lauantai 27. kesäkuuta 2020

Hellepäivien hetkiä

On tullut luetuksi yhtä sun toista,

kuten tämä erittäin tärkeä kirja...



ja tämä hyvin kaunis kirja...



ja tämä huimaava, hurmaavan hauska romaani, jonka päähenkilö on nesteessä lilluvat aivot...




Ei ole tullut kirjoitetuksi, 

koska uinti monta kertaa päivässä...



ja kesäluonto...

Neidonkorento -  Kuva:Ume


ja seuraelämä, jota olin kaivannut....



ja museot pitkästä aikaa...

Kotkaniemi - Kuva: Ume




Viimeiset kuvat ovat presidentti P. E. Svinhufvudin ja hänen puolisonsa Ellen Svinhufvudin kotimuseosta tämän samaisen Kivijärven rannalta, missä olen viettänyt rantalomaa saarimökillämme. Mies kävi välillä kotona hakemassa posteja, mutta minä en malttanut poistua täältä veden ääreltä.  
Kerrankin minulle sopiva sää Suomessa, aurinkolomasää! Viimeksi valitin, etten tarkene uida, kökötän rannalla villatakissani, kun muut uiskentelevat. Nyt olen pessyt hiuksenikin järvessä (biohajoavilla tuotteilla). Sauna on minusta mökillä aivan turha. Kuka sitä nyt helteellä saunaan, ja kylmällä ilmalla taas ei tarkene mennä saunasta uimaan.  

Ensi viikolla sää kääntyy viileämmäksi. Sitten pysähdyn kirjoittamaan vähän perusteellisemmin. Siihen asti heips ja nautitaan kesästä! Nyt taas uimaan, kun vielä voi. 


10 kommenttia:

  1. Näyttää täydelliseltä. Uiminen on todella nautinnollista. Olen jostain syystä tajunnut sen arvon vasta viime vuosina. Löysin eilen paikan, jossa saatoin uida aivan yksin, kun ei mökkiä ole. Palkintona uinnista olen täynnä ennätyksellisen isoja hyttysenpuremia. Onneksi niidenkin raapiminen on jossain määrin nautinnollista. Toivotaan, ettei siellä itikat kiusaa ja saatte vielä nauttia rantakeleistä antaumuksella. Sateen paikka onkin jo ensi viikolla. Aurinkoista viikonloppua ja kirja-analyyseja odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole hyttysiä, erikoista - ennen on ollut, olenkohan pari nähnyt. Ei ole tarvittu hyttyssavujakaan.
      Tällainen kesäsää on niin harvinaista, että sitä tahtoo käyttää joka hetken hyväksi ja olla ulkona aamusta iltamyöhään. Tuntuu ihan siltä, että olen ollut etelänlomalla.

      Nyt teemme loppusiivousta ja lähdemme kotopuoleen. Huomiseksi on tullut sovituksi ihmisten tapaamista, mistä siitäkin saa olla kiitollinen näinä koronavaaran aikoina.

      Mielessäni pyörii ajatuksia lukemieni kirjojen ja sanomalehtijuttujen tiimoilta. Aiheista ei ole pulaa, kun vain kaikki siirtyisi koneelle helpommin, suoraan ajatuksesta. Tuo lukemani Jersildin kirja on niin huima, alkukiellä nimi vielä parempi 'En levande själ', että sekin tuntuu mahdolliselta josksu tulevaisuudessa.

      Poista
  2. marjatta

    monta vuotta sitten päätin uida kilometrin kolme kertaa viikossa. rikottu lupaus tuli mieleen, kun katselin tuota sinun uimakuvaasi. ja mikä ihana ranskalainen kulttuurinuttura!

    uiminen on niin nastaa. näen joskus unta siitä, miten uin ja nousen maihin tuntemattomalle rannalle. lapsena uimapuku liehui aina pyöränsarvessa. 80-luvun puolivälissä asuin katajanokalla jäänmurtajia vastapäätä ja saatoin pulahtaa päivittäin uimaan matonpesupaikalta. pesupenkiltä sai hyvän vauhdin hyppyyn, eikä mäntysuopavaahto haitannut menoa.

    tänä kesänä ostin uimalasit. kun laitan ne päähän, olen ihan spiderman-sarjakuvan tohtori mustekalan näköinen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Tohtori Mustekala! Ei ihme, että lupauksesi jäi täyttämättä, kilometri on paljon. Minulla oli kollega, joka ui usein ennen työpäivää juuri kilsan verran, ja oma poika sukelsi uimahallin mitan ja takaisin, 50 metriä. Se näytti jopa pelottavalta. Olen joutunut toteamaan, että olen kuin eri lajia keuhkoiltani, huonompi. Vetelen laiturin tuntumassa muutaman kierroksen, kahlailen ja kellun ja uimahallissa saan uiduksi yhteensä noin 400 metriä pysähdellen altaan päässä. Ihaninta on kahlailla lämpimässä merivedessä, jossa on sopivasti keinuttavia aaltoja, mutta tällä viikolla rakastuin kyllä järviuintiinkin. Vesi on nyt noin 25 astetta, mittari on kylläkin pintavedessä.

      Lapsena uimme siskojeni kanssa kylmässä jokivedessä ja istuimme koskessa kuin porealtaassa. Katselimme toisiamme ja vertailimme, kenellä on sinisimmät huulet ja kenen jalat tärisevät pahimmin kylmästä. Ei uskoisi, että minusta on tullut näin vaativa. Ranskalainen kulttuurinuttura, heh, vetäisen vain hiukset donitsilla sykerölle. En enää ikinä uskalla leikkauttaa hiuksiani, sitäpaitsi nyt voin käyttää korviksia. Ostin Svinhufvudin kotimuseon aittashopista korvakorut, jotka ovat kuin myrskylyhtyminiatyyrit.

      Nyt pitää vielä pyyhkiä vähän pölyjä ja sitten lähdetään.

      Mukavaa sunntaipäivää, meri!

      Poista
  3. Meillä lilluu meressä sinilevää, ei siis uida. Muuten mökillä on kivaa. Koska olen kotoisin pohjoisesta, minun on vaikea olla jatkuvassa kuumuudessa ja kuivuudessa täällä Turun seudulla. En käy aurinkomatkoilla. Patikointi, luonto ja museot.

    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinilevä on ällöä. Meidän mökkijärvessä ei ole sitä, mutta juhannuksen alla oli venesatamaan kerääntynyt viiden metrin peitto kokkareista kellanvihreää männyn siitepölyä, joka pysyi paikan nimen, Tyynilahti, mukaan paikallaan ja alkoi haista oksennukselta. Nyt se on jo hävinnyt, välillä on tuullut sellaisesta suunnasta, että Tyyynilahdessakin on ollut aaltoja.

      Kyllä synnyinseutu vaikuttaa mieltymyksiin. Satakunnasta kotoisin olevana pidän oikeana kesänä hellekesää ja muutoin niin ihanassa Kainuussa kärsin kesien kylmästä viimasta. Kymenlaakso on Salpausselän harjun ansiosta Suomen lämpimintä seutua, joten oikein hyvä asuinpaikka minulle.

      Lukuiloa myös sinulle, Mai! Se on yksi iloista parhaimpia. Selailin lukemiseen valmistautuen Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan kirjaa Miksi en kirjoittaisi? ja osuin kohtaan, jossa kerrotaan runoilija Tomi Kontion puhuneen runokokoelman lukemisesta retriittinä. "Keino vetäytyä arkisesta elämästä. Ei ole välttämätöntä lähteä viikonlopuksi kotoa, riittää, kun avaa kirjan kannet ja astuu sisään." On se näinkin, mutta kyllä silti on virkistaävää vaihtaa välillä lukemispaikkaa.

      Poista
  4. Aivan ihanaa kesäpäivien viettoa!
    Samaan malliin täälläkin, uimassa ja paljon oleilua vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä muuttui nyt sadepäiviksi. Vaihtelu virkistää.
      Hyvää kesän jatkoa, aimarii!

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...