keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kate Elizabeth Russell, Vanessa

 


Kate Elizabeth Russell
luki Vladimir Nabokovin Lolitan 14-vuotiaana. Se oli ensimmäinen romaani, joka teki häneen vaikutuksen. Hän alkoi huomata, miten hänen ikäisensä tytöt nähtiin ajan viihdemusiikissa ja kirjallisuudessa nymfetteinä ja seireeneinä, lapsinaisina, jotka houkuttelevat raavaat miehet valtaansa. 

Lolita-asetelmasta tuli Russellille parinkymmenen vuoden projekti. Hän alkoi 16-vuotiaana kirjoittaa romaania, jossa lukiolaistyttö Vanessa Wye ja hänen 42-vuotias kirjallisuudenopettajansa Jacob Strane rakastuvat sopivaisuussääntöjä uhmaten. Hän työsti tarinaansa kirjallisuuden opinnoissaan ja erilaisissa työpajoissa saaden siitä usein aiheensa vuoksi negatiivista palautetta.
Vasta kolmeakymmentä lähestyessään Russell alkoi nähdä tarinassa myös hyväksikäytön teeman ja pohtia, kenellä oli valta ja oliko kaikki mennyt kuten piti. Alkuperäisestä teemastaan, romanttisen rakkaussuhteen kuvaamisesta, hän ei luopunut koskaan. Juuri ennen kuin kirja My Dark Vanessa oli lopulta valmis julkaistavaksi nousi #MeToo-liike. Russell oli ensin ärtynyt siitä, että hänen kirjansa nähtäisiin vain ajankohtaiseen aiheeseen tarttuvana, laskelmoiden ja nopeasti kyhättynä romaanina, mutta otti sitten metoo-näkökulman mukaan taitavasti eri vuosikymmenten asenteiden vertailuna.
Kirjassa on kaksi aikatasoa, vuodet 2000 ja 2017. Vuonna 2000 Stranen pauloihin 15-vuotiaana joutunut teinityttö Vanessa pitää edelleen kolmikymppisenä kiinni siitä, että kyseessä oli epätavallinen, rajoja rikkova rakkaus, mutta nuorempi nainen, jolla on myöhemmin ollut suhde Stranen kanssa, ei epäröi puhua hyväksikäytöstä ja nostaa asian julkisuuteen vuonna 2017, jolloin hyväksikäyttö nousee yleiseksi puheenaiheeksi. 

Kun Russellin kirja oli julkaistu hän joutui julkisen panettelun kohteeksi, koska eräs toinen kirjailija, elämäkerran kirjoittanut Wendy C. Ortiz  alkoi syyttää häntä plagioinnista. Tilanne meni niin pahaksi, että Russellin, joka oli alusta asti kertonut käyttäneensä omia teini-iän kokemuksiaan fiktiiivisen romaaninsa taustamateriaalina piti vakuutella, että hänen fiktionsa on itse asiassa myös elämäkerrallista eikä siksi voi olla toisen tarina. Twitter-kansa  riehui hurjana myös siitä, miten valkoisen naisen tarina myy, vaikka on latinalaisamerikkalaiselta varastettu ja kuuluisa tv-juontaja, liikenainen Oprah Winfrey poisti Russellin kirjan kirjakerhostaan.
Voi voi tätä meidän sivistymätöntä aikaamme! Yhtä hyvin Elina Kilkku voisi syyttää Russellia romaaninsa Ihana tyttö varastamisesta. Ei aiheita voi omistaa!

Nuoret tytöt ihastuvat voimakkaasti, tiedän sen, koska olen itsekin ollut tyttö. Tytöt ovat myös hyvin ihailun kipeitä ja romantiikan nälkäisiä. Kun omanikäiset pojat ovat vielä kömpelöitä ja omaa nautintoaan kiirehtiviä, niin aikuiset ihailun ja flirtin taitavat miehet ovat vertailussa ylivoimaisia.

Aikuisen miehen tehtävä on torjua häneen ihastunut tyttö, joka ei ole vielä valmis tasavertaiseen suhteeseen, ja niinhän normaali mies tekeekin. Mutta sitten joukossa on Humbert Humberteja, joita nuoruus kiehtoo pakkomielteenomaisesti. 

Kun Vanessa varastaa äitinsä silkkiyöpuvun mennessään viettämään yötä opettajansa kanssa, niin tämä onkin varannut hänelle mansikkakuvioisen puuvillapyjaman ja tarjoilee lemmenyön herkuiksi jäätelöä, Coca-Colaa ja perunalastuja. Vanessa ei huomaa tai ei piittaa. Jacob muistaa aina ensin tuottaa Vanessalle nautintoa ja kysyä, mikä hänelle sopii. Mistä Vanessa voi tietää, mitä seksin pitäisi olla, ehkä siihen kuuluu sellaistakin mikä on itsestä vastenmielistä? Hänestä on ihanaa olla ainutlaatuinen ja palvottu.  

Sua palvon, tule, sua hyväilen, 
Vanessa tumma, punaraitainen, 
hurmaava perhoni! ...

Hengitykseni salpautuu ja poskiani alkaa polttaa. 
"Eikö olekin ällistyttävää?" Strane katsoo sivua suu hymyssä. "'Sua palvon, tule, sua hyväilen, Vanessa tumma." Hän silittää tukkaani ja kieputtaa yhden suortuvan sormensa ympärille. Punaraitainen perho, vaahteranpunainen tukka. Muistan, että sanoin kaiken tuntuvan kohtalon määräämältä, kun Strane näytti minulle Jonathan Swiftin runoa. En oikeastaan ollut silloin tosissani. Yritin vain osoittaa, miten innoissani ja onnellinen olin. Mutta nyt kun näen oman nimeni kirjan sivulla, minusta tuntuu, että putoan ja että mikään ei ole enää minun vallassani. Ehkä kaikki on todellakin ennalta määrättyä. Ehkä synnyin tätä varten.  

Kun aikuinen Vanessa miettii termiä 'grooming', jota käytetään pedofiilin lasten ja nuorten viettelyyn käyttämistä suostuttelustrategioista, hän ei edelleenkään pysty näkemään sitä määritelmän mukaisena pahuutena vaan hienotunteisuutena ja pohtii, olisiko hänestä tullut sen kummempaa jonkun omanikäisensä itsekkään pojan pettämänä. Hän kokee ensimmäisen rakkaussuhteensa tasokkaampana kuin toisten tyttöjen räpellykset. Hän haluaa kokea sen niin.
Hänellä on tarve kokea, että on jäänyt kiinni rakkauteen, ei huijaukseen. 

Eihän halukasta voi raiskata. 

Mutta ei, pedofiili ei ole oikea sana, ei ole koskaan ollut. Se on totuudenvastainen ja on väärin käyttää sitä - yhtä väärin kuin leimata minut pelkäksi uhriksi. Strane ei ollut milloinkaan yksioikoinen, enkä ollut minäkään. 

Vanessa on harvojen ystäviensä kummastukseksi aikuisena edelleen ajoittain yhteydessä Straneen, jolle hän on käynyt seksikumppanina liian vanhaksi.
Hän haluaa kaikesta päätellen saada selvyyden sille, mitä hänelle oikein tapahtui ja päästä irti jatkamaan elämäänsä.
Hän elää sotkuisesti ja miessuhteet ovat lyhytaikaisia, mutta johtuuko se Strane-episodista vai hänen luonteestaan? Millainen oli se tyttö, joka ei ollut vielä tavannut Stranea?  Se oli ainakin yksinäinen ja haaveksiva. Se oli altis rakastumaan kehen vain, joka huomaa hänet, saati sitten pitää vastustamattomana viettelijättärenä.
Stranekin on huolissaan siitä, että Vanessa ei elä hyvää elämää. Häntä huolestuttaa myös se, että Vanessa jonain päivänä kääntyisi häntä vastaan.  

Vanessa ei näe pelastuksenaan sitä, että liittäisi oman tarinansa muiden samaa kokeneiden jatkoksi, kuten häneltä metoo-hengessä vaaditaan. Hän ei halua tuomita miestä, jolla oli sopimaton pakkomielle ja joka oli hänen rakastajansa ja myöhemmin ystävänsä. Hän näkee asiat monipuolisemmin, myös kulttuurin antamat raamit ja epäjohdonmukaisuudet, joissa rajojen rikkominen tapahtui.

Mitä Vanessalle tapahtuu?
Kaiken on mahdollista muuttua ja ihminen voi irtautua vaikeistakin päähänpinttymistä, vaikka helppoa se ei ole. Aikakin saattaa auttaa. 
Kirjan lopussa on hieman helppo ratkaisu, mutta se voi olla alku paranemiseen. 
Minäkään en lukijana näe, että Vanessan liittyminen Stranen syyttäjiin olisi auttanut häntä mitenkään. 
Stranen tarinalle saamme ratkaisun, mutta Vanessan tarina jää avoimeksi. 

Russell on omistanut kirjansa tosielämän Dolorez Hazeille (Lolitan toinen päähenkilö) ja Vanessa Wyeille, joiden kertomuksia ei ole vielä kuunneltu, uskottu tai ymmärretty. 
Hänen kirjansa lisää ymmärrystä kertoessaan seikkaperäisesti, miten nuorta tyttöä vahingoittava suhde syntyy ja miten paljon se saattaa vahingoittaa. Se saattaa auttaa myös ulkopuolisia näkemään vaaran merkit. 

Kirja jätti paljon miettimistä, niin tähän nimenomaiseen aiheeseen liittyen kuin rakkaussuhteisiin yleisemminkin.

Mietin, miten paljon yhteisön säännöt aiheuttavat jännitystä nuorten ihmisten seksuaaliseen kasvuun. USA:ssa nuorten siveyden vahtiminen on yleistä ja tympeää. 
Ikärajat lailliseen seksiin ovat aina sopimuksia ja niitä muutetaan aika ajoin. 
Kuinka moni nuori odottaa muka 18-vuotiaaksi? Jotkut uskonnollisiin liikkeisiin kuuluvat ehkä. Muut kärsivät syyllisyydestä vastatessaan vanhempiensa uteluihin. 

On molempia sukupuolia (tai vaikka kaikkia sukupuolia) alistavaa esittää nuoret miehet aina seksistä kiinnostuneina saalistajina ja naiset viktoriaanisina neitsyinä ilman haluja. Nuoret naisethan ovat intohimoa täynnä, ja juuri siitä johtuu tyttöjen rakastuminen hurmaaviin renttuihin. Ole mulle vähän aikaa HÄN... 

Itse rakastuin 15-vuotiaana 18-vuotiaaseen romanttisten haaveideni ilmentymään. Jos kohde olisi ollut 42-vuotias, niin irtautuminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Siihen suhteeseen liittyi myös vuosien takertuminen ja silmien ummistamista tietyiltä epätoivottavilta asioilta. Oli vain niin ihanaa olla romanttisesti ja suurimman osan aikaa etäältä rakastunut, mikä lisäsi tunnetta. Haaveellinen nuori saattaa rakastua rakkauden tunteeseen, kohde aina löytyy.

Ja vielä sellainen huomio, että kyllä sukupuolilla on väliä. Kun kääntää Vanessan ja Stranen roolit toisin päin, niin ... no siinähän olisi oikea aiheiden aihe kirjailijalle.   


PS
Katselin Kate Elizabeth Russellin haastatteluvideoita. Sieltä pitää nostaa esiin vielä yksi tärkeä asia kirjallisuuskeskusteluihin. Kun Russellilta tiukattiin kirjansa omakohtaisuutta ja hän joutui myöntelemään, niin hän koki sen erityisen pahana myös siksi, ettei arvosta aikamme trendiä, joka vaatii, ettei saisi kirjoittaa muusta kuin itse kokemastaan.
Russell sanoo, että omakohtaisiksi mainostettuja kirjoja ei uskalleta arvostella samalla tavalla kuin fiktioita, koska varotaan loukkaamasta kirjoittajan tunteita. Hän toivoo, että lukijoilla olisi erilaisia, toisistaan eriäviä mielipiteitä hänen kirjansa hahmoista, Vanessasta ja Stranesta. Sitä kai kirjailija yleensä toivoo, itse ainakin toivoisin jos olisin kirjailija.  


7 kommenttia:

  1. Tämä aihe löytyy aika monesta kirjasta, ja aika moni nuori tyttö on joutunut kokemaan vastaavan tapahtuman, opettajan kiinnostuksen.
    Luin tänä vuonna Elizabeth Stroutin Pikkukaupungin tytön, ja sen aihepiiri on sama.
    Samoin Atwoodin Elämäni rottana teoksessa oli sama aihepiiri.
    Nyt lopetin yhden dekkarin ja siinäkin oli sama aihe.
    Outoa, että joku voi omia tämän aiheen vain ainoaksi, joka sitä voisi käyttää.
    Jatkuvasti saamme lukea oikeudenkäynneistä Suomessa, jossa opettaja on jäänyt kiinni siitä, että on hyväksikäyttänyt oppilaita. En tiedä miksi opettajat tekevät niin. Aika niljakas pitää olla.

    Oma tyttöni harrasti taekwondoa nuorena ja muutaman vuoden päästä toinen valmentajista jäi kiinni muiden tyttöjen hyväksikäytöstä. Ilmeisesti tyttöni ja hänen kaverinsa selvisivät ilman hyväksikäyttöä, kun vein ja hain aina heidät ja olin usein mukana seuraamassa tunnilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinnalla oleva aihe.
      Olen lukenut Stroutilta muuta, mutta nytpä alkoikin tämä Pikkukaupunmgin tyttö kiinnostaa, koska se on hänen esikoisteoksensa.
      Sekoitat Elämäni rottana ilmeisesti johonkin muuhun. Se on Joyce Carol Oatesin romaani, siinä on se pikkutyttö Violet Rue joka ilmiantaa tummaihoisen pojan tappaneet veljensä ja erotetaan perheestä. Oatesilla on myös raiskausaiheinen kirja Kosto:rakkaustarina (Rape: A Love Story), mutta se on aivan erilainen. Raiskaaja on puskasta hyökkääjä, ei tuttu ja kirja käsittelee sitä, miten raiskatun on vaikeaa saada oikeutta.

      Kai noita joilla seksuaalinen himo kohdistuu näin, on muissakin kuin opettajissa, mutta opettajat viettävät harrastusohjaajien ohella paljon aikaa teinien parissa ja heillä on mahdollisuus löytää sieltä joukosta nymfetti, pieni siro ja runollinen tyttö, jollaisesta ovat aina haaveilleet. Monilla pedofiileilla on halun kohde aika tarkkaan määritelty.

      Poista
    2. Sori, meni kirjailijat sekaisin. Oatesin Elämäni rottana teoksessa Violet Rue joutui hyväksikäytön uhriksi tätinsä luona.

      Poista
    3. No niinpä olikin. Se ei ollut kuitenkaan tällainen rakastumisella hitaasti suhteeksi valmisteltu tilanne, vaan vain sivutapahtuma Violetin kurjuudessa.

      Poista
    4. Alkoi Vanessa kiinnostamaan. Tuossa Stroutin Pikkukaupungin tytössä on sitten samaa kuin Vanessassa.

      Poista
  2. Tämä aihe on ollut paljon esillä ja hyvä niin. Minuakin etoo USA:n tekohurskailu sukupuolisuudella ja ikärajoilla etc. Kaiken maailman neitsyttanssiaisia yms. Sen sijaan jäin heti miettimään, että entäs jos toisinpäin. Rakkain opettajani lukiosta. nainen, rakastui opettajaansa ja se oli siihen aikaan erityisesti pikkukaupungissa kuten Pori iso juttu. He avioituivat kun Poika/mies oli jo päässyt yliopistoon opiskelemaan. Tarinan loppu on surullkinen, sillä törmäsin opettajaani Porin kadulla vuosia sitten ja hän kertoi pappismiehensä jättäneen hänet rintasyövän takia. Opettajassani oli paljon Aila Meriluotoa, mutta tuo sairaus ja hylätyksi tuleminen sammuttivat hänen liekkinsä.

    Ranskassa vuosia sitten naisopettaja erotettiin ja joutuiko peräti vankilaan, kun oli ollut suhteessa teinioppilaaseen.

    Voin sanoa me too!, joten osasin kertoa tyttärelleni elämän realiteetit. Kolmasti olen ollut hyvin teininä pulassa ja aina kyseessä ns. ikämiehet. Selvisin!, mutta olisin voinut olla selviämättäkin.

    Minusta Vanessa on hyvin kirjoitettu tarina. En olisi tätä ilman tuttua kustannustoimittajaa edes ottaa lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kävin katselemassa, mitä Vanessasta on kirjoitettu ja huomasin, että meillä oli aika samanlaisia ajatuksia tästä aiheesta.

      USA:ssa myös on ollut naisopettajan ja poikaoppilaan välisiä laittomia suhteita, ja oli joku sellainenkin tapaus, että poikaoppilaiden ryhmä teki väärän ilmoituksen kauniista nuoresta naisopettajastaan ja totuus selvisi vasta kun joku heistä murtui syyllisyyteensä vuosia myöhemmin.

      Poikaoppilaan ja naisopettajan välille on todellakin syntynyt hyviä ja kestäviä parisuhteita. Minäkin tiedän yhden omasta koulustani Pomarkusta. Poika oli minua vuotta ylempänä, abiluokalla, ja vähän muita aikuisempi, koska oli ollut vuoden vaihto-oppilaana.(Onko Satakunta erikoistunut näihin!:D)
      Entäs sitten presidentti Macron ja Brigitte-vaimo. Mitkään erottamisyritykset eivät saaneet nuorta Emmanuelia unohtamaan kirjallisuuden opettajaansa.

      Mutta nainen, joka haaveilee nuorista pojista ja viettelee heitä taitavin manööverein eikä pidä kuin tietynikäisistä, runollisen kauniista pojista ja hylkää valitsemansa kun tämä alkaa muuttua liikaa mieheksi... onko sellaisia, oikeasti tai fiktiossa?

      Kuolema Venetsiassa miespäähenkilö haaveilee pojasta, ilman mitään aikeita koskea tähän, palvoo nuoruutta ja kauneutta tässä pojassa. Joillakin homomiehillä on viehtymys nuoriin poikiin.

      Vanessan kirjoittaja kuvaa hyvin miten nuoren tytön viettely tapahtuu.

      Poista

Koronasta, sydämestä ja lukemisista (aina!)

Lumi Dele, 7v Tämä ansiokas teos on yksi vuosi sitten järjestetyn Lasten Hesarin koronakuvakilpailun satoa. Elämme toista koronatalvea. Pah...