tiistai 22. joulukuuta 2020

Päivän paras VII - Valoa kohti


Ohitimme juuri vuodenkierron pimeimmän päivän, konkreettisesti.

  
Teemme mieheni kanssa aamuisin kahdesta sanomalehdestä tietokilpailun, ei niinkään kilpaillaksemme siitä kumpi on tietorikkaampi, vaan saadaksemme uutta tietoa. Kouvolan Sanomien eilisistä kysymyksistä yksi kuului: "Kuinka suuri osa ihmisistä ei voi kirkkaiden valojen takia nähdä Linnunrataa kotoaan?" Paljastan oikean vastauksen kirjoitukseni lopussa, niin voit tarkistaa oman käsityksesi asiasta.

Itse en pidä sanasta valosaaste, vaikka sitäkin on. Arvostan niin paljon valoa, josta omassakin elämässäni on ollut puutetta. Luin lapsena läksyni öljylampun valossa ja poljin kouluun kilometrikaupalla pilkkopimeässä pyörän kapeassa valokiilassa.  Pelkäsin pimeää, johon liitin kaikenlaista epäluonnollista, kiitos isoäitini kauhutarinoiden suohon upotetuista avioliiton ulkopuolella syntyneistä vauvoista ja kuvaraamatun näyttämistä valtavan kokoisista enkeleistä, joiden kuvittelin kahahtavan eteeni tielle.  
Monessa paikassa maapalloa lapset kulkevat edelleen kouluun pimeässä, kaiken lisäksi peläten väijyviä petoeläimiä, kuten minä enkeleitä ja vauvahaamujen valitusta. 

Tärkeintä valoa elämässä on meidän toisillemme antama valo. Sen merkitys korostuu tänä jouluna, jolloin poikkeusaika musertaa ihmisiä vaativuudellaan ja toivottomuudellaan. Siteeraan Päivän parhaana kohdan Hengitysliiton jäsenlehden pääkirjoituksesta, jonka on kirjoittanut viestintä- ja kehittämisjohtaja Hanna Salminen.

Ihminen on luotu epäonnistumaan ja yrittämään uudelleen. Yli-ihminen ei tarvitse olla, mutta ehkä vähän parempi versio itsestä onnistuisi vuonna 2021. Olisi ihmisiksi toisille. Kuuntelisi toista ajan kanssa ennen kuin avaisi oman suunsa, kyllä senkin ehtii. Hymyilisi enemmän, sillä tunteet tarttuvat. Pitäisi yhteyttä useammin läheisiin ystäviin, sillä elämä on lyhyt. Muistaisi nauttia jokaisesta päivästä. 

Vastaus tietovisan kysymykseen: kolmasosa.


24 kommenttia:

  1. Minulla nousee hieman karvat pystyyn, kun puhutaan valosaasteesta. Tänä vuodenaikana valoa ei vaan voi olla liikaa! Ei ainakaan täällä etelässä, missä sataa, on harmaata.

    Tähdistä kyllä pidän myös ja niitä jopa näkyy Hgin taivaalla. Ei tietenkään yhtä paljon kuin jossain mökillä, mutta siellä ne tuikkivat.

    Parempi versio itsestä on hyvä tavoite, ihan kohtalainenkin. Toivotaan, että toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että paljon ihmisiä asuisi kaikin mukavuuksin ja palveluin etäällä toisistaan. Asutuskekskuksissa on aina valoa ja ääntä. Tietysti suunnittelussa pitää ottaa huomioon, ettei nyt ihan leikkaussalivaloissa kylvetä, mutta minulle valoisuus merkitsee kyllä enemmän edistystä kuin tuhlausta.

      Kaamosajan pihavaloissa pidän kaikista muista paitsi vilkkuvista. Olen nähnyt niin satumaisia luomuksia, että pidän niitä omana taiteenlajinaan.

      Tähtitaivas ja kuutamo ovat minulle hienoja elämyksiä juuri harvinaisuutensa vuoksi.

      Poista
  2. Eilen oli vuoden pimein ja pisin päivä ja sen kyllä täällä Napapiirin yläpuolella huomaa konkreettisesti. Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle, joten keinovalon armoilla ollaan oltu ja ollaan vielä kotvanen.
    Rakastan kynttilöitä ja poltankin niitä kiitettävän paljon aamusta iltaan.
    Toisista välittäminen, huolenpito ja auttaminen tuo valoa antajalle ja saajalle.
    JOULUN VALOA Sinulle Marjatta ja kaikille rakkaillemme ❤️🕯❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös kynttilät palavat, ja oikeat kynttilät ovat kauniimpia kuin ledit, jotka ovat kyllä turvallisia ja hyvin valaisevia.
      Antaminen tuo hyvän mielen. Tarvitseva antaa siinä lahjan, että antaa toiselle mahdollisuuden antaa. Tämä on hieno juttu pienen lapsen hoitamisessa, mutta pätee aikuisiinkin.

      Juuri niin Riitta, valoa ja rakkautta meille ja omillemme! ♥

      Poista
  3. Toivotan valon lisäksi iloa jouluunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä pari, iloa ja valoa, myös kuulostavat sisällöltään.

      Poista
  4. Liian kirkkaat valot häiritsevät minua. Nautin joka syksy kovasti tästä rauhallisesta hämärän ja pimeän ajasta vaikka toki odotan pidempiä valoisampia päiviä alkaviksi sitten kun on niiden aika. Meillä joulukuusi hohtaa hillittyä valoaan olohuoneessa 🎄 ja lukulamppu. 📚 Siinä on ihanan joulurauhan elementit. 😎

    Pilkkopimeä olisi kyllä kamalaa. Enkelit kammottavat minuakin jos niitä ajattelen. 😮

    Teillä on hieno tapa pitää noita tietovisoja. 🌹

    Kaikkea mukavaa jouluunne ! 🎼 🍷 ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita, samoin teille!

      Pimeän ja valon välillä on kivoja harmaan sävyjä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että liian kirkkaaksi valaistu tila ei ole enää viehättävä vaan häiritsee. Valaistuksen suunnittelu onkin tärkeää viihtymiselle.

      Ne Raamatun kuvien enkelit oli piirretty kammottavan isoiksi ja ihminen pieneksi. Isoäitini kuvaraamattu oli upea kirja nahkakansineen, jotka suljettiin hienolla messinkilukolla. Siinä oli vanhanajan fraktuuralla kirjoitettu teksti, jota minäkin lapsukainen osasin lukea. Voi, miksi se ei ole säilynyt.

      Tietovisat ovat eläkeläishupia. Eipä silti, meillä on ollut tapana pitää nuorison kanssakin jouluohjelmana joku laajempi kilpailu, jossa kysymyksiä eri aloilta.

      Poista
  5. Katulamppujen vieressä asuessa kyllä häiritsee, kun pimennysverhojen raoista loimottaa öisinkin. Kunpa tulisi liiketunnistimilla varustetut valot, kun ei tässä edes yöllä juuri kukaan kävellen liiku. Valo yöllä sekoittaa unirytmin ja vaikuttaa aineenvaihduntaan ja muutenkin terveyteen.

    Itsekin asuin metsän keskellä lapsena. Onneksi minua ei peloteltu. Tähtitaivas näkyi kauniisti pilkkopimeässä. Potkurilla mennä huristeltiin aamulla tien varteen taksia odottamaan. Onneksi reitin osasi talvella lähes ulkomuistista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on katulamppuja ulkona. Pimennysverhot on pakko olla makuuhuoneissa, myös valoisina kesäöinä, koska haluan että päivän ja yön ero on selkeä.
      Luen mielenkiintoista kirjaa, jossa on tähän sopivaa tekstiä:
      "Tajusin että öiset meditaationi vaativat taakseen tietoisuuden siitä, että maailma kulkee normaalia kulkuaan. Yön ei kuulu jatkua päivään ja päivän kuuluu tehdä tilaa yölle. Koronan aiheuttamat sulkutoimet muuttivat aavemaisella tavalla todellisuutemme rakenteen, pakottivat elämään ikuista aamuyötä, jossa ei voi lähteä kirjastoon, parturiin tai ravintolaan."
      Tämä on Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittamasta esseekokoelmasta Pakopiste, ja äskeinen lainaus on Tommi Melenderin esseestä Kirjoituksia yöstä.

      Onnekas sinä, kun ei peloteltu. Nykyään lapset otetaan kaikessa huomioon ja aikuiset puhuvat "aikuisten asioista" vasta kun lapset ovat jo nukkumassa, mutta minä ja sisarukseni kuuntelimme silmät pystyssä nauttien hurjia kertomuksia, emme uskaltaneet edes pitää jalkoja pöydän alla, vaan nostimme ne tuolille. Sen ajan kauhuleffoja.

      Poista
  6. Hei Marjatta!
    Nuorempana kävin avantouinnilla silloisen asuinkuntani hyvin hoidetulla talviuintipaikalla. Parhaita hetkiä olivat kylmät illat, jolloin taivaalla olivat sekä kuu että tähdet. Ne näki hyvin, sillä järven vastarannalla ei ollut mitään kajastusta. Syrjäisellä mökilläni nautin, kun näen kirkkaan tähtitaivaan ja linnunradan.
    Totta kai taajamien valot ovat käytännölliset, mutta kyllä tähdet ja kuu antavat minulle enemmän elämystä.
    Tätä kirjoittaessa ikkunalaudallani palaa punainen kynttilä.
    Hyvää joulua ja pysy terveenä!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Manu!

      Varmaan hienoja elämyksiä nuo mainitsemasi. Jos minä joutuisin jostain syystä (houkuteltuna) avantoon, niin en kyllä ehtisi katsella tähtitaivasta, kun pinkoisin sieltä pois. Sen sijaan voisin makoilla siinä avannon lähellä paksuissa toppavaatteissa selälläni taivasta katsellen.

      Olen hiihtänyt kuutamossa Kuhmossa. Muistan miten latu vei enkä olisi malttanut kääntyä takaisin ja miten kaunista oli ympärillä. En pelännyt enää aaveita kuten muksuna.

      Hyvää joulua sinulle myös! Ja terveyttä!

      Poista
  7. Tuppaa monen asian kanssa menevän niin, että jossain on liikaa, jossain liian vähän. Keskitie on toisinaan paras tie.

    Tunnelmallista ja valoisaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin se on, kultainen keskitie.
      Olen huomannut useammassakin julkkishaastattelussa joulusunnitelmista kysyttäessä ilmaisun "mieluummin överit kuin vajarit", mutta kun olen kuulostellut ystävieni joulun viettoa, some- ja liveystävien, niin alkaa näyttää siltä, että moni on karsinut ja yksinkertaistanut jouluelämänsä puitteita luopuen vanhoista perinteistä ja jopa omaksuen aivan uusia tai omia persoonallisia tapoja.

      Meillä alkoi tänä aamuna sataa lunta, sitä on jo puissakin kauniina kuorrutuksena. Lämpötila on vähän nollan yläpuolella, joten valkea kauneus ei liene pitkäaikaista.

      Mukavaa joulun aikaa sinulle Elegia! Toivotaan, että virustilanne siellä teilläkin helpottaisi.

      Poista
  8. MM

    kopistelenpa tänne näin uattouamuna toivottamaan Hyvät joulut ja tulevat vuuvvet!
    Sinulle ja likeisillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hikkaj!
      Nyt on jo ehtoo ja aaton kohokohdat läpikäyty.
      Voi kun tulevasta vuodesta tulisikin vuosi, jolloin pandemia voitetaan ja kaikkialla vallitsee hyvä tahto.

      Poista
  9. Nuorin poikani on syntynyt Tuomaan päivänä, sinä vuoden pimeimpänä. Mutta pääsimme jouluaattona kotiin. Kaikkea sitä muistelee kun on tänä jouluna aikaa. Kunpa osaisimmekin arvostaa sitä hetkeä, joka meillä on käsillä. Valoa jouluusi Marjatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me molemmat olemme saaneet joululapset. Meidän nuorimmainen syntyi 18. joulukuuta keksosena, ja minut patistettiin jouluaattona yksin kotiin. Hoitajat alkoivat moitiskella, että on sinulla kuules muitakin lapsia ja nyt pitäisi haluta kotiin. En ollut ymmärtänyt, että voisin edes lähteä kotiin ilman vauvaa, kun toisten lasten kanssa, hekin keskosia mutta isompia, olin oleillut sairaalassa siihen asti, että pääsimme lähtemään yhdessä. Oli kyllä outo olo, kun tulin taksilla kotiin ilman vauvaa. Ajelin bussilla sadan kilometrin päässä sairaalassa hoitamassa häntä, kunnes sitten yhdellä kertaa hoitaja ilmoitti, että nyt on painoa kertynyt lapsukaiselle niin paljon, että saan viedä hänet kotiin varsinkin kun tuo kapalointikin näyttää sujuvan minulta noin hyvin. Höh, olin jo hoitanut kaksi poikaa, eikä kotona tietenkään mitään kapaloita käytetty. Minä äkkiä puhelimeen ilmoittamaan ilouutisen, ja sieltähän tuli koko konkkaronkka meitä hakemaan. Isotveljet kilpailivat kumpi saa pitää sylissä ja helliä pienintä. Se oli onnellinen päivä.
      Joulu on muisteluille otollista aikaa.
      Hyvää joulun jatkoa sinulle Riitta!

      Poista
  10. Tähtitaivaita ja kuutamoöitä joulun jatkollesi sekä valoisaa ja vapaampaa pian alkavaa uutta vuotta! Hymyilemisiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, nyt pitääkin jo alkaa suunnata uutta vuotta kohden. Hieman vanhan yhteenvetoa, mutta enemmän uuden ja ilman muuta valoisamman suunnittelua. Hymyillen, ilman muuta.

      Poista
  11. Hauskaa lukea juuri tätä tekstiä keittiössä harvinaisesti pelkässä kynttilänvalossa! Jouluisin näin. Silmät tottuvat hämärään, siksi varmaan haemme edelleen puut pimeästä vajasta sen sijaan, että olisimme hankkineet sinne valon. Mutta tuskin hämäräsiristely silmille hyvää tekee, ei liioin ylikirkas ledvalo ja lisääntynyt ruutuaika. Keskivälin tie on se paras. Ja ehdottomasti valaisevin valo toinen toisillemme antama. Leppoisaa tapaninpäivää ja lisäntyvää valoa kohti! Minulla meni aivan yläkanttiin tuo arvio, kuinka moni ihminen ei näe linnunrataa. Minä en sitä ainakaan täällä Varsinais-Suomessa näe sitä kuin saaristossa. En ainakaan Turussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hans Roslingin Faktojen maailmasta opin, että meillä on taipumus arvioida maailma huonommaksi kuin se on, siksi en arvioinut itse tätä kovin pahasti vinoon (jos se nyt sitten on hyvä, että ei ole sähkövaloa...). Unto arveli luvun paljon isommaksi, mutta sanoi, että luuli puhuttavan vain Euroopasta.

      Ihmisistä on kuulemnma tullut yhä likinäköisempiä pieniä ruutuja läheltä tuijottaessaan. Ympäristö ja elintavat muovaavat meitä, se mitä emme tarvitse heikkenee, kuten tarkka kaukonäkö. Sekin voi olla muuten osasyynä sihen, että tähdet eivät erotu niin hyvin kuin joskus ennen haukankatseisilla esi-isillämme.

      Ai te harrastatte hämärätunnelmointia. Minäkin himmennän välillä vähäksi aikaa valoja niin että voin katsoa kauniiden tuikkualustojen luomia kuvioita, mutta ne tuokiot jäävät lyhyiksi.
      Eräs työkaveri kiukutteli kerran, miten vaimo haluaa juoda kahvit kynttilänvalossa työaamuinakin eikä hänen Hesarin lukemisestaan tule mitään.
      Kyllä aamulla pitää minusta olla valoa. Meillä on kaamosaikoina käytössä kirkasvalolamppu. Siihen vielä muu valaistus sekä kuusen ja kynttelikköjen valo, niin kylläpä näkee pariskunta Mentula lukea sanomalehtiä.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...