torstai 3. kesäkuuta 2021

Juhani Lindholm, Kalassa kielen merellä



Maailma on  meri, kielet ovat heittoverkkoja, jotka leväytetään sen pinnalle. Jos samaan kohtaan merta heitetään päällekkäin kaksi verkkoa, niiden silmät ja solmut eivät milloinkaan osu täsmälleen kohdakkain. Eri kielet ja kielikunnat kytkevät ja niputtavat asioita eri tavoin.

Kaunokirjallisen teoksen automaattinen kääntäminen on mahdotonta, koska tietokone ei löydä rivien välistä mitään.

Ensin tulkitaan tekstin merkitykset itselle, sitten luodaan omasta tulkinnasta näkyvä tekstiasu, minkä jälkeen tulkintavastuu siirtyy lukijalle ja prosessi jatkuu, luo koko ajan itseään uusiksi. Samalla mukaan tulee koko ajan uusia elementtejä: kriitikoita, bloggareita, julkisuutta. Sinun kirjasi eivät ole sinun kirjojasi. Linnut levittävät siipensä ja katoavat taivaan sineen. Adios.

Voinee paradoksaalisesti sanoa, että tulkki kääntää, mutta kääntäjä tulkitsee. 

Yllä olevat tekstit ovat sitaatteja Juhani Lindholmin kirjasta Kalassa kielen merellä. Kirja sisältää muun ohessa kolmekymmentä kolumnia, jotka on julkaistu Parnassossa 2016- 2020. 

Kolumnissa Toisin tanssien Lindholm kertoo millaista on kääntää johonkin kulttuuriin kuuluvaa termiä, jonka sisältöistä sanaa ei muissa kielissä ole. Hindin kielessä on verbi, joka tarkoittaa suomeksi "liikkua sirosti tanssahtelevin askelin niin että tiu'ut kilisevät nilkkarenkaissa". Vastaavia paljon informaatiota  sisältäviä  sanoja on joka kielessä, koska kieli ja kulttuuri ovat erottamattomasti kiinni toisissaan. 
On helppo kuvitella, millaisen tilanteen eteen esimerkiksi hindinkielinen kääntäjä joutuu, jos hänen pitää kääntää suomesta vaikka vain sellaisia yksinkertaisia sanoja kuin paannejää ja tupailta. 

Parnasson kolumnien lisäksi kirja sisältää Kirjailija-lehdessä, Kääntäjä-lehdessä ja Helsingin Sanomissa julkaistuja esseitä ja kolumneja ja laajan Suomennosten saatteeksi -osan, jossa Lindholm taustoittaa joitain isoja proosakäännöstöitään sekä runosuomennoksia ja -englanninnoksia rinnakkain alkutekstiensä kanssa.  

Lindholm on suomentanut pitkän uransa aikana yli sata englanninkielistä teosta ja sen lisäksi myös käännöksiä ruotsista suomeen, tunnetuin Vänrikki Stålin tarinat. Englanninkielestä Lindholm on suomentanut mm. Shakespearea, Daniel Defoe'ta, Emily Brontëa,  Michael Ondaatjea, Ian McEvania, Herman Melvilleä, Mark Twainia, Frank Mc Courtia, David Foster Wallacea ja Thomas Pynchonia. 

Kolumneissa löytyy kiinnostavaa tietoa kääntämisen historiasta. Suomessa syntyi vasta 1960-luvulla itsenäinen kääntäjien ammattikunta, sitä ennen suomennoksia laadittiin päätoimen ohella. 
Lindholm on  ammattikääntäjä ja kirja on hänen 70-vuotisjuhlakirjansa. Se on minusta erittäin kiinnostava ja monipuolinen katsaus hänen työhönsä ja suomentamiseen yleensä. 
Kuvani orvokki on onnittelukukka ja kiitos suomentajalle, jonka taidokkaasti suomentamia kirjoja olen lukenut paljon.

Myös tutkija tietokirjailija Olli Löytty nostaa esiin suomentajien työn kirjassaan Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle, jota parhaillaan luen. Löytty katsoo, että käsitystä kotimaisesta kirjallisuudesta pitää avartaa ja suomalaiseen kirjallisuuteen on aiheellista lukea mukaan myös suomennokset.
Kääntäminen mielletään helposti kopioimiseksi, vaikka jokainen kohdekielellä kirjoitettu sana on kääntäjän kirjoittama, hänen luovan työnsä tulos. Kukaan tuskin voi kiistää suomennosten keskeistä roolia Suomen kirjallisuudessa, mutta niitä ei välttämättä luokitella tuon kirjallisuuden varsinaiseksi osaksi. 

6 kommenttia:

  1. Onpa sielua hivelevä juttu suomentamisesta. Liityn arvostaviin kannanottoihisi, sillä maailmankirjallisuus olisi jäänyt minulta lukematta, ellei sävykkäitä niistä olisi tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu!
      Miten muuten edes pääsisi yhtä syvälle sisälle muihin kulttuureihin kuin käännöskirjallisuuden kautta. Voisi lukea, että on olemassa joku oblomovilaisuus, mistähän sekin on peräisin, mutta mepä voimme päästä tämän käsitteen sisälle lukemalla Ivan Gontšarovin romaanin Oblomov, vaikka emme osaisi venäjää, koska Juhani Konkka on sen suomentanut.

      Poista
  2. MM

    eihän vaan suomentaminen ala jo innostaa ... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Hikkaj, katsopas edellisen kirjoitukseni viimeinen kommentti. Siellähän minä jo keksin paremman otsikon käännöskirjalle. Eli innostaa kyllä hitokseen.
      Huomasin puhelimesta kommenttisi, kun olimme ajelemassa lakkiaisiin ja nousi hymy naamalle. Ajattelin, että jos olisin itse tuore ylioppilas, niin enköhän suuntaisi suomentajan uralle. Jos vielä valitsisin jonkin harvanaisen kielen, niin töitä riittäisi.

      Poista
  3. marjatta

    aloitin toukokuussa juhani lindholmin suomentaman robinson crusoen. kaksiosaisessa kirjassa on seitsemänsataa sivua, olen nyt sivulla kolmesataakaksitoista. on pakko kehua käännöksen taitavuutta; se säilyttää hyvin alkuperäiskielen hengen ja syntaksin.

    p lukee parhaillaan bachia käsittelevää opusta, jossa jotkut italiankieliset musiikkitermit on käännetty suomeksi. en osaa sanoa, onko se järkevää, mutta suomalaiset sanat ovat kyllä hupaisia ja hauskoja: trilli on 'liverre' ja mordentti on 'sivuhele'.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindholm sanoo, että hän on halunnut Robinson Crusoe -suomennoksessaan, kuten yleensäkin, kirjoittaa kirjan ajatuksen ei sen kirjainta ja että kaunokirjallisuudessa kääntäjä liikkuu työssään aina "eräänlaisessa mahdollisten tulkintojen putkessa, jonka sisällä voi vapaasti valita ajolinjansa".
      "Minä esimerkiksi halusin tehdä Robinson Crusoen hahmosta juuri niin räikeän ja tosikkomaisen kuin alkutekstistä poikkeamatta oli mahdollista. Niin kuin näyttelijä korostaa ja alleviivaa hahmonsa eri puolia elein, ilmein ja liikkein, minä pyrin määrittelemään kuvattavaani emotionaalisin, värikylläisin ja teräväreunaisin ilmaisuin tuodakseni esiin hänen barokkisen mielenlaatunsa."
      Lindholm kertoo myös viitanneensa tarkoituksellisesti Aleksis Kiveen, koska Defoe on englanninkielisessä romaanikirjallisuudessa samanlainen edelläkävijä kuin Kivi suomalaisessa ja viljelee oman kielensä sananlaskuja. Jukolan Juhani sanoo "näin sinkoilee täällä miehen aatos" ja Robinson Crusoe sanoo "miten sinkoilevat ennalta tuntemattomin tavoin täällä miehen mietteet".

      Liverre ja sivuhele - heh - mutta italiaa ymmärtävillehän nämä termit ovat merkityksellisiä sanoja. Me olemme niin tottuneita käyttämään sanoja, jotka meille ovat vain termejä vailla sisältöä.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...