keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Näin sydämeeni joulun teen

Olen aina pitänyt otsikon joululaulun tästä tietystä kohdasta "Näin sydämeeni joulun teen" (ja vain tästä), koska olen sitä mieltä, että joulumieli todellakin TEHDÄÄN. 

On paljon ihmisiä, jotka kokevat jäävänsä paitsi jostain mistä toiset "ne oikeat jouluihmiset" hohkaavat kuin jostain mystisestä orgastisesta tilasta. Jos ei koe joulua uskonnollisena juhlana, perheeseen ei kuulu silmät sädehtien joulua odottavia pikkulapsia eikä ole tapana antaa lahjoja, niin joulu saattaa tuntua samalta kuin arki ja voi ihmetellä mitä ne toiset oikein höösäävät. Jotkut näin kokevista ihmisistä ovat lähteneet jouluksi etelän lämpöön, mitä tänä vuonna ei voi tehdä, ja viettäneet Suomi-joulun sijaan rantalomaa.


"Jouluihmisiä" on mielestäni kolmenlaisia:

1) Ne jotka juhlivat joulua uskonnollisena juhlana, jotkut hartaasti ja yksinkertaisesti, jotkut myös maallista koreutta ja runsautta arvostaen.

2) Ne, joilla on tapana tunnelmoida arvostaen hiljaisuutta, kynttilänvaloa, takkatulen ääressä istumista ja yksinkertaisia perinnekoristeita.

3) Lapsenmieliset, joille joulumieli on kutkuttavaa odotusta kuin muistumana lapsuuden joulupukin odotuksesta. Nämä ihmiset harrastavat iloista koristelua ja nauttivat lahjojen suunnittelusta ja paketoimisesta. 

Itse kuulun kolmanteen ryhmään, löyhästi. Tietenkin ryhmät myös sekoittuvat. Kolmosryhmän touhottajana vetäydyn välillä hiljaiseen yksinäisyyteeni kuusen katveeseen lukemaan ja mietiskelemään ja vaihtaisin myös milloin tahansa joulun vieton pimeässä Pohjolassa ihanaan lomaan jossain rantaparatiisissa.
Mieheni saattaisi ilman minua ja muuta perhettä olla kakkosryhmäläinen ellei peräti lähes joulua juhlimaton. Hän kiittelee minua joulun rakentamista ja innostamisesta. 

Alan tehdä joulua marraskuun alussa. Meillä on nykyään kestokuusi, jonka voi pystyttää aikaisin ja pitää pitkään. Pystytämme sen itsenäisyyspäiväksi ja puramme Nuutinpäivänä 13.1., jolloin muutkin koristeet saavat lähteä, keittiön punavalkoinen jouluverho ja punainen matto vaihtuvat keväänvihreisiin ja joulukukkien tilalle asettelen keltaisia tulppaaneja. 


Tämän joulun alla monet joulumielen rakentamiseen oleellisena osana kuuluvat asiat puuttuvat. Ei ole pikkujouluja, joulumarkkinoita eikä joulutoreja, ei joulukonsertteja eikä teatterien joulunäytöksiä. Meillä oli liput teatteriin, mutta jätimme menemättä, koska juuri silloin Kymenlaaksossa siirryttiin koronaviruksen leviämisvaiheeseen. 

Kaikkein ikävimmältä on tuntunut se, että emme näe omiamme joulun ympärillä. Turun perhe on käynyt usein itsenäisyyspäivänä ja Tuusulan porukka joulun ja uudenvuoden välillä arkena, jolloin on seikkailtu alennusmyynneissä. Onneksi olemme lähellä asuvan nuorimman pojan perheen kanssa "samassa kuplassa" ja saamme heidät jouluna yövieraiksi. Toisten kanssa kohdataan varmaan  turvallisesti Teams-palaverissa, mikä on valitettavasti melko vähäinen ilo.    

Kun harrastukset ovat tauolla ihmiset satsaavat kotiinsa ja kodin ympäristöön. 
Kävimme katselemassa jouluvaloja Anjalassa, jossa on ollut oikein kyläkilpailu parhaista valoista.   

Kuva, UMe

Kuva, UMe


Me asumme kerrostalossa. Parvekkeella on tähtivaloketju, pöytälyhty ja Turkista tuomamme värikäs riippulyhty. Sisällä on punaisia ja valkoisia  joulukukkia. Kuuseen laitoin taas kerran kaikkea vuosien aikana kertynyttä lasten ja lastenlasten askarteluista juuri hankittuihin viininpunaisiin palloihin. Valoiksi kuuseen kiinnitimme sekä pienet ledit että kynttilät, voi valita kumman valon haluaa tilanteen ja mielialan mukaan. Ei minusta ole minimalistiksi eikä tyylikkääksi kahden värin käyttäjäksi. Oikean kuusen tuoksu puuttuu, mutta valitsen mieluummin pitemmän ajan keinojoulupuun kanssa. 


Yksi tärkeä joulumielen kasvattaja on jouluruoka ja leipomukset, joihin myös jouluvalojen ohella saatetaan tänä korona-kotoilujouluna panostaa kodeissa enemmän kuin ennen. Minä tein muutaman vuoden tauon jälkeen itse rahkavoitaikinan torttuihin ja onhan se  paljon mehevämpää kuin kaupan pölisevät voitaikinat. Monena jouluna olen valmistanut jouluisia jälkiruokia jouluhalosta uunijäätelöön, mutta suklaakonvehdit ovat kyllä kaikkein parasta, joten taidan suosia niitä ja käyttää turhasta näpertelystä jääneen ajan - no, mihinkäs muuhun kuin lukemiseen ja siihen paljon kuulutettuun hiljentymiseen.   

Ulkona sataa lunta, tai oikeastaan räntää, mutta maisema on valkoinen! Ihmeellistä! Tuntuu jouluiselta. 

Vielä joulutunnelmaan pääsemisessä on muistettava heidät, joilla huoli täyttää mielen eikä sinne mahdu joulua. Ihmisillä on huolta terveydestään, toimeentulostaan ja läheisistään. Onnettomuudet ja äkkikuolemat eivät kysy, onko joulu. Korona ei pidä tulitaukoa. Meilläkin on lähipiirissä monenlaista huolta ja murehtimista.  
Kaikille huolten kanssa kamppaileville omistan tämän sydämen.



27 kommenttia:

  1. Tässähän vallan syttyi joulun tunnelmiin, kun luin sinun valmisteluistasi ja katsoin värikkäät kuvat.
    Vähän yritän minäkin rakennella joulua. Tyttären porukka tulee aattona puolilta päisin puurolle. Se nautitaan pihapiirin keskellä mökissä nimeltä Jyvä. Glögi siemaistaan ulkosalla.
    Illan tullen mennään pojan perheen kanssa hautausmaalle viemään kynttilät kolmelle haudalle. Illan vietämme yhdessä pojan ja miniän kotona, ehkä maskit naamalla ainakin osan aikaa.
    Jouluiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta, Lissu! Onneksi on niin lauhaa säätä, että tarkenee olla ulkona glögimukin kanssa,

      Jotain ulkotapaamisia ja pikavisiittejä meilläkin on ollut mielessä toisissa kaupungeissa asuvien läheisten kanssa, oli jo hotellikin Turussa varattuna joulunalusreissua varten, epäröimme aikamme ja asian ratkaisi lopullisesti sinne perheeseen tullut tartunta.
      Onneksi posti kuljettaa paketit. (En voi olla tässä kehumatta postia, paketti Kouvolasta postin automaatista meni vuorokaudessa Turkuun S-marketin automaattiin! Aivan joulun alla saattaa ruuhkautua.)
      Lähiperheellä, jota usein tapaamme, on kontakteja työnsä puolesta ja lapsi on päiväkodissa, mutta olemme sentään samalla alueella, eikä ihan kaikesta voi kieltäytyä.

      Ihmisten on vaikeampaa eristäytyä läheisistään jouluna kuin oli keväällä. Toivottavasti pääsemme joulun yli niin että tehohoitopaikat riittävät. Toivomusta uudelle vuodelle ei tarvitse vuoden vaihteessa kauaa miettiä.

      Jouluiloa myös täältä sinne!

      Poista
    2. Kiitos, lämpöistä joulua sinunkin poppoollesi.
      Kokeilkaapa hotelli Kakolaa jollakin Turku-reissullanne. Olen nähnyt useita hotellin huoneita ja nauttinut ravintolan erinomaisesta ruuasta jo kahdesti.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Kesällä nousimme funikularilla sinne Kakolan alueelle. Viehättävä paikka.

      Poista
  2. Joulumielelle tulin minäkin. Tuo teidän kaunis kuusi koristeineen sen sytytti! Ei ollut joulukuusta meillä enää vuosikymmeniin. Tyydyn pihan jouluvaloihin. Muukin joulun laittaminen on pientä, ne perinteiset ruuat ovat tärkeimmät.

    Tänään oli aamutv:ssä, miten Jyväskylässä eräässä kaupunginosassa ihmiset ovat innostuneet joulukalenterin tekoon. Talojen ulkopuolelle, aitoihin, ikkunanpieliin ovat tehneet kauniita valo- ym koristejuttuja. Varmaan luo yhteisöllisyyttä ihmisiin.
    Heikki Hursti kävi samassa ohjelmassa puhumassa, että ne, joilla on varaa lahjoittaa niin muistaisivat sen taas jouluna.

    Joulusydämesi sanoma kosketti, vaikka tänä jouluna ei itselläni eikä läheisillä ole suuria murheita. Joulu nyt vaan aina herkistää mielen ❣️🎅⭐🎆🎄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväntekeväisyys on yksi joulunajan hienoja asioita. Nykyään huudetaan kauhean paljon sitä, miten toiset (väärät ihmiset) saa ja ne ei saa kenen pitäisi. Olisi hyvä, jos edes jouluna pysähdyttäisiin huomaamaan, että itsekin voi antaa jotain paljostaan, ei vain vaatia.

      Moni kaupunki ja yksityiset ovat nyt satsanneet valokoristeluun. Lähdemme tänä iltana katsomaan Haminan Joulun tähdet -valoja. Sen yhteydessä pitäisi olla myös uusi Jukka Rintalan näyttely Satupalatsi, uniikki-iltapukuja joita ei ole ollut näyttelyissä muualla. Sitä haluan piipahtaa katsomassa.

      Kuusi on noilla kuvan valoilla vähän överi. Olen alkanut nähdä sen kauniimpana kynttilävaloilla.
      Meillä oli vielä 70-luvulla oikeat kynttilät. Nyt harmittaa, että hävitimme ne pidikkeet, jos vaikka joskus "vanhana" hankkisi ihan pikkuisen oikean kuusen ja siihen oikeat kynttilät. Olisin nyt jo halunnut pienen kuusen, mutta tämä meidän ei-niin-jouluihminen halusi yli kaksimetrisen. Sen alle on muuten jäänyt kuvaan vahingossa ovistoppari, kettu jonka valkoinen häntä loistaa, en tiedä miten se siellä on.

      Poista
  3. Joulu tehdään sydämeen. ⭐️ Kaunis ajatus. Uskon siihen. Sydämestä löytyy joulunajan taika, muistot lapsuudesta alkaen, antamisen ilo, lumiukko silloinkin kun ei ole lunta ⛄️ ... Joulumieli. 🎄 Vähäosaisten muistaminen. Läheiset ovat lähellä silloinkin kun ovat kaukana. ❤️ Ihanaa joulunalusaikaa sinulle Marjatta. Oli mukavaa aloittaa päivä lukemalla jouluajatuksiasi. 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, entisten joulujen muistelu kuuluu myös jouluun. Lapsena oli ihmeellistä kokea antamisen riemua, sitä että saa toisen ilahtumaan jollain mitä on itse askarrellut ja paketoinut.

      Meillä oli tapana tehdä perheenjäsenten jouluhaastatteluja VHS-aikana (on ne siirretty sieltä CD-muotoonkin ja sekin vielä menettelee), mutta siitä on maku poissa, kun kaikki on vain pilvessä, ei konkreettisena esineenä.

      Samoin, Rita! Lämmintä joulun odotusta sinulle! ♥

      Poista
  4. Joulua vietetään yhtä monella tavalla kuin on viettäjiä.
    Jouluni on vaatimaton, pihapuuhun muutama lyhty ja ikkunan taa. Joulukoristeet- ja valot eivät puhuttele. Elävä kynttilän liekki on laavunuotiotulen kanssa minun jouluvaloni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle on luonto ja luonnollinen hyvin tärkeää. Se on hienoa.

      Poista
  5. Sydämeeni joulun teen ja mielen hiljaiseen... joululaulut kuuluvat joulunodotukseen. Joulukuusi tulee sisälle miehen toivomuksesta vasta jouluviikolla, minä voisin pitää sen koko joulukuun. Meilläkin on kestokuusi, koska poikani olivat allergisia pienenä ja saivat kuusesta astmakohtauksen. Kuusi 🎄 on ollut kauan, sillä pojat ovat aikamiehiä. Aikasemmin kuusi oli värikäs, mutta nykyisin aika hillitysti koristeltu (minun mielestäni).
    Tunnistin itseni 3. Lapsenmielinen. Teen aina itse joulukortit ja suren nykyaikaa, ja pelkkää tekstiviestittelyä tai somen kautta tapahtuvaa viestittelyä. Tykkään lähettää ja saada kortteja.

    Ihania jouluajatelmia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! ♥
      Joulukortit on hieman kinkkinen juttu. Viime jouluna moni luopui niistä, kun posti lakkoili. Nyt mietin, lähetänkö kortteja, kuten ennenkin, vai pitäisikö siirtyä nettimuotoon. Ilmeisesti nyt on kuitenkin taas korttibuumi, kuten on valobuumikin.
      Surullista on se, että joka vuosi korttien määrä vähenee, kun vanhempia ihmisiä kuolee. Taas on osoitekirjassa pari nimeä ylivedettynä.

      Poista
  6. Tärkeintä on viettää oman näköistä joulua, oli se sitten minimalistista, runsasta tai mitä vaan.

    Tämä joulu tulee varmaan riisumaan monet ihmiset pakosta, jota ovat kokeneet aikaisempina jouluina, toivon ainakin niin.

    Itse voisin viettää joulun missä ilmansuunnassa tahansa, yksin tai seurassa, miltä kulloinkin tuntuu.

    On kyllä hauskaa käydä iltalenkillä ja katsoa noita valaistuja pihoja. Aikaisemmin en ollut niin innostunut noista valoista, mutta nykyään olen sitä mieltä, että mikään valo ei ole liikaa näinä pimeinä päivinä.

    Mukavaa, levollista joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla unohtui yksi jouluihmiskategoria, johon sinä ja oikeastaan minäkin kuulumme: joustavat.

      Juuri nyt tuntuu, että olisi hauska joskus viettää joulu ja vuoden vaihde aivan muussa kulttuurissa, jossain missä tavat ovat tyystin erilaiset.
      Yhden joulun olen viettänyt ilman mitään jouluun kuuluvaa nuorena USA:ssa. Ei sielläkään silloin vielä ollut yletöntä kaupallisuutta ja valojen säihkettä ja olin sellaisissa piireissä joissa ei vietetty joulua.

      Toivotaan, että hiljainen joulu tarkoittaa hiljaista myös väkivaltatilastoissa. Yleensä liiat odotukset ja vapaa-aika ovat purkautuneet riitelyyn ja väkivaltaan juhlan aikaan enemmän kuin arkena. Jospa nyt tulisi rauhallinen poikkeusajan joulu.

      Anjalan valot olivat yllättävän harmonisia runsaudessaan ja jotkut hurjan vitsikkäitä.
      Pidän myös seinille heijastettavista kuvioista ja väriseinistä.

      Poista
    2. Ja sama toivotus sinulle SusuPetal!

      Poista
  7. Meillä kuulutaan varmaan kaikkiin noihin kategorioihin. Joulu on uskonnollinen juhla, silti kaikennäköistä perinneherkkua siihen mahtuu. Noita paristolla palelevia kynttilöitä on polteltu jo jonkin aikaa ja valoja on viritelty ulos ja sisälle. Muuten tosi kiva on tuo kuplavolkkari valaistuna. Olen ajatellut joskus hankkia Saksasta sellaisen kuusen koristeen, jossa Nukkumatti ajaa Trabantilla. Ehkä jo ensi jouluksi. Takkatulen ääressä emme istu, lämmitän takkaa vain syksyllä, muuten lämmitän leivinuunia, se lämmittää sitten kylpyhuonettakin. Täällä Siilinjärvelläkin ovat koristevalot huimasti lisääntyneet, vaikka ihan Ameriikan meiningissä ei ollakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkumatti ajaa Trabantilla, varmasti hieno koriste.

      Tuo kuvan kuplavolkkari on jokkis-auto, omistaja tuli meitä vastaan kadulla ja kertoi. Sanoi, että oli rakentanut pihansa koristeita joka ilta noin viikon ajan.
      Toisessa kuvassa olevan talon laajalla takapihalla oli hieno flamingolampi ja vaikka mitä ihmeitä.

      Leivinuuni tuo mieleeni lämpöisiä muistoja, onhan sellaisen päällys ollut minun keskoskaappini, jossa minua rääpälettä on lämmitetty ihmiseksi lampaantaljojen välissä.

      Lumettomat talvet varmaan myös lisäävät pihavaloharrastusta. Halutaan valoa pimeyteen. Meillä oli lunta yhden päivän, taas on sulaa ja plussa-asteita.

      Poista
  8. marjatta

    kuulun jouluttomien lahkoon. otaksun että se johtuu suureksi osaksi lapsuuden joulutraumoista ja parhaasta ystävästäni, joka oli kadehdittavan täydellinen jouluihminen.

    tänä vuonna kaikki on outoa kyllä vähän toisin. olen istunut yksin autossa kuuntelemassa jussi björlingin o helga nattia ja tehnyt piparirakennelman lapsenlapsille. en ole kertaakaan marissut tai moralisoinut joulun turhuutta, päinvastoin.

    parhaillaan varustaudun isolla nenäliinalla lapsenlapsen joulujuhlaan. olen aivan varma, että onnistun itkeä tirauttamaan jouluevankeliumin aikana. nautin siitä, että koronasta huolimatta on edes pieni kontakti muihin. ihmisen yhteys toiseen ihmiseen on mystinen juttu. kaukaa etsitään, läheltä löytyy.

    hyvää joulua sinulle. olet rakas!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä - pääsetkö sinä lapsenlapsen joulujuhlaan! Meillä ei järjestetä mitään semmoisia, kaikki on Kouvolassa peruttu osin koronan osin varmaan lomautusten vuoksi.

      Tässä keskustelun aikana minun jouluihmislokeroni alkavat näyttää yhä turhemmilta, voisi vetää rastin niiden päälle. Kuten Ketjukolaaja edellä sanoi, ja joissain muissakin kommenteissa on tullut ilmi, niin meissä on yleensä vähän kaikkea.
      Kaiken lisäksi muutumme vuosien mittaan, kuten sinä huomaat itsellesi käyvän.

      Minulla oli lapsena ihanat joulut äidin kuolemaan asti, sitten muuttui kolkommaksi. Tavoittelen ilmeisesti sitä idylliä.
      Äiti leipoi ja koristeli. Hän ompelikin aina tyttärilleen jouluksi juhlamekot, mistä on jäänyt rakkaus havunvihreään silkkisamettiin.
      Voi että, miten taas nautin eilen illalla, kun kävimme Haminassa katsomassa Jukka Rintalan uutta iltapukunäyttelyä nimeltä Satulinna. Siellä oli yksi puku juuri oikeaa sävyä. Itse maestrokin oli paikalla. Unto kiitteli häntä ja tunnusti, ettei ole ymmärtänyt tämän taidelajin päälle ennen kuin vaimo hänet viime kesänä toi katsomaan samassa paikassa ollutta edellistä näyttelyä.

      Meri, rakkautta takaisin Sinulle!

      Poista
  9. Minusta tuli tavallaan "jouluihminen" ensimmäisen lapsenlapsen syntymän aikoihin. Oli niin riemullista nähdä vajaan vuodenikäisen pojan ihmetellessä pakettejaan. Lahjoista kivoita oli vain paperit.
    Olen lapsenmielinen jouluihminen ja samalla hiljaisuudesta nauttiva omanlaiseni erakko. En voi kuvitella itseäni tällä hetkellä täältä minnekään muualle joulun viettoon. Korkeintaan pojan perheeseen sitten joskus, kun se on taas mahdollista.
    Kahdestaan kahden vanhan on hyvä. Joulukiire ei tule meille. Pieni oikea kuusi haetaan joku iltapäivä metsästä ja koristellaan vihreiden pallojen kanssa plus sähkökynttilät. Aioin kyllä nostalgian vuoksi laittaa pari oikeaa kynttillä ja sitoa ne juuttinarulla noin puolivälistä, kuten lapsena oli meidän kuusessa. Niitä vahdin, kun laitan palamaan.
    Vähän on meillä paljon koristelun, leoipmusten ja jouluruokien kanssa.
    Joulukirkko olisi makuuni, mutta ei tänä jouluna.
    Muutamia joulukortteja ja -kirjeitä olen saanut lähetettyä ja muistanut heitä, joita ennenkin.Siitä joulu on jännä, se tulee vaikkei tekisi sen eteen mitään.
    Lempeää joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai noinkin voi kyntttilät laittaa, sitomalla. Minun lapsuudenkodissani ja omassa kodissa alkuun oli metalliset pidikkeet. Vihreät pallot - ota kuva blogiisi, kiitos! En ole nähnyt vihreitä palloja. Mahtavat olla kauniit.

      "Vähän on paljon" on joskus ihan paikallaan. Monissa muissa maissa koristelu on moninkertaista meidän pohjoismaiseen tyyliimme verrattuna.

      Niin, joulu on 24.- 26. joulukuuta, se tulee touhottaa tai ei.

      Kaunis toivotus. Samoin sinulle, lempeyttä!

      Poista
  10. Entäs sitten tämä meikäläisen joukko, joka kovasti haluaisi tehdä joulua mutta koska töissä on aina ennen joulua pahin kiire niin se joulu tehdään sitten yleensä hampaat irvessä... vaikka täällä korvien välissähän se kaikki on, luulen vain jotenkin jämähtäneeni tähän omaan 'jouluperinteeseeni".

    Onneksi kuitenkin reagoin herkästi musiikkiin, joten olen käyttänyt joululauluja terapiakeinona. Sillä saan ainakin hetkeksi joulun myös sydämeeni.

    Ja tänä jouluna on muuten sattunut sellainen ihme, että tein vihdoin ja viimein sen joulukranssin oveen, jota olen suunnitellut viimeiset kymmenen vuotta! Koronavuoden kotoilun vaikutusta...? /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se on työssä käyvillä, tulee kiire, vaikka kuinka suunnittelisi.
      Sekin oli kiva tunne, muistelen, kun lopulta kaiken hyörimisen jälkeen sai olla vain oman porukan kesken, hengähtää töistä joissa juuri joulun alla oli kiireisintä, ruokaa oli valmiina eikä tarvinnut huolehtia mistään. Ja meillähän opettajina oli myös arkipäivät pyhien välillä lomaa.

      Onnittelut kranssista! En ole ikinä sellaistakaan tehnyt, en myöskään mitään ruokalahjoja. Joskus nuorena tein omia joulukarkkeja, mutta kyllä kaupan suklaa on parempaa kuin ne minun suklaassa pyöritellyt riisimuropalleroni ja jonkinlainen fudge.
      Lehdet ovat täynnä askarteluohjeita ja mitä mutkikkaimpia ruokia. Minä pitäydyn varmuudeksi vanhaan moneen kertaan hyväksi havaittuun.

      Poista
  11. Minulla sama virsi kuin edellisellä kommentoijalla! mMtta olisin jouluihminen motolla "more is more" mikäli olosuhteet antaisivat myöden!
    Joulutunnelmaa saa onneksi aikaiseksi pienilläkin asioilla, myös ajattelulla. "Joulu on totta, jos vain uskot niin" (lainaus itseltäni). Tänä vuonna monissa kodeissa vietetään erilaista joulua kuin aiemmin. Ilman kyyneliä tuskin vältytään, mutta toivottavasti kiitollisuus kuivaa kyyneleet viimeistään ensi vuoteen mennessä. Kaunista ja tunnelmallista joulua teille tällä kertaa hieman pienemmällä kokoonpanolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että olisit! Se on käynyt kaikesta ilmi. Sinähän voisit kirjoittaa oman ruokakirjan Mysi Lahtisen tapaan!

      "Joulu on totta, jos vain uskot niin" - kyllä, se on uskon asia, Jeesus-uskon, joulupukkiuskon ja hyvään uskomisen (ainakin nämä).

      Teille myös hyvää joulun aikaa, Esmeralda!

      Meille kävi sellainen ihme, että vanhin poika tuli käymään (kahdesti koronatestissä vähällä aikaa käyneenä). Joulu on siis jo kohdallamme alkanut.

      Poista
  12. Jouluterveiset lumisesta Lapista!
    Meidän joulu on tänä vuonna minimalistinen sekä väkimäärältään että vakmisteluiltaan. Vietämme joulua kolmistaan, rauhallisesti nauttien hiljaisuudesta ja joulumusiikista.
    Olen ehdottomasti jouluhössötyäjä ollut aina, mutta nyt olen nauttinut mitääntekemättömästä olosta ja nauttinut.
    Yksi perinneruoka imelletty pottuloora on tehty, kampanisutorttuja ja spelttirieskaa kaiken muun saa kaupasta valmiina. Aattopäivään olemme myös tehneet muutoksia.
    Puuro on jäänyt pois( syötiin jo aiemmin) kala-ateria on lounaaksi ja kinkku laatikoineen päivälliseksi, näin vatsalle jää aikaa toipua ja makujen kirjo pääsee paremmin oikeuksiinsa.
    Kaikkea hyvää, nautittavaa ja rakkauden täyteistä Joulua Sinulle ja Untolle 🎄🕯🎄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin teille Riitta! ♥

      Meillä on vielä aaton mantelipuuroperinne, mutta voisihan sen tosiaan syödä milloin vain, voisimme pitää puuropikkujoulun sen meidän lipeäkalapikkujoulun lisäksi.
      Minä kyllästyn joulun laatikkoruokiin kerrasta, joulupäivänä saa jo olla mielellään muuta. Aika raskaitahan nämä meidän jouluruuat ovat.

      Huomenna viedään joulutervehdys Lappeenrantaan, sitten alkaa (tai oikeastaan jatkuu) kotioleilu koronarokotuksia odottaen, paljolti lukemisen merkeissä.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...