keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kati Ranta, Taito: romaani oikeudesta elämään

 



On harjoitettava voimaperäistä valistustyötä. Erityisesti lääkärit ja opettajat pitää perehdyttää perinnöllisyysoppiin. Sosiaaliset rämeiköt on kuivattava viisailla reformeilla ja kaukonäköisellä lainsäädännöllä. Korkeatasoisen kansan ja huonojen kansanelementtien välinen sekoittuminen on saatettava hylättäväksi. Huomiota on kiinnitettävä myös maahanmuuttoon niin, etteivät muiden rotujen ala-arvoiset yksilöt saa esteettä asettua maihimme.

Ruotsin valtiollisen rotubiologisen instituutin johtaja Herman Lundborg on tullut Helsinkiin jakamaan tietoa uudesta menetelmästä, jolla nostetaan kansan tasoa. Suomalaiset kuulijat nyökyttelevät melkoisen yksimielisinä, kun Lundborg vakuuttaa, että omantunnontarkkojen harjoittama humaanius on hetken lapsi, mutta hygienia tähtää tulevaisuuteen. 

"Suurtutkimuksessani havaittiin kaatumataudin lisäksi muitakin degeneraation merkkejä, kuten imbeciliyttä, riidanhaluisuutta, homoseksuaalisuutta ja muita moraalisia ja sosiaalisia vammoja", Lundborg huomautti.

"Arvoisat asiantuntijamme, voinko tulkita teidän suosittavan degeneroitujen sterilointia?" kansanedustaja Ryömä tarkisti katsoen vakavana vuorotellen jokaista professoria ja tylsämielistyön asiantuntijaa.
"Se on ainoa ihmisystävällinen ja kansantaloudellisesti järkevä ratkaisu ", Herman Lundborg vahvisti.

Hyvin loogiselta kuulostava teoria: karsitaan kaikki vähemmän onnistuneet yksilöt ja jalostetaan ihmisestä valio, kuten kasvien kanssa on tehty. Tätä ideaa alkoi kuulua monelta taholta 30-luvulla ja siihen tartuttiin tiedemiespiireissä uutena raikkaana ajatuksena. 
Rajojen määrittely alkoi. Miten erottaa "idiotismi ja imbeciliys" (nykyinen kehitysvammaisuus) vähälahjaisuudesta, entä "aistiviallisuus" ja sen tasot? Periytyykö kuuromykkyys "turmeltuneessa ituplasmassa"? Eräässä tapauskuvauksessa määriteltiin degeneroituneeksi nainen joka oli "haluton työhön, mutta perin halukas sukupuoliyhteyden harjoittamiseen".
"Siittäminen on saatettava järkiperäiseksi."

Tohtori Pehr Utter opettaa Helsingin yliopistolla perinnöllisyystiedettä ja kokee isänmaallisen vastuunsa. Hänellä on uuden ideologian omaksumiseen myös henkilökohtaisemmat syyt. Hän haluaa kulkea tieteen eturintamassa.
Yksi hänen oppilaistaan on Liina Lehtonen, veturinkuljettajan tytär.

Utterin oma tytär, joka on lääkäriopintoja suorittavan Liina Lehtosen ystävä ja muutamat muut heidän opiskelijatoverinsa epäröivät ja esittävät vastalauseita. He kysyvät, onko kaikki tieteen uudet tuulet aina hyväksi ihmiskunnalle.
Eräs opiskelija tarjoaa köyhyyteen puuttumista ja koulutuksen tarjoamista ratkaisuksi degeneraation lisääntymiseen. 
Liina asuu kylmässä alivuokralaisasunnossa (sosiaalisessa rämeikössä) ja näkee välillä nälkää. Kuuluuko hän ala-arvoiseen roskaväkeen? Liina ei uskalla kyseenalaistaa professorinsa puheita julkisesti, mutta kääntyy hänen puoleensa kahden kesken. Hän kysyy, eivätkö huonot olot ole pahaksi ihmisille, olivatpa he missä päin maailmaa tahansa ja kuka voi päättää, mihin rajat ihmisten sterilisoinnissa vedetään. 
Liina jatkoi: "Me olemme ulkomaalaisten mielestä ulkomaalaisia. Olemmeko me heidän mielestään ala-arvoisia?"

Perustetaan komitea, joka laatii mietinnön ja esityksen sterilointilaiksi. Päätetään, että sterilisoitavalta tai tämän huoltajalta on pyydettävä kirjallinen suostumus ennen toimenpidettä. 
"Meidän on noudatettava oikeusvaltion periaatteita. Muutoin Suomen eduskunta saattaisi kerran päättää, että suomenruotsalaiset steriloidaan", puheenjohtaja sutkautti.

Liinan opinnot katkeavat, kun hän tulee raskaaksi ja palaa kotikaupunkiinsa Riihimäelle ja menee pikaisesti naimisiin. Lapsi Taito on Liinalle äärimmäisen rakas, mutta raskas hoidettava, koska hän ei ole aivan kuten muut. Liinalle nousee huoli Taiton tulevaisuudesta yhteiskunnassa, joka vihaa heikkoutta. Saksan maalla on jo kehitteillä nopeampi ratkaisu kelvottomien eliminoimiseen. 

Kati Rannan romaani Taito on historiallinen trilleri. Osa henkilöistä ja tapahtumista on oikeita, samoin lainaukset sterilointikomitean mietinnöstä.
(Kirjassa käytetään molempia muotoja, sterilointi ja sterilisointi. Itse olen tottunut käyttämään lyhyempää muotoa desinfioinnista, ennen molemmat muodot tarkoittivat hedelmättömäksi saattamista.) 
Ranta on onnistunut kertomaan eugeniikan oppien toimeenpanosta tavalla, joka  vaikuttaa scifipainajaiselta, mutta tottahan se on, kuten tiedämme, täyttä totta.
Kuvittelen, että en tietäisi mihin tämä oppi johtaa ja istuisin Liinan asemassa luennoilla. Miten osaisin asettua alan huippuja vastaan?

Pystyykö Liina suojelemaan rakasta, raskasta lastaan, jonka nimi ei olisi voinut osua pahemmin harhaan, Taito?
Joutuuko Pehr Utterkin lopulta miettimään oman ituplasmansa laatua, kun hänen lapsensa tekevät omapäisiä valintojaan?

Kirjan lopussa on asiakirjoja, joista yksi paljastaa melkoisen yllätyksen. Itselläni nousi ihokarvat pystyyn. 

Rodunjalostusopin kaikuja kuuluu enenevästi myös nykyajassa.

Aina välillä joku esittää, että pakolaisina maahan saapuneille riittää pienempi perustulo kuin syntyperäisille suomalaisille. 
Eräs nollamaahanmuutosta kiinni pitävä poliitikko väitti vastikään, että joillain alueilla on aivan liikaa ulkomaalaisia. Hänen kollegansa korjasi prosenttilukuja ja valisti, että kyllä kaikki kansalaisuuden saaneet lasketaan suomalaisiksi.

Vanhusten hoidosta puhutaan taakkana. Jostain syystä hoivatyö ei ole meillä nuorten suosiossa. Me tarvitsemme siihen ulkomaista työvoimaa, kuten muuhunkin hoivatyöhön. Moniin muihinkin töihin tarvittaisiin koulutettua väkeä. 
Onko koulutustarjonta suunniteltu oikein?
Miten korjaamme taloudellisen huoltosuhteen?

Euroopan pakolaisongelma on ratkaistava.
Rakentava keskustelu on jäänyt julkisuudessa epäasiallisten, rasististen tunnehyökyjen alle.
Omanarvontuntoiset nationalistit ovat usuttaneet maan vähäosaisia vihaamaan pakolaisia kilpailijoinaan ja "omantunnontarkkoja", kaltaisiani humanismista höpöttäviä "suvakkihuoria", on uhattu raiskata. 
Tällaisesta asetelmasta on päästävä.

Onneksi vääristelyjä on alettu korjata, kuten viimeksi sitä, ketkä ottavat vastaan heikostikin palkattuja töitä. Ihmiset, jotka tulevat maista joissa mitään yhteiskunnan tukea ei ole olemassakaan ovat valmiimpia tekemään mitä tahansa työtä kuin hyvinvointiyhteiskunnan jo useammassa sukupolvessa sosiaalitukien varassa eläneet "paskaduuneista" kieltäytyjät. 

Afganistanin entinen viestintäministeri, 50-vuotias Sayed Sadaat, pääsi Afganistanin ja Ison-Britannian kaksoiskansalaisena muuttamaan Saksaan viime joulukuussa. Hän oli kyllästynyt hallituksessa rehottaneeseen korruptioon ja aavisti, että pahempaa on tulossa. Hän halusi itselleen paremman tulevaisuuden. Sadaat ryhtyi Saksassa ruokalähetiksi. Siellä hän nyt viilettää pyörällä ruokareppu selässä Leipzigin kaduilla vakuuttaen, että kaikki työ on työtä. 

Maailmassa, joka toimii kansallisvaltioina, on huolehdittava oman kansan hyvinvoinnista.
Mutta sitten on myös yhteinen ihmisyys. Tässä me tasapainoilemme Euroopassa.  Meillä on humaanit pakolaislait, mutta olemme joutuneet huomaamaan, että ne eivät tosipaikan tullen toimikaan. Monet valtiot rakentavat nyt Afganistanin kriisin vuoksi aitoja ja yrittävät käyttäytyä kuin uskoisivat silti olevansa mukana yhdessä laadituissa sopimuksissa. Suomessa huokaillaan helpotuksesta, koska olemme niin syrjäinen valtio, että tänne harvempi löytää. 

Liinan toteamus siitä, miten me olemme ulkomaalaisille ulkomaalaisia ja olemmeko siksi heille roskaväkeä, on hyvä pitää mielessä niin lakeja uudistettaessa kuin jokapäiväisessä elämässä.


10 kommenttia:

  1. Hurjia näköaloja avautuu eugeniikasta kaikkine sovelluksineen ja toteutuksineen. Yksi eugeniikkaa puolustaneista ja kehittäneistä oli Edvard Westermarck, kuuluisa suomalainen. Äimänä luin taannoin luin hänen elämäkertansa. Jouduin paikoin myöntymään Westermarckin perusteluihin. Hän itse jättäytyi lapsettomaksi vaikean astmansa vuoksi. Kaiketi myös siksi, että hän oli tiettävästi homoseksuaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westermarck on ollut monissa ajatuksissaan aikaansa edellä. Hän on puolustanut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ja oikeutta uskonnottomuuteen, ja eikö hän myös puhunut naisten ja jopa eläinten oikeuksien puolesta. Eugeniikka oli varmaan tuohon aikaan asia, johon jokaisen piti ottaa kantaa. Olen ymmärtänyt, että Westermarck edusti jonkinlaista lievää muotoa eugeniikasta. Hän hyväksyi sen, että perinnöllisiä sairauksia sairastavia ohjaillaan valitsemaan lapsettomuuden, mutta ei kannattanut erilaisten ryhmien karsimista yli-ihmisyyden nimissä. Westermarckhan ei hyväksynyt silloin vallalla ollutta rotuoppia.
      Ehkäisyvälineitä ei ollut yleisesti saatavissa ennen kuin 50-luvulla, mikä hieman selittää intoa sterilisointiin.
      Luultavasti eugeniikan alkuvaiheessa aikeet olivat yleensä hyvät, mutta sitten kävi, kuten tiedämme.

      Poista
  2. Pitäisi tutustua Westermarckin ajatteluun tarkemmin, koska hän vaikutti suuresti aikanaan varsinkin anglosaksisiin yhteisöihin. En edes tiedä, kuinka hänen marokkolaistuttunsa tunsivat, saati omaksuivat antropologin tutkimustuloksia. Ehkä niissä ei edes tullut ilmi eugeniikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti Suomessa ei ollut tiukemman linjan eugeniikan kannattajia, kuten Ruotsissa, mutta jonkinlaisena pohjavirtana ja aivan hyväksyttynä suhtautumistapana eugeniikka oli olemassa toisen maailmansodan loppuselvittelyihin asti. Sen jälkeen se on nähty aina natsismin kautta.
      Westermarckilla oli tietääkseni muut tutkimuksen kohteet, ei eugeniikka.
      Arvo Ylpön nimeä on nostettu esiin eugeniikan yhteydessä, samoin Tahko Pihkalan, mutta oliko heidänkin tavoitteinaan vain isänmaallisten punaposkisten karaistuneiden suomalaisten kasvattaminen ilman että huonompia olisi hävitetty millään muulla tavoin kuin nostamalla terveillä elämäntavoilla vahvempien joukkoon?

      Vaikka lisääntymistä ei valvota ulkopuolelta nykyään, niin kyllä monet perinnöllistä vaikeaa sairautta potevat tai piilevänä kantavat itse valitsevat niin, etteivät hanki omia biologisia lapsia.
      Harkintaa toivoisi addiktoituneilta päihteiden käyttäjiltä. Lapselle on kidutusta syntyä kärsien vieroitusoireista ja sen jälkeen joutua viettämään onnetonta lapsuutta vaarallisissa olosuhteissa. Näissäkin tapauksissa yksilönvapaus turvaa sen, etä aikuisen ihmisen valintoihin ei voi puuttua.

      Poista
    2. Kyllä sterilisaatiota esiintyi vielä 60-luvullakin 'köyhien' kohdalla. Siitä oli MOT-ohjelmakin aikoinaan.

      Poista
    3. Varmaan näin on ollut. Lopullisestihan se poistettiin laeista vasta 1970. Lääkärit ovat toimineet kukin näkemyksensä mukaan.
      Kauheinta olikin se, että köyhyyskin oli peruste sterilisoimiseen, joskus suoraan, joskus niin että köyhyys aiheutti niitä syitä, miksi sterilisoimista ehdotettiin, kuten irtolaisuus ja monilapsisuus. Onhan tälläkin hetkellä niitä, jotka näkevät sterilisoinnin tarpeen muissa, esim. monilapsisissa maahanmuuttajaperheissä. Mehän tarvitsemme työntekijöitä emmekä voi pakottaa arjalais... hups kantasuomalaisia lisääntymään.

      Poista
  3. Totta se, mitä kirjoitat, kuten eräiden ystävien kokemuksten mukaan. Heidän toinen lapsensa syntyi vaikeasti aistivammaisena, koska oli saanut tietyn geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan heidän tietämättään. Oli kyse näistä suomalaisen tautiperimän yhdestä tyypistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista. Näin ne tautiperimät usein vasta tulevat ilmi.
      Pienissä suljetuissa ryhmissä tietyt sairaudet vahvistuvat, esim. meillä Suomessa melko pienessä väestössä jotkut harvinaiset sairaudet. Siinäkään mielessä ei olisi pahitteeksi, että meille tulisi väkeä muualta ja tapahtuisi terveellistä "sekoittumista".
      Minua niin kauhistuttaa nämä puheet "loisivista elintasopakolaisista". Vaikka niitä korjataan heti perään sivistynein sanakääntein, niin nämä perusteettomat ivat jäävät elämään.
      Tietyt sairaudet olivat pitkään este avioliitolle.
      Se sterilisoimislaki, mitä tässä romaanissa valmistellaan astui voimaan 1935 ja poistettiin lopullisesti vasta 1970, jonka jälkeen ketään ei ole saanut sterilisoida ilman tämän suostumusta. Suunta on aivan päinvastainen, ihmisiä varjellaan tekemästä hätiköityjä päätöksiä oman kehonsa suhteen. Sterilisoimista hakevan pitää täyttää tietyt ehdot ja parisuhteessa olevilta kysytään myös puolison mielipidettä.

      Poista
  4. marjatta

    kuuntelin bbc neloselta suunnilleen ikäseni naisen ajatuksia maailman menosta. nainen oli huolta maansa tilasta kantava perinnetietoinen idealisti, ei varmasti ainoa lajiaan. hän kertoi murentuvansa pikkuhiljaa palasiksi britannian tilaa seuratessaan.

    hänen äänessään oli surua esimerkiksi siitä, että yläkerran naapuri, koko ikänsä työtä tehnyt vanha nainen eli suuremmassa kurjuudessa kuin alakerran naapuri, koko ikänsä varastellut rikoksenuusija. että järjestelmä hävittää tavalliset puurtajat ja parhaat ihmiset.

    hän suri myös sitä, että välimeren yli saapuu kaiken aikaa ihmisiä nääntyneinä kuin orjalaivoissa satoja vuosia sitten. samaan aikaan me sivistyneet eurooppalaiset mietimme miten suhtautua mereen huuhtoutuneisiin ruumiisiin.

    minuakin painaa kaikki tuo. yritän pysytellä vähän erilläni, kun turhaudun yhteiskunnan kehityksestä, koska myös oma vanhenemiseni vaikuttaa. silti en voi olla ajattelematta, että nykyinen ihmislaji on raaempaa joukkoa kuin entinen.

    tulin hirveän vihaiseksi kun luin kristittyjen kannaottoja sukupuoliin. se taho ei selvästikään halua, että seksuaalisuuden kaikki muunnelmat saisivat mahdollisuuden. moralismi on yksi kontrollin keinoista, jota on viime aikoina aktivoitu. se on vaarallista. en tarkoita, että pitäisi olla epämoraalinen. mutta ihmisten käyttäytymiseen nykyään sovellettava moraalinen näkökulma on niin hemmetin epämiellyttävä.

    ps. onneksi on the golden girls. ps. katson sen juuri niin kuin pitääkin: ahmin kaikki jaksot peräjälkeen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on paettava julmurimoralistien ääniä johonkin, missä oikeasti hyväksytään moninaisuus, ei vain puheissa. The Golden Girls on juuri tällainen hyvän mielen ja ystävyyden sarja. Ajattele, miten erilaisia sarjan naiset ovat ja miten hienosti he tukevat toisiaan. Mahtavaa huumoria, turvallista pistelyä (jota Rose ei edes älyä) ja itseironiaa.

      Minä olen viime aikoina irrottautunut ongelmien pohtimisesta uppoamalla dekkareihin. Camilla Grebellä on niin mukaansa kaappaava juoni kirjoissaan, että ulkomaailma katoaa ja tekee mieli ahmia, mutta ei myöskään halua jättää yhtään yksityiskohtaa maistelematta.

      Tässä Kati Rannan kirjassa tohtori Pehr Utter kunnostautuu niin, että hänet kutsutaan tutkijaksi Saksaan. Nautin siitä, miten kirjailija potkaisee hänet matkaan mainion ironisella sanavalinnallaan: "Hän oli koko ituplasmansa voimalla valmiina tulevaan tehtäväänsä Kaiser-Wilhelm-Institut für Biologiessa."
      Sinne vain kaltaistensa joukkoon, tervemenoa!

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...