maanantai 5. elokuuta 2019

Vähän ja tiiviisti, niin saan nuo pois käsistä...

Minulla on sellainen pulmatilanne, että haluaisin kirjoittaa ainakin kahdeksasta kirjasta, mutta silloin ei pitäisi olla niin tiukuttavan perinpohjainen kuin yleensä olen. Muutoin en pääse ikinä lukemaan uutta. Neuvottelen nyt asiasta hetkosen  minäni leppoisamman puolen kanssa.

- Lyhennä, kerro vain tärkein! Pari kolme riviä per kirja.
- Okei, mutta vaikeaa se kyllä minulle on.
- Yritä!
- Mutta kuvia haluaisin kuitenkin ottaa...
- No, pistä muutama kirja samaan kuvaan.
- Täältä pesee!



Näille kirjoille on yhteistä tyylillinen upeus. 

Asko Sahlbergillä on värikäs kieli hienoine metaforineen, näin on myös romaanissa Haudallasi Adriana. Pitkään yksin elänyt Daniel vuokraa piharakennuksensa romanialaiselle Adrianalle, kirjan nimi kertoo, mitä tapahtuu. Kyseessä on moraalia tarkasteleva rikos- ja rakkausromaani. 

Israelilaisen David Grossmanin romaani Hevonen meni baariin vie lukijan standup-klubille yhdessä keski-ikäisen tuomarin kanssa, jonka hänen täysin unohtamansa lapsuudenystävä on kutsunut seuraamaan esitystään. Esitys saa yhä vakavampia sävyjä ja vie keskelle lapsuuden tragediaa. Kirja loppuu, kun esitys on loppunut ja kutsun tarkoitus "haluan että näet minut" on täyttynyt. Valtava kielellinen vyörytys, osuva rytmitys ja koomisen ja traagisen taianomainen yhdistelmä.

Brasilialaisen Luiz Ruffaton romaani Lissabonissa muistin sinut on yhdestä pitkästä monologista koostuva kertomus. Kirjailija on purkanut vain vähän editoiden neljänä iltapäivänä äänittämänsä Brasiliasta Portugaliin muuttaneen nuoren miehen kertomuksen, kyseessä siis dokumentilta kuulostava fiktio, ja jakanut puhetulvan kahteen osaan: Kuinka lopetin tupakanpolton ja Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen. Pisimmät virkkeet ovat puolentoista sivun mittaisia. Olen aiemmin lukenut samalta kirjailijalta romaanin Rutosti hevosia. Tykkään. 

- No niin ensimmäinen kimara valmis. Mitäs sanot Leppoisampi?
- Bravo! Pidä vaan lyhyenä edelleen.




Tässä on yksi vanha kirja ja kaksi uutta, yksi suomalainen ja kaksi anglosaksisen maailman edustajaa.

Henry Parland oli 1920-luvun lupaus suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa. Valitettavasti hän kuoli aivan liian varhain, 22-vuotiaana vuonna 1930. Romaani Sönder julkaistiin 1966 ja suomennettiin vasta 1995 nimellä Rikki. Romaani kuvaa tilannetta, jossa nuori kirjailija muistelee kuollutta naisystäväänsä kehittäessään valokuvia hänestä. Kirjan alussa on motto:Tämä teos saattaa olla Proust-plagiaatti. Vaikutteita löytyy, ja kirja kuvaa aikaansa teollisen ajan ja kaupunkielämän ihailuineen. Nuoret helsinkiläiset tapaavat kahviloissa, käyvät elokuvissa ja autoajeluilla ja kokevat jo aavistuksen maailman muuttumisesta. 

Tim Walker on Suomi-vävy, opettaja ja suomalaisen koulun kehuja. Kirjan nimi on Lost in Finland, joka voidaan ymmärtää parillakin tapaa. 
Lupsakkaan amerikkalaisen tavoin Walker sopeutuu nopeasti ja on jo tarinansa lopussa oppinut marjanpoimijaksi ja vierastaa jatkuvaa tervehtimistä ja How are you -hokemista, kuten me muutkin.  
Kirjan kiehtovin anti minulle on suomen kielen tarkastelu täsmällisenä viestinnän välineenä. Kun englannin kielessä on 'computer', niin suomessa on 'information machine', tietokone. Meillä on myös 'below writing' (signature), 'tooth doctor' (dentist), 'work instrument' (tool), 'food list' (menu) jne. 

Fiona Bartonin kirja The Widow on psykologinen dekkari pienen tytön katoamisesta ja rikoksen pitkittyneestä selvittämisestä. Ihmisen mieli on mestari keksimään selityksiä silloin kun totuus on liian vaikea kohdata. Kirja koukutti, kuten pitikin, ja lopussa koin surua ja myötätuntoa. 





Lopuksi kaksi äitiyden alusta omakohtaisesti kerrottua tarinaa. 
Rachel Cuskin kirja A Life's Work ja Helmi Kekkosen kirja Olipa kerran äiti
Kekkosen kirja on raporttimaisempi, Cuskin kaunokirjallisempi.
Cuskin kirja on kuin trilleri, siinä on vaaran tuntua; miten tässä käy, selviääkö kirjailija imettämisen vaikeudesta ja univelasta, saako hän enää koskaan olla "vapaa kuin ennen"? Entä jaksaako hän sen ajan yli, jolloin lapsi on oppinut liikkumaan ja on kuin pieni villieläin, jota on seurailtava koko ajan ja pelastettava vaaroilta. 
En nyt ole varsinaisesti kohderyhmää näille kirjoille (heh), mutta koin kirjoissa kuvatun hyvin tuttuna ja kun Cuskin kirja oli kesken, niin yhtenä aamuna jopa heräsin huolestuneeseen oloon luullen puoliunessa olevani vielä nuori äiti. Mikä helpotus, kun muistin ikäni ja tilanteeni! 

- Siinä. You did it!  Ja nyt voit palauttaa noita kasoja kirjastoon. Muista jättää Cusk ja Barton, ne ovat omiasi. Oliko se nyt niin vaikeaa kirjoittaa lyhyesti?
- Oli (huokaus).
- Good girl. Huomenna saat ostaa uuden Pajtim Statovcin.
- Jippii! 

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut Bartonin ja suomivävyn kirjat. Sahlbergin kirja kiinnostaa kovasti. Kolme kirjaa olen lukenut ja lisää tekee mieli lukea, sillä Sahlbergin tekstissä on sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sahlberg osaa luoda tunnelmia. Itsekin maahanmuuttajana Ruotsissa hän tarkastelee ansiokkaasti yhteiskunnallisia ongelmia.
      Olisko pulaan joutunut ihminen Sahlbergillä usein toistuva aihe?

      Poista
  2. Tuota Bartonin kirjaa silmäilin myös Suomessa ollessani, yritän saada sen käsiini täkäläisestä kirjaatosta!

    Suomi on kyllä kätevä kieli! Food list, voiko sitä selkeämmin sanoa... itselläni tulee myös välillä oivalluksen hetkiä kun jään maistelemaan jotain sanaa, omaan äidinkieleen syntyy jännä suhde kun se on muuttunut vähemmistökieleksi. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, uskon että näin käy. Alkaa huomata oman kielen piirteitä ja erikoisuuksia. Eräs amerikkalainen sanoi minulle kerran, että hänestä suomen kieleen näytetään tekevän sanoja lisäämällä englanninkieliseen sanaan i: presidentti, rasisti jne. No, kiva että meillä on tietokone eikä kompuutteri.

      Poista
  3. Luin mielelläni pikaiset piirtosi kirjoista. Niistä yksi, Helmi Kekkosen, odottaa pöydällä. Ostin opuksen, koska tyttärentytär kipuilee esikoisensa syntymää ja vauvan hoitamisen vaatimuksia. Ehkä tuore äiti saa vertaistukea kirjasta, jonka aion viedä tuliaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä valinta! Tällaiset tuoreeltaan kirjoitetut elämänvaiheeseen liittyvät kirjat ovat mitä parhainta vertaistukea.

      Poista
  4. Olipas se mukava postaus, piti lukea ihan uudelleen, kun oli niin paljon asiaa. Nyt pääset sitten siirtymään yhden askeleen eteenpäin ja tarttumaan taas uusiin kirjoihin. Kiitos näistä monista vinkeistä, minä olen noista lukenut vain tuon Sahlbergin kirjan. Pidän paljon Sahlbergin kirjoitustyylistä. - Mukavaa elokuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiutos ja samoin sinulle Anneli!
      Moniin näistä kirjoista olen saanut vinkin blogeista. Lukuvinkkien jakaminen on kiva juttu.
      Istun junassa Helsingistä Kouvolaan. Ostin sen Statovcin, mutta luen ensin kesken olevan matkakirjani Celeste Ng;n romaanin Everything I Never Told You, kun pääsin aamulla junassa sen imuun. Enää en kasaa blogattaviksi suunnittelemiani näin.
      Lukuiloa sinulle!

      Poista
  5. Kivoja tällaiset lyhyet arviot. Tilasin heti tuon "Hevonen meni baariin" romaanin ja "Lissabonissa muistin sinut" on näköjään kirjahyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään lukea lyhyitä, mutta jostain syystä niiden kirjoittaminen on vaikeaa.
      Joskus omasta hyllystä tekee hyviä löytöjä.

      Poista
  6. Hei Marjatta!
    Johan on pitkä lista kirjoja. Sinä luet todella paljon! Noista kirjoista olen lukenut 'Hevonen meni baariin' ja pidin kovasti sen rankasta huumorista, joka kääntyy myös vakavaksi. Erityisesti jäi mieleen tarina kiroilevasta papukaijasta, jota isäntä koulutti siistimään suunsa...
    Nauti kesän viimeisistä viikoista!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei manu!
      Grossman todella taitaa rankan huumorin. On jännittävää seurata, miten standup-taiteilija Dovaleh seuraa yleisöään, ja kun nämä eivät jaksa hänen vakavoitumistaan, niin eikös sieltä taas singahda joku kutkuttava vitsi, joka saa porukan jäämään paikoilleen. Papukaijatarina oli sellainen, että yritän muistaa sen, niin voin joskus ehkä briljeerata sillä.
      Hyviä loppukesän viikkoja sinulle myös!

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...