perjantai 30. elokuuta 2019

Valikoituja kuvia näyttelyistä


Stapelia 3, 1929

Puhelimen kamerani on täpötäynnä kuvia, pakko karsia. Ennen kuin ryhdyn laajoihin poistoihin, niin siirrän tänne säilöön muutaman, joista en raaskisi luopua.

Alkukuva ja kaksi allaolevaa ovat valokuvaaja Imogen Cunnighamin (1883 - 1976) näyttelystä Turun Taidemuseosta, jossa kävimme kesäkuussa. Cunningham kuvasi paljon kasveja ja niiden yksityiskohtia, omakuvia ja henkilökuvia. Alkukuva on valokuvana tosi huono, mutta halusin kuvata tämän raatokukan, koska se oli niin vaikuttava, villi ja (pahasta suomenkielisestä nimestään huolimatta) kaunis. Ikkunoiden heijastukset haittasivat kuvaamista, itsekin näyn kuvan takana. 

Self portrait with Gryff 1917

On Mountain Rainier 1915
Cunnigham oli alastonkuvauksen uranuurtajia ja harvinainen siinä, että kuvasi myös alastomia miehiä. Varhaisissa kuvissa Rainier-vuorilla hän kuvasi miestään, taiteilija Roi Partridgea.  


Teimme hiljattain päivämatkan Tallinnaan tähtäimessä Fotografiska. Siellä viehätyin erityisesti Pentti Sammallahden kuvista.


Sammallahti on kuvannut paljon Venäjän Karjalassa syrjäkylillä. Kissakuva on kuitenkin Suomesta Köyliöstä vuodelta 1973.

Alla pari Sammallahden kuvaa Vuokkiniemestä 1991. Alimman pyysin mieheltäni, muistin että hän otti kuvan, jossa koirat kokoustavat keskellä tietä. 




Sammallahdelta oli näyttelyssä myös aivan huikea, pienikokoinen kuva, jossa alaston puu taipuu tuulessa ja näyttää siltä, että tuuli olisi juuri kiskaissut kaikki lehdet yhtä aikaa ilmaan kauniissa muodostelmassa, mutta tarkemmin katsottuna ne lehdet ovatkin lintuja. 
Sammallahti on sanonut, että haluaa valokuvaajana tallentaa hetkiä. 

Mukavia hetkiä lukijoille viikonloppuun! Kesän viimeiseen, perinteisesti ajatellen, onhan alkavan kuukauden nimi syyskuu.
Minä lähden illalla katsomaan Pedro Almodóvarin uuden elokuvan Kärsimys ja kunnia. Antonio Banderas ja Penélope Cruz, odotan ilolla heidän "tapaamistaan".   


P.S. Onko 'odotan ilolla' huonoa suomea? Englannissa on niin kätevä sanoa 'I look forward to...'. Mikä olisi meidän vastaava ilmaisu, kevyempi kuin 'tuskin maltan odottaa'?


8 kommenttia:

  1. Onpas taas hauska juttu - minun piti ensin myös avata Cunninghamin näyttelyn sisältöä enemmän kuin tein ja laittaa lähes samanlaisia kuvia postaukseeni :) tuon ensimmäisen kuvan taulusta otin kuvan myös siten, että peilaudun itse kuvasta. Huh, kolme kuvaa lauseessa! Aivan totta mitä sanoit, oli välillä vaikea kuvata näyttelytilassa, kun lasi peilasi niin pahasti. Mutta näyttely itsessään oli kiinnostava. Kyllä on miehelläsi myös taiteellista silmää! Ja sinulla toki myös!

    Almodovar on meilläkin kohta ohjelmassa. Odotan innolla! Ihanaa viimeistä elokuun viikonloppua myös teille! Syksy saakin jo kohta tulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun taidemuseo on hieno, vanha rakennus, mutta valo siellä ei ole hyvä taiteen katsomiselle, varsinkaan kesällä, kun auringonvaloa tulee niin paljon.

      Joo, tykkään katsella taidetta, mutta en osaa enkä tunne tarvetta tehdä mitään itse, kuten sinä.

      Almodóvar on tehnyt hyvän elokuvan ja Banderas on juuri oikea näyttelijä tulkitsemaan roolissaan yksinäisen ohjaajan mielen liikkeitä ja liikutusta.

      Poista
  2. Imogenen jännästi epätarkat kuvat voivat viedä ajatuksen valittuun tyylikeinoon. Vai onko kyse kameratekniikan puutteista? Oli kuinka hyvänsä, kuvat puhuttelevat yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameratekniikka oli kyllä hyvin erilaista 1900-luvun alussa kuin muutama vuosikymmen myöhemmin ja ne myöhemmät kuvat olivat aika tarkkoja.
      Pidän tuosta vanhasta alastonkuvasta juuri sen utuisuuden takia.

      Poista
  3. Mustavalkokuvat ovat kyllä hienoja! Minulla oli lainassa ohut mv kirja Helsinki 1968, jossa Kjell Westön teksti ja Claire Ahon mustavalkoiset kuvat. Hienoja olivat kuvat, vaikka Westön muistelu ei niin vedonnutkaan. Enemmän pitäisi valokuvanäyttelyissä käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun katselee mustavalkokuvia jonkin aikaa, niin sen jälkeen värikuvat näyttävät aluksi räikeiltä ja varsinkin henkilökuvissa väri tuntuu vievän huomion pois piirteistä ja latteuttavan syvyysvaikutelmaa.

      Olen nähnyt jossain näyttelyssä Claire Ahon muotikuvia. Hyvä kuvaaja!

      Poista
  4. Mitä pidit Almodovarin uusimmasta? Sen haluan nähdä, samoin Tarantinon uutuuden.

    Ja hienoja näyttelyjä olet käynyt katsomassa. Olen joskus netistä ihastellut Imogen Cunnighamin kuvia. Tallinnan Fotografiskassa en ole vielä käynyt, mutta toivon pääseväni sinne vielä tämän vuoden puolella. Valokuvat puhuttelevat yleensäkin, parhaimmillaan syvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin hieno elokuva, että en saa mitenkään sanallistetuksi sen lempeyttä, haikeutta, kauneutta, innoituksen merkitystä elämänhalulle, vanhenemisen tuskaa, pienieleisyyttä, huumoria ja kaikkea.
      Rytmi on rauhallinen ja muistelun suru siirtyy katsojaan; nytkin nousee kyyneleet silmiini, kun ajattelen, miten vanha ohjaaja elokuvassa muistaa kohtauksia lapsuudestaan.
      Banderas on sisäistänyt roolinsa mikroilmeitä myöten.

      Tarantinon elokuvan aion katsoa joskus erissä, kun se tulee televisioon. En viitsi katsoa niin pitkää teatterissa. Joku kertoi minulle elokuvan lopun tuottamasta pettymyksestä, mutta se on varmaan makuasia.

      Poista

Kolmanteen ja neljänteen polveen...

Kuvassa vasemmalla maamies isäni, kausipalkollinen Anni, ryhdikäs Mamma ja lempeä Pappa, minä Papan edessä 3-vuotiaana ja viimeisenä oikeall...