sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivän aamuna elettyä ja ajateltua




Vietämme isänpäivää kahden vanhimman lapsenlapsemme ja perheen lemmikkikoiran kanssa Tuusulassa. Olemme täällä muutaman päivän nuorten kanssa, kun vanhempansa ovat matkalla.

Otin aamulenkillä kuvia Tuusulanjärvelle lautan päälle rakennetusta Sibeliusvaloteoksesta ja lähipuiston valaistuista puista. Valoteos on paikallisen valotaiteilija Toni Luoteen tekemä ja se on kunnianosoitus Eila Hiltusen Sibeliusmonumentille Helsingissä.
Teos saa päivällä valonsa auringosta (tällä haavaa ei muuten paljon saa, kun hämäryys kestää koko päivän) ja iltaisin sekä öisin se on valaistu ledvaloilla. Sibeliushan asui tämän järven rannalla Ainolassa, joten teos sopii oikein hyvin näihin maisemiin.

Me juhlimme lasten kanssa isänpäivää menemällä juhlinnan kohteen valitsemaan lounaspaikkaan syömään. Se saattaa olla vaatimattomasti Kotipizza. Nepalilaisia ravintoloita olemme myös vähän katselleet.
Iskä/vaari saa kohtapuoliin soittoja pojiltaan ja lapsenlapsilta, ehkä kortin ja lahjankin.

Teinit nukkuvat vielä. Me tarjouduimme koiran aamulenkittäjiksi mieheni kanssa. Kun kaikki ovat heränneet, eli kohta, otamme toiset aamukahvit, leivosten kera. 

Minun lahjani miehelleni on vielä tulossa postissa, Kari Hotakaisen kirja Tuntematon Kimi Räikkönen. Annoin pieneksi alkupalalahjaksi HS:n Teema-lehden, jonka aihe on Sivistys.

Tein tietenkin lahjan hankinnassani ison virheen: miehen kirjoittama kirja miehestä miehelle - liikaa miestä!
Olen osunut muutamiin kirjoituksiin, joissa on paheksuttu sitä, että miehet lukevat vain miesten kirjoittamia ja vain sotaa ja jännitystä. Olen huomannut myös keskusteluketjuja, joissa on vuorostaan paheksuttu sitä, ettei isien/miesten annettaisi itse edes valita lukemistaan enää. Ja sitten selityksiä ja pahoittelua, että kyllä saa valita, mutta eihän ne miehet poloiset voi tietää paremmasta, kun niille tarjoillaan vain tätä tällaista, huonoa.
Hoh hoijaa, minä kun luulen, että asia on niinpäin, että sitä myydään ja mainostetaan, mille on kysyntää. Ei kai kustantamot ryhdy väkisin opettamaan ihmisiä muuttamaan lukutapojaan. Miehet näkevät kyllä monenlaisten kirjojen mainoksia läpi vuoden, kuten naisetkin. 
Sitä paitsi, sota on hyvä aihe kirjallisuudessa, ja jännityskirjat ovat myös naisten suosiossa.
Ja pitääkö kirjaa valitessakin miettiä kirjailijan sukupuolta? Mitä väliä sillä on, eikö tärkeintä ole se, mitä siellä kansien välissä on? Annetaan kaikkien lukea sitä, mistä tykkäävät - jookos! 

Odotan, että pääsen itsekin lukemaan tuon Kimi-kirjan. Pidän Hotakaisen tyylistä.

Luen parhaillan Katja Ketun romaania Rose on poissa, tuntuu väkevältä teokselta, ei ihme, että on yksi Finlandia-ehdokkaista. Oma suosikkini on Olli Jalosen Taivaanpallo. Jari Järvelän ja J. Pekka Mäkelän (minulle aivan tuntematon kirjailija) teokset ovat aiheiltaan hyvin kiinnostavia, aion lukea ne tässä kaamosaikana.

Mukavaa isänpäivää kaikille isille ja isien ympärillä hääräileville! 
Kaikilla meillä on tai on ollut isä. Oma isäni kuoli viitisen vuotta sitten. Muistelen häntä lämmöllä.




Myöhemmin, aamujuhlinnan jälkeen.

Kysyin mieheltäni hänen mieliaiheistaan ja mielikirjailijoistaan. Hän pitää historiallisia käännekohtia käsittelevistä romaaneista, loistava esimerkki tästä on Sirpa Kähkönen, jonka teokset hän onkin lukenut kaikki. Minä en yhtään.
Hemingway on yksi mieheni ulkomaisista mielikirjailijoista. Minun myös, vaikkakin pidän Steinbeckistä enemmän.
Minimalistinen tyyli viehättää myös U Mentulaa. Tästä esimerkkinä hän mainitsee Antti Hyryn ja  Rosa Liksomin. Itse olen lukenut Liksomilta lähes kaiken, Hyryltä en muistaakseni mitään.

15 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia. Sotakirjoja on hyvin esillä ennen Isänpäivää. Itse en ole koskaan saanut sotakirjaa lahjaksi enkä ole myöskään antanut. Huvittavaa kirjakeskustelussa on minusta se, että kaksi luultavasti myydyintä kirjailijaa ovat molemmat naisia, eli Agatha Christie ja J.K Rowling.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niinpä onkin. Christien dekkarit ovat dekkariklassikoita ja Rowlingin kirjat tulevia fantasiaklassikoita, joihin erityisesti pojat ovat tykästyneet.
      Alexander McCall Smithin suloinen Mma Ramotswe tutkii -sarja taas on hyvä esimerkki siitä, miten mies kirjoittaa vahvoista naisista naisia miellyttävällä tavalla.

      Poista
  2. "Ja pitääkö kirjaa valitessakin miettiä kirjailijan sukupuolta? Mitä väliä sillä on, eikö tärkeintä ole se, mitä siellä kansien välissä on?"
    Tämä oli ihanasti sanottu. Olen minäkin lopen kyllästynyt tähän kaiken sukupuolittamiseen, kirjallisuudenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut tällaista outoa asennoitumista mm. joissain HS:n kirjallisuuskritiikeissä. Kirjoitetaan, että joku kirja on miehen (tai cis-miehen) kirjoittamaksi hyvä. Lukija ei ole kirjaa lukiessaan kiinnittänyt mitään huomiota kirjailijan sukupuoleen, kunnes yhtäkkiä hänelle tolkutetaan, että huomio huomio, tämän kirjoittaja on mies ja jotkut miehistäkin näemmä osaavat kirjoittaa tunteista tai ihmissuhteista tai muusta perinteisesti naiseuteen liitetystä tai ylipäänsä osaavat kirjoittaa.
      Minua tällainen epäkunnioittava ja vanhentuneisiin asenteisiin perustuva puhe häiritsee ja kyllästyttää.

      Poista
  3. Kiva postaus, kiitos tästä. Kirjat ovat hyviä lahjoja isille. Minun mieheni sai uusimman Archerin. Tyttäreni osti miehelleen Hotakaisen Kimi Räikkösen. Hyvin rauhallisesti olemme viettäneet isänpäivää, lastenlapset ovat soitelleet, pieniä lahjoja tuli jo viime viikolla. Juhlistimme päivää kun kävimme kuuntelemassa Kalevi Kiviniemen upean urkukonsertin Joensuun kirkossa. - Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti ihan selvittää tämä Archer, siis Jeffrey Archer, jonka kirjoja on julkaistu 97 maassa lähes 40 kielellä. Onpa menestynyt kirjailija!

      Kalevi Kiviniemi on huippu. Olen kuullut häntä säestämässä Tarja Turusen joulukonserttia Kouvolan keskuskirkossa. Hänellä oli siellä myös oma soolo, ja ajattelin silloin, että olispa hyvä kuulla hänen soittoaan joskus lisää.

      Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinulle ja läheisillesi!

      Poista
  4. Marjatta,

    lue Hyryn Aitta (1999) - luulen, että pidät. Siinä on paljon siitä, mitä ihminen voi sisäisessä elämässään ja havainnoissaan kokea, vaikkakin asia on esitetty lestadiolaismiehen näkökulmasta. Minä pidän Hyryn minimalismista myös - teoksessa on monta ulottuvuutta, kun sitä jaksaa ajatella. Yhteys Jalosen hienoon kieleen on olemassa myös. Pidän Hyrystä ja Jalosesta ennen kaikkea heidän hienon kielensä ja toki myös inhimillisesti kuvattujen hahmojen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aioin lukea Aitan julkaisuvuonna, kun se oli Finlandia-ehdokkaana, mutta jotenkin vain on jäänyt lukematta.
      Unto on monesti kehunut Hyryn esikoista, novelliteosta Maantieltä hän lähti, jonka hän oli lukenut lukiolaisena ja ihastunut tyyliin.
      Yhteys Jaloseen toimii minulle mainiosti yllykkeenä. Kiitos, Vesa!

      Poista
  5. Marjatta, luulen että Unto pitäisi tuosta Aitasta ja varmasti sinäkin!

    En tunne Untoa yhtään, mutta luulen että hän voisi samastua luonnossa ja rakennusprojekteissa puuhailevaan kertojaan.

    Olen iloinen, että Olli Jalonen on taas F-ehdokkaana. Hän on tehnyt vuosikymmenet todella hyvää työtä. Samoin vaimonsa Riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unto mainitsi "haastattelussani" tykäneensä nuorena kovasti myös novellikokoelmasta Leveitä lautoja ja myöhemmin joistain Hyryn romaaneista, mutta Aitta sekä Uuni ovat molemmat lukematta. Vanhempana herännyt rakennusinto ja mökkiretriitit viittaavat kyllä siihen suuntaan, että myös nämä sattaisivat olla hänelle mieluista luettavaa. Ja miksei minullekin, pitää kokeilla.

      Arvostan Jalosia. Olen kuullut heitä Joensuun kirjallisuustapahtumassa, jonka aiheena oli Lukija. He alustivat yhdessä aiheesta hyvin mielenkiintoisesti. Sieltä ostin Olli Jalosen Poikakirjan, joka oli silloin uusi, ja luin sitä pitkälle aamutyön tunneille. Luin heti perään Riitta Jaloselta romaanin Todistaja Brigitin talossa. Tämä oli ensi tutustumiseni Jalosiin. Molemmilta on nytkin kirjoja lainassa, kun vain ehtisi lukea.

      Ketun kirjan (kiehtova, julma, hellä, mukaansatempaava) lukeena Jalosen Taivaanpallo on edelleen Finlandia-suosikkini. Järvelän kirjan lähden kohta hakemaan kirjastosta.

      Poista
  6. Marjatta, kannattaa aloittaa Aitalla, sen kun lukee, Uunikin alkaa vetää:) Uuni on pitkälle rakennusprojektin kuvaus, hienosti kirjoitettu kuitenkin (siinä on yksi sivutarina eli urkumatka Ruotsiin).

    Jalosista: En ole vielä lukenut O. J.:n uusinta, se on kyllä lainassa kirjastosta ja luen sen heti kun ehdin. O. J. on tämänhetkisistä kirjailijoistamme teknisesti ja muutoinkin yksi taitavimmista. Sanoisin, että oman sukupolvensa kirjailijoista taitavin. Hän hyppäsi mestarilliselle tasolle joskus 90-luvulla. Riitta Jalonen on mielestäni uusimmilla teoksillaan ja omalla estetiikallaan samaa joukkoa. Erittäin taitava kirjailija, joka on mielestäni kehittynyt valtavasti. Tämä ei ole moite, vaan kehu siitä, miten kirjailija voi mennä eteenpäin - kaikki eivät nimittäin mene tuota vauhtia, vaan lähinnä vakiinnuttavat osaamisensa. Nämä on nyt vähän tällaisia ammatillisia näkökulmia, mutta yhtä kaikki ajattelin sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijoiden kehitystä on kiintoisaa seurata.
      Minä olen mieltynyt esikoisiin. Niistä näkee monesti jo paljon. Huippukausi on joillain huikaiseva, ja sitten, jos hyvin käy, lopuksi hienoja muistelevia, kokoavia teoksia, kuten esim. Joni Skiftesvikillä.

      En ole lukenut Jaloselta vieläkään läheskään kaikkea, mutta "Taivaanpallo" on kyllä huippu niin tyyliltään kuin sanomaltaan. Taustatyö on myös ollut vaativaa, tosin Jalonen on voinut varmaan käyttää tähän osittain samaa materiaalia, jota on kerännyt romaaniinsa "14 solmua Greenwichiin".

      Poista
  7. Marjatta, tuo Greenwich oli myös hieno. Siinä Jalonen näyttää uskomattoman kykynsä. Mies on yleensä tunnettu modernistiseen kerrontaan liitetyistä keinoista. Tässä hän luo juonellisen ja melko lailla (aluksi) karikatyyrimäisiin hahmoihin äkkiä tapahtumia yhteentuomalla sellaista pinnanalaisuutta ja syvyyttä, että täytyy vain ihmetellä.

    Jalonen pystyy yllättämään todella monella tasolla kertojana. Hänellä on yleensä joko laaja kokemuksellinen tai tiedollinen taustatyö kunnossa. Voisi sanoa, että Jalonen tekee taustatyöt kuin Antti Tuuri mutta kirjoittaa paljon paremmin ja monipuolisemmin.

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Greenwichin olen hiljattain lukenut, samaa mieltä, hieno!

      Luen parhaillaan Jari Järvelän kansallissodan ajasta kertovaa Kosken kahta puolta. En olisi malttanut jättää kirjaa kädestäni illalla, niin huikeita ovat Aino-mummin ja isomummin tarinat ja se, miten Jari-poika ne kokee. Kirja jakautuu kahteen osaan, Jarin "punikki-mummin" ja "lahtari-mummin" luona kokemat asiat. Olen juuri päässyt Sofia-mummi-osaan.
      Hyvänen aika, alkaako tämä hätyytellä Jalosen asemaa Finlandia-ehdokkaanani.

      Poista