keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Maan päivänä 22.04.2020




Maan päivää on vietetty vuodesta 1970. Nyt on juhlavuosi, jo 50 vuotta on siis kiinnitetty erityistä huomiota maan hyvinvointiin. Vai onko?

Luin juuri Greenpeacen tiedotteesta, että Ison valliriutan, maailman suurimman koralliriutan värit ovat haalistuneet noin 60 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Värien haalistuminen kertoo stressistä, joka saattaa aiheuttaa korallieläimille kuoleman; sitä rankka stressi ihmisillekin tekee, vie ennenaikaiseen hautaan. 
Iso valliriutta on yksi maailman luonnonihmeistä. Onko sen elämää häiritty liikaa? Meidän on vihdoinkin suostuttava rajoittamaan sellaista käyttäytymistä, mikä saastuttaa ja tuhoaa elämän merissä. 
On se nyt kumma, jos ei ihminen ymmärrä pitää huolta asuinpaikastaan Maasta, sen maaperästä, ilmasta ja vedestä.  

Maan päivää on kutsuttu myös Kansainväliseksi Äiti maan päiväksi ja Maailman päiväksi. Joskus sen vietto on näkynyt isostikin, massatapahtumin. Nyt on kaikki pientä. Minäkin päätin vaikuttaa tällä pienellä kirjoituksellani. 
Kävelin päivän kunniaksi hieman pitemmän lenkin. Kuuntelin mustarastaan laulua ja katselin sitruunaperhosten iloista lentelyä. Veden pinnalla näkyi vesimittareita ja muurahaiskeossa oli melkoinen kuhina, kun sen asukkat ahersivat yhteiseksi hyväksi. Aurinko lämmitti. 

Hyvää Maan päivää ja iloitaan kauniista keväästä! 




4 kommenttia:

  1. Täytyy tunnustaa, että minulta tällainen Maan päivä on mennyt onnistuneesti ohi 50 vuotta. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä asiaa oppia. Kyllähän tätä palleroa olisi hyvä kunnioittaa hieman toisin kuin esimerkiksi dumppaamalla kamaa pitkin maita ja mantuja ja mereen. Hörppään lasillisen vettä Äiti Maalle <3

    Lohdullinen tuo maasta ponnistava kukkanen. Veden sini taasen voitelee silmää. Kaunista Maan päivän iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheers! Joo, Maan päivä taitaa olla aika lailla unohtunut asia, jäänyt muiden teemapäivien jalkoihin. WWF:n Earth Hour on ollut enemmän esillä.

      Vanhojen kuivien lehtien joukosta ponnistavat kevätkukat ovat liikuttavan näköisiä. Pitäis vaan opetella vielä tarkentamaan. Otan kuvat kännykkäkameralla eikä tulos ole aina sitä, mitä haluaisin.

      Poista
  2. Kiva kun huomioit tämän päivän, itsekin huomasin sen olemassaolon vasta Googlen logopiirroksesta. Olisi tosiaankin jo aika pysäyttää ympäristön huononeminen ja eläinten ja kasvien sukupuuttoon kuoleminen, koska niitä ei niiden kadottua enää saa takaisin. Paljon voitaisiin varmasti tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvin paljon voitaisiin tehdä. Kaikki riippuu siitä, mitä pidetään tärkeänä.
      Minua liikuttaa, kun luen uutisista, että ihmisten elämän nyt hiljennyttyä eläimet ovat tulleet takaisin sellaisiin paikkoihin joista ihminen on ne häätänyt. Thaimaan yleensä auringonpalvojien valtaaman rannan edustalla oli uinut iso parvi uhanalaisia merilehmiä ja lintujen on todettu laulavan äänekkäämmin nyt kun hälyä on vähemmän.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...