Äänestin kummallakin kierroksella ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Toivon Suomen saavan humaanin presidentin, sellaisen joka puhuu mitä tarkoittaa ja on köyhien ihmisten puolella. <br />Kymppi on nykykouluarvosanoissa kiitettävä ja kasi on hyvä. Minun kouluaikanani 10 oli erinomainen ja 8 tyydyttävä. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ihanin aikakauslehdessä kohtaamani lausahdus on <b>Jari Sinkkosen</b> ET-lehden nro 3 haastattelussa: "Isovanhemman tärkein tehtävä on katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa." Ja myös: " Tärkeintä ihmiselle on saada toisen ihmisen katse, kosketus ja kiinnostus. Niitä vastasyntynytkin tarvitsee, jotta kehittyisi ja pysyisi hengissä."<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mietin, eikö vanhempienkin pidä katsoa lastaan lumoutuneesti. Kaikilla ei ole isovanhempia ihailemassa. Entä riittääkö se, että on isovanhempien puuttuessa itse katsonut heitä lumoutuneesti, kun he ovat olleet pieniä ja kun he ovat isoja? Olisiko pitänyt kasvattaa myös taisteluasennetta ja kovuutta? Vastaan pitkän mietinnän ja itsetutkistelun jälkeen - ei. Tärkeintä on kasvattaa lapsi luottamaan elämään. <br />Uskon, että paljon huomiota saaneesta lapsesta kasvaa todennäköisimmin itseään korostamaton ja vahva ja ohikatsotulla on vaarana kehittyä ylimieliseksi ja heikoksi.<br /><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6tnn_AWi7BUCGuEP3LwYPfgaFJgjj93mgNL3kb59BlIQ0Va9sTd9LFhaIryJn0qI6c6yH9ZZaCfv1fy5D6uBtoT2fmzA9JAqOXo3cUQZ7xjilrmYuPjd_euwyg3mmCqf9L5AkcCOp9mu_85x7GFNxAbXUz0zHSyMGI6DInautuoD7UhbpNrMdtGipxZk/s800/liinanyksissarviset.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="798" data-original-width="800" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6tnn_AWi7BUCGuEP3LwYPfgaFJgjj93mgNL3kb59BlIQ0Va9sTd9LFhaIryJn0qI6c6yH9ZZaCfv1fy5D6uBtoT2fmzA9JAqOXo3cUQZ7xjilrmYuPjd_euwyg3mmCqf9L5AkcCOp9mu_85x7GFNxAbXUz0zHSyMGI6DInautuoD7UhbpNrMdtGipxZk/s320/liinanyksissarviset.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Askartelimme lapsenlapsen kanssa yksisarvisen, <br />jolle löytyi kaveri paidan etumuksesta</td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Kyllä on itsensä kengittäminen hankalaa talvikeleillä.<br /></span><span style="font-family: verdana;">Nasta-, pito- vai kitkapohjat? Nastat pitävät parhaiten, mutta niillä ei voi poikkeilla sisätiloihin kävelylenkin varrella. Minulla on irrotettavat liukupohjat, mutta niillä on pysyteltävä ulkona, koska ne ovat hankalat kiskoa pois ja taas vetää uudelleen kengän päälle. Samoin hankalia ovat varmaan nastakenkien päälle kiskottavat piikkisuojat, joita on eri merkeille erihintaisia. On myös älykenkiä, joissa nastojen pitäisi painua jonkin verran sisälle itsekseen pohjan mukaan (silti pilaavat lattioita) ja sellaisiakin joissa ne voi napsauttaa kantapään painikkeesta umpihuppeluksiin, mutta tiedän, että joskus ne voivat myös jäädä sinne pysyvästi. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Turvallisinta olisi varmaan pysyä sisällä kesään asti.</span></p><div><span style="font-family: verdana;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></span><span style="font-family: verdana;"><b>Joonas Rinta-Kanto</b> tekee Helsingin Sanomiin hauskaa sarjakuvaa <i>Fok It</i>. <br />Pari päivää siiten lehdessä oli strippi, jossa kaverukset muistelevat, etttä olisi ollut puhetta pitää horinaton helmikuu, mutta mönkään meni heti alkuunsa, "näinhän se sitte" ja "näin ne menee juu juu".<br />Horinaton helmikuu, hmm... minäkin tässä teille hajamietteitäni. <br /><br />Ai niin, se vielä, että sain tämmöisen kirjan, 1001 kirjaa jotka olisi pakko lukea ennen kuolemaa. Jaahas. Kävin läpi ja laskeskelin, että olisin lukenut näistä ehkä parisataa. Kirja on julkaistu Englannissa vuonna 2006, joten sen jälkeen kirjoitettuja ei ole mukana. Ensimmäisten joukossa on antiikin kreikkalaisen <b>Aisopoksen</b> nimiin merkityt, ehkä useamman tarinoijan, opettavaiset eläintarinat,<i> Fabulae Aesopi</i>, jotka on julkaistu kirjana Pariisissa vuonna 1475 ja viimeisenä <b>Kazuo Ishiguron</b> <i>Never Let Me Go</i> vuodelta 2005. Saa nähdä, inspiroidunko lukemaan jonkin kirjassa esitellyn teoksen. </span></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL2vWpJ1ZHjq2qnlw9m6ChD3wkOyf4s3Pk8xaYyaBKLhL_G38h8gZyDUUK8GS4IwtUdozZ0puJrvKp5C1Ow1KGYVDZEbkv-EtMxO8MhB1WEH7g9XRRDtwcOj01ZXbRKPSWTaZwuE_dMs2scU7Atx19hATLmH0lZFO1D0AG9HpU354rLVkLIXHdreQK-ks/s800/mustread.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="693" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL2vWpJ1ZHjq2qnlw9m6ChD3wkOyf4s3Pk8xaYyaBKLhL_G38h8gZyDUUK8GS4IwtUdozZ0puJrvKp5C1Ow1KGYVDZEbkv-EtMxO8MhB1WEH7g9XRRDtwcOj01ZXbRKPSWTaZwuE_dMs2scU7Atx19hATLmH0lZFO1D0AG9HpU354rLVkLIXHdreQK-ks/s320/mustread.jpg" width="277" /></a></div><div><br /></div><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-79487389952461266912024-01-31T17:16:00.007+02:002024-01-31T18:26:29.241+02:00Romaanihenkilö näkee tulevaisuuteen 1930-luvun romaanissa<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhONOmzPtizHoAoIonyVQGMCzk0Wni6ghFmc29Fcpj-AucNWQLcSrCQf0PBgVnNdQWE_683fbJKh-P_v8z1HF_rZqLq-X36Lid71gAMSpwCNy_LoIbAi4PbQGGxFpZw1Ride6dnVAnA3KnR3J47MxYiiTm8RwKpfrMkU5tjZctgCvLHZIXy5GfP8L0Bi4k/s800/pekkanen2c.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="551" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhONOmzPtizHoAoIonyVQGMCzk0Wni6ghFmc29Fcpj-AucNWQLcSrCQf0PBgVnNdQWE_683fbJKh-P_v8z1HF_rZqLq-X36Lid71gAMSpwCNy_LoIbAi4PbQGGxFpZw1Ride6dnVAnA3KnR3J47MxYiiTm8RwKpfrMkU5tjZctgCvLHZIXy5GfP8L0Bi4k/w275-h400/pekkanen2c.jpg" width="275" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tehtaan varjossa, 15. painos, <br />päällys <b>Erkki Mattsson</b></td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="font-family: verdana;"><b>Toivo Pekkanen</b> kirjoitti romaaniinsa <i>Tehtaan varjossa</i> (1932) henkilöhahmon, Samuel Oinon, joka tuntuu kirjan luettua niin tutulta, että hänet on helppo nähdä eri elämänvaiheissaan, 14-vuotiaana köyhänä ja resuisena poikana, joka ottaa kannettavakseen ison vastuun, ihanteellisena nuorukaisena ja keski-ikäisenä osin illuusionsa menettäneenä, tyynesti elämäänsä suhtautuvana miehenä.<br /><br />Kirjan prologissa Samuel saattaa vankileiriltä vapautuneen isänsä junalta kotiin. On kesä 1918 ja laihoja, likaisia kapinoitsijoita saapuu koteihinsa pitkin kesää. <br />Isä ehtii olla kotona vain muutaman tunnin ennen kuolemaansa. Hänen heikolla ruualla ollut vatsansa ei kestä ruisleipää ja silavaa. <br /><br />Isän hautajaiskahveilla saattajat alkavat hommata pienempiä lapsia lastenkotiin, mutta Samuel ilmoittaa, että hän menee töihin konepajalle ja ryhtyy elättämään kolmea sisarustaan ja äitiään. Tähän asti vapaana eläneestä, kansakoulua käyvästä neljätoistavuotiaasta pojasta tulee tehtaan työläinen.<br /> <br /></span><span style="font-family: verdana;">Miten sellaisen pojan elämä sujuu? Samuelista tulee yksinäinen. Hänellä ei ole enää mitään yhteistä entisten kavereittensa kanssa, mutta hän ei myöskään pidä toisten liian nuorina työhön joutuneiden tavoista viettää vähäistä vapaa-aikaansa vetelehtien, tupakkaa poltellen ja naisille huudellen. Samuel on sisäistänyt kansakoulun siveellisen elämän opit. Perhe on suistunut köyhälistöperheestä kurjalistoperheeksi, mutta onneksi on kirjasto. Ainoa ihminen, jota Samuel tapaa perheen ulkopuolella, on kapinahenkinen serkku Pekka Valve. Serkun tarjoama poliittisen toimijan rooli ei sekään miellytä Samuelia. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Samuelista kasvaa vakava mies, joka ei sovi oikein mihinkään ryhmään. Pekka Valve muotoilee asian pettyneenä niin, että Samuel on kuin tiili, joka ei sovi mihinkään ihmisten rakennukseen, vaan on vain muurarien tiellä.<br /> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Samuelin nuoruuden ihanin aika on se, kun hän löytää kaksi ystävää, työläispojat Eemilin ja Fransin, jotka myös lukevat ja ovat kiinnostuneita hänen kanssaan samoista asioista. Pojat kävelevät illat pitkät ja keskustelevat kirjoista, tieteen kysymyksistä, urheilusta, uskonnosta ja filosofiasta. Kolkot päivät konepajalla sujuvat, kun tietää taas illalla tapaavansa rakkaat sielunveljet. Kukaan näistä pojista ei ollut saanut valita ammattiaan, he tekevät sitä mitä on saatavilla, raskasta fyysistä työtä, välttämättömyyden pakosta. Siksikin vähäinen vapaa-aika ja vapaa-ajan ystävät ovat niin kallisarvoisia. </span><br /> <div><i><b><span style="font-family: Arvo;">Samuel on nyt kuudentoista, Eemil seitsemäntoista ja Frans täyttää pian kahdeksantoista, mutta ikäaero ei tässä suhteessa merkitse mitään, sillä kehitystasoltaan he ovat samanarvoisia. He kaipaavat nyt ennen kaikkea kiintymystä, toistensa myötätuntoista kosketusta. Keskustelut, kaikki nuo maailman asiat, joista he puhelevat, eivät lopulta olekaan niin kovin tärkeitä; paljon tärkeämpää on olla lähellä toisiaan ja kuulla toisen ääntä. Kuinka monta yötä vierähtääkään melkein aamutunneille asti kadulla seisten ja keskustellen. Ja sittenkin on vaikea erota, yhdessä olosta ei saa koskaan tarpeekseen, se jää aina kuin kesken.</span></b></i> <br /><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Joskus nämä kömpelöt, resuiset ja rahattomat pojat uskaltautuvat tanssiaisiin, ei tanssimaan vaan katselemaan tanssipareja sivusta. Tällaisen illan jälkeen he puhuvat yksinomaan tytöistä. He näkevät naiset tavoittamattomina haaveolentoina ja ovat sitä mieltä, että heitä ei voi koskaan kohdella tarpeeksi hienotunteisesti.</span> <br /><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Samuelilla on aikuistuttuaan mutkikas suhde naisiin. Hän löytää "heilan", kaikin puolin täydellisen nuoren naisen Elsan, mutta ei kosi eikä ryhdy perustamaan perhettä tämän kanssa, vaan antaa ajan kulua. Lopulta he ovat yhdessä vain tottumuksesta ja Samuel kokee syyllisyyttä siitä että on vienyt Elsan parhaat vuodet täyttämättä tämän toivetta avioitumisesta ja lapsesta. Elsa ihailee miehiä, jotka rakentavat talon, mutta Samuel haluaa vain lukea ja keskustella asioista, jotka ovat Elsalle vieraita. <br />Samuelin tilanne on ymmärrettävä. Hän on jo kasvattanut yhden perheen ja elättää yhäkin heitä osittain. Äiti on tyytyväinen kun poika tuo palkan kotiin ja koti kohenee. Perhe pääsee muuttamaan yhdestä huoneesta kahden huoneen asuntoon. <br />Samuelin epäröinti on ymmärrettävää myös siksi, että hän ei ole kokenut oikeaa suurta rakastumista. Kun se sitten tapahtuu ja hän löytää upean naisen, jonka kanssa voisi keskustella samalla tasolla kuten aikanaan Fransin ja Eemilin, tämä onkin naimisissa Samuelin törpön työkaverin kanssa. <br /> <br />Hyvän seuran puuttuessa Samuel vetäytyy yhä useammin kamariin lukemaan ja kirjoittamaan tekstejä, joita hän ei lähetä minnekään. Kaiken lukemansa laatukirjallisuuden jälkeen Samuelin rima on korkealla ja hän kokee pöytälaatikkoon sullomansa harjoitelmat papereina jotka "ovat tulvillaan erään proletaarin toivotonta etsintää, erään alaluokkalaisen keskeneräisiä ja masentuneita ajatuksia". </span></div><div><br /><span style="font-family: verdana;">Lopuksi ollaan edetty jo 30-luvun lama-aikaan. Kaksi Samuelin sisaruksista on työttömänä, Samuel on edelleen konepajalla tekemässä yksitoikkoista työtä ja ostamalla sillä itselleen illan lukuaikaa. <br />Samuel miettii työväen asemaa ja huomaa heidän uskovan kaiken olevan hyvin kunhan vain valta siirtyy heille. Mutta onko kehityksen pyörä silloin todellakin pyörähtänyt eteenpäin ja pysähtynyt?</span><br /><br /></div><div> <b><i><span style="font-family: Arvo;">Kerran koneet joka tapauksessa valloittavat maailman niin tarkoin, että tehtaat tuottavat ilman työmiehiä, että laivoja ja lentokoneita ohjataan radioaalloilla, että maanviljelijä ei tarvitse avukseen renkiä eikä piikaa. Silloin on työväenluokka täyttänyt tehtävänsä maailmanhistoriassa ja sen on aika poistua näyttämöltä. Mitä ihmiset tekevät silloin, häviävätkö köyhät silloin? Eikö tämä nykyinen aika ole sen alkua? Mies miehen, nainen naisen jälkeen leikataan irti ja heitetään sivuun, sikäli kuin he käyvät tarpeettomiksi. Voiko mikään järjestelmä heitä enää pelastaa? <br /> Ehkäpä maailma tarvitsisi vain hiukan enemmän ystävällisyttä, hiukan enemmän hyviä ihmisiä, hiukan enemmän rakkautta?</span></i></b><br /><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Melkoinen näkijä tämä Toivo Pekkanen luomansa Samuel Oinon hahmossa! <br /><br />Mutta sitä ei Pekkanen osannut ennustaa, että hänelle niin rakkaita kirjoja alkaa lukea keinoäly ihmisille jotka eivät halua itse lukea ja että pian niitä alkaa ehkä myös sepittää tekoäly, koska niin tulee halvemmaksi. <br /><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">Pekkasen oivaltava teos edustakoon 30-lukua Sadan vuoden lukuhaasteessa <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/sadan-vuoden-lukuhaaste.html">(klik)</a>, joka taitaa kohta ollakin kohdallani valmis. </span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><p></p></div></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-82368294117046221442024-01-28T17:07:00.006+02:002024-01-29T16:03:56.717+02:00Ei koskaan enää<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41222gmBzyZp-WHqOFkQDmay14PZWZy55X4FvcS_lQHCvjWPeRm3sV05dAW8W3gfTIfdUKxK4mzjRDiWP5MqIiVA6CE5CUpDaWnhiRnFjuHnySdbgB1ASlcmQULt7tWH9drHMt7tV7nG7dgxHePY3QbiY6hXVvX6KJIxIh2oEmKX4G_gyBzbAIv5-SO4/s800/rose.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="710" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41222gmBzyZp-WHqOFkQDmay14PZWZy55X4FvcS_lQHCvjWPeRm3sV05dAW8W3gfTIfdUKxK4mzjRDiWP5MqIiVA6CE5CUpDaWnhiRnFjuHnySdbgB1ASlcmQULt7tWH9drHMt7tV7nG7dgxHePY3QbiY6hXVvX6KJIxIh2oEmKX4G_gyBzbAIv5-SO4/s320/rose.jpg" width="284" /></a></div><p></p><p><span style="font-family: verdana;"><br />Eilinen, 27. tammikuuta, oli <u>holokaustin uhrien muistopäivä</u>, jolloin pysähdytäään kunnioittamaan Euroopan juutalaisten kansanmurhan uhreja ja säilyttämään heidän muistoaan, niin ettei tällaista enää koskaan pääsisi tapahtumaan.<br /> <br />Päivä sai minut kuuntelemaan kreikkalaisen <b>Míkis Theodorákisin</b> säveltämän Mauthausen-sarjan laulua <i>Korkea veisu</i>, jonka sanoma mykistää ja saa kysymään yhä uudelleen, miksi jotain niin pahaa tapahtui. Sanat lauluihin on kirjoittanut runoilija <b>Iakovos Kambanellis</b>, joka oli itse kokenut Mauthausenin keskitysleirin kauhut.<br />Korkean veisun suomalaiset sanat on kirjoittanut <b>Pentti Saaritsa</b> ja sen on laulanut erittäin koskettavasti <b>Arja Saijonmaa</b>, joka on myös kertonut, että koko neljän laulun sarja aiotaan levyttää tulevaisuudessa suomeksi. <br /><br />Korkea veisu -nimi on otettu tähän lauluun <i>Raamatusta</i>. Siinä ylistetään oman rakkaan kauneutta ja kysytään missä hän voisi olla samalla tyylillä kuin <i>Vanhan</i> <i>Testamentin</i> äärettömän kauniissa <i>Rakkauden korkeassa veisussa</i> eli <i>Laulujen laulussa. </i></span><span style="font-family: verdana;"><i> </i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Laulaja etsii keskitysleirille vietyä nuorta naista, rakastettuaan. Ehkä hän olisikin vielä elossa ja löytyisi tunnusmerkkien avulla.</span><br /></p><p><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Kuinka kaunis on rakkaani, katsokaa<br />kun arkileningissään hän ahkeroi<br />vain pieni kampa hiuksissaan,<br />veljensä suukko otsallaan.<br /><br />Kukaan ei muista, kuinka kauniina hän kulkikaan,<br />kukaan ei muista, kuinka kauniina hän kulkikaan,<br />kukaan ei muista, kunka kauniina hän kulkikaan.</b></span></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Muistojen kanssa vuorotellen kysytään eri tuhoamisleirien naisilta, ovatko he nähneet tätä naista.</span></p><p><i><b><span style="font-family: Arvo;">Oi te Auschwitzin neidot,<br />oi te Belsenin neidot -<br />te ehkä rakkaani näittekin,<br />te ehkä rakkaani näittekin.<br />Te ehkä rakkaani näittekin?</span></b></i></p><p><span style="font-family: Arvo;">Lopulta jotkut muistavat nähneensä hänet, mutta...</span></p><p><i><b><span style="font-family: Arvo;">Me näimme kyllä naisen josta kerroit!<br />Ei nähty häntä leningissään<br />ei ollut kampaa hiuksissaan.<br /><br />Hän seisoi jäätyneellä aukiolla<br />ja poltinmerkki kädessänsä hehkui;<br />keltainen tähti rinnassaan.</span></b></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Laulu perustuu Kambanellisin omaan kokemukseen Mauthausenissa, jossa hän oli rakastunut liettualaiseen naiseen. <br />Keskitysleirit olivat maailman kansainvälisimpiä paikkoja, mikä on toteutettu hyvin unkarilaisen <b>László Nemesin</b> elokuvassa<i> Son of Saul. </i>Elokuvan tapahtumien taustalla kuuluu koko ajan eri kielten sekoitus.<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Tällä hetkellä holokaustin uhrien muistopäivää tahraa Israelin valtion kostohyökkäys Palestiinaan. Israel on päättänyt tuhota Hamas-terroristit tuhoamalla silmittömästi palestiinalaisia siviilejä, joiden joukossa he ovat päätelleet tappavansa myös terroristiryhmän jäseniä. Kyseessä on kansanmurha. <br /><br />Tämän järjettömän hyökkäyksen vuoksi ovat myös Euroopan juutalaiset taas kerran saaneet vihaa osakseen. En ymmärrä, miksi. <br />Miksi pitää vihata kreikkalaista, suomalaista, saksalaista jne. joka ei ole ehkä edes koskaan käynytkään Israelissa? Keskitysleireiltä pelastuneiden jälkeläisiähän on kaikkialla maailmassa kuten ennen keskitysleirejäkin. Israelin valtio on eri asia.</span> </p><p><span style="font-family: verdana;">Vielä on sanottava, että se että minä kirjoitan holokaustin muistopäivästä ei tee minusta islamofobistia eikä Palestiinan siviilien puolesta puhuminen antisemitistiä. Eihän Lähi-idän kriisissä voi olla minkään muun puolella kuin rauhan. Molemmissa maissa on monen eri uskonnon kannattajia. <br />Nykyään ei uskalleta olla oikein mitään mieltä mistään mustavalkoisten somelokerointien vuoksi. Siksi tämäkin huomautus. <br /><br />Islaminuskoisten sorto ja antisemitismi ovat molemmat vihan ilmentymiä. Molempia vastaan on yritettävä puhua ja toimia, koska <i>Ei koskaan enää</i> -periaate on osittain unohdettu ja myös tarkoituksella hylätty.<br /><br />Tänä iltana jännitämme presidentinvaalien tuloksia. Toivon, että saamme humaanin, järkevän presidentin eikä ainakaan häntä jonka mielestä holokaustista puhuminen on ollut holohölöä, koska on paljon muutakin vainoa. Tämä päättely on hölöä, koska yhden muistaminen auttaa kiinnittämään huomiota muihinkin eikä laimenna niitä mitenkään.</span></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-5636963890861970752024-01-25T19:20:00.005+02:002024-01-26T10:32:15.391+02:00Mikä liikuttaa?<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtWRxiHP82fJct43O2a2BTgEuSdQIayBPnPxJogzAvLIYIAqe0KyulUNA5eihbLpvg8umVUk5vk-lrU2nwpZoEhh44ani2Kzyf5QpjcgJBENuwHlP2ICV_Od9K-tPPuea2hSXPXB88V0cn1Yx-7vs0oGXNoYncWOB7Nz8ClRjFzT8V4DGD4iTAXaM9KMo/s800/juoksijatb.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtWRxiHP82fJct43O2a2BTgEuSdQIayBPnPxJogzAvLIYIAqe0KyulUNA5eihbLpvg8umVUk5vk-lrU2nwpZoEhh44ani2Kzyf5QpjcgJBENuwHlP2ICV_Od9K-tPPuea2hSXPXB88V0cn1Yx-7vs0oGXNoYncWOB7Nz8ClRjFzT8V4DGD4iTAXaM9KMo/w400-h266/juoksijatb.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksun jälkeen, kuva Ume<br />Kuva on osa Yläaste-näyttelyä, jonka kuvat on otettu 80-luvulla<br /><br /></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: verdana;"><br />Kun tapasin kerran naisen, joka oli ensimmäisiä oppilaitani, hän kertoi, että luokan tyttöjä oli kovasti huvittanut Marjatta-opessa se, että hän oli niin nuori ja se miten kovasti hän liikuttui Maamme-laulusta koulun yleisurheilukilpailujen palkintojen jaossa. No, ilman muuta. Kuka nyt ei urheilusuorituksista ja Maamme-laulusta liikuttuisi!</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Mikä liikuttaa? </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Maamme-laulua enemmän minua liikuttaa Finlandia-hymni, sen sisältö ja ylevyys. <br />Erityisen paljon kyyneliä nostattava oli vuonna 2012 <b>Pekka Haaviston</b> vaalikampanjan tueksi Helsingin rautatieasemalla toteutettu flash mob, jossa Finlandia-hymnin laulajat olivat väkijoukossa tavallisiksi matkustajiksi naamioituneina ja liittyivät kuin ohimennen mukaan kuoroon yksi toisensa jälkeen. Minua herkistää pienen tytön ihaileva ilme hänen seisoessaan isänsä vieressä tämän aloittaessa laulun ja isän ääni joka kaikuu voimakkaana asemahallissa ennen kuin muita liittyy mukaan. Lopuksi laulajat siirtyvät vähin äänin takaisin matkustajiksi eivätkä jää kumartelemaan aplodeille. Video tästä esityksestä löytyy edelleen YouTubesta. Katsoin sen taas äsken ja nenäni on aivan tukossa itkemisestä.</span> <br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Toinen upeasti esitetty Finlandia oli mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajien Venäjän suurlähetystön edessä esittämä laulu 1.3.22. He vaihtoivat Suomi ja synnyinmaa -sanojen tilalle Ukrainan. <br />Laulu osoitettiin paitsi Ukrainalle myös koko Euroopan yhteiselle turvallisuudelle.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWO2wHF1w8damUcmKmGwnnsdymRdIDvntgqrTlld80ZWGV3ztlTNTOPRuxqbygBdbhzsvKHyAwTs3d8z3nEYjt1tidcO4ELWTDmcG_JBqI8nM0O6fhUKnPCLaVjNoYQ6N5vU1THbFLL-pLmV5-CwZqjUWw8RkD02SSGgHtkNDApHW3ErCOD7rsqRkWInk/s800/liput3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="654" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWO2wHF1w8damUcmKmGwnnsdymRdIDvntgqrTlld80ZWGV3ztlTNTOPRuxqbygBdbhzsvKHyAwTs3d8z3nEYjt1tidcO4ELWTDmcG_JBqI8nM0O6fhUKnPCLaVjNoYQ6N5vU1THbFLL-pLmV5-CwZqjUWw8RkD02SSGgHtkNDApHW3ErCOD7rsqRkWInk/w328-h400/liput3.jpg" width="328" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Myllykosken Seuratalon lippusaloissa on ollut <br />jo pari vuotta kaksi lippua</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Tanssiesityksissä on joskus sellaista ylevyyttä, mikä saa aikaan pakahduttavaa onnen tunnetta ja liikutusta. Kerran seurasin läheltä <b>Jorma Uotisen</b> tanssia kauppakeskuksen esiintymislavalla ja minun piti painaa pääni ja alkaa tutkia laukkuni sisältöä, ettei Jorma näkisi minun ilmettäni ja tulkitsisi sitä väärin. Liikutustaan pidättelevä ihminen saattaa näyttää ankaralta ja vihaiselta.<br />Sama tilanne oli silloin kun Anjalankosken elokuvapalkinto annettiin <b>Virpi Suutarille</b> dokumentista <i>Eedenistä pohjoiseen</i>. Joka on nähnyt tämän elokuvan lopun ymmärtää kyllä. Minun oli tarkoitus mennä kiittelemään Suutaria tauolla, joka pidettiin elokuvan ja haastattelun välissä. En pystynyt. <br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Viimeksi eilen liikutuin loppusanoista <b>Toivo Pekkasen</b> romaanissa <i>Tehtaan</i> <i>varjossa</i>. <br />"Hänen tehtävänsä on elää täällä maailmassa, ottaa osaa sen iloon ja suruun ja kasvaa suuremmaksi kuin hänen isänsä oli ja nähdä pitemmälle kuin hänen isänsä näki." <br /></span><span style="font-family: verdana;">Kirjoissa paitsi herkistävä sisältö, niin myös tekstin kauneus saa liikutuksen valtaan. Usein luen minua koskettaneen kohdan useampaan kertaan ja myös ääneen. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sisältöpuolella pienen taistelu isoa vastaan ja hyvän voitto saavat kyynelehtimään. <br />Tällaisia juonen kulkuja on usein hyvissä elokuvissa. Ne suovat katsojalle katharsiksen, jolloin hän lähtee elokuvista ikään kuin toiveikkaampana ja elämänhaluisempana. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Elokuva, josta liikutuin viimeksi, oli <b>Alexander Paynen</b> ohjaama <i>The Holdovers</i> ja siinä erityisesti nuoren pojan viattomuus ja avoin mieli ja kohottava loppu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Erityinen liikutuksen aiheuttaja on tietenkin romanttinen, ennakkoluuloja vastaan taisteleva rakkaus. Tästä hyvä esimerkki on <i>If you could see her through my eyes</i> -laulu <i>Cabaret</i>- musikaalissa. Olen nähnyt tämän musikaalin aiemmin elokuvana ja vastikään näytelmäesityksenä Kouvolan teatterissa. <br />Laulu pysäytti elokuvassa enemmän kuin teatterissa, koska sitä seurasi täysi pysähdys, hiljainen kammottava hetki ennen kuin kabaree taas rämähti vauhtiin. Life is a cabaret, my friend, niinpä niin, mutta miksi kaikki rakkaus ei ole yhtä hyväksyttävää. Kuka määrää kehen saa rakastua, ei kai politiikka?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Entä urheus sitten! Sokeutuvan Selman laulu rautatiesillalla <b>Lars von Trierin</b> elokuvassa <i>Dancer</i> <i>in the Dark</i>. Selma (<b>Björk</b>) heittää turhat silmälasinsa jokeen. Kun miesystävä tiukkaa, eikö Selma enää halua katsella tätä maailmaa, tämä sanoo nähneensä kaiken tarpeellisen eikä välitä yhtään enemmästä. <br /><i>You haven't seen elephants, kings, or Peru!<br />I'm happy to say I had better to do<br />What about China? Have you seen the Great Wall?<br />All walls are great if the roof doesn't fall </i></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kävin katsomassa äsken netistä myös Selman laulun ja muistelin elokuvaa. Aina ei paha saa palkkaansa ja silloin katsoja asettuu kaltoin kohdellun puolelle ja elokuva jättää hänelle erityisen haikean olon. Selman hahmossa on myös suurenmoista jaloutta. <br />Tuleeko tästä kirjoittamisesta mitään, kun olen tällainen itkupilli...</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kerran liikutuin Kiasman videosta niin, etten meinannut sumusilmilläni nähdä tietä ulos videotilasta.<br /></span><span style="font-family: verdana;">Video kertoi eteläafrikkalaisesta lehtivalokuvaajsta <b>Kevin Carterista</b>, joka otti kuvia kriisialueilla ja ei lopulta kestänyt erään kuvansa aiheuttamia jälkitunnelmia. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Hän oli kuvaamassa Etelä-Sudanin nälänhätää vuonna 1993 osana projektia jolla haluttiin lisätä ihmisten tietoisuuutta katastrofista ja nostaa auttamishalua. <br />Eräänä päivänä hän huomasi pienen alastoman lapsen ryömivän ruuanjakelupaikkaa kohti korppikotka kintereillään. Kuvaaja asetteli kameroitaan ja sai hyviä kuvia. Hän hätisti kuvauksen jälkeen korppikotkan pois ja lapsi jatkoi kulkuaan. Kuvaajakollegalleen Carter kertoi sydämensä särkyneen, koska hänellä oli kotona oma pieni lapsi. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Kun tämä otos julkaistiin The New York Times -lehdessä, lukijat kauhistelivat kuvan julmuutta ja kyselivät, oliko lapsi selvinnyt. Samalla he alkoivat myös kyseenalaistaa kuvaajan työtä hyvän kuvan metsästäjänä auttamisen sijasta. Lapsi, pieni poika, oli selvinnyt ja on kuollut vuonna 2007 kuumetautiin. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Vuosi kuvan otosta Carter sai kuvastaan Pulitzer-palkinnon, mutta se ei enää häntä lohduttanut. Hän teki kolmen kuukauden päästä palkinnosta itsemurhan. Paljonko hänen mielensä mustui itse tilanteesta ja monista muista vastaavista, paljonko median myllytyksestä, emme tiedä. Joissain medioissa jopa maalailtiin miehen odottaneen, että korppikotka levittäisi siipensä ja hyökkäisi. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Kuva löytyy googlesta nimellä The Vulture and The Little Girl. Nimessä on virheellisesti tyttö. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Tässä tositarinassa liikuttaa aivan kaikki, vai onko kyseessä edes liikuttuminen vaan suru.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kävin mieheni kanssa lounaskeskustelun kirjoitukseni aiheesta. <br />Hänen vastauksensa:"Minua liikuttaa semmoinen taide, missä esitetään ihmisen elämän kaari alusta loppuun. Elämä." <br /><br />Häntä koskettavat myös <b>Eino Grönin</b> tulkinnat <b>P. Mustapään</b> runoista, joissa rakkaus ei pääse toteutumaan jonkin esteen esim. sodan vuoksi. Tästä esimerkkinä runo <i>Viimeisestä illasta</i>. <br /><i>Istuimme kahden tanssilavan luona,<br />yö takanamme oli niinkuin suuri murhe<br />Ja itki meitä molempia tanssilavan luona ja<br />Viulu yksin soitti, viulu soitti: olet kaunis, Margerita.</i></span><br /><br /><br /></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-64980588725937415582024-01-18T19:45:00.007+02:002024-01-22T17:08:05.599+02:00Kaksi kirjaa lasten kokemuksista, ikäero kirjoilla lähes sata vuotta<p><span style="font-family: verdana;"><b>Teuvo Pakkalan</b> <i>Lapsia</i> julkaistiin vuonna 1895. Kirjan alaotsikko on <i>Kokoelma</i> <i>novelleja lasten parista</i>. Poimin kirjan hyllystäni ja luin kansiliepeen esittelyn, jossa kerrotaan, että kirja kuuluu Suomalaisia mestareita -sarjaan, jossa julkaistaan kiistattoman maineen saavuttaneita, eniten luettuja suomalaisia teoksia ja sarjaa suositellaan koulujen äidinkielen tunneille. Käänsin sivua - oih, siellä ylälaidassa minua tervehti tuttu nimikirjoitus pitkine ala- ja ylälenkkeineen, Marjatta Korpela, 1964. No niin, terve teini-Jatta!<br />Olin juuri lukenut ruotsalaisen <b>Agneta Pleijelin</b> vuonna 1989 julkaistun romaanin <i>Kevään</i> <i>valoa</i> (<i>Hundstjärnan</i>), jossa tyttö yrittää selvitä ja ymmärtää perhettään. Kyseessä on sosiaalitapaus, mutta Ingertillehän kaikki on vain elämää, hänen elämäänsä. <br />Mietin, että olisi kiinnostavaa tarkastella näitä kahta kirjaa osittain rinnakkain ja pohtia, miten suhtautuminen lapseen on muuttunut ja onko lapsen kuvaus 1800-luvun lopulla hyvinkin erilaista siitä, mitä se oli sata vuotta myöhemmin, mikä sekin on nyt jo taaksejäänyttä elämää. Asenne lapsiin on kyllä pysynyt aika samana parisenkymmentä vuotta. <br /><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB903b48RDabOiL7V5JL2wz6KwD19DuIzXFeoThShnndcutYZGSiV5fKnugvyhkgLkiZ4uM3BYzOZgdvFnlgXDOICmfmNqFOMIvpjZl4-iMXJnN20-ToIGIgN3cLM0unwvw9OTJU_59LD1vdqulxtB4aodV73D31tdMrdckowsiynNKqg6hOVhjrSgJns/s800/teuvopakkal3b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="575" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB903b48RDabOiL7V5JL2wz6KwD19DuIzXFeoThShnndcutYZGSiV5fKnugvyhkgLkiZ4uM3BYzOZgdvFnlgXDOICmfmNqFOMIvpjZl4-iMXJnN20-ToIGIgN3cLM0unwvw9OTJU_59LD1vdqulxtB4aodV73D31tdMrdckowsiynNKqg6hOVhjrSgJns/w288-h400/teuvopakkal3b.jpg" width="288" /></a></div><br /><br /><i><b><span style="font-family: Arvo;">Pikku Jaakolle oli tulossa hauska joulu. Hänellä oli äidille joululahja. Arvokas lahja, joka oli riemastuttava äidin. <br /><br />Kunniasanansa annettuaan oli hän varma itsestään, ja salaisuutensa oli kuin lukon takana.</span><br /></b></i><br /><span><span style="font-family: verdana;">Heti alussa vanha kieli ihastuttaa juhlavalla futuurillaan "oli riemastuttava", käännetyllä sanajärjestyksellään "oli hän" ja omistuspronominin poisjättämisellä "salaisuutensa". </span><br /><span style="font-family: verdana;">Minusta on hauskaa välillä lukea vanhaa suomea. Luin lapsena paljon vanhoja kirjoja, koska sain niitä käsiini helpommin kuin lastenkirjoja, ja tämän tyylinen kieli tuo minulle mukanaan tuttuuden tunnun.</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><i><b><span style="font-family: Arvo;">- Äiti! Kun minä saan kudotuksi paljo nauhaa ja saan siitä rahaa, niin ostetaan riisryynejä ja keitetään riisryynipuuroa. Te kerrotte sitte isästä!<br /></span></b></i><br /><span style="font-family: verdana;">Elsa muistelee hukkunutta isäänsä ja haaveilee riisipuurosta novellissa <i>Syntinen joulupuuro</i>. Pakkalan novellien maailmassa lapset teitittelevät vanhempiaan. Tämä tapa oli voimissaan vielä minunkin lapsuudessani 50- ja 60-luvuilla isovanhempien suhteen. Minä teitittelin isäni vanhempia ja myös isäni ja äitini teitittelivät heitä, vaikka asuimme samassa taloudessa. En ikinä tekisi sitä nykyään yleistä virhettä että käyttäisin teitittelyssä verbiä monikkomuodossa. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kirja sisältää kymmenen novellia, joissa kaikissa paljastuu lasten elämän vakavuus. Joistain tuli eräänlaisia paljon lainattuja kulttitekstejä, kuten <i>Poikatyttö</i>-novellista, jonka Liisasta raisuus ei lähde piiskaamallakaan, koska jotkut tytöt vain haluavat "tapella jutistaa" poikien kanssa mieluummin kuin leikkiä nukeilla ja <i>Vanha koti</i> -novellista, joka selittää parempiin oloihin pelastetun tuskaa ja syyllisyyttä. Aappo, kerjäläispoika, saa uuden kodin rikkaan rouvan luona ja kun hän menee hienossa uudessa puvussaan käymään vanhassa kodissaan, resuinen pikkuveli huutaa toisten säestäessä "Eipään oo Aappo!" Aappo jäisi nyt mieluiten kotiin, mutta isä ajaa hänet uuteen kotiinsa. Muistan, miten itkeä tyrskin yhdessä Aappon kanssa sitä, että hänellä ei enää ollut kotia. <br />Novelli <i>Ihme ja kumma</i>, joka myös tunnettiin nimellä <i>Kymmenellä pennillä siirappia </i>kertoo siitä, mitä jännitys ja vanhemman ankaruuden pelko aiheuttavat lapselle ja miten lempeys vapauttaa. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Pakkalan lapsilla on vahva auktoriteettipelko. Auktoriteetteja ovat isä ja äiti, kaikki vanhemmat ihmiset ja Jumala. He ovat jatkuvasti syyllisyydentunnossa, pelkäävät rikkomustensa paljastuvan ja lupaavat olla kilttejä loppuelämänsä, jos vain selviävät kulloisestakin kiipelistä. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Lapsen luonto vetää telmimään ja rikkomaan asetettuja rajoja, jotka eivät aina ole kovin lapsen ominaisuuksia ymmärtäviä. Myös mielikuvitus ja lapselle tyypillinen maaginen ajattelu ovat asioita, joita kaikki vanhemmat eivät tajua, vaan puhuvat valehtelusta. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Kun tytöt novellissa <i>Valehtelijoita?</i> kulkevat kaupungilla hienoina rouvina muka uusissa kevättakeissa, oikeasti äitinsä villatakkeihin kääriytyneinä, niin valehtelusta järkyttynyt täti ryntää jo edeltä vaatimaan tytöille rangaistusta päin naamaa valehtelusta.</span></span><div><span style="font-family: verdana;"> </span><i><b><span style="font-family: Arvo;">- No, mitkä nämä ovat? kysyi äiti Hannalta ja Lyyliltä röijyjä. <br /> Ja aivan kuin puhtainta totta vastasi Lyyli varmasti:<br /> - Uudet kevättakit. Nämä ovat samallaista vaatetta kuin äidin röijyt, ja sen vuoksi tätikin luuli, että nämä ovat äidin röijyt, vaan ei nämä ole. Äiti kyllä saa näitä lainata, aina kun tarvitsee... <br /> Äiti oli kuin neuvoton. Mutta isä sanoi hänelle ja tädille, että lapsilla ei ollut valetta, vaan vahva usko. <br /><br /></span></b></i><span style="font-family: verdana;">Mietin esittelytekstin kohtaa, jossa kiistattoman maineen saavuttaneet ja eniten luetut ovat samoja kirjoja. Nykyään mainetta ja palkintoja saaneet ovat usein aivan eri kirjoja kuin eniten luetut. </span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_SChCdnkXQwREVTtavzIKifWWmqaOi16-4CxCsYehD1_glqNcUGyZiLpuTGaGPe8EkR6VAG5M2VzM8auFXXy5elggBb7gp91u0NJh88s_Fx9ePjwZ69n_sQG2NyfvRAmT0tL9sOjmJjlN8tgtWyNXQxlyKAPHGye8LIfG17Goqk-pmkuPdcH8oI_lxcA/s800/teuvopakkala2b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="645" data-original-width="800" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_SChCdnkXQwREVTtavzIKifWWmqaOi16-4CxCsYehD1_glqNcUGyZiLpuTGaGPe8EkR6VAG5M2VzM8auFXXy5elggBb7gp91u0NJh88s_Fx9ePjwZ69n_sQG2NyfvRAmT0tL9sOjmJjlN8tgtWyNXQxlyKAPHGye8LIfG17Goqk-pmkuPdcH8oI_lxcA/s320/teuvopakkala2b.jpg" width="320" /></a></div><p><span style="font-family: verdana;"><b>Teuvo-Pentti Pakkala</b>, kirjailijan pojanpoika, hänkin jo edesmennyt, on tehnyt päällyksen herkän piirroksen vuoden 1962 painokseen. Takakannen kuvassa on kirjailija ja pojanpoika vuonna 1922. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b> </b><br />Agneta Pleijelin romaanin kannessa on kuva <b>Edward Munchin</b> maalauksesta <i>Yksinäinen</i> vuodelta 1896.<br />Kirja on raastava kuvaus lasten elämästä perheessä jossa molemmat vanhemmat ovat juurettomia.<br /><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWVYVKH-l2IRiHG6cKjqAymhkI6XUsiGzQFLedy2iCES5KZgFUHFi-jSQKv62wfrwvyZL-Ah2VqDwsHjASS0hpWodJqjf255cb7E-nnqKH6SuTjh1EteLYoTCWBDNElGNJVuwp_n9-o4KKwQ8jDM2EzqFKY4MwTYMvK2NIefxSAJRwIE2IbWjzoCUsnUY/s800/agnetapleijel.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="537" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWVYVKH-l2IRiHG6cKjqAymhkI6XUsiGzQFLedy2iCES5KZgFUHFi-jSQKv62wfrwvyZL-Ah2VqDwsHjASS0hpWodJqjf255cb7E-nnqKH6SuTjh1EteLYoTCWBDNElGNJVuwp_n9-o4KKwQ8jDM2EzqFKY4MwTYMvK2NIefxSAJRwIE2IbWjzoCUsnUY/w269-h400/agnetapleijel.jpg" width="269" /></a></div><p><br /><span><span style="font-family: verdana;">Äiti Siiri on reväisty Karjalasta sodan aikana turvaan Ruotsiin ja isä Lamek, nimen perusteella afrikkalaistaustainen, on lapsena liian paljon, myös sopimattomalla tavalla, ylpeän ja vahvan äitinsä rakastama pystyäkseen kieltäytymään yhdenkään hänelle tarjoutuvan naisen rakkaudesta. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Tytär Ingert kokee, että koti on täynnä salaisuuksia ja koittaa saada lyhyitä keskusteluja kuuntelemalla mahdollisimman paljon selvää vanhemmistaan. Välillä Siiri intoutuu kertomaan lapsille värikkäitä tarinoita ja tarinan sirpaleita, joista Ingert yrittää keriä lisää totuuksia hänen elämästään ennen perheen perustamista. Pikkuveli, hauras Hugo, säikkyy nurkissa ja riippuu Siirin helmoissa. </span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Arvo;">Hän oli tavannut Lamekin ja saanut hunajaa kaikkiin jäseniinsä ja ruumiinosiinsa (sillä tavoin hän tapahtumasta kertoi) tanssilavalla nimeltä Skansen, hän oli yksinkertaisesti muuttunut kokonaan makeaksi hunajanokareeksi jonka Lamek heti nuolaisi. <br /></span></b></i><br /><span style="font-family: verdana;">Kun Siiri katoaa, lapsille ei kerrota minne. Myöhemmin he saavat tietää, että uneton, ylitouhukas ja taukoamatta puhunut äiti on joutunut parantolaan ja että näitä käyntejä on ollut aiemminkin. <br />Jo ennen tätä tietoa Hugo on alkanut kertoa omaa tarinaansa piirtäen kuin vimmattu.<br /></span><br /></span><i><b><span style="font-family: Arvo;">Paperit lentelivät hänen ympärillään, minun oli pengottava kaappeja ja laatikoita löytääkseni hänelle uusia kun lehtiö oli lopussa, muuten hän kävi levottomaksi ja hankalaksi. Hänellä oli kiire vangita talteen kaikki lävitseen kulkevat tuoksut, unet ja muistikuvat.<br />Sillä tavoin me istuimme ruusuvahakankaan ääressä monta viikkoa, Hugo ja minä, sillä aikaa kun Siiri oli poissa ja isä kulki poispäinkääntyneitä ratojaan, molemmat meidän saavuttamattomissamme. </span></b></i><br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Pleijelin kuvaamilla lapsilla ei ole auktoriteetteja. Heillä on kaveriäiti ja poissoleva isä. Turvattomuuden tuntu on niin käsinkosketeltava, että lukijan tekee mieli ottaa Hugo syliin ja istua Ingertin viereen kertomaan hänelle, mitä kaikkea hän ei tiedä, niin ettei hänen tarvitsisi arvailla. <br />Lapsilla ei ole myöskään yliluonnollisen pelkoa, kuten Pakkalan 1800-luvun lapsilla, mutta heillä on pelko yksin jäämisestä. <br />Pakkalan vanhemmat ovat kuin muureja, Pleijelin tuulessa heiluvia aukkoisia pensasaitoja.<br />Pakkalan poikatyttö Liisa on päättänyt ryhtyä isona merimiehen akaksi, se on jo Tepon Iikan kanssa sovittu. Pleijelin Ingert ei halua kasvaa aikuiseksi, koska hän näkee, että aikuiset sotkevat kaikki asiansa rakkauden tähden. Hän tietää opetelleensa puhumaankin niin pian kuin suinkin kykeni vanhempiaan auttaakseen ja hänen pitäisi säilyttää valppaus ja selkeys heitä ja veljeään varten. Nyt hän kuitenkin tuntee kehossaan, että määräaika on pian loppumassa.</span></p><p> <i><b><span style="font-family: Arvo;">Minä olen pieni, kuiva, kova ja koskemattomissa. Minä olen kertomuksissa ja tarinoissa joita itse luon vaikka en aina tiedäkään mistä ne tulevat.<br /> Minä olen meidän ympärillämme leijuvan näkymättömän kerääjä ja välittäjä. Ruumis on ikävä kyllä valinnut toisen tien.</span></b></i><br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Nautin kovasti Pleijelin kielestä. Kansiliepeessä Pleijelin romaania kuvataan kimaltavaksi kertomukseksi (Sören Sommelius, Helsingborgs Dagblad) ja aikansa kauneimmaksi ja herkimmäksi proosaksi (Magnus Ringgren, Aftonbladet). <br /></span><span style="font-family: verdana;">Ansiokkaan suomennoksen on tehnyt </span><b style="font-family: verdana;">Saara Villa</b><span style="font-family: verdana;">.</span></p><p> . . . .</p><p><span style="font-family: verdana;">Pakkalan novellit antavat ehkä yhdessä kuvan oman aikansa keskivertolapsuudesta, Pleijelin romaani ei niinkään. Ingertin perhe on vain yksi perhe ja marginaaliperhe, silti se kuvaa hyvin joitain uudemman lapsikäsityksen piirteitä, kuten lapsen kohtaamista tasavertaisena ja vastuun antamista lapselle varhaisessa vaiheessa. Liian tasavertaisena, liian varhain?</span></p><p><br /></p><p> </p></div></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-73972654059963808942024-01-15T09:50:00.002+02:002024-01-16T15:59:36.131+02:00Päivän sana 15. tammikuuta 2024<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG5MrqBJ6aToiILDeLZLRiOvGOqf2gMqzFIO7Lov1UzNPbAIHvpCvEPYZ6__B4TtJf8QYQR7aS3Jizg3lKf4sBvzlBR80KsaxFHaVnfZdWrODXr0-ZNuYGE-rg6Cn3KX0rbkfXs9RYA6zGQIJBP0U-7KeXre7vptQGLiODncrY2Hv_UZ5FZq8gsYSp6PA/s800/pattismithkirja.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="594" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG5MrqBJ6aToiILDeLZLRiOvGOqf2gMqzFIO7Lov1UzNPbAIHvpCvEPYZ6__B4TtJf8QYQR7aS3Jizg3lKf4sBvzlBR80KsaxFHaVnfZdWrODXr0-ZNuYGE-rg6Cn3KX0rbkfXs9RYA6zGQIJBP0U-7KeXre7vptQGLiODncrY2Hv_UZ5FZq8gsYSp6PA/w298-h400/pattismithkirja.jpg" width="298" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansikuvan Patti Smithista Polaroid-kameransa<br />kanssa on ottanut Steven Sebring ja suojapäällisen <br />suunnitellut Anna Kochman.</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="font-family: verdana;"><b>Patti Smithin </b>tyylikkäässä, pienessä <i>Päivien kirjassa</i> on yksi valokuva ja yksi ajatus jokaiselle vuoden päivälle, ei vuosilukua, eli kirja sopii mihin tahansa vuoteen. Kirja on julkaistu USA:ssa vuonna 2022, <i>A Book of Days,</i> ja suomennettu viime vuonna. Kirjan on suomentanut <b>Antti Nýlen</b>. <br /><br />Täksi päiväksi 15. tammikuuta Smith on valinnut kuvan <b>Martin Luther Kingistä</b> ja hänen ajatelmansa. Tämä siksi, että 15.1. on Kingin syntymäpäivä. Hän syntyi 15.1.1929 ja kuoli 4. huhtikuuta 1968. <br />Hänet murhattiin, mitä oli pelätty siitä asti, kun hän alkoi ajaa mustien oikeuksia.<br /><br />Kingin ajatus: <br /><span style="font-size: large;">Moraalisen maailman kaari on pitkä, mutta se taipuu aina oikeudenmukaisuutta kohti.</span> </span><p></p><div><span style="font-family: verdana;"><br />Yksi kauneimpia kuvia Päivien kirjassa on kuva kyyhkystä, rauhan ja uskollisuuden symbolista. Kuvan kyyhky on kuulunut Smithin isän posliinilintukokoelmaan. <br />Samalla aukeamalla seuraavana päivänä 11.09. on kullanväriseksi käsitelty kuva World Trade Centerin palavasta eteläisestä tornista ja lause "Me kumarrumme muistamaan vainajia ja nousemme syleilemään eläviä." </span></div><div><span style="font-family: verdana;"> </span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKUYOrvsQ8N4K3QlE6pblBUFJ04p1JB7C4AXN1Inq1SfPXPvVvGZAAbOYBEPMcC1U985HVs0l9Of3c9gFwa3jKH0lGmZEFHkVwzUnMMrAjqTXxCH664Jaa8Pr_wTqr0rd2XVIwGWXZToDPZmq_kI9DIlL4wY-0Ik_ZfIU37BOQUa7QVnhXWV2Ms5ge6aU/s800/rauhankyyhky2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="613" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKUYOrvsQ8N4K3QlE6pblBUFJ04p1JB7C4AXN1Inq1SfPXPvVvGZAAbOYBEPMcC1U985HVs0l9Of3c9gFwa3jKH0lGmZEFHkVwzUnMMrAjqTXxCH664Jaa8Pr_wTqr0rd2XVIwGWXZToDPZmq_kI9DIlL4wY-0Ik_ZfIU37BOQUa7QVnhXWV2Ms5ge6aU/w306-h400/rauhankyyhky2.jpg" width="306" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="font-family: verdana;">Kun haluan pysähtyä mietiskelemään ja katselemaan jotain kaunista, koskettavaa tai huikeaa, otan tämän kirjan ja avaan sen joltain sivulta, miltä tahansa. Mietin kuvan ja sanan voimaa yhdessä ja erikseen. <br />Tänä aamuna mietin, miten sodat ovat mahdollisia, koska kysyy keneltä tahansa vallassa olevalta tai ilman valtaa tallaavalta, niin kukaan ei halua sotaa. Ei kukaan, paitsi vanhojen satujen hallitsijat. Tiedän, että kysymykseni on naiivinkuuloinen, mutta oikeastaan se on kaikkea muuta. <br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-3615031151022855032024-01-13T16:16:00.001+02:002024-01-13T17:25:20.929+02:00Mutta ensi vuonna hän... <p><span style="font-family: verdana;">Nuutinpäivän kunniaksi Mentulan lukaalissa purettiin kuusi. <br />Jouluaika päättyi ennen vanhaan nuutinpäivään 13. tammikuuta. Joulurauhan ajateltiin kestävän sinne asti. </span><br /></p><p><i><b><span style="font-family: Special Elite;"><br /></span></b></i></p><p><i><b></b></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvnfSiyUOlC66zIOdPd-dQOZSUrLcr4OT2gzZjAXBfrARnCk7gy265dIsagbmdBt4kg0_BfG3uwKuK669gcILaF4S3Y-1OCQzRimIAF2oM6qGGDL3qn5pTyZtu4OO0YpskL1eq93pSOsdEwI_GQ09jXayROFoTfy6hvzj8xB-lElFboXZKswUhzFwB3Hc/s800/joulukuusi24b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="450" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvnfSiyUOlC66zIOdPd-dQOZSUrLcr4OT2gzZjAXBfrARnCk7gy265dIsagbmdBt4kg0_BfG3uwKuK669gcILaF4S3Y-1OCQzRimIAF2oM6qGGDL3qn5pTyZtu4OO0YpskL1eq93pSOsdEwI_GQ09jXayROFoTfy6hvzj8xB-lElFboXZKswUhzFwB3Hc/w360-h640/joulukuusi24b.jpg" width="360" /></a></b></i></div><i><b><br /></b></i><p></p><p><i><b><span style="font-family: Special Elite;">"Päättyy joulu, vaikk´ ei kenkään sois,<br />joulukuusi viedään pois, pois, pois.<br />Mutta ensi vuonna hän<br />saapuu lailla ystävän -<br />ei voi toivo pettää."</span></b></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Minä olen se "kenkään". Kun kuusi ja kyntteliköt oli poistettu ja keittiön matto sekä verhokappa vaihdettu joulunpunaisista kevään vaaleisiin, meillä näytti minusta aluksi aika aneemiselta. <br />Ihminen mukautuu. Nyt alkaa jo tuntua, että valoa tuli lisää ja kunhan saadaan vielä iloinen tulppaanikimppu pöydälle, niin kevät tulkoon. Kunpa tulisikin pian!<br /> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_YQjuZq4n28epD3L-MMjJRNg1_R_MrzXxmylGAH-A7a7unUUGVJOq9C5HWLDT0C3VcFPfI06R7F3acfN1Q1SfbulWgrHADy_ALhjOLerHtquU7HotP-qJ84SELv4ltSPJoZrI7n-9cgJdg49jaONQ-q1CMyJAg2WmN0nXxnrG4RDdFRW5UcgjyBZ2OBs/s457/hiussolkikuusessa2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="457" data-original-width="400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_YQjuZq4n28epD3L-MMjJRNg1_R_MrzXxmylGAH-A7a7unUUGVJOq9C5HWLDT0C3VcFPfI06R7F3acfN1Q1SfbulWgrHADy_ALhjOLerHtquU7HotP-qJ84SELv4ltSPJoZrI7n-9cgJdg49jaONQ-q1CMyJAg2WmN0nXxnrG4RDdFRW5UcgjyBZ2OBs/s320/hiussolkikuusessa2.jpg" width="280" /></a></div><br /><span style="font-family: verdana;">Pieni kuusenkoristeljakaverini oli pistellyt kuuseen minun hiussolkianikin. Hän se myös keksi, että tarrakäsin varustettuja tonttuja voi pistää keinumaan kuusen alaoksille. Lapset näkevät mahdollisuuksia, joita me tavoissamme vakiintuneet emme näe. <br /><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmvmQyNJku3bMSrSiDnhrs6M5bt2MhMbLl0fhcre4rO1Ygq4XRS84nJ3J0ZlctOnsD2Kaz1QreMwqf6esNpGXyBZYKH_1ua7ZJFZWe6xTX1s1RVlJ_MbdkEe5R36NiJLEYH42vs_AcxU_ecqSBB9sULE8XFBNkPrqB-tc2HuBKSnjFJQGSYUPmOJtD94/s800/kuusenkoristeet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="800" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmvmQyNJku3bMSrSiDnhrs6M5bt2MhMbLl0fhcre4rO1Ygq4XRS84nJ3J0ZlctOnsD2Kaz1QreMwqf6esNpGXyBZYKH_1ua7ZJFZWe6xTX1s1RVlJ_MbdkEe5R36NiJLEYH42vs_AcxU_ecqSBB9sULE8XFBNkPrqB-tc2HuBKSnjFJQGSYUPmOJtD94/w400-h288/kuusenkoristeet.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piilokuva, bongaatko joulutilpehöörin seasta <br />kaksi hiussolkea?</td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: verdana;"><br />Kestikö se joulurauha? - No, ei todellakaan. Oliko sitä edes? <br />Toivotaan parempaa... <br /><br />Eilen illalla kävin katsomassa todellisen jouluelokuvan, <b>Alexander Paynen</b> ohjaaman <i>The Holdovers</i>. Elokuvan jälkeen oli kohottunut olo, mikä merkitsee sitä, että se onnistui välittämään lämpöä ja tunteen, että maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja rohkeutta ja "ihmisten kesken hyvä tahto". <br />Payne on ohjannut aiemmin esim. elokuvat <i>About Schmidt</i>, <i>Sideways</i> ja <i>Nebraska. </i>Kaikissa Paynen elokuvissa on tietynlainen huumori, jonka avulla hän näyttää, miten samanlaisia ihmiset ovat yksinäisyydessään. <br />The Holdovers tapahtuu vuonna 1970, ennen älypuhelimia ja muuta nykyteknologiaa, mikä antaa sille oman sävynsä. <br /><br />Mietin tässä kahvikuppi koneen vieressä lopetusta tälle jutulleni. Tarvitseeko sitä aina olla jotain pyöristystä? Ehkä ei. <br /><br /> </span><p></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-57765453087445059712024-01-12T13:40:00.003+02:002024-01-12T16:05:41.923+02:00Timo K. Mukan romaani sai minut pohtimaan "tuomareita", silloin ja nyt <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIuPlbrW2Wvcj-EW3uTgd0vB1uamlnNdOJGmUM9aO-KbL9ZbDYmfp5Riu8FWroJNk4SqfcwuAy9TB7XAHyp1Vel0U0jNeigm5i4xg713VHn-Nq_GqznPYl36izo0rPU4Qmt5lPtyEE8GTMm0ziuCNgsrQY80uixnxVUiZ6nQT5ROV29wRFGATRor7etsE/s800/maaaonsyntinen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="547" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIuPlbrW2Wvcj-EW3uTgd0vB1uamlnNdOJGmUM9aO-KbL9ZbDYmfp5Riu8FWroJNk4SqfcwuAy9TB7XAHyp1Vel0U0jNeigm5i4xg713VHn-Nq_GqznPYl36izo0rPU4Qmt5lPtyEE8GTMm0ziuCNgsrQY80uixnxVUiZ6nQT5ROV29wRFGATRor7etsE/w274-h400/maaaonsyntinen.jpg" width="274" /></a></div><p></p><p><br /> <b><i><span style="font-family: Arvo;">Minun rakkaani itkee näin<br /> laulaa laulujen laulaja soutaen sumussa pois<br /> Minä rakkaani hylkään<br /> Minä rakkaani annan<br /> Minun lintuni jälkeeni ui...</span></i></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Luin <b>Timo K. Mukan</b> esikoisteoksen <i>Maa on syntinen laulu</i> (1964) uudelleen. Ensimmäisen kerran luin sen 60-luvulla, jolloin Lapin murteet olivat itselleni täysin vieraita. Nyt Mukan dialogien kieli tuntui tutulta Sodankylästä kotoisin olevan miniän ja hänen kauttaan tutuksi tulleiden ihmisten kautta sekä myös useiden Lapin murteita käyttäneiden kirjailijoiden ansiosta. <br />Huomasin, että Mukan romaani ei ollut menettänyt minun kohdallani mitään lumovoimastaan. Elämänkokemukseni ansiosta koin jotkut asiat paljon syvemmin kuin silloin alle kaksikymppisenä. <br /><br />Kirja alkaa runolla, jossa on <b>Eino Leinon</b> jylhien runojen kaikuja ja jatkuu proosalla, joka vie lukijan ensin tarkastelemaan kirjan tapahtumien maisemaa ja sen jälkeen mukaan tässä maisemassa elävien ihmisten elämään. </span></p><p><span><i><b><span style="font-family: Arvo;">Jossakin metsän päätyttyä avautuu aukea vuoma, yllättävästi, yhtäkkiä, ja vuoman rannattoman näön takaa nousee matalan maiseman kuin meren ylle vaarojen siniharmaa ketju. Siellä on yhä uusia vuomia, jänkiä ja korpia, metsiä, kelottuneita honkia, maahan lahonneita puita, joskus metsissä liikkuneen palon mustuttamia kantoja, käppyräisiä aihkeja ja koivunvisoja, jotka eivät saata kasuta pitkiksi. Yö liikkuu talvisin maiseman yllä pitkänä, painavana kaamoksena. Kesällä auringon moniviikkoisen kierron aikana puu ei kasva - se liikehtii auringon alla ahdistuneena. </span></b></i><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Samalla tavalla <b>Aleksis Kivi</b> vie lukijan hämäläiseen peltomaisemaan katselemaan kuin yläilmoista Jukolan taloa ja sen ympäristöä ennen kuin tutustuttaa hänet seitsemään veljekseen. </span></span></p><p><span><span style="font-family: verdana;">Mukan kirja</span><i style="font-family: verdana;"> </i><span style="font-family: verdana;">herätti rujojen uskonnollista hurmosta kuvaavien kohtaustensa vuoksi närkästystä varsinkin lestadiolaispiireissä. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Seurojen muuttuminen seksiorgioiksi ei ole pelkästään Mukan kuvitelmaa. Olen lukenut tällaisesta uskonnon harjoittamisesta muualtakin ja muidenkin lahkojen piiristä, mutta ilmeisesti tämä on asia, josta olisi pitänyt vaieta, kuten Mukan luoman Siskonrannan kylän väkikin vaikeni ja seurasi tarkkaan toistensa siveellisyyttä seuratapahtumien ulkopuolella.</span></span></p><p> <b><i><span style="font-family: Arvo;">Poudan Elina, joka on istunut aivan saarnaajan edessä, nousee seisomaan. Monet seuraavat hänen esimerkkiään, heidän silmänsä harittavat, kyynelet eivät enää vuoda, vartalot huojuvat edestakaisin. Mäkelän äijä maiskauttelee suutaan, puristelee hurmioituneen naisen rintoja, Kurkelaisen emäntä tömistää jaloillaan. Saarnaaja alentaa äänensä kuiskauksiksi. Outakodan Armaan lyhyt, korkearintainen vaimo itkee:<br /> - Antheeksi jiesus, antheeksi... Yöläki mie sinua rukkoilin... silti meni lehmä... antheeksi...<br /> - ... a-iih-hi-hi-ih-jih-haih jiesus rakas jiesus kristus anna antheeksi minun synnit..., voihkii Poudan Elina. <br /> Mäkelän Alli nousee nurkasta huojuen hurjasti edestakaisin ja huutaen täyttä kurkkua - hän puristaa raamattua laihoissa käsissään. Mies, joka tulee kopeloimaan hänen reisiään, kaatuu rähmälleen lattialle. <br /> - ...aaa-aaah-haaa-ha-haih hii-ih...<br /> - Jiesus kristus jiesus jiesus, tempovat Allin huulet.</span></i></b><br /> <br /><span style="font-family: verdana;">Mukka sai kritiikkiä osakseen myös "rumien sanojen" käytöstä. Mukka on kuunnellut tarkalla kirjailijan korvalla ja luulenpa, että juuri näin 40-luvun lopun pohjoisen kylissä on puhuttu, eikä kai sillä väliä vaikka ei olisikaan, Siskonranta on Mukan luoma maailma. Olen huomannut, että Lapissa ei sievistellä, vaan puhutaan nykyäänkin rohkeammin termein sukupuoliasioista kuin muilla itselleni tutuilla alueilla.</span><br /><br /> <i><b><span style="font-family: Arvo;">- Kuolu Aino?<br /> - Joo. Keskenmeno ollu kova kuulemi...<br /> - Vai niin. <br /> Miehet pysähtyivät hetkeksi katsomaan toisiaan.<br /> - Heitti perse pellaamasta, rähähti joku nauramaan.<br /> - Mieki siellä kerran kävin... hereässä se oli perse Ainola...</span></b></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Pysähdyin miettimään, uskaltaisiko kukaan kirjailija kirjoittaa jonkun tietyn alueen väestä näin tänä nipottavana aikanamme, vallankaan muualla kuin kuvatulla seudulla itse pysyvästi asuva ja erityisesti, jos kyseessä on Lappi tai saamelaiset. Mukan romaanissa on yksi saamelainen, Oula Nahkamaa. Hänet on kuvattu lyhyeksi, länkisääriseksi pikisilmäksi lappalaiseksi, eli nykykäsitysten mukaan tuomittavan "vanhanaikaisesti" ja kulttuurisesti omien, ellei kirjoittaja itse kuulu samaan ryhmään. <br />Nolattaisinko teos sisältövaroituksella, samanlaisella kuin <b>Katariina Sourilta </b>tilattu<b> </b>valoteos <i>Pohjan kosketus</i> Lux Helsinki -tapahtumassa: "Teoksessa on osia, joissa alkuperäisväestöjä kuvataan stereotyyppisesti. Kuvaston tai koko teoksen poistamisen sijaan haluamme synnyttää rakentavaa ajattelua alkuperäisväestöjen oikeuksien ja taiteen vapauden yhteensovittamisesta."</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Niin. Ollaanko nykyään niin tosikkoja, että ei anneta taiteilijoiden luoda rauhassa omaa taidettaan, vaan oma persoona sekä työt pitää hyväksyttää itsensä tuomareiksi korottaneilla somepauhaajilla? Eikö näin synny aika yksipuolista taidetta? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mukan esikoisromaania on vaikea uskoa teini-ikäisen kirjoittamaksi. Mukka oli 19-vuotias, kun teos julkaistiin ja kirjoittaminen oli tapahtunut parina edeltävänä vuonna. Miltä raskaana oleminen tuntuu, mitä tapahtuu synnytyksessä ja miltä vanhenevan ihmisen kehossa tuntuu, kaikki tämä on ollut kirjoittajan oman kokemuksen ulkopuolella. Hänen on täytynyt olla tarka havainnoija. Mukkahan harrasti lapsena myös piirtämistä ja opiskeli kuvataiteita.<br /> <br />Kirjan vahvuuksia ovat vahva kyläyhteisön ja töiden kuvaus, uskottavat henkilöhahmot, kauniit luontokuvat ja se tietty Mukalle tyypillinen rujon ja lyyrisen yhdistelmä, mikä tekee hänen tekstistään erilaista kuin kenelläkään muulla. Rankan elämän kuvauksia rytmittävät proosarunot saavat tekstin tuntumaan kuulaalta balladilta. <br /></span><span style="font-family: verdana;">Uskonnon läsnäolo tuntuu yhteisössä vahvana. Rukoillaan, kadutaan ja nöyrrytään. Mukka on nimennyt kirjansa kaksi osaa virren säkein, <i>Sinua kaipaa</i> <i>sydämeni</i> ja <i>On yksin tästä sen ikävästä kyyneleeni.</i></span><i><br /></i><br /><span style="font-family: verdana;">Mukan nuoruus näkyy mielestäni hänen tinkimättömyydessään (aavisti varmaan tiettyjen tahojen kritiikin, mutta ei nöyristellyt) ja siinä että hänen päähenkilönsä ovat nuoria ja uhmakkaita. <br /><i>Maa on syntinen laulu</i> nostaa esiin 19-vuotiaan uljaan ja vahvan Martan, jota ei määräillä järkiavioliittoon. Martta on se joka ottaa, ja hän ottaa kenet haluaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Epäilen, että aikamme tuomaroiva ja naisen heikkona näkevä mielipideilmapiiri ohjaa pitämään raskaaksi tulevaa Marttaa uhrina. Martta ei ole kuitenkaan sen enempää uhri kuin muutkaan. Elämä on raskasta ja yksinäisyys vaanii. Jokainen siskonrantalainen etsii lämpöä sieltä mistä saa. Martta eroaa ympäristönsä ihmisistä siinä, että hän ei tyydy vähään. </span></p><p> <b><i><span style="font-family: Arvo;">Kuin joutsenen laulu on elämä naisen<br /> laulujoutsenen haikea lunkutus<br /> lennossa ylitse jäätyvän maan<br /> Ja lompolon pintaa halkoen pyörteisiin<br /> laskeutuu joutsen lennostaan<br /> ja soutaa lupikkorantaa etsien.</span></i></b></p><p><b><i><span style="font-family: Arvo;"> Kerro joutsenen laulu mihin on vietävä nainen<br /> jonka sieluun on tullut himo<br /> kuin suurena mustana kukkana<br /> laulaja laulaa.</span></i></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Mukka kirjoitti yhdeksän teosta kuuden vuoden aikana. Hän sai palautteeksi mediassa sekä kiitosta että erittäin ala-arvoista kritiikiksi naamioitua mölinää. <br />Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, jossa kuka tahansa nimellä tai nimettömänä keksii vitsinä julkisuuden henkilöistä pilkkakollaaseja, meemejä tai videoita. <br />Sanotaan älä välitä, ohita, mutta näitä asiattomuuksia on vaikea ohittaa, koska valtamedia nostaa niitä kaikkien meidänkin tietoomme, jotka emme somen syövereissä kovin paljon aikaamme kuluta. <br />Mietin tässä myöhempää keski-ikää elävän Katariina Sourin tapausta ja sitä, miten toinen nainen kehtaa nostaa esiin ivaten hänen teini-iän Playboy-episodinsa todisteeksi siitä, että hän ei kelpaa taiteilijaksi, kuten tämä arvon pilkkaaja, joka on ilmeisesti täydellinen ja tahraton ihminen. <br /><br />Paikallisen PK-lehden (PK=Pohjois-Kymenlaakso) tekstiviestipalstalla oli jokin aika sitten hyvä kirjoitus, jota lainaan ohjeeksi vuodelle 2024 itse kullekin ja varsinkin heille, joille some on mestarointi- ja ilkeilyareena. <br />"Oletko sinäkin toiselta ammatiltasi tuomari? Jakelet päivittäin ankaria tuomioita milloin mistäkin. Arvosteltavaa löytyy runsain mitoin lähimmäistesi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Miltä tuntuisi pitää vapaa päivä tästä aika raskaasta kakkosvirasta? Entäpä jos emme arvostelisi muita ihmisiä, vaan hyväksyisimme toinen toisemme. Mielenrauha on kallisarvoinen asia uhrattavaksi oikeassa olemisen alttarille." <br /> <br /></span><span style="font-family: Arvo;">Kiitos kirjan kannesta <b>Markus Pyörälä</b>! Joutsenkuvio ja niin Mukan maailmaan sopivat värit, veriviirujen tahrima valkoinen, punainen ja musta. Tämä kirja on vuodelta 2013, ties kuinka mones painos. <br />Katselin myös toista kirjaa vuodelta 1975, jossa oli smaragdinvihreä hennosti kuvioitu kansi. Silloin oli menossa kymmenes painos. Kukin uusi kansi kertoo ajastaan ja siitä, mitä kannen tekijä haluaa korostaa. <br /><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRd0tWrvIl6B57ZEN7GFqysubAQFWnxA1qbrymGvB8ZucvXdS_snWkUSSsfPxh_CRYWqB73p7pRFUNMRzyWxEJsNoLvJAm33zS6miJqYmwQB29ISklnUg1wsftQqH7mJadFZYHBHBBqml5-fKU9xRJMujgm4VZeWKLkzFMhd40BlEif98jQdJe64YpYbI/s800/maaonsyntinen2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="662" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRd0tWrvIl6B57ZEN7GFqysubAQFWnxA1qbrymGvB8ZucvXdS_snWkUSSsfPxh_CRYWqB73p7pRFUNMRzyWxEJsNoLvJAm33zS6miJqYmwQB29ISklnUg1wsftQqH7mJadFZYHBHBBqml5-fKU9xRJMujgm4VZeWKLkzFMhd40BlEif98jQdJe64YpYbI/s320/maaonsyntinen2.jpg" width="265" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva kirjan takakannen sisäpuolelta, <br />kuvaajaa ja kuvauspäivämäärää ei ole mainittu.<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><br />Linkki kirjoitukseeni Mukan viimeiseksi jääneestä kirjasta Kyyhky ja unikko<a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2024/01/timo-k-mukka-kyyhky-ja-unikko.html"> (klik)</a>.</span><br /><p><br /></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-91478859825212039672024-01-05T13:48:00.006+02:002024-01-05T14:34:39.355+02:00Miksi luen ja miksi pidän blogia<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwftlrZYbYqaPoyQkQDCH0dsLIFYxbHDfiPSbpscB5NxMrRw7QUOTozZcOBUUghngfSqAASMdwIIGRIaqPiSLwCrZGU2SJx-1fw5yIouxXW2JY6xnPJ3oj4149Oq0CqE1cBaTyUt0VkaLQ6EGVhupMiQ0tWnQINP1xJJ8JysUk0NFJd0OIvZMHpVp2YXA/s800/bloggarimuki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="649" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwftlrZYbYqaPoyQkQDCH0dsLIFYxbHDfiPSbpscB5NxMrRw7QUOTozZcOBUUghngfSqAASMdwIIGRIaqPiSLwCrZGU2SJx-1fw5yIouxXW2JY6xnPJ3oj4149Oq0CqE1cBaTyUt0VkaLQ6EGVhupMiQ0tWnQINP1xJJ8JysUk0NFJd0OIvZMHpVp2YXA/w325-h400/bloggarimuki.jpg" width="325" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><span style="font-family: verdana;">Olen lukenut neljä - viisivuotiaasta ja lukeminen on edelleen yksi parhaita asioita elämässäni. Tämä on yksinkertainen asia eikä vaadi enempää pohdintaa. Jotkut kiinnittyvät lukemiseen, toiset johonkin muuhun. <br />Lähes yhtä intohimoisesti kuin kirjoja harrastin nuorempana neulomista, mikä minulle kyllä on nimeltään kutomista, siis puikoilla langasta. Kudoin vallapaitoja, liivejä, tunikoita, myssyjä ja huiveja, mutta en koskaan lapasia ja sukkia koska ne kuluvat.<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Entä, miksi kirjoitan ja miksi julkaisen kirjoituksiani?<br />Kirjoittamalla selvittelen asioita itselleni. Se on jatkoa lukemiselle. Lukeminen sytyttää minussa kirjoittamisen halun ja olen kirjoittanut ajatuksiani kirjoista ja muusta päiväkirjanomaisesti jo paljon ennen kuin blogeja oli olemassakaan.<br /><br />Miksi en sitten jatka kirjoittamalla vain itselleni, vaan pidän blogia (ja olen linkittänyt blogini Facebookiin ja Instagramiinkin)? <br />Kaksi syytä: 1) Toivon keskustelua, joka sekin on asioitten selvittelyä ja lisäksi sosiaalista somekanssakäymistä samanmielisten ja erimielisten ihmisten kanssa. Arvostan blogivierailijoitani paljon ja vastaan jokaiseen kommenttiin. 2) Se minulle mieluinen pysyvyys (sama kuin neuletöissä, niissä joita ei kuluteta nopeasti). Blogissa kirjoitukset säilyvät ja ovat löydettävissä tuota sivurullaa ja tunnisteita tutkimalla. Joskus väitän keskusteluissa, että en ole lukenut jotain kirjaa ja huomaan myöhemmin, että olen jopa kirjoittanut siitä, blogi tukee siis muistia. Kaikista lukemistani en kirjoita, mutta pyrin laittamaan nekin muistiin muualle.<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Blogikommentoinnissa olen ihmetellyt sellaista asiaa, että on bloggareita, joilla on avoin kommenttilaatikko, mutta he eivät ikinä vastaa, jos kommentoit sinne. En tarkoita sitä, että vastaukset viipyvät, se on aivan luonnollista, tarkoitan ei koskaan. Vastaamattomuus on epäkohteliasta.<br /></span><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU5cgM8U7YhqUc8KcN8LfwIGKAY09NOcaVu4GrV0iVO5LwKXPLox2OX7oU3UQOrBKgkYfwzDANc9k05NkaJQyfkM_aggEr9cgUyks5C5FJhkCthHFLFXdOrZ3kL2TNfeB2Aeg7P1uctVLO9v6tRsxLEtv7670a4SAy-QsfSG9kx73dQFfyjzb3cryfbRk/s800/lukutontut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="589" data-original-width="800" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU5cgM8U7YhqUc8KcN8LfwIGKAY09NOcaVu4GrV0iVO5LwKXPLox2OX7oU3UQOrBKgkYfwzDANc9k05NkaJQyfkM_aggEr9cgUyks5C5FJhkCthHFLFXdOrZ3kL2TNfeB2Aeg7P1uctVLO9v6tRsxLEtv7670a4SAy-QsfSG9kx73dQFfyjzb3cryfbRk/w400-h295/lukutontut.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Sain joulutorilta ostamani muotilehteä lukevan pikkutontun kavereiksi Aarikan tontut Lukutoukan ja Viisaan. Tämä kolmikko kuvaa minua bloggarina erinomaisesti. Olen lukutoukka ja useimmat kirjoitukseni ovat kirjoista ja kirjallisuudesta, joskus kirjoitan välipalaksi kevyitä oman elämän juttuja ja joskus harvoin kirjoitan jotain viisaana pitämääni kokemuksen rintaäänellä. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Viime vuonna kirjoitin 83 juttua blogiin. Se on keskimääräinen luku blogivuosinani. <br />Viime vuoden aikana on käyty ylivoimaisesti eniten lukemassa <b>Matilda Levorannan</b> kirjasta tekemääni juttua <i>Totuus nuoruudesta</i> <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/07/matilda-levoranta-totuus-nuoruudesta.html">(klik)</a>, vaikka kirjoitin sen vasta heinäkuussa. Kirjalle on ollut näemmä tarvetta. <br />Koko kohta 11-vuotisen blogiaikani suosituin kirjakirjoitus on ollut <b>Väinö Linnan</b> <i>Tuntematonta sotilasta</i> käsittelevä kirjoitukseni <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2017/08/vaino-linna-tuntematon-sotilas.html">(klik)</a> vuodelta 2014, jolloin Suomi täytti 100 vuotta ja sitä juhlittiin laajalti myös kirjallisuudessa. <br />Muista aiheista eniten on kiinnostanut kirjoitukseni <i>Vanhuus ei tule yksin</i> <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/01/vanhuus-ei-tule-yksin.html">(klik)</a>. Tämän asian pohtimiselle on siis myös ollut tarvetta. Voisin parin vuoden kuluttua tehdä tähän juttuuni päivityksen, koska kuten siteeraamassani <b>Anne-Mari Kaskisen</b> runossa sanotaan '<i>Kuinka vähän me </i></span><i><span style="font-family: verdana;">vanhuudesta tiedämme/</span><span style="font-family: verdana;">kunnes se astuu/</span><span style="font-family: verdana;">itse ovesta sisään/</span></i><span style="font-family: verdana;"><i>emmekä luule mitään'</i>.</span><span style="font-family: verdana;"> </span></div><div><br /><span style="font-family: verdana;">Olen linkittänyt muutaman vuoden ajan kirjoituksiani Facebookiin, johon liityin sinnekin paljon myöhemmin kuin useimmat muut. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Koska Kirjagramia on kehuttu ja bloggareita on siirtynyt sinne, niin päätin mennä tutkimaan Instagramiin, mikä siellä olisi paremmin kuin Bloggerissa. No, se ei ole vajaassa parissa kuukaudessa selvinnyt, mutta jatkan yhä selvittämistä. <br />Kokeilin saman tien X:ääkin - kirjoittajalle täysin turha.<br /><br />Toistaiseksi näen kirjoittajana Instassa vain puutteita verrattuna blogialustoille kirjoittamiseen. Kirjoituksen on oltava lyhyt eikä siihen voi laittaa erilaisia fontteja tai kuvitusta alkukuvaa enempää. Siellä "tykätään kuvasta", jonka oheen siis sopii lyhyt teksti. Instagram onkin alunperin tarkoitettu kuvien julkaisemiseen. Valokuvaharrastajillehan tämä palvelu on hyvä. He voivat julkaista kuviaan ja saada palautetta toisiltaan. <br />Osa ahkerista kirjabloggaajista jaksaa kirjoittaa Instaan eri juttuja kuin blogiin. Minä kokeilin ikään kuin vinkkauksena laittaa osan blogitekstistäni; no siihen sopii ehkä neljännes, ei hyvä. Olen siis julkaissut kuvan ja pyytänyt mennä lukemaan tekstin blogista.</span></div><div><span style="font-family: verdana;">Rehellisesti sanottuna, blogi on minulle ruisleipää ja insta pikkuleipää. <br />Hei huhuu, tulkaa kirjagrammaajat takaisin bloggareiksi, täällä on kunnon meininki! Tai kertokaa minulle, mikä mauste minulla on jäänyt huomaamatta siitä pikkuleivästä. </span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Vielä kirjavinkki, tällä kertaa lyhyt, sopisi Instaankin. <br />Irlantilaisen <b>Claire Keeganin</b> lämminhenkinen, hitaasti kulkeva pienoisromaani <i>Nämä pienet asiat</i> on syvästi koskettava kirja, kohottava ja merkityksellinen. <br />Hiiliä kotitalouksiin kuljettavan Bill Furlongin mieltä painaa asia, jonka ohi oma perhe, koko kaupunki ja kirkko, varsinkin kirkko, katsovat. </span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">.</span><span style="font-family: Arvo;"><b>.. Furlong kysyi itseltään, oliko elämässä mitään mieltä, jollei auttanut kanssaihmistään? Olisiko mahdollista jatkaa elämistä vuosikymmenestä toiseen loppuun asti olematta kertaakaan niin rohkea, että uskaltaisi nousta yleistä mielipidettä vastaan ja kutsua silti itseään kristityksi ja katsoa itseään peilistä?</b><br /><br />Rohkeus toimia oikein lisää onnellisuutta, jopa sellaisesta lukeminen kylmänä pakkaspäivänä tekee onnelliseksi. <br />"Upea. Hiljaisen radikaali." Näillä sanoilla <b>Ali Smith</b> suosittelee kirjaa sen takakannella.<br /><br /></span></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2zcAPfRbL7qid8gSu_gtmIrjwZXZXgw2LxYHuliqEbWJpGiqpX-wjsEIo5BKXFGApJB-Rkt4oNXLirpYTBLttEoyuRm0CnDrw8SwVlqdGhoImDnf9bHeDU8JCB5QI9q0jpqhDiWrTzwU20N0Q8rq-U7OrEzgWtyyGtW_3RzmeIcBQRO1TDZkiBl1xzs/s800/clairekeegan.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="554" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2zcAPfRbL7qid8gSu_gtmIrjwZXZXgw2LxYHuliqEbWJpGiqpX-wjsEIo5BKXFGApJB-Rkt4oNXLirpYTBLttEoyuRm0CnDrw8SwVlqdGhoImDnf9bHeDU8JCB5QI9q0jpqhDiWrTzwU20N0Q8rq-U7OrEzgWtyyGtW_3RzmeIcBQRO1TDZkiBl1xzs/w278-h400/clairekeegan.jpg" width="278" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><br /> </div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com28tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-41125456072037465442024-01-03T18:00:00.037+02:002024-01-04T11:03:19.541+02:00Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVG6WLI_NjG_oYj4hvQB4pMQTHTqzA0SFRQd_Ur562aOBlaeJajnNWGbiyxPibEZPtqkwIyU0Bra_7-FTygqn-QBYbTrryesRehgkFq_QTDes2WLqIh99AU_nI5Cs7DTIaWtVwds3vig_Qyy0WXXqpLJ7ljvMpROiHk_c_5K0wY1mDylaA2skPGM8RMk/s800/mukka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="578" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVG6WLI_NjG_oYj4hvQB4pMQTHTqzA0SFRQd_Ur562aOBlaeJajnNWGbiyxPibEZPtqkwIyU0Bra_7-FTygqn-QBYbTrryesRehgkFq_QTDes2WLqIh99AU_nI5Cs7DTIaWtVwds3vig_Qyy0WXXqpLJ7ljvMpROiHk_c_5K0wY1mDylaA2skPGM8RMk/w289-h400/mukka.jpg" width="289" /></a></div><br /><br /> <i><b><span style="font-family: Arvo;">Kyyhky tanssii unikon vuoteessa. Rakkaus on <br />tippa verta. Voi miten valssi soi, miten yö on musta. </span></b></i><p></p><p><i><b><span style="font-family: Arvo;"> Niin kyyhky unikkoa rakastaa, kuin häitä odottava <br />viulu ja musta hautuumaa. Ja toinen heistä lähtee, <br />ja katoaa.</span></b></i></p><p><b style="font-family: verdana;">Timo K. Mukka</b><span style="font-family: verdana;"> kirjoitti viiimeisen romaaninsa </span><i style="font-family: verdana;">Kyyhky ja unikko</i><span style="font-family: verdana;"> vuonna 1970 kolme vuotta ennen kuolemaansa. Esikoisromaani </span><i style="font-family: verdana;">Maa on syntinen laulu</i><span style="font-family: verdana;"> (1964) oli 19-vuotiaan kirjailijan läpimurto, jota hän oli tarjonnut kustantamoille jo pari vuotta aiemmin. Kuuden vuoden aikana syntyi poikkeuksellisen upea tuotanto, yhdeksän teosta, runoja, novelleja ja romaaneja, jotka ovat olleet innoittajina monelle lappilaisesta miljööstä kirjoittavalle, kuuluisimpia heistä </span><b style="font-family: verdana;">Rosa Liksom</b><span style="font-family: verdana;"> ja </span><b style="font-family: verdana;">Katja Kettu</b><span style="font-family: verdana;">. </span><span style="font-family: verdana;">Mukan erottaa Liksomista ja Ketusta runollisuus ja kauneus, jolla hän kirjoittaa rujoista oloista ja rankoista kohtaloista. Harvinainen yhdistelmä - rujous ja kauneus. Rujous ja huumori sen sijaan yhdistetään usein, ja vaikean kuvaaminen koomisen huumorin kautta onkin vapauttavaa varsinkin omasta elämästä kerrottaessa. Mukalla huumoria on vähän.<br />Runollisella tyylillä kirjoittaneista pohjoisen kirjailijoista Mukan ohella haluan nostaa esiin <b>Hanna Haurun</b> ja <b>Maria Peuran</b>, joiden kirjoista pidän paljon. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kyyhky ja unikko alkaa tekstillä, jonka Mukka on otsikoinut </span><i style="font-family: verdana;">Prologin asemesta</i><span style="font-family: verdana;">. Siinä hän jo paljastaa koruttoman tarinansa lopun. Sen jälkeen palataan tapahtumiin kahden edeltävän vuoden aikana. </span><br /><br /><b><i><span style="font-family: Arvo;">Kerron Pieti Kolströmin, 37, ja Darja Paukun, 17, välisestä rakkaudesta - kysymys on vain muutamasta lyhyestä episodista, jotka lopulta ehkä jättävät koko kysymyksen avoimeksi. Ehkä se ei ollutkaan rakkautta. se saattoi olla jotakin muuta. Yritän repiä ja leventää lyhyttä ja yksinkertaista asiaa niin paljon, että saisin näkyviin jotakin, mikä ehkä jää huomaamatta kun sanomalehdestä samantapaisten uutisten seasta luetaan:"... löydettiin mätänemistilassa oleva nuoren tytön ruumis... vedettiin rannalle... tunnistetiin tutkimusten jälken Darja Paukuksi, joka katosi elokuussa... nähty viimeksi synkkämieliseksi tunnetun Pieti Kolströmin seurassa..." jne.</span></i></b><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Pieti oli ollut etelässä omassa mainostoimistossaan työskentelevä menestynyt liikemies, mutta luisunut masennukseen ja menettänyt omaisuutensa hoidettuaan mielialaansa alkoholilla ja hurvittelemalla ympäri Eurooppaa. Psykiatreillakin hän oli käynyt, mutta ei ollut saanut apua, ja nyt hän on palannut pohjoiseen vanhan isänsä luo rappioituneeseen kotitaloon, jossa viettää aikaansa toimettomana veikkausvoittoa odottaen. Kylä on autioitunut vanhojen ihmisten asustama paikka, johon etelään muuttaneet saapuvat lomillaan etsien sellaista tunnelmaa ja elämää mitä siellä ei enää ole. <br />Kun Pieti tämän alakulon keskellä tapaa 15-vuotiaan Darjan hän tuntee äkillistä himoa ja kaihoa elämään joka hänellä olisi voinut olla. Darja joutuu palaamaan heti heidän kohtaamisensa jälkeen isonsiskonsa mukana Tampereelle, ja Pieti asettuu entiseen turtuneeseen tilaansa, johon iloa tuovat Darjan sydämin koristellut kirjeet. Aikaa kuluu, vuodenajat vaihtuvat. Eräänä päivänä Darja palaa Kolströmin niemeen, raskaana. <br />Äijä varoittaa Pietiä korostaen, että Darja on vielä lapsi, "hullu lapsi", joka pitäisi jättää rauhaan ja Darjan sisko yrittää puolestaan pelastaa täysorvoksi jääneen siskonsa Pietiltä, mutta kohtalo vie kyyhkyä ja unikkoa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"> </span><i><b><span style="font-family: Arvo;">Katsoin sinun kasvoihisi ja tunsin, että rakkaus täytti koko ruumiini. Katsoin kasvoihisi ja hymyilin kyyneleet silmissä myötätuntoa kerjäten. - Minä olen tällainen, sanoin. - Pium, paum..., sinä hyräilit. - Minä olen pieni Darjasi. Oli hyvä, että valitsit minut.<br /> - Miten onnellinen olen siitä, että valitsit minut, sinä lauloit. </span></b></i></p><p><i><b><span style="font-family: Arvo;">Olinko jälleen tuo Pieti, jonka ylitse rakkaus väreili Darjan silmistä? Hän ei ollutkaan unohtanut, hän oli tullut etelästä takaisin. Mikä onni!</span></b></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Toisensa löytäneet onnettomat lähtevät retkelle, patikoimaan ilman päämäärää, luhistunut mies ja raskaana oleva teinityttö, joita yhdistää yksinäisyys. <br />Darja ehkä kuvittelee luottavaisena, että Pietillä on jokin suunnitelma, mutta Pieti näkee heidän tilanteensa toivottomana ja pohtii koko ajan edessä olevaa kuolemaa ja ajattelee jo heistä parina menneessä aikamuodossa "me olisimme kuolleet television ja pakastekaapin välissä".</span></p><p><span style="font-family: verdana;"> </span><b><i><span style="font-family: Arvo;">Huomenna matka ei ehkä jatku.<br /> Tänään kulkevat nilkkasi kivien yli, rakan yli, kulkevat likaiset kovettuneet sääresi luolikoissa, kulkevat varpaasi ja päkiäsi, kulkevat, rientävät purojen yli ja pitkin jokien rantoja, kulkevat, rientävät, pysähtyvät...</span></i></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Mukka oli paitsi kirjailija myös kuvataiteilija ja se näkyy hänen maalauksellisissa luontokuvissaan. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tätä kirjaa lukiessa koin, miten sen rytmi toistoineen ikään kuin vei johonkin myyttiseen maailmaan. Kulkemisen kuvaukset toistuvat, samoin runo kyyhkystä ja unikosta sekä Pium paum -kehtolaulu erilaisin versioin ja säkeistöin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tekstissä vuorottelevat kiehtovasti tilannetta ulkopuolelta tarkastelevat kertojan osuudet ja Pietin monologit. Pieti näkee asiat oman hauraan mielensä kautta istuessaan joen rannalla kuollut Darja-kyyhkynen sylissään. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Pieti on nähnyt Darjan rakkauden tuojana, kyyhkynä, joka on Venuksen ja Afroditen lintu ja itsensä paheen mustana unikkona, jolla on valta omistaa Darja kokonaan. </span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Arvo;">Vain kaksi vuotta kun tapasin sinut, nyt lausun hyvästejä. Miksi tulit takaisin Kolströmin niemeen kun et enää ollut minun? Ruumiissasi oli vieraan antama elämä.<br /></span></b></i><br /><span style="font-family: verdana;">Olen lukenut tämän kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen, kuten muutkin Mukan kirjat. Lukuelämys oli nyt yhtä vahva kuin puoli vuosisataa sitten, ellei vahvempi.</span><br /><span style="font-family: verdana;">Minulle nousi tällä lukukerralla mieleen flamencomusiikin kohtalonomaisuus ja tuskaisuus. Kyyhkyn ja unikon balladi sopisi hyvin esitettäväksi flamencotyyliin; laulu, kitara ja kaksi improvisoivaa tanssijaa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kyyhky ja unikko osui käteeni kirjahyllystäni, kun etsin tilaa uusille kirjoille. Jäin ihailemaan sen kantta, joka on itsensä <b>Alpo Jaakolan</b> tekemä. <br />Joskus ennen kirjoja arvostettiin niin paljon, että niiden päällysten suunnittelu tilattiin tunnetuilta taiteilijoilta.<br /><br />Merkkaan tämän kirjan 70-luvun kirjaksi Sadan vuoden lukuhaasteeseen <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/sadan-vuoden-lukuhaaste.html">(klik)</a>, joka onkin ainoa blogihaaste jossa olen mukana, periaatteenani "kukko ei käskien laula", eli jos en osu yhtä vaivattomasti johonkin 30-luvulla julkaistuun teokseen, niin saa jäädä yhtä kirjaa vajaaksi. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mukan teoksista on tehty elokuvia, joista tunnetuin on <b>Rauni Mollbergin</b> vuonna 1973 valmistunut <i>Maa on syntinen laulu</i>. Minusta tämä elokuva jätti kokonaan huomiotta Mukan runollisuuden ja otti elokuvaan vain elämän rujot puitteet. Kirjaahan oli paheksuttu rohkeista seksikuvauksista. En pitänyt niitä silloin mitenkään rivoina tai naturalistisina, vaan tyylikkäinä eroottisina kuvauksina. </span><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänne loppuun vielä näyte siitä, miten kauniisti Mukka kuvaa Kyyhkyssä ja unikossa Pietin kokemusta rakastelusta Darjan kanssa. </span></p><p><i><b><span style="font-family: Arvo;">Tihkuu silmistäsi halu suudella huuliani, tihkuu huuliltasi odotus. Taivaalla seisovat jo auringon miekat, järven aamuaallot värisevät ja valo salamoi veden pinnassa. Vaatteesi leijuvat pois, minä takerrun hartioihisi, painun kohti sydäntäsi, miten voimakas on hento lantiosi, Darja, miten lämmin iho, vaikka ruohot ovat nihkeät ja sieraimissa tuntuu raaka maan haju ja nuotion savu tuntuu hiuksissasi, käsivartesi puristavat kylkiäni, minä painun sydämeesi kuin musta keihäs ja sula kulta valahtaa ruumiiseesi, amen...</span></b></i></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-63607622960628986842023-12-31T12:45:00.010+02:002023-12-31T20:17:10.309+02:00Vuodenvaihteen mietteitä: hyvää tapahtuu...<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoLmOD39cAzMZZFMELZEXFQHjtyXDI9eywxp88SGa00I9w8tWKyOReh9PHxBwmLJuC37jyCu5yRI1G37agihwvg85d649U3QPItHznetO-qny81Uim3zUHgA9m4zmECAKiQ0Fqq4gWzckQqVz8v9IQHVqbewZ0L9f1aoJZMQcMvAid93-DoJIBRf_2guc/s800/jokimaisema26.12.23.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoLmOD39cAzMZZFMELZEXFQHjtyXDI9eywxp88SGa00I9w8tWKyOReh9PHxBwmLJuC37jyCu5yRI1G37agihwvg85d649U3QPItHznetO-qny81Uim3zUHgA9m4zmECAKiQ0Fqq4gWzckQqVz8v9IQHVqbewZ0L9f1aoJZMQcMvAid93-DoJIBRf_2guc/w640-h360/jokimaisema26.12.23.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jokimaisema 26.12.23, Kuva: Ume</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">Päätin pysähtyä merkkaamaan ylös, mitä hyvää olen viime aikoina kuullut tai lukenut ja miten hyvänä näen oman elämäni. Tässä nopeasti mieleen nousseita asioita. <br /><br /></span></p><p><span style="background-color: white; font-family: verdana;"><u>Maailmalla</u></span></p><p>👍 <span style="font-family: verdana;">Kiinassa on alettu toteuttaa vihreää siirtymää pikavauhtia, kun ilma alkaa olla liian saastunutta hengittämiseen Shanghaissa ja muissa suurissa teollisuuskaupungeissa. Takamatkalta tietenkin, pakon edessä - mutta kyllä ihmiskunta tekee korjausliikkeitä lyötyään päätään seinään tarpeeksi pitkään. <br /></span><br />👍 <span style="font-family: verdana;">Maailman väkiluku on pian alkamassa laskea. <br />Kiinassa yhden lapsen politiikasta koitetaan päästä eroon, mutta ainoina lapsina syntyneet eivät pystykään enää kuvittelemaan monilapsista perhettä. Kun lastenhoidossa mummit ovat tärkeässä roolissa, niin jaksaisivatko hekään yhteen lapseen tottuneina hoitaa yhden sijaan kolmea lapsenlasta?<br />Kun väkirikas Afrikka modernisoituu ja vaurastuu ja naiset saavat koulutusta, väkiluku laskee sielläkin naisten halutessa työelämään ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Kehittyneissä yhteiskunnissa lasten kasvatus on myös kalliimpaa kuin köyhissä, joissa lapsia hankitaan sosiaaliturvaksi vanhemmilleen.<br />Vaurastumisen myötä lapsettomuus yleistyy kaikkialla, koska mahdollisuudet nauttia elämästä monipuolistuvat eikä perhe-elämää nähdä enää ainoana onnellisen elämän mallina. Japani on hyvä esimerkki tästä yleistyneine yhden hengen talouksineen. <br />Tuleeko vielä joskus aika, jolloin maailman väkiluvun toivotaan nousevan? <br /><br />👍 Ärhäkkä koronavirus on laimentunut yhdeksi monista flunssaviruksista. <br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><u>Kotimaassa</u></span></p><p><span style="font-family: verdana;">👍 Suomi on päässyt omavaraiseksi energian suhteen. Tähänkin asti vain noin viidennes on tuotu ulkomailta, pääosin Venäjältä, josta ei ole nyt järkevää olla riippuvainen missään asioissa. <br /><br />👍 Päästöt ovat laskeneet Suomessa 34 % kahdessakymmenessä vuodessa, vuodesta 2003, jolloin ne olivat huipussa. (Tutkija Tommi Ekholm, Aalto-yliopisto)</span><br /><br />👍 <span style="font-family: verdana;">Suomen kulttuuri on tasokasta ja huomattu maailmalla: elokuvat Kuolleet lehdet ja Sisu (olen nähnyt molemmat, pidän erinomaisina oman genrensä edustajina), pelimaailman edustajat (minulle tuntematon ala, mutta tunnen tällä alalla menestyneitä nuoria miehiä), useita ansioituneita kapellimestareita, ynnä muuta.<br /></span><br />👍 <span style="font-family: verdana;">Nuorten aikuisten aiheuttamat liikennekuolemat ovat vähentyneet. <br /></span><br />👍 <span style="font-family: verdana;">Ihmisten katoamiset ovat vähentyneet.<br /><br />👍 Väkivalta on vähentynyt kaiken kaikkiaan, vaikka media saa välillä näyttämään siltä, että sitä olisi paljon.<br /><br />👍 Rokotusten saaminen helpottuu, kun niitä aletaan antaa mm. apteekeissa.<br />Tämä käytäntö on ollut yleinen monissa maissa. Itsekin olen saanut kausiflunssarokotteen apteekin työntekijältä Espanjassa.<br /><br />👍 Suomi on arvioitu kuudennen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi.</span></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir2otHVjL-8cNg5RDd2sAqmUM6CBZA4RCI6mlBBIaP_54Dav0GVrPqReU0PJxtp7OdcwJgGCrBJbBG1SklfUF8sCb8iJ5G9QSKIokl8V6NpmdM9QCLk8TKwlpCmBjvZiQnVCvWQKcki1oR_fTSM3N9sCWCJ_qLiAWLsoNeOfGsjcd1J-cLhTp5shNI1LU/s800/raitti.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="774" data-original-width="800" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir2otHVjL-8cNg5RDd2sAqmUM6CBZA4RCI6mlBBIaP_54Dav0GVrPqReU0PJxtp7OdcwJgGCrBJbBG1SklfUF8sCb8iJ5G9QSKIokl8V6NpmdM9QCLk8TKwlpCmBjvZiQnVCvWQKcki1oR_fTSM3N9sCWCJ_qLiAWLsoNeOfGsjcd1J-cLhTp5shNI1LU/w400-h388/raitti.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Myllykosken vanhan pääkadun varrelta, joku päivä sitten.<br />Sen jälkeen lunta on tullut paljon lisää.</td></tr></tbody></table><p><br /><u><span style="font-family: verdana;">Omalla seudulla</span><br /></u><br /><span style="font-family: verdana;">👍 Islantilainen Atnorth on ilmoittanut rakentavansa tähän meille Kouvolan Myllykoskelle ison datakeskuksen, miljardiluokan hanke, joka tuo rakennusvaiheessa paljon työpaikkoja paikkakuntalaisille ja virkistää Myllykoskea ja koko Kouvolaa. Jo oli aikakin saada meille uutta teollisuutta paperitehtaiden lopetettua. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">👍 Osakesijoittamisella rikastunut Olavi Pokki testamenttasi 2,9 miljoonaa euroa Myllykosken vanhuksille, joten minullakin on hyvä tulevaisuus edessä. Pokki oli tehnyt elämäntyönsä Myllykosken paperitehtaalla trukkikuskina. Arvaatte varmaan, että nyt vahditaan silmä kovana, etteivät Kouvolan keskustan muorit ja faarit vie meidän rahoja. <br />Nurkkakuntaisuus seitsemästä kunnasta yhdistetystä kaupungissa on hupaisaa. Tuo datakeskushan tulee Myllykoskella joen toiselle puolen, parin kilometrin päähän Ummeljoelle. Kun muutimme Kainuusta tänne, eräs ihminen oli kysynyt mieheltäni, mitä mieltä hän on myllykoskelaisista, hän kun tuoreena muuttajana myös on sitä mieltä, että ylpeitä ovat toisin kuin Ummeljoella, josta hän tuli. <br /><br /><br /><br /><u>Omassa elämässä</u><br /><br />👍 Taas tuli "puhtaat paperit" vuositarkastuksessa ja kaikki on terveydessä suhteellisen hyvin.<br /> <br />👍 Olen säilyttänyt positiivisen mieleni ja uskon että vaikeuksista selvitään. <br />Kaikkien elämään, omaan ja läheisten, sisältyy aika ajoin huonojakin vaiheita. Kun musta pilvi haihtuu ja aurinko kurkistaa, sen valo tuntuu vaikeuksia vasten entistäkin kauniimmalta. Niin kauan kuin on terveyttä kaikesta selvitään!<br />Tänään paistaa aurinko ja näkymä ikkunastani on kaunis, puissa lumikuorrute ja maassa kinokset, auran jäljet kuin lumiveistoksista. <br /><br />Nauroin Helsingin Sanomien sarjakuvalle Fok It, jota tekee Joonas Rinta-Kanto. Kuvassa tyyppi suree joululta säästyneen suklaarasiansa tilaa. Joku on rohmunnut kaikki hyvät konvehdit ja jämät on jäljellä, kuten varmaan jämävuodetkin. "Kuka helvetti rohmusi mun makoisat, makoisat suklaavuodet! En mä näitä haluu!"</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kiva termi - suklaavuodet. Minä tunnustan, että tunnen tässä vuoden vaihteen alla pientä jännitystä: mitä hyviä konvehteja siellä onkaan, ettei vain olisi parhaat suklaavuodet vielä edessäpäin... 💗 <br /><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOHRavIuNva_06Pn9kIW-pNsf-IK1MKlFB49nEL-2SBA9s1ERyC7vs3So-Yidy9uPAKRPdKD1OKULYSfLba1fYOZ0GJRwszQ5MGpJfpC9MdWf47QYYxm2vPnf78VupkYO7ZQ6L4eroyi7AcewY3ZooJbciU7K7UU7jg5oxNDCG7i6gR71OqQPw4VvEyY/s800/koskikara26.12.23.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOHRavIuNva_06Pn9kIW-pNsf-IK1MKlFB49nEL-2SBA9s1ERyC7vs3So-Yidy9uPAKRPdKD1OKULYSfLba1fYOZ0GJRwszQ5MGpJfpC9MdWf47QYYxm2vPnf78VupkYO7ZQ6L4eroyi7AcewY3ZooJbciU7K7UU7jg5oxNDCG7i6gR71OqQPw4VvEyY/w400-h266/koskikara26.12.23.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koskikara 26.12.23, Kuva: Ume</td></tr></tbody></table><br /><div><br /><br /><br /></div><div>PS Huomaan, että uusia hyviä asioita alkaa nousta mieleeni. Lisäilen niitä tänne. Lukemisesta ja kirjoittamisesta teen oman kirjoituksensa, joten niistä ei tällä haavaa mitään.<br /><br />👍 Huomasin pienen uutisen, jossa kerrottiin, että seksuaalisesta häirinnästä syytetty näyttelijä Kevin Spacey oli vapautettu kaikista syytteistään. En tiedä, minkä rangaistuksen hänestä hyötymistarkoituksessa syytteitä tehtailleet saivat, toivottavasti jotain, mutta huokaisin helpotuksesta. Onneksi metoon ylilyönnit ovat laimenneet. Jos Kevin Spaceyn tilalle olisi alettu kehitellä jotain tekoälyllä luotua tyyppiä elokuvaan 'Anna hyvän kiertää' niin minä olisin menettänyt optimismini ja alkanut boikotoida amerikkalaisia elokuvia. </div><div><br /></div><div> <p></p></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com33tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-24407334765425079572023-12-28T14:23:00.009+02:002023-12-30T18:04:01.269+02:00Paolo Giordano, Tasmania<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_EE_MLuATHjMWlX01oJLgeDhIUNfoP-Nd-TtZm5O1-ytIUVfwZ29lCkh2qDBvLE4PlUfPLxh8EXun_aIsUNfyiCDWei5nO2_4FZsO90aBHXpJSFm6-77iyCGVnygRdTP5POQnzi1AlNVPBZxH5qYE9OVtIcTi30nD6eknfrREnjhDlKcwIDwfETngOjA/s800/giordano4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="578" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_EE_MLuATHjMWlX01oJLgeDhIUNfoP-Nd-TtZm5O1-ytIUVfwZ29lCkh2qDBvLE4PlUfPLxh8EXun_aIsUNfyiCDWei5nO2_4FZsO90aBHXpJSFm6-77iyCGVnygRdTP5POQnzi1AlNVPBZxH5qYE9OVtIcTi30nD6eknfrREnjhDlKcwIDwfETngOjA/w289-h400/giordano4.jpg" width="289" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><b><br /></b></span></div><span style="font-family: verdana;"><b>Paolo Giordano</b> on teoreettisen fysiikan tohtori ja kansainvälisesti tunnetuimpia italialaisia nykykirjailijoita. Hän väitteli vuonna 2010 hiukkasfysiikasta ja oli jo pari vuotta sitä ennen julkaissut ensimmäisen romaaninsa <i>Alkulukujen yksinäisyys</i>, joka on käännetty noin kolmellekymmenelle kielelle. <br />Giordano on julkaissut esikoisromaaninsa jälkeen kolme romaania <i>Ihmisruumis</i> 2012, <i>Jopa taivas on meidän</i> 2018 ja <i>Tasmania</i> 2022 sekä elämää koronapandemian aikana käsittelevän päiväkirjanomaisen teoksen <i>Tartunnan aikaan</i> 2020. <br /><br />Tasmania kertoo nelikymppisen päähenkilönsä Paolon kautta aikamme ihmisten ja erityisesti hänen oman ikäluokkansa ihmisten hapuilusta ja peloista, yrityksistä hallita omaa elämäänsä ja ymmärtää, mitä tapahtuu planeetallamme. <br />Paolo ja hänen kaksi tieteen parissa työskentelevää ystäväänsä, Giulio ja Novella, ovat kaikki kriisissä parisuhteissaan ja hyvin huolissaan maailman tilasta. He ovat varakkaita ja menestyneitä, mutta onnettomia. He matkustavat konferenssista toiseen ja toisiaan tapaamaan milloin minnekin, "notkuvat netissä" hukaten aikaansa ja tuntevat syyllisyyttä huonosti hoidetusta vanhemmuudesta ja muista ihmissuhteista.<br /><br />Pilvillä on kirjassa monta merkitystä. Yksi kaveruksista, Novelli, tutkii pilviä ja tekee niissä tapahtuvista muutoksista ennusteita. Paolo on kirjoittamassa kirjaa Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetuista atomipommeista, joilla oli tuhoa kylvävä pilvi. Pilvipalvelut ovat nykyaikaa, hyvässä ja pahassa. Paolo ehdottaa Novellille yhteisen kirjan tekemistä ja ideoi nimeksi kirjalle Pilvien herra, mutta Novelli käyttääkin Pilvien herraa lupaa kysymättä lehtikolumninsa nimenä, mikä tuntuu Paolosta petokselta. <br /><br />Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Italiaan ja Ranskaan, suurin kaupunkeihin, joiden lentokentillä tapahtuu vähän väliä terroritekoja, ei Tasmaniaan, kuten kirjan nimi saattaa johtaa ajattelemaan. Nimi Tasmania viittaa paikkaan, jossa pystyisi elämään parhaiten, jos luontokato tekee nykyisistä asuinpaikoista elinkelvottomia. <br /></span><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">Ilmastonmuutoksen ja terrorismin ohella kirjassa käsitellään monia muitakin aikamme ongelmia ja ilmiöitä: covid-pandemiaa, taloudellista taantumaa, mielenterveysongelmia, woke-kulttuuria ja metoo-liikettä.<br /> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Novelli on lahjakas tutkija, mutta joutuu epäsuosioon ja canceloinnin kohteeksi tiedemaailmassa esitettyään, että hävisi viranhaussa kyvyiltään ja ansioluetteloltaan heikommalle naispuoliselle hakijalle sukupuolipainotuksen vuoksi. </span><span style="font-family: verdana;">Dataan perustuvassa selostuksessaan Novelli ohittaa naisten urallaan kohtaamat haasteet, kuten perheen ja uran yhteensovittamisen, minkä vuoksi Paolokaan ei pysty häntä tukemaan vaan vaikenee. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Giordanon tyyli on selkeää ja helppolukuista proosaa, joka ajoittain muistuttaa asiatekstiä. Kirjailijan toinen ammatti fyysikkona on saanut hänet tuomaan kirjaansa kiinnostavaa faktatietoa. Päähenkilö Paolo on monilta muiltakin osin kirjailijan kaltainen. </span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Paolo pohtii omia valintojaan ja arvelee isänsä paheksuvan sitä, että hän kirjoittaa kaunokirjallista pommikirjaansa sen sijaan että paneutuisi kunnianhimoisesti tutkimukseen ja tiedejulkaisuihin.</span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><b><i><span style="font-family: Arvo;">Hän oli ehkä tulkinnut karkaamiseni tieteen parista petokseksi itseään kohtaan. Olin hylännyt fysiikan ryhtyäkseni... tekemään tarkalleen ottaen mitä? Jos minusta tulisi kirjailija, missä piireissä olisin vastedes asiantuntija? Hän ei koskaan tehnyt minulle noita kysymyksiä, mutta jos olisi tehnyt, olisin vastannut, että kaikkien opinnoille pyhitettyjen vuosien jälkeen tähtäimessäni oli nimenomaan epäpätevyys. Minusta tulisi vihdoinkin ei-minkään asiantuntija. <br /></span></i></b><br /><span style="font-family: verdana;">Paolo kokee, että aika kuluu hänen ajelehtiessaan ja että hänellä alkaa olla kiire tehdä ratkaisuja ennen kuin täyttää neljäkymmentä ja alkaa vanheta. Jatkaako laimeaa, mutta tuttuudessaan turvallista avioliittoaan Lorenzan kanssa, joka ei enää halua yhteistä lasta, vai uskaltautuako uuden elämänkumppanin etsintään? Olisiko viisasta jatkaa elämäänsä "samana hautaan saakka" vai olisiko päätettävä, "ettei elämässä saanut jättää kääntämättä yhtäkään kiveä"? </span><br /><span style="font-family: verdana;">Sama valinta vainoaa Paoloa myös kirjailijana. Jatkaako entisenlaista tylsää epäonnistumisista ja turhista pyrkimyksistä kirjoittamista vai kirjoittaa rohkeammin. Paolo aavistaa välttelevänsä jotain tärkeää. </span><br /><span style="font-family: Arvo;"><b style="font-style: italic;">Eikö kirjoittaminen vaatinut ennen kaikkea sitä, että oli elettävä kuin viimeistä päivää? Juuri tuohon pisteeseen aina jämähdin. Annoin muunlaisten ajatusten sekoittaa nämä pohdinnat ja johtaa huomioni aivan toisaalle, jotta minun ei tarvitsisi vastata kysymykseen.</b><br /><br />"Lähdin, palasin, lähdin, taukoamatta." <br />Seminaarireissut ja kirjoitusretriiteiksi naamioidut hotelliasumiset eivät tuo rauhaa. Voisi sanoa, että maailman ongelmia pohtivan Paolon oma pakopaikka, oma Tasmania, on melko lailla hakusessa. <br /><br />Paolo kerää atomipommin uhrien tarinoita, mutta ei saa niitä sovitetuksi kirjaansa. Hän kokee toistavansa jo moneen kertaan kirjoitettua eikä löydä uuuta näkökulmaa. <br />Haastattelut kuitenkin ravistelevat häntä. Kun eräs nagasakilainen toisen sukupolven eloonjäänyt, hänkin vielä säteilyn vaikutuksista kärsivä, kysyy Paololta, miksi tämä haluaa kirjoittaa pommista, Paolo ei osaa vastata oikopäätä, vaan mutisee jotain siitä, miten on jo niin pitkään työskennellyt projektinsa parissa. Kysymys jää vaivaamaan Paolon mieltä, ja vastaus muotoutuu yön hiljaisina tunteina valvoessa. <br /><br /><b><i>Kirjoitan kaikesta siitä, mikä on saanut minut itkemään.</i></b></span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Hiroshiman ja Nagasakin uhrien kertomuksia on kirjassa minäkerronnan ohessa siinä muodossa, missä ne on kerrottu Paololle. Näinkö äärimmäistä herättelyä tarvitaan, että ihminen itkee?<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka haluan mainita Tasmaniasta on sen dialogin merkitsemisessä. Yleensä puhe merkitään lainausmerkeillä tai ajatusviivalla. Giordano ei käytä kumpaakaan. En ole tullut ajatelleeksi, onko tätä tapaa käytetty muissa kirjoissa. Tässä se tuntuu ainakin täysin luontevalta. </span><br /> <i><b><span style="font-family: Arvo;">Meidän on keksittävä Novellille jokin lahja.<br /> Giulio heitti minuun silmäyksen. Enpä tullut ajatelleeksi. Pahoin pelkään, että jo ennestään rajalliset sosiaaliset taitoni ovat lopullisesti ruostuneet.<br /> Liput johonkin näytökseen? ehdotin. Viiniä?<br /> Juustoa. Jotakin pehmeää juustoa, jonka rakenne on niin kermainen, että se sulaa suuhun. Sellaiset juustot ovat hänen suuri heikkoutensa. </span></b></i><br /><br /><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Gn5g91IvAgViS5Z7XFVpagfkWH1qxdMhodZxPBAIHOuW6ZLSP-SpAJtaZ7zlj7uq2pwMvUS9pPdsD2JQe3fNAnYqhZV2tCb1dPpGpy3Pn1VGSqsPkMOxkpsDxtk9rHZFiU1yQYIXSJ_sv4kMtNZGUhM-O5oi-n1usQZCUxb86Yd3AOucThqC3G9cJ9g/s800/giordano5.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="729" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Gn5g91IvAgViS5Z7XFVpagfkWH1qxdMhodZxPBAIHOuW6ZLSP-SpAJtaZ7zlj7uq2pwMvUS9pPdsD2JQe3fNAnYqhZV2tCb1dPpGpy3Pn1VGSqsPkMOxkpsDxtk9rHZFiU1yQYIXSJ_sv4kMtNZGUhM-O5oi-n1usQZCUxb86Yd3AOucThqC3G9cJ9g/s320/giordano5.jpg" width="292" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva kirjan liepeestä</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><br /><span style="font-family: verdana;">Kiitos hyvästä suomennoksesta <b>Leena Taavitsainen-Petäjä</b>!</span></div><div><br /><span style="font-family: verdana;">Pari linkkiä aiempiin kirjoituksiini Paolo Giordanon teoksista:<br /><a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2021/11/paolo-giordano-johanna-backstrom.html">Ihmisruumis</a><br /><a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2020/08/nyt-loppu-se-halailu.html">Tartunnan aikaan</a></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-90226806613869235472023-12-21T19:29:00.005+02:002023-12-22T09:51:29.905+02:00Joulu on jo ovella, ja sehän otetaan vastaan joulupaidassa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiGmJ34rcEa1HrG9a-HV6oroz4jhSyMmlQuybjRUr4JiIJtgJakevl5Fp6Ra9uBZZjOfcAXS9-ThjovHQeKxheQBKYd8iAjzNJYR4FcBNjXE6lzz5F2MAYaGBeADjCTlDAwGvUAgErqetNBUKk5Yeb_qSq4owzQduKrbyqetnsbeQqnyVJkvcysce32bs/s821/joulupaita9b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="821" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiGmJ34rcEa1HrG9a-HV6oroz4jhSyMmlQuybjRUr4JiIJtgJakevl5Fp6Ra9uBZZjOfcAXS9-ThjovHQeKxheQBKYd8iAjzNJYR4FcBNjXE6lzz5F2MAYaGBeADjCTlDAwGvUAgErqetNBUKk5Yeb_qSq4owzQduKrbyqetnsbeQqnyVJkvcysce32bs/s320/joulupaita9b.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Joulu on jo ovella. Kuusi on koristeltu ja sen katveessa luetaan, tietenkin. <br />Sain juuri luetuksi loppuun <b>Juhani Branderin</b> romaanin <i>Amerikka</i>. Romaanin pojan, mummonsa kanssa asuvan Kaarlon, surkeat olosuhteet tuovat vahvasti mieleeni <b>Pavel Sanajevin</b> Sašan elämän oman mummonsa taloudessa romaanissa <i>Haudatkaa minut jalkalistan taakse</i>. Molemmat mummot ovat epäsovinnaisia ja roiseja tyyppejä. <br />Sanajevin kirjan aseena on hersyvä huumori, Branderin ote on hiljaisempi ja myhäilevämpi. Kaarlo ja mummo elävät kaksistaan pienellä saarella sodan jälkeistä köyhää aikaa. He ovat yhteisönsä kummajaisia, mutta selviävät joten kuten. He uskovat yhä vielä taikoihin ja loitsuihin. Luonnolta pyydetään anteeksi sen käyttöä, sitä kiitetään ja lepytellään. Loppupuolella kirjan sävy muuttuu surumieliseksi, ja lopun unenomainen kuva, jossa kirjailija tuo katseltavaksemme pojan merellä unelmineen, meren kaikessa valtavuudessaan ja hylkeen on kuin satu. Joulusatu. </span><br /><br /><span><i style="font-family: Arvo; font-weight: bold;">Joulun tulo teki hyvää heille molemmille, Kaarlolle ja mummolle. Joulunalusviikon mummo touhotti kuin nuoruutensa päivinä. Siivosi nurkat kaikista pölyistä, heitti kirput ja luteet hankeen ja kiillotti Jopin </i><span style="font-family: verdana;">(hella)</span><i style="font-family: Arvo; font-weight: bold;"> kuin olisi pessyt Isofaria saunassa. Mummo hinkkasi mäntysuovalla lattiat ja seinät. Jopa navetan mummo tuuletti ja siivosi, vaikka siellä ei ollut nähty elikon elikkoa kahteen vuosikymmeneen. Mummoon tuli eräänlaista lapsenuskoa ja viatonta mieltä, niin kuin hän oli itse Kaarlolle sanonut.</i><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Mentulan huushollissa joulumieli on tullut vähemmällä jynssäämisellä, mutta kyllä siivottukin on. On leivottu, on koristeltu ja on piipahdeltu kaupoissa. </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz52iAB-7PCrkCnrxM4-VXOA-eImvQyG41mEWFon64ork1d_Xwdjivyga5jZ2pMBO849qEsNnmiRCPHu1jOnzLXz6mI5LXkldZ6DOLl7hxo6OhnGzhi2Ed_pylmYzgHvL0PVIQ6vCadGYUzQXBx5YwFyWs9q2h1vX90OSSZBi-nL4Tht0lmM6dctgQ2YY/s800/joulupaita4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz52iAB-7PCrkCnrxM4-VXOA-eImvQyG41mEWFon64ork1d_Xwdjivyga5jZ2pMBO849qEsNnmiRCPHu1jOnzLXz6mI5LXkldZ6DOLl7hxo6OhnGzhi2Ed_pylmYzgHvL0PVIQ6vCadGYUzQXBx5YwFyWs9q2h1vX90OSSZBi-nL4Tht0lmM6dctgQ2YY/w300-h400/joulupaita4.jpg" width="300" /></a></div><br /><p><span style="font-family: verdana;">Joululukemiseksi tuli juuri ajoissa Adlibriksen paketti, jossa kaksi espanjalaisen <b>Sara Mesan</b> kirjaa, romaani <i>Four by Four</i> ja novellikokoelma <i>Bad Handwriting</i>. Ne ovat tuossa pöydällä tontun alla. Tältä kirjailijalta on suomennettu romaani <i>Pullaposki</i>, josta kiinnostuin erään blogikaverini jutun luettuani. Pullaposki on lainakirjapinossani muutaman muun ohessa. Lukeminen ei pääse loppumaan. </span></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Nv4rgmxnrdNCsWBbFVQsE-VT5s6ZYZjAEjJCPQX1_aZWyhG56DlyyLhGbtgvMRndLtGf7ZgE4VC023UUWkHY3m8HOFAnIB1D6RZXAxsT-QcaY9wc1gz852dGC4FGnm303dozuPKlKu2IEW_XsomSqBXjpRBDQ4qcAWbU8VUVlYYKbLTe5v5sg2IS_fc/s800/joulupaita2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Nv4rgmxnrdNCsWBbFVQsE-VT5s6ZYZjAEjJCPQX1_aZWyhG56DlyyLhGbtgvMRndLtGf7ZgE4VC023UUWkHY3m8HOFAnIB1D6RZXAxsT-QcaY9wc1gz852dGC4FGnm303dozuPKlKu2IEW_XsomSqBXjpRBDQ4qcAWbU8VUVlYYKbLTe5v5sg2IS_fc/w300-h400/joulupaita2.jpg" width="300" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">Aina kun radiosta tulee laulu <i>Mary Did You Know</i>, minä pysähdyn askareissani, istun ja kuuntelen. En ole uskonnollinen ihminen, mutta eläydyn syvästi Marian tragediaan. Mistä me tiedämme, mitä meidän lapsistamme tulee ja mitä vastoinkäymisiä he joutuvat elämässään kohtaamaan? Kaikki eivät tee ihmeitä, mutta eivät myöskään saa kuolemantuomiota kansankiihotuksesta ja koe tuskallista kuolemaa, mutta elämä voi silti olla vaikeaa. Niin vähän me pystymme vaikuttamaan. <br /><b>Viktor Rydbergin</b> <i>Tonttu</i> on toinen joululaulusuosikkini. Rydberg kirjoitti tämän yksitoista säkeistöä käsittävän runon 1881 ja <b>Valter Juva</b> suomensi sen 1900-luvun alussa. Laulun sanoina käytetään tätä suomennosta. Sävellys on<b> Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen</b>. Runossa on upea, jylhä tunnelma. Monen sukupolven ajan elänyt Tonttu miettii unettomana olevaista. Minne ne sukupolvet häipyvät?<br /></span><br /></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Vaiti metsä on alla jään</b></span></i></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Kaikki elävä makaa</b></span></i></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Koski kuohuvi yksinään</b></span></i></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Humuten metsän takaa<br /><br /></b></span></i><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Tonttu puoliksi unissaan</b></span></i></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Ajan virtaa on kuulevinaan</b></span></i></div><div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Tuumii minne se vienee</b></span></i></div><i><span style="font-family: Arvo;"><b>Missä se lähde lienee </b></span></i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitxc3I8UU0_Rl5FaElOoDisFVxEKZiW79jGJRarAWPCMfa3VeQfLPjGDbKTYlB9lHmFr44BW3QPQTjkiDHNW0X24WFSrVdor22BgaYUfvhJZi5F9XpCNF1gM6ZtX9bStAcLPv_w16OxI6h-IHO9yicC8b0tLEmtZed9LOt_pz4zO2EvKh22BOAOOw2a1c/s1512/joulukortti%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1512" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitxc3I8UU0_Rl5FaElOoDisFVxEKZiW79jGJRarAWPCMfa3VeQfLPjGDbKTYlB9lHmFr44BW3QPQTjkiDHNW0X24WFSrVdor22BgaYUfvhJZi5F9XpCNF1gM6ZtX9bStAcLPv_w16OxI6h-IHO9yicC8b0tLEmtZed9LOt_pz4zO2EvKh22BOAOOw2a1c/w400-h286/joulukortti%201.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><br /></p></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com27tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-83567655086702235392023-12-16T21:32:00.005+02:002023-12-18T17:33:47.461+02:00Näin vietän joulua<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz_5xyUprC0fOUUYNZ_aUYfsOd2-KEsTdXdF8FJ6q4-s98TudFpkJsI7e090cHUWkPOllgxAlk8DbQ9-vrGvqWuWm3DaVuv0-K-QYj9KIbpLQZD6pZWK8LDHHqo0cxFul5ykB83oufwDZ7iUu8gaj0FlLrLrpoMv2idz6VMNGQzH-B6gdIILrlM7q-Q3E/s800/joulutonttu2b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="543" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz_5xyUprC0fOUUYNZ_aUYfsOd2-KEsTdXdF8FJ6q4-s98TudFpkJsI7e090cHUWkPOllgxAlk8DbQ9-vrGvqWuWm3DaVuv0-K-QYj9KIbpLQZD6pZWK8LDHHqo0cxFul5ykB83oufwDZ7iUu8gaj0FlLrLrpoMv2idz6VMNGQzH-B6gdIILrlM7q-Q3E/w271-h400/joulutonttu2b.jpg" width="271" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">Brittiläisessä joululaulussa kerrotaan tontun tehtävistä "...on niitä seitsemän, seitsemän tontun tehtävää, ne luetelkaa...". Eei, kyllä meillä joulun valmistajilla on ainakin 37 tontun tehtävää.<br />Pidän tunnelmasta joulun alla, kodin koristelusta ja lahjapakettien valmistamisesta läheisille. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat joulun alla kaikkialla tavallista sosiaalisempia ja iloisempia.<br />Löysin alkukuvani pikkuisen muotilehteä lukevan tontun Helsingin kauppatorilta. Myyjä kertoi, että näitä eri asioita harrastavia tonttuja on valmistettu hänen firmassaan jo nelisenkymmentä vuotta. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Bloggari <a href="https://joululainen.blogspot.com/2023/10/joulun-2023-this-or-that-kysely.html"><i>Joululainen</i> (klik)</a> pisti taannoin (ajat sitten, joululainen kun on) alulle kyselyn jouluun valmistautumisesta ja joulun vietosta. <br />Jos sinulla on aikaa ja intoa kertoa omasta joulustasi lukijoittesi iloksi, niin nappaa kysymykset kyselyn lopusta, laitan ne sinne listana.</span></p><p><br /><span style="font-family: verdana;"><span>1.</span><span style="color: red;"> Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?</span> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Miten milloinkin. <br />Lähellä asuville saatan hankkia lahjoja vaikka viimeisellä viikolla. Tänä vuonna vein lahjapaketit sukuloimiskierroksellani kolmeen kaupunkiin jo marraskuun puolivälissä, koska se viikonloppu sopi kaikille vierailuajaksi. <br />Paketoin lahjoja 17 lähisukulaiselle; ystävien kanssa on sovittu, ettei anneta lahjoja jouluna vaan muulloin tavatessa, jos keksii jotain kivaa.<br />Kaikkein helpointa on lahjojen antaminen alle kouluikäisille. Yhtenä jouluna annoin kirjakaupan lahjakortteja. Joskus suosin urheilukauppoja tai otan osaa kimppalahjaan, jos jollekulle hankitaan jotain isompaa.<br />Mieheni kanssa puhumme aina etukäteen, että ei osteta lahjoja toisillemme, mutta toisin käy. Minun pitää antaa tarkkoja vihjeitä tovomuksistani, silti lahja on aina yllätys. </span><br /><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">2.</span><span style="color: #6aa84f; font-family: verdana;"> Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänä vuonna lähetin kolmisenkymmentä korttia, puolet vähemmän kuin parhaina korttivuosina. Korttien määrä on vähentynyt osin siksi, että ihmisiä on poistunut tästä maailmasta ja osin siksi, että niin moni on luopunut tästä perinteestä. Uudempien tuttavuuksien kanssa vaihdamme joulutervehdyksiä somessa. Mieheni suunnittelee nettikortin, joka on kiva lähettää myös perhe-whatsapp-ryhmiin.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">3.</span><span style="color: #cc0000; font-family: verdana;"> Joululehdet vai somen jouluryhmät?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei kumpaakaan. Joululehdet ovat aika vähäisiä anniltaan: upeita isoja kuvia, vanhoja ruokaohjeita pienin muunnoksin ja vinkkejä, jotka ovat yhtä toimimattomia kuin Niksi-Pirkan vitseiksi muuttuneet ideat. <br />Minun someni on blogit, omani ja toisten, tänne laitan sen meidän nettikortin.<br /> <br />Olen ollut facebookissa muutaman vuoden, olisko kolme - ja muutama viikko sitten yllätin sekä itseni että ystäväni liittymällä kertaheitolla sekä Instaan että X:ään. Kyllä vaan! <br />Valitin pojalleni, että bloggaajia ja lukijoita on siirtynyt paljon muualle ja harva palaa takaisin bloggailemaan, vaikka heiltä sitä pyytelen, ja hän sanoi, että jos haluat blogillesi lukijoita, niin usko pois, sinnehän sinunkin on mentävä. No, tottakai haluan lukijoita! Ajattelin myös, että on hyvä kokeilla kaikkea ennen kuin arvostelee tai sanoo jyrkän ein. Niin sitten otin sen askeleen - vastoin periaatteitani. <br />Olen käynyt linkittämässä blogijuttujani noille alustoille, en paljon muuta, koska ensiksi en todellakaan ehdi kirjoittaa joka taholle ja toiseksi koska blogi ja blogiystäväni ovat ne rakkaimmat. Ja tulos: en ole addiktoitunut enkä vietä aikaani somessa yhtään enemmän kuin ennenkään ja - härregyyd, blogini ampaisi vauhdilla suosituimpien kulttuuriblogien joukkoon. Ihmeellinen on some! <br />Ja vielä pitää lisätä nöyränä, että omasta mielestäni "kulttuuri" on iso sana ja minun blogini on sekoitus kirjajuttuja lukijan näkökulmasta ja kaikkea mahdollista mietittyä, otsikkonsa mukaisesti. <br /> </span><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">4.</span><span style="color: #0b5394; font-family: verdana;"> Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olen aika suurpiirteinen. Pölyä ja sotkua ei saa olla, mutta en myöskään pidä mistään korostetun steriilistä ja tyhjästä. Kotona pitää olla kodikasta ja eletyn näköistä, sohvatyynyjä ja torkkupeittoja mukavasti siellä missä niitä tarvitaan ja kirjoja sekä lehtiä käden ulottuvilla.<br />Suursiivouksia ei meillä harrasteta, vaan siivotaan silloin kun on tarpeen ja vähän kerrallaan.</span><br /><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">5.</span><span style="color: #ffa400; font-family: verdana;"> Aito kynttilä vai led-kynttilä?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Molempia. Kuusessa on kiva olla sähkökynttilät ja siellä täällä turvallisia ledejä kirjahyllyn reunalla ja muilla tasoilla sekä ikkunoissa, ruokapöydässä aidot kynttilät.</span> <br /><br /></p><p><span style="font-family: verdana;"><span>6.<span style="color: #073763;"> </span><span style="color: #6aa84f;">Vihreä</span><span style="color: #274e13;"> </span><span style="color: #073763;">vai </span><span style="color: #e06666;">punainen</span><span style="color: #073763;">?</span></span><span style="color: #073763;"> </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Molemmat ovat joulun värejä. Keittiössä meillä on pirtsakkaa kirkkaan punaista tekstiileissä ja amarylliksissä. Olohuoneen vihreä kuusi on koristeltu pääasiassa viininpunaisin, vihrein ja kullanvärisin koristein, joukossa tietysti perinteiset lasten askartelemat tontut ja kellot, olkoot mitä väriä tahansa. <br />Kuopuspojan ekaluokalla askartelema Partaenkeli lahjoitettiin tekijälleen, joka täyttää näinä päivinä jo neljäkymmentä. </span><span style="font-family: verdana;">Uskonnottoman perheen lapsi ei nähnyt enkeliä keijuhahmona vaan mustapartaisena äijänä.</span><span style="font-family: verdana;"> Nyt tämä hahmo koristaa pojan työpaikan joulupuuta, johon jokainen toi mielikoristeensa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkGETOJYRUT4yeb5s9-DAuYSIeGKjD_vs8-guXpKNoFtqwYczhKGCV_KINU54pFnUA3x7xnWSS6Vxfd1bqgW7pzSion5UFtAddeA80mfEHWv-SmAiiP6QIgudD3ksPKqKpWq5sLxh4wed0wwvisNMRHPL2TSn_wVJMxjGu31Ru5hZTqL3xa6sRn65CJn4/s3032/joulupallot2b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2613" data-original-width="3032" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkGETOJYRUT4yeb5s9-DAuYSIeGKjD_vs8-guXpKNoFtqwYczhKGCV_KINU54pFnUA3x7xnWSS6Vxfd1bqgW7pzSion5UFtAddeA80mfEHWv-SmAiiP6QIgudD3ksPKqKpWq5sLxh4wed0wwvisNMRHPL2TSn_wVJMxjGu31Ru5hZTqL3xa6sRn65CJn4/s320/joulupallot2b.jpg" width="320" /></a></div><p><span style="font-family: verdana;">Ostin nämä pallot kuuseen paikallisesta käsityöläisten myymälästä sen vuoksi, että vihreä muistuttaa silkkisamettimekkoa, jonka äitini ompeli minulle kuusijuhlaan, kun olin pieni koululainen ja viininpunainen kukkakirjailuineen japanilaistyylistä pitkää kotelomekkoa, jonka ostin uuden vuoden juhlaan vuonna 2000. <br />Olen kiinnostunut vaatteista ja muodista, siksikin tuo alkukuvan tonttu on minun tonttuni.<br /> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">7. <span style="color: red;">Jouluneule vai ehdottomasti ei? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Minulla on kaksi jouluneuletta, Lidlin sammalenvihreä, jossa edessä söpö peura ja punainen neule, jossa iso rusetti rinnan päällä kertomassa "olen lahjapakettinne, olkaa hyvä!".</span><br /><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">8. <span style="color: #ff00fe;">Koristelussa överit vai vajarit?</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sopivasti.<br />Parvekkeella on tähtinauha, ripustettuna niin, että kuvio muistuttaa tähtitaivasta sekä Turkista lomamatkalta hankittu tiffanytekniikalla tehty iso pallo. Valot moninkertaistuvat kauniisti ikkunalaseissa. <br />Ostan joka vuosi jonkin uuden kauniin kuusen koristeen. Vanhojakaan en heitä pois, joten kyllä niitä aika paljon on. Kaikki eivät ole aina esillä. Tänä vuonna kaivoin esiin olkikoristeet, jotka ovat olleet käytössä viimeksi varmaan 70-luvulla. Oi, miten kauniita ne ovat!<br />Keittiöön olen vaihtanut maton, verhokapan, pöytäliinan ja kukat, olkkariin vaihdan vielä pöytäliinat. Ikkunalaudoilla on kyntteliköt. Joulukuusi saa olla itsenäisyyspäivästä nuutinpäivään 13.1. Sen katveessa luen lukutuolissani.<br />Ovikranssin vaihdoin joulukuun alussa havukranssiksi ja jos siltä tuntuu sen tilalle saattaa vielä ilmestyä ennen joulunajan loppua veikeä tontttukoriste. <br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">9. <span style="color: #ffa400;">Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Katson jouluaattona tai jonain muuna joulunajan päivänä haikean kauniin animaatioelokuvan <i>Lumiukko</i>, jonka tunnussävelmän on laulanut skottikorostuksella kuoropoika Peter Auty, nykyään oopperalaulaja. <br />Romanttisia chicklit-elokuvia en katso, mutta muistan katsoneeni joskus lämminhenkisen brittielokuvan <i>Rakkautta vain</i>, <i>Love Actually</i>. <br />Frank Capran 40-luvun elokuva <i>Ihmeellinen on elämä</i> herkistää yhä, vaikka olen katsonut sen moneen kertaan joulun aikaan. </span><br /><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">10. <span style="color: #b45f06;">Joululimppu vai saaristolaisleipä? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Länsi-Suomesta kotoisin olevana pidän maustelimpuista, joissa on anista, fenkolia ja rusinoita. Olen jo syönyt muutaman maustelimpun,yksin, koska mies ei syö näitä. Saaristolaisleipä on hyvää pieninä alkupaloina, kuten myös kainuulaiset rönttöset ja lohikukot. Linnan juhlissakin on ollut pieniä rönttösiä nimellä puolukkapiiraat. <br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">11. <span style="color: red;">Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ennen tein lasten kanssa pieniä piparimökkejä, nykyään en enää. Tein paljon muutakin mitä en enää tee: charlotte russeja, viktoriahyytelöitä, kuivakakkuja. Ehkä olen tehnyt niitä oman osuuteni, eikä noille olisi nykyään syöjiäkään. Teen kyllä joulupipareita, torttuja ja pieniä sahramipullia tuoksun ja perinteen vuoksi.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">12. <span style="color: #a64d79;">Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei kumpaakaan. Toffifee-suklaa on hyvää, samoin monet konvehdit, mutta ei likööriä sisältävät.<br />Marmeladikuulia ja myös sydämen mallisia hyviä hedelmämarmeladeja meillä on aina jouluna. Ne ovat paitsi maukkaita, niin myös kauniita lasikulhossa.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">13. <span style="color: #6aa84f;">Joulusaunassa koivuvihta vai ei?</span><span style="color: #38761d;"> </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">En sauno aattona, koska saunailta ei oikein sovi minun jouluuni. En halua pestä hiuksiani ja laittautua uudelleen, kiireisesti. Saunon sen sijaan mielellään aatonaattona, jolloin voi viettää saunailtaa leppoisasti ilman muuta ohjelmaa. Nykyään kerrostalossa asuessa saunomme omien vuorojen puitteissa. Tällä kertaa meillä onkin sopivasti vuoro aatonaattona. Talossa on kyllä perinteiset vähän käytetyt naisten ja miesten saunat aattona päivällä, ja osa meillä joulua viettävistä käyttää niitä. <br />Vastat ja vihdat ovat minulle kuin museojuttuja. Mies teki viime kesänä nopeasti vihdat, joissa näytti olevan pihlajanoksiakin, kun meillä oli mökillä vieras Englannista ja minun tehtävänäni oli opastaa häntä suomalaisen saunaperinteen saloihin. <br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">14.<span style="color: #2b00fe;"> Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Pukki tulee aina silloin, kun joulua on kanssamme viettämässä pukkiuskoinen pikku ihminen. Ehkä tämä joulu on viimeinen. Kun vietämme aattoa kaksin mieheni kanssa viemme lahjat kuusen alle houkuttelemaan.<br /><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHLSGmz7Ie-73oCKZWhayVLqgDV3WPvL047EmwL1QtmR7xyIJePXzxjDhE2x9KCYIQuMfGcxGtq6bA4gKqiZvHCW0GI92zBybxz60OjyC7HoI2vx9sLyf-yn9tFcNZ01hbZucb0_zC-NAJURk6wIDQej4Lk0Gu47vBE0U1V6CsjhfzMDXEn68emg6tRhI/s800/jouluikkuna.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="800" height="244" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHLSGmz7Ie-73oCKZWhayVLqgDV3WPvL047EmwL1QtmR7xyIJePXzxjDhE2x9KCYIQuMfGcxGtq6bA4gKqiZvHCW0GI92zBybxz60OjyC7HoI2vx9sLyf-yn9tFcNZ01hbZucb0_zC-NAJURk6wIDQej4Lk0Gu47vBE0U1V6CsjhfzMDXEn68emg6tRhI/w400-h244/jouluikkuna.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksityiskohta Stockmannin jouluikkunasta 13.12. 23.<br />Kävimme Helsingissä parin päivän lomalla jouluhyörinöistä, <br />näyttelyissä ja elokuvissa</td></tr></tbody></table><br /> <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF6O8fcJcRChJsPx8RIlEE9DouqmPkU2JGBno5vAtRnDbwoZdIV1OCPY9jNFVdN-X9syuzYvExW-lO803_qAVsBpqlMC-lyymWj_RGXSvlwJLuO_Bq3MfpTaq4i1Ib8BTEtrEMrOXuIu2cANY0xYyBv4czUaq0OTr1lTez1N4tFVPdsXiSvH-VsOh8hxw/s800/jouluhelsinki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF6O8fcJcRChJsPx8RIlEE9DouqmPkU2JGBno5vAtRnDbwoZdIV1OCPY9jNFVdN-X9syuzYvExW-lO803_qAVsBpqlMC-lyymWj_RGXSvlwJLuO_Bq3MfpTaq4i1Ib8BTEtrEMrOXuIu2cANY0xYyBv4czUaq0OTr1lTez1N4tFVPdsXiSvH-VsOh8hxw/w400-h300/jouluhelsinki.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><span style="font-family: verdana;">15.<span style="color: #e06666;"> Lahjoja lemmikille vai ei? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei ole lemmikkiä. Joskus oli kissa, mutta siihen maailman aikaan lemmikkejä ei pidetty niin ihmisen kaltaisina, että niille olisi annettu lahjoja. <br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">16. <span style="color: #b4a7d6;">Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Meillä toiset availevat yhtä aikaa tai limittäin, minä katselen ja kuulostelen ja alan availla omiani kun toiset availevat viimeisiään. On niin kiva katsella toisten iloa. <br /> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">17. <span style="color: #b45f06;">Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mitäh? Unboxaus - onko tuo tonttukieltä, siis pakkausten avaaminen. Eiköhän niitä tule availluksi ja tutkituksi, ja siitä sitten vähitellen sinne minne kuuluvat, vaatekaappiin, kirjahyllyyn, kylpyhuonen kaappiin jne.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">18. <span style="color: red;">Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Meillä kuvataan joulupuuron nautiskelijat ja mantelinsaajan onnellinen ilme sekä pari kuvaa pukkiseremoniasta.<br />Silloin kun oli oikeat videokamerat ja tehtiin kotivideoita, niin minähän haastattelin perheenjäseniä pitkin aattoa. Tosi huvittavia videoita, koska haastattelija on niissä niin vakavissaan. <br />Uudenvuoden aattona teemme mieheni kanssa edelleen videon, jossa vuorotellen kyselemme toisiltamme kuluneesta vuodesta ja toiveista tulevalle vuodelle.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">19. <span style="color: #674ea7;">Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti? </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei kumpaakaan. <br />Kuuntelen mielellään vähäisen määrän joulumusiikkia ennen joulua. Olen käynyt Johanna Rusasen, Waltteri Torikan ja Tarja Turusen vahvatunnelmaisissa joulukonserteissa. Tänä vuonna kävimme Diandran konsertissa Sippolan kirkossa. Se ei sytyttänyt ollenkaan kuten nuo aiemmat konsertit, joten ensi joulun alla ostetaan taas liput jonkun oopperalaulajan konserttiin. <br /><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs_MwvFAG-u5AVjNSA60TqkEAbzJiixYR2cozp-vYT60aqkKH9inRpM65rKCrDz0ti_ubQ3CdvmxCb42vDrT7OXXGg2mvo7BM3Cjz-VIef1Dli-Wqe0BucFdJ-ZOB8j2-6oa6qRCVSMRjOf0SVocMTt0v42npezHMRgpc0eZOJUJuT0MR5XqzZJ3-otWM/s1500/keskisaari.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs_MwvFAG-u5AVjNSA60TqkEAbzJiixYR2cozp-vYT60aqkKH9inRpM65rKCrDz0ti_ubQ3CdvmxCb42vDrT7OXXGg2mvo7BM3Cjz-VIef1Dli-Wqe0BucFdJ-ZOB8j2-6oa6qRCVSMRjOf0SVocMTt0v42npezHMRgpc0eZOJUJuT0MR5XqzZJ3-otWM/w400-h266/keskisaari.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kävelylenkkini varrelta, Kuva: Ume</td></tr></tbody></table><br /><br /><p></p><p><span style="font-family: verdana;">20. <span style="color: #38761d;">Tapaniajelu vai -kävely?</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kävely, semmoinen flaneeraustyylinen, seurassa tai yksinäni tuumaillen. Ei missään nimessä mitään kuntokävelyä eikä todellakaan kuntosalia tai muuta katumusoperaatiota, johon media alennusmyyntien ohella hoputtaa. Iisisti vain, joulunaika kestää minulla pitkään, kun töihin menokaan ei enää sitä katkaise.<br /><br /><br /><span style="color: red;">Oma extra-kysymykseni:</span><br />Mikä on päällimmäisin joulutunteesi: rakkaudellisuus, haikeus, surumielisyys, iloisuus, ärtymys, ahdistus, yksinäisyys, kaikkia näitä, vai joku aivan muu?<br /><br />Minulla on yleensä vallitsevana iloisuus, mutta joskus on ilon keskellä elämän tuomaa suruakin.</span></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvq5ynCnXGQmyvSb2HSkxFXOmMxOa4BYLwDRWtKql0OXnqkUcBgs4vevna7tKsbL64ZwTT20C59S1NnfqR0iwlPkr7zFzWHwVjw0sHo9a6law_Gdruqp2BuelF0vSl1BDm2Wn19RG5vLRgN6YrVVxDSWaB06LLAQO5l_lSVmRzldEFDZWT7UiIuTxsIvc/s800/jouluilmeet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="800" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvq5ynCnXGQmyvSb2HSkxFXOmMxOa4BYLwDRWtKql0OXnqkUcBgs4vevna7tKsbL64ZwTT20C59S1NnfqR0iwlPkr7zFzWHwVjw0sHo9a6law_Gdruqp2BuelF0vSl1BDm2Wn19RG5vLRgN6YrVVxDSWaB06LLAQO5l_lSVmRzldEFDZWT7UiIuTxsIvc/w400-h235/jouluilmeet.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muisto 80-luvun alusta. Pukkina taisi olla sama kiva <br />koulupoika, joka kävi joskus omasta aloitteestaan <br />hoitamassa poikia.</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p><span style="font-family: verdana;">Kysymykset kopioitavaksi, mikäli haluat pohtia näitä asioita omalla kohdallasi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">6. Vihreä vai punainen? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">7. Jouluneule vai ehdottomasti ei? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">8. Koristelussa överit vai vajarit?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">10. Joululimppu vai saaristolaisleipä? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">15. Lahjoja lemmikille vai ei? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti? </span></p><p><span style="font-family: verdana;">20. Tapaniajelu vai -kävely?<br /><br />Extra: Päällimmäinen joulutunteesi?</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p><br /></p>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-4800326343467334832.post-67678125506286716622023-12-08T14:57:00.005+02:002023-12-14T12:09:45.932+02:00Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2cMPX4SwLNqwBdAl39AwloRJLIX-K3DGAO69WyqxksoLlkoG1RQ8AEPLH1dMnu_0dVxxAppa-SRgUjBGyjsnFRt_GPEiSeTaLbvUN5ia9o0XKjp9LxBdrcrQ_Ayf5j0Q04hRGvV1Uy7OYpudjSy7K4kWshjyAg5_D2gS5PIENdTlq7gRJ41Xd_xdSag/s800/kuolemavenetsiassa2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="679" data-original-width="800" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2cMPX4SwLNqwBdAl39AwloRJLIX-K3DGAO69WyqxksoLlkoG1RQ8AEPLH1dMnu_0dVxxAppa-SRgUjBGyjsnFRt_GPEiSeTaLbvUN5ia9o0XKjp9LxBdrcrQ_Ayf5j0Q04hRGvV1Uy7OYpudjSy7K4kWshjyAg5_D2gS5PIENdTlq7gRJ41Xd_xdSag/s320/kuolemavenetsiassa2.jpg" width="320" /></a></div><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Mrs Karlsson lukee -blogin Mari <a href="https://mrskarlsson.blogspot.com/2023/11/tyhjan-penkin-syndrooma.html">(Marin kirjoitukseen tästä)</a> innosti minut lukemaan <b>Thomas Mannin</b> pienoisromaanin <i>Kuolema Venetsiassa</i> (1912), jonka pohjalta tehdyn<b> Luchino Viscontin</b> ohjaaman samannimisen elokuvan (1971) olin nähnyt kauan sitten, muistaakseni kahdesti, ja lumoutunut molemmilla kerroilla. <br />Kirjoittaminen unohtui, kun väliin tuli kaikkea muuta. Aloin tehdä joulusiivoa työtasolleni (minulla on työpöytänä seinästä seinään ulottuva ompelijan leikkauspöytä, siihen mahtuu) ja huomasin kasan omituisia lappusia. No, siellähän oli lukemisen aikana tekemiäni merkintöjä tästä kirjasta. Erotan söherryksistäni sanat ajankuva, hatut, rantapukeutuminen, taiteilijan kriisi, kuolema, kurinalaisuus versus nautinto ja rappio, nuoren pojan kauneuteen rakastuminen symbolina elämälle, viimeinen luovuuden leimahdus, vanhan miehen häpeä ja koomisuus, ulkopuolisuus, pandemia... platoninen rakkaus, hebefilia?, antiikin kauneusarvot...<br /><br />Katsoin kirjan luettuani myös elokuvan taas uudelleen. <br />Upposin elokuvan pojan kauneuteen, kuten oli tarkoituskin. Ohjaaja Luchino Visconti vie katsojan kokemaan saman mitä vanheneva taiteilija Gustav von Aschenbach kokee tarkkaillessaan yksin matkustavana ympäristöään ja nähdessään Tadzion, enkelimäisen kauniin nuoren ihmisen. <br />Unkarilainen <b>László Nemes</b> käytti samaa eläytymään pakottavaa metodia vuoden 2015 elokuvassaan <i>Son of Saul. Y</i>mpäristössä on eri kielten sekamelska, josta katsoja erottaa sen mitä päähenkilökin, sanan sieltä toisen täältä, ja paljon puhetta kielillä, joita ei ymmärrä. Nemesin ympäristö on keskitysleiri ja Viscontin ylemmän luokan lomakylpylä. <br />Kirjassa Aschenbach on kirjailija, elokuvassa säveltäjä, muutoin käsikirjoitus noudattaa kirjan tapahtumia ja tunnelmaa. <br /><br /></span><div><span style="font-family: verdana;">Eletään aikoja vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vanheneva saksalainen kirjailija tuntee luomisvoimansa kadonneen ja matkustaa elpymistarkoituksessa rantahotelliin Venetsiaan. Hän tarkkailee hajamielisenä, kyllästyneenäkin, muiden kylpylävieraiden vilkasta seuraelämää, kunnes huomaa joukossa täydellisen kauneuden merimiespukuun pukeutuneen murrosikäisen pojan hahmossa. Lumoutuminen johtaa siihen, että Aschenbach seurailee poikaa pakkomielteenomaisesti eikä saa lähdetyksi saarelta, vaikka saa selville turisteilta pimitetyn koleraepidemian. Hän päättelee Tadzion perheen olevan puolalaisia kuultuaan heidän huutelevan poikaa tällä nimellä, joka ilmeisesti on Tadeusz-nimestä johdettu lempinimi. Ilokseen hän huomaa pojan olevan perheen lempilapsi, prinssi, jonka ympärillä niin äiti, kotiopettajatar kuin vaatimattomat sisaretkin hyörivät. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Haaveissaan Aschenbach menee kertomaan elekielellä perheelle pandemiavaarasta ja pääsee tässä tilanteessa laskemaan kätensä jumaloimansa kauneuden olkapäälle. Todellisuudessa hän seuraa poikaa vain matkan päästä ja joutuu tunnekuohun valtaan niinä harvoina kertoina, kun heidän katseensa kohtaavat.</span><br /><br /><i><b><span style="font-family: Overpass;">Poika kääntyi rantaan, hän juoksi vettä vaahdoissa potkien rantakuohuissa pää takakenossa. Ja kun katseli, kuinka tuo elävä vartalo, poikamaisen hento ja hauras, vettä valuvin kiharoin kohosi meren sylistä kuin taivaan ja meren syvyyksistä kotoisin oleva kaunis jumala, tuo näky herätti katsojassa myytillisiä mietteitä. Se oli kuin runoelma maailman alkuajoista, muodon alkuperästä ja jumalien synnystä. Aschenbach kuunteli silmät ummessa tätä sisimmässään virittyvää laulua ja ajatteli jälleen, että täällä oli hyvä olla, tänne hän tahtoi jäädä. </span></b></i><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Aschenbachin kävellessä sopivan välimatkan päässä puolalaiseurueen perässä Venetsian kujilla hän kokee Tadzion viipyilevän ja haluavan olla katsottavana. Onko se objektiivinen totuus, emme tiedä. Se voi olla myös rakkaudesta hullaantuneen houretta. Mehän katsomme asioita Aschenbachin kautta.<br /></span><br /><span style="font-family: verdana;">Kauneudelle antautuminen saa Aschenbachin luopumaan tarkkojen sääntöjen rajaamasta elämästään ja käyttäytymään houkkamaisesti. Hän antaa jopa parturin värjätä hiuksensa ja kulmakarvansa. Jo tartunnan saanut, sairauden merkkejä värikäsittelyllä ja poskipunalla peittävä mies ei huomaa muistuttavansa erästä vulgaaria, naurettavaa keikaria, jonka elämöintiä laivalla nuorten seurassa paheksui Venetsiaan tullessaan. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kuolema Venetsiassa on osuva rakastumisen kuvaus.</span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Se kuvaa myös pandemian leviämisen osuvasti ja irvokkaan eron siinä, miten se tuntuu köyhien parissa ja yläluokkaisten ihmisten elämässä. Paikkoja desinfioidaan ja laihoja, nääntyneitä ihmisiä lyyhistyy kadulle, mutta kansainvälinen lomaväki vain illastaa rahvaanomaisen viihdyttäjäryhmän tehdessä parhaansa heidän hauskuttamisekseen. Tietenkin ajatellaan myös elinkeinoa. Turismi elätti Venetsian kaupungin ihmisiä jo silloin, paras siis koittaa pimittää tilanne rahaa kaupunkiin tuovilta niin pitkälle kuin voi.</span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Kun Aschenbach lyyhistyy rantatuoliinsa hiusvärin valuessa klovnimaisesti kasvoille, hän näkee viimeiseksi antiikin poikajumalan kahlaavan sulokkaasti merelle ja kääntyvän lopuksi katsomaan ihailijaansa kuin mukaansa kutsuen. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Puolalaiset ovat viimeisiä kaupungista poistuvia, Tadziota odotetaan jo. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Ehkä he selvisivät, ehkä eivät. Tadziohan söi mansikan ("kielletyn hedelmän"). Hän sieppasi sen kujeillen rantamyyjältä Aschenbachin nauttiessa kokonaisesta kasasta samoja marjoja samalla kun joku lähellä valisti omaa seuruettaan kaikesta tuoreesta "only cooked vegetables", minkä varoituksen Aschenbach tunnisti kielten sorinasta, mutta ei pitänyt tärkeänä. Tämä mansikkaepisodi oli muistaakseni vain elokuvassa.</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Minun on vaikea erottaa enää kirjaa ja elokuvaa toisistaan. </span><br /><span style="font-family: verdana;">Tietenkin niissä näkyy oma aikansa, onhan väliä 60 vuotta. Kirjassa korostuvat antiikin arvot, kuten kauneuden idea, platoninen rakkaus ja mentorin ja nuoren pojan suhde. Elokuvassa Aschenbach tuijottaa poikaa avoimemmin kuin kirjassa, mutta kummassakaan hän ei lähesty tätä fyysisesti. Kirjaa on silti pidetty kaikkien aikojen gay-romaanina.</span><br /><span style="font-family: verdana;">Itse koen, että kirjassa kuvattu kauneudesta hullaantuminen on symboli taiteilijan viimeiselle innostumiselle ennen kuolemaa, ei todellakaan mitään groomingia, jollaiseksi se saatettaisiin tämän päivän elokuvassa vääristää.</span><br /><span style="font-family: verdana;">En koe myöskään mitään pahaa siinä, että ihminen haaveilee ajatuksissaan ihan mistä vain. Eihän siinä ketään satuteta. Myös teoissa kaikki sellainen seksuaalinen kanssakäyminen on mielestäni sallittua, josta ollaan yhtä mieltä, eikä se kuulu ulkopuolisille. Eikö vain?</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Joissain piireissä on nyt sitten nähty, että Mannin kirja pitäisi kieltää. Aikamme ilmapiiri ei todellakaan ole kovin suvaitsevaista, jos fiktiivinen hahmo tuomitaan hänen ajatustensa vuoksi. Kaiken lisäksi tuomitsijoina ovat ilmeisesti itseään edistyksellisinä pitävät ihmiset, jotka sanovat kannattavansa sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. </span></div><div><div><span style="font-family: verdana;"><br />On päätelty, että Mannin romaanissa olisi hänen omaan elämäänsä viittaavaa. <br />Hän oli lomallaan Venetsiassa kiinnostunut puolalaisnuorukaisesta ja oli samoihin aikoihin surrut säveltäjä <b>Gustav von Mahlerin</b> kuolemaa. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">Elokuvan tunnusmusiikkina soi Mahlerin viidennen sinfonian Adagietto. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Näen Mannin käsittelevän von Aschenbachin ja Tadzion tarinassa myös suruaan oman homoseksuaalisuutensa kieltämisen vuoksi. Visconti pystyi jo olemaan avoimemmin homoseksuaali, mutta kuten tiedämme, suvaitsevaisuus suhtautumisessa seksuaalisuuteen on ollut vaikeasti hyväksyttyä ja edistyminen hidasta. Taaksepäin menoakin tapahtuu aika ajoin. Sitä on nykyajan näennäisessä vapaudessa paljon, kun vertaa vaikka 70-lukuun. </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Mann ei kuvaa Venetsiaa minään ihanan elämän paratiisina vaan usvaisena ja pahaa henkivänä paikkana, jossa pelottavat gondolieerit kuljettavat matkustajia ruumisarkkuja muistuttavissa veneissä. Sirocco-tuuli tuo mukanaan sairautta ja kapeat kujat johtavat sokkeloisiin labyrintteihin, joihin uupunut taiteilija eksyy kadotettuaan seurattavansa. Aschenbach tajuaa jossain vaiheessa, että oli virhe lähteä, mutta ei enää pysty muuttamaan kohtaloaan.</span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><span style="font-family: verdana;">Mikä on tarinan opetus? Sekö, että on vaarallista päästää irti kontrollista ja antaa mennä, vaiko se, että se kannatti sittenkin? </span><br /><span style="font-family: verdana;"> </span><br /><i><b><span style="font-family: Overpass;">Hän halusi tehdä työtä Tadzion läsnäollessa, ottaa kirjoittaessaan mallikseen pojan vartalon, seurata tyylissään hänen ruuminsa linjoja, jotka näyttivät hänestä jumalallisilta, ja näin muuntaa hänen kauneutensa hengeksi, kuten kotka muinoin kantoi eetteriin troijalaisen paimenpojan. Milloinkaan ei sanojen luominen ollut tuntunut hänestä suloisemmalta, miloinkaan hän ei ollut siten kokenut, että Eros asuu sanassa, kuin näinä vaarallisen herttaisina hetkinä, jolloin hän muovaili pienen tutkielmansa karkean pöytänsä ääressä päivänvarjon alla. </span></b></i><p></p></div></div><div><span style="font-family: verdana;">Taitava suomennos on <b>Toini Kivimäen</b>.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><br /></span></div><div><span style="font-family: verdana;">----<br /><br />Ja tästähän minä saankin 1910-luvun bonuskirjan Sadan vuoden lukuhasteeseen <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2023/03/sadan-vuoden-lukuhaaste.html">(klik)</a>, josta näyttää puuttuvan enää 30- ja 70-lukujen kirjat. Luen, jos viitsin. Mitään en tee lukemisen ja kirjoittamisen alueella pakosta tai tilauksesta. </span></div><div><i><b><span style="font-family: Overpass;"><br /></span></b></i></div><div><br /></div><div><span style="font-family: verdana;">PS Tässä vielä linkki <a href="https://marjatankirjat.blogspot.com/2021/11/elokuvaelamyksia-guled-nasra-mailman.html">(klik)</a> kirjoitukseeni, jossa mainitsen dokumentin <i>Maailman kaunein poika</i>. Dokumentti kertoo Viscontin elokuvassa Tadzion roolin näytelleestä ruotsalaisesta Björn Andrésenista. Visconti teki laajan kiertueen, jossa etsi täydellisesti rooliin sopivaa poikaa. <br /><br /><br /></span></div>Marjatta Mentulahttp://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com14