sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Jääkylmää...

Kuva: Pave Maijanen, näyttelystä KUVA & VALO


"Ei eksperttejä, ihmisoikeustaistelijoita, oikeusvaltion puolustajia, feministejä, journalisteja. Ei enää ketään Afganistanista Suomeen.
Ei Yhdysvaltojen, Naton, EU:n tai UNHCR:n pyytämänä. 
Ei kunniavelkaa, neljän vuoden oleskelulupaa, perheenyhdistämistä, kansalaisuutta."

Olen seurannut keskustelua Afganistanin pakolaisista ajankohtaisohjelmista ja sosiaalisesta mediasta. 
Olen kauhistunut. Yllä oleva sitaatti on korkealla politiikassa olevan naisen puhetta sosiaalisen median sivulla. Ei ketään.
Eräs toinen lähes yhtä vaikutusvaltainen nainen sanoi A-Talkissa, että on aivan turha nostaa pakolaiskiintiötä 1020:stä 2000:een, pitää auttaa paikan päälle. Kehitysmäärärahoja ei ole kuitenkaan tarpeen nostaa. Ymmärsin asian niin, että jotkut muut saavat auttaa sinne paikan päälle ja me pyörimme täällä omahyväisinä ikiomassa EI-emiraatissamme, jossa on yksi kieli, yksi uskonto, yksi hyväksytty seksuaalisuuden muoto, yksi ihonväri ja yksi perhemalli, ei kontakteja ulkomaailmaan eikä turhaa humanismia.
 
Kuulkaapas kylmät rouvat, paikan päälle auttaminen ei auta silloin kun tappajat kulkevat ovilla etsimässä nimilista kädessä ihmisiä. Silloin autetaan niitä, ketkä apua tarvitsevat, mutta tehän ette halua auttaa ketään, ei tänne eikä sinne. 
Jos hukkumassa on viisi lasta ja tiedät, että jaksat vetää rantaan yhden, niin käännytkö pois, koska "mitäpä se auttaa, kun ei niitä kaikkia voi auttaa". 
Sitäpaitsi, jos auttajiakin on paljon, pienet auttamassa pienemmin, isot isommin, niin kyllä siinä aika paljon tulee autetuksi.

On ihmetelty, kun on käynyt ilmi, että natsien joukossa oli yhtä julmia naisia kuin miehiä. Ei ole syytä ihmetellä. Nykyaika vahvistaa, että naiseus ei suojaa pahuudelta tippaakaan. 

Alkukuva on  Pave Maijasen näyttelystä KUVA & VALO, jonka kävin katsomassa Kuusankosken Taideruukissa. Luulen, että kuvassa on koululaisen katuun kirjoittama teksti.

Maijasella on näyttelyssä erityisen hyviä kuvia lapsista, sellaisia joissa lapset ovat lapsia, omissa oloissaan, makoilemassa rentoina jossain sohvan nurkassa odottamassa, että aikuiset saavat kahvinsa juoduksi tai juhlatalon ulkoportailla välittämättä siitä että pitsimekko rypistyy. Tilanteet ovat tässä minun kuvittelemiani, kuvilla ei ollut nimiä. 
Laitan loppuun vielä yhden kuvan, jossa pieni ihminen on valossa ja iso näkyy varjona. 
Tämän kuvan myötä lähetän terveisiä kaikille kylmille poliitikkorouville ja muille jotka haluavat pitää huolta vain omista lapsistaan.
Sylvi Kekkosen sanoin: " Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa." 

Jätin nimiä mainitsematta kahdesta syystä: 1) siksi, että pahan levittäjät eivät ansaitse yhtään enempää julkisuutta ja 2) siksi, että he eivät valitettavasti ole ainoita.

Kuva: Pave Maijanen, näyttelystä KUVA & VALO



20 kommenttia:

  1. Sinun pitäisi laittaa tämä kirjoitus vaikka Helsingin Sanomiin. On niin silmiä avaavasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joululainen!
      Voisihan tästä muokata. Jättäisin vain Pave Maijasen pois. Haluaisin vielä lisätä sen, että minua kauhistuttaa näiden röyhkeiden ulostulojen ajankohta. Täydellinen hylkääminen ja väheksyntä samaan aikaan kun näemme reaaliaikaisia kuvia kärsivistä ihmisistä ja monet Suomessa asuvat afgaanitaustaiset ihmiset ovat pyytäneet ulkoministeriötä auttamaan läheisiään. Missä kunnioitus?
      Jopa monet yleensä maahanmuuttovastaisina esiintyneet ovat tässä tilanteessa pyytäneet pelastamaan Suomen valtiolle työtä tehneet ja heidän perheensä.

      Poista
    2. Juuri niin. Hyvin kirjoitettu, kyllä tuosta pitäisi kaikkien ymmärtää.

      Poista
  2. Hei Marjatta!
    Oletpa löytänyt kylmän sitaatin. Piti ihan käydä tarkistamassa, onko noin: oli se Riikka Purran twitterissä.
    Sinulta hienoa kiteyttämistä. Löydän siitä kristinuskon lähimmäisenrakkauden ytimen. Kyllä meidän pitää toisistamme välittää ja auttaa silloin, kun hätä on.
    Hyvää syksyä Marjatalle!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle, Manu!
      Totta, kristinuskon ja kaikkien moraalijärjestelmien ydin, vaistomainen sydämeen ja järkeen perustuva asenne. Tottakai on autettava ja jos käännät selkäsi niin kuka auttaa sinua, kun joudut pulaan.
      Minun oli pakko kirjoittaa tämä.
      Mitä ihmiselle oikein tapahtuu, että hän pystyy ajattelemaan noin kylmästi toisista ihmisistä, näkemään heidät vain massoina ja lukuina. Natsit käyttivät alempiarvoisina pitämistään sanaa "Stücke", kappale.

      Poista
  3. Purrahan väittää, että rahat paikan päällä auttamiseen saadaan siitä, ettei pakolaisia oteta, eikä heihin mene siis rahaa. Oikeasti ajatuksena on tietysti, ettei rahaa saa laittaa ulkomaalaisille eikä oikeasti kotimaan köyhillekään. Jokainen tulkoon toimeen omillaan. Keskustelin kerran erään "maahanmuuttokriittisen" naisen kanssa, jonka mielestä veden varaan jääneitä pakolaislapsiakaan ei saa pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se äärimmäinen oikeistolaisuus todella on, suunnatonta itsekkyyttä.
      Olet oikeassa, jos yksi ihmisryhmä ollaan valmiita jättämään oman onnensa nojaan, niin miksei muitakin - haittaihmisiä.
      Halla-ahohan kutsui Välimeren rantakaupunkien kalastajia rikollisiksi, koska he auttoivat pakolaisia mereltä. Olen lukenut näiden miesten kertomuksia siitä, miten he olivat jatkuvassa valmiudessa ja uupuneita, kun mereltä saattoi kuulua valitusta päivin öin ja he riensivät auttamaan kumiveneissä ajelehtimaan jätettyjä kohmeisia pakolaisia.

      On melko hassua kutsua itseään kriittiseksi eikä vastaiseksi, jos on sitä mieltä, että ketään ei oteta vastaan humanistisin perustein.
      Pähkäily paikan päälle ja naapurimaihin auttamisesta kriisin ollessa päällä on sama kuin alkaisi tulipalon raivotessa pohtia tulipalojen ehkäisyä yleensä ja jättää ihmiset palamaan.
      Suomi on auttanut Afganistanissa, kuten yleensä kaikissa kohteissaan lähinnä naisia ja lapsia, kehittänyt terveydenhuoltoa ja kouluja. Se on hyvä tie, mutta ketkä ovatkaan vastustaneet sitäkin, olisko samat, jotka nyt puhuvat paikan päälle auttamisesta omana vaihtoehtonaan kannattaen naapurimaihin perustettavia leirighettoja ja pahoittelevat, että meidän avustusrahamme ovat menneet hukkaan Afganistanissa. Hukkaan?

      Poista
  4. Kiitos Marjatta <3
    Pelottavaa puhetta, joka pelottaa minua. Pahinta on katsoa, kun kyseinen puhe lausutaan hymyt huulessa.
    Katson Areenasta aiheesta kertovaa TV-sarjaa Rahti. Olen katsonut vasta kaksi osaa, sillä se on uskoakseni erittäin totuudenmukainen. Pakolaiset joutuvat kestämään niin paljon pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, kauheita puheita koko ajan hymyillen kylmänviileästi.

      Minä katsoin myös tänään toisen osan Rahti-sarjasta Areenasta. Yllättävän hyvä! Heti alussa käy selväksi, että joidenkin on pakko lähteä, vaikka kotona olisi hyvä elämä, jos sattuu jotain mikä sekoittaa asiat. Ihmiset haluavat suojella rakkaitaan, se on kaikkialla sama, ja ihmiset ovat samanlaisia vaikka heitä kuinka epäinhimillistettäisiin.

      Poista
  5. Hei! Marjatta osasi pukea sanoiksi sen, mitä jokaisen IHMISEKSI itseään kutsuvan tulisi ajatella. Mieleeni tulivat Vapahtaja me sanat "--kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle". Matteus 25

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita! (Olisin tunnistanut tämän sinun kommentiksesi ilman viestiäsi nimen unohtumisesta.)
      JUURI NIIN.
      Minun hämmästelyni alkoi siitä, kun olimme yhdessä asukaskokouksessa, jossa piti kertoa pakolaisten turvapaikan järjestelyistä Inkeroisissa ja tilaisuuden valtasivatkin barbaarit. Se oli syksyllä 2015 ja siitä eteenpäin vihapuhe on vain lisääntynyt ja normaalistunut salonkikelpoiseksi.

      Poista
  6. Totuudenmukaisuudessaan pelottavan hieno kirjoitus, Marjatta. Tiesin heti, kenestä on kysymys. Juuri näiden julkitulojen absoluuttisen pahuuden takia en ole katsonut viime aikoina uutisia enkä myöskään lukenut kannanottoja, vaikka mieli on tehnyt. Pätkä tuosta mainitsemasi A-Talkista oli liikaa. Naiseus ei tosiaan suojele pahuudelta, sillä ihminen on paha sukupuoleen katsomatta. Toisilla empatiapitoisen aivolohkon kehittyminen on mitä ilmeisimmin jäänyt puutteelliseksi. On pelottavaa, kun tällaiset ihmiset toimivat poliittisessa johdossa. Empatian ja loistavan tehokkaan päätöksenteon yhdistäminen on mahdollista myös vallan huipulla. Ja yksikin pelastettu henki on yksi toivonripe lisää tähän maailmaan.
    Kannatan myös Hesari-kirjoitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma alkaa olla siinä, että päästäkseen päättävään asemaan hyvät arvot omaavan on kohdattava niin paljon vastarintaa ja ivaa, että herkempi ei siihen ryhdy tai kääntyy takaisin kesken matkan.
      Pitää vain toivoa, että julma-aivoiset ovat nyt menneet kannanotoissaan jopa yli kannattajiensa sietokyvyn. Ei voi todellakaan sanoa, että olisi puhuttu hämärästi ja kätketty viesti rivien taa. Rasistista asennetta ei häpeillä.

      En taida viitsiä, siis tarjota sitä lehtijuttua. Alkoi tuntua turhalta. Samanmieliset nyökyttelevät ja mitkään sanat eivät saa tylyttäjiä ymmärtämään sitä miltä heidän puheensa kuulostavat ja miten väärin he toimivat. He pysyvät asemissaan, jääkylminä.

      Poista
  7. marjatta

    eräs väitöskirjatutkija kirjoitti äskettäin siitä, miten hän ei löydä enää sanoja, joilla hapuilisi otetta tästä kaikesta. 'tällä kaikella' hän tarkoitti mm. koventuvaa ihmisarvon vastaista retoriikkaa.

    itselläni on aika lailla samat tuntemukset. minulla on luvun alla irlantilainen novelli, jossa valtameripurjehtija jättää paniikkiin joutuneen ystävänsä pelastamatta. nokkelasti hän löytää teolleen perustelut ja oikeutuksen, joilla toimensa sinetöi.

    novelli kuvaa sitä, miten salakavalasti tunteettomuus kehittyy kylmäveriseksi maailmankatsomukseksi. ehkä juuri se onkin evoluutiota surullisimmillaan: hyvyys surkastuu samalla tavalla kuin pingviinien lentokyky katosi miljoonia vuosia sitten, kun sitä ei enää tarvittu.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, surullinen loppukiteytys sinulla. Tuollaiselta se näyttää.
      Tunteettomuus on oikeastaan luonnonvastaista.
      Meillä on geeneissämme valmiina solidaarisuus lajitovereita kohtaan. Täytyy tehdä tietoisia valintoja että pystyy kääntämään sen elämää säilyttävän piirteen pois käytöstä joitain kohtaan ja ottamaan taas käyttöön joidenkin toisten kanssa.
      Ajatus tai teko usein toistettuna muuttuu tavaksi ja ainoaksi mahdolliseksi käyttäytymismalliksi ja kohta jo maailmankatsomukseksi. Tiedän ihmisiä, jotka ensin sanovat vain provosoivansa ja sitten olevansa kriittisiä tunteettomia ajatuksia esittäessään, mutta pian he jo pitävät niitä avoimesti ainoina oikeina.
      Samalla tavalla voisi vahvistaa toistolla elämää puolustavia ajatuksiaan. Lapsuuden perheen asenteet ovat äärettömän tärkeitä. Lapsi seuraa, toistaa ja oppii. Hyvä on hänessä valmiina.

      Poista
  8. marjatta

    synkäksi ja ilottomaksi meni tuo edellinen kommentti. ihan kuin elämä olisi pelkkää sakokaivoa. ei se tietenkään ole. onneksi on myös awesome-asioita.

    äsken päädyin ihastelemaan kirjailija hannu mäkelän blogikirjoituksia. ne ovat omintakeinen yhdistelmä kirjallisuutta, kulttuurituotteita, matkustamista, alakuloa, miehen sielua ja vaikka mitä.

    parhaillaan hannu on calabriassa vaimonsa kanssa. hän ajattelee matkustamisesta samoin kuin minäkin: "jos emme näe miten muut elävät, alkavat ennakkoluulot tulla yhä suuremmiksi. ja mihin ne taas johtavat, sen me historiasta voimme oppia."

    innostuin lukemaan mäkelän isäkirjaa ja kävi niin, että
    sitä oli vaikea laskea käsistä. lopulta luin viimeiset sivut saunan lauteilla maaten kissan ihmetellessä touhua vieressä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin ottaa Hannu Mäkelän blogi seurantaan. Se on kyllä tuttu, mutta en ole lukenut säännöllisesti.

      Korona on saanut maailman umpioitumaan ja kestää aikansa ennen kuin entinen luottamus palaa. Toivottavasti elämä elpyy kaikkinensa, matkailukin.
      Olisimme varmaan jo suunnittelemassa jotain matkaa itsekin, mutta Unto odottaa kutsua pieneen leikkaukseen ja pitää odottaa sen yli.

      Ehdottomasti matkailu avartaa kaikkia lähtee sitten matkaan millä asenteella vain, etsimään erilaisuutta tai samuutta, todisteita oman maan paremmuudesta tai ihailemaan sitä, mitä muualla on.

      Erikoinen lukupaikka, Meri!

      Poista
  9. Tärkeä teema, hyvin sanottu.

    VastaaPoista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...