lauantai 26. elokuuta 2017

Älä hyväksy pahaa




Tänään on Suomen luonnon päivä, jonka kunniaksi liputetaan. 
Samoilin eilen kaupungissa, kaupunkiluonnossa, Tampereella tuntikaupalla. Poikkeilin taidenäyttelyssä ja  designkaupoissa. Näin Finlaysonin taidegalleriassa hienon videon, jossa on kuvattu elämää Suomessa ja Kiinassa. Videon ovat tehneet yhdessä Nanna Susi, ja Canal Cheong-Jagerroos, ja se on osa heidän taideprojektiaan Blue and Red. Taiteilijat matkustivat molemmissa maissa dokumenttikuvaaja P. J. Piipon kanssa ja kokosivat kuvamateriaalista mielenkiintoisen kokonaisuuden, jossa molemmat toimivat kertojina. 
Ihailin Verkatehtaalla käsityön tekijöitä ja ostin eräästä pikkukaupasta Globe Hope päähineen ja suloisen Suomi-saippuan, joka olkoon tämän kirjoitukseni kuvituksena. Ostan aina saippuoita matkoillani. Koin Tampereen reissunkin matkana. Matkan päätarkoitus oli sisartapaaminen Huittisissa, mutta vietin sen päälle turistipäivän Mansessa. Hieno kaupunki, hyvinvoipa ja kauniisti rakennettu. Pidän uuden ja vanhan yhdistelmästä. 
  
Nyt on paasattu medioissa Suomen sulkemisesta. 
Ihmettelen, että niin monet poliitikotkin ovat menneet tähän huutoon mukaan. Suljettu yhteiskunta ei ole enää vapaa paikka ja oikeusvaltio - kenellekään. Onko mietitty mitä se sulkeminen tarkoittaa? Millaista olisi tänä aikana elää eristyksissä muusta maailmasta?

Kaikkein pöyristyttävimpänä pidän kokoomuspoliitikkojen ehdotusta niiden rankaisemisesta, jotka ovat "salaa" auttaneet paperittomia. Kirkon hyväntekijät, ilmaisklinikoilla ihmisiä auttaneet lääkärit, yksittäiset yösijaa ja ruokaa tarjonneet ihmiset, hekö ovat rikollisia? Tästä ehdotuksesta tulee mieleeni jotkut muut ajat ja maat.


Paperittomuutta ei täysin ymmärretä. Se on täydellinen väliinputoamisen tila. Täällä et saa olla, mutta muuallekaan et pääse. Entinen kotimaa on sekasorron tilassa eikä paperittomaksi pudotetuilla ole aina edes asiakirjoja, joiden avulla palata sinne, mistä pakenivat. He ovat ihmisiä kuten mekin.


Terrorismi on sotaakin pahempi asia, koska siinä ei ole mitään sääntöjä.

Sodassa voidaan istua neuvottelemaan.

Mielestäni avuliaat ja ystävälliset tahot ja ihmiset ovat parhaita terrorismin torjujia. Jos minä päätyisin avuttomana toiseen maahan pakolaisleirien ja katuelämän jälkeen, niin se, mitä minä kaipaisin, olisi ystävällisyys. Viharyhmät taas lietsovat vihaa osoittamalla turvapaikkaa hakevalle, että et saa olla turvassa täälläkään. 

Terroristit tulevat maista, joissa ei ole rauhaa eikä järjestystä. Heillä on ollut kaksi pakotietä: Isisin unelmavaltio, joka näyttää värvääjien videoissa samalta kuin jehovantodistajien lehtisten kanteen piirretty utopia ja länsimaiden unelmavaltiot, joiden oloja he ovat ihailleet televisiolähetyksissä ja salakuljettajien kertomuksissa. 

Pettymys ulkopuolisuudesta ei oikeuta väkivaltaan, mutta se siellä varmaan taustalla yhtenä syynä on. Mitä muuta, sitä on syytä tutkia. 

Toinen asia mitä ihmettelen Suomen sulkemisen lisäksi (ainahan minä ihmettelen) on se, että välillä kuulee, miten terroriteoista ja viharikoksista pitäisi vaieta mediassa ja keskusteluissa ja että asioiden esillä pitäminen yllyttäisi pahantekoon, koska "sitä ne toivovat", esilläoloa.   

Minusta tämä kuulostaa samalta kuin koulukiusaamisen salliminen ohittamalla. Vaikeneminen on välinpitämättömyyttä ja hiljaista hyväksymistä. 

On helppoa ja ylimielistä valita se rooli, että on kaiken yläpuolella. Me elämme yhteisöissä, emme pääse siitä mihinkään, samassa kylässä, samassa maassa ja maanosassa, ja viime kädessä samalla pallolla. 

Ymmärrän, että joku herkkä ihminen haluaa kääntää katseensa ja sulkea korvansa pahuudelta, mutta eikö käy rasittavaksi työntää asioita jonnekin aivojensa kaukaisimpaan sopukkaan? Kyllä ne siellä kuitenkin painavat.

No, itse en nyt osaa ihan vielä kirjoittaa muusta kuin näistä aktuelleista ongelmista. Ehkä minun aivoni ovat niin täynnä vanhaa pois työnnettyä, että uutta ei mahdu.  
Olen lukenut paljon ja kirjapostauksia on tulossa, kunhan tästä toivun. 

Minusta meidän pitää tuomita kaikki rasismi selvin sanoin, kuten erään kahvilan ovenpielen taulussa, jonka kuvasin Budapestissä pari vuotta sitten.



Jos olet rasisti, seksisti, aggressiivinen, naisvihaaja tai muu paskiainen, niin äläpä tule tänne! 'Misogynist' on kirjoitettu väärin, samoin 'aggressive', mutta mitä se haittaa.
Tämä on selkeä kannanotto. 

Luin hiljattain yhdysvaltalaisen historioitsijan Timothy Snyderin ajankohtaisen kirjan Tyranniasta (20 opetusta 1900-luvulta). Kirjassa on 20 ohjetta, joilla välttää luisuminen tyranniaan.  Snyder on laatinut ne, koska huomaa USA:n olevan menossa kovaa kyytiä väärille raiteille. Olen hieman kriittinen kirjan naiiviin tyyliin, mutta ehkä Snyder on kirjoittanut kirjansa tarkoituksella selkokielisen oloiseksi, kaikille sopivaksi, kuten kristinuskon katekismus, jossa on kymmenen käskyä selityksineen. 

Snyderin opetus nro 4:
Kanna vastuusi maailmaa kohtaan
Tämän päivän symbolit tekevät mahdolliseksi huomispäivän todellisuuden. Huomaa hakaristit ja muut vihatunnukset. Älä käännä pois katsettasi, älä totu niihin. Hävitä ne itse ja näytä muille esimerkkiä tehdä samoin.  

Tuolla alkukuvan sulotuoksuisella saippualla otetaan Suomi-symbolit haltuun, oikean isänmaanrakkauden käyttöön, yksinomaan siihen, pois viharyhmiltä. 
Sillä pestään myös joidenkin pahanpuhujien ja vastakkainasettelua harrastavien suut, en viitsi mainita nimeltä, heissä on muun muassa poliitikkoja.



21 kommenttia:

  1. Olen Marjatan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että meidän pitää selkeästi torjua rasismi, vihapuhe ja kaikki sellainen. Ihmisiä pitää pyrkiä auttamaan, rodusta tai uskonnosta tai muusta sellaisesta riippumatta.

    Silti inhorealisti sisälläni muistuttaa, että me emme kuitenkaan voi auttaa kaikkia, ainakaan heti. Maailmassa on hätää kärsiviä tällä hetkellä niin paljon, ja heitä tulee tässä jännittyneessä ilmapiirissä koko ajan lisää, että kenenkään resurssit eivät riitä kaikkeen. Silloin on pakko nostaa esiin kysymys: mihin vedämme rajan? Keitä autamme, ja ketkä jätämme pärjäämään itsekseen?

    Auttaminenkaan ei ole helppoa. Mitä meidän pitäisi tehdä? Miten kohdistamme käytettävissä olevat resurssimme? Entä mitä teemme sille ongelmalle, että tietyt ihmisryhmät jopa täällä rauhallisessa Suomessa haukkuvat meitä suvakeiksi, vastustavat voimakkainkin keinoin hyviä pyrkimyksiämme ja lisäävät näin yhteiskunnan sisäisiä jännitteitä ja kahtiajakoa?

    Minulla itselläni ei ole vastauksia. Silti, teimme sitten mitä tahansa, tärkeää on pitää kiinni humanistisista periaatteistamme, sillä jos niistä luovumme niin mitä puolustamisen arvoista meille jää? Tässäkin mielessä Marjatan pohdiskelu on hyvin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pekka!
      Joutuu toteamaan, että asiat tapahtuvat organisaatioissa kovin kovin hitaasti, kun demokratiassa jarruttajia pitää kuulla yhtä paljon kuin edistäjiä, suppeasti näkeviä yhtä paljon kuin asioita laajasti hallitsevia.
      Esimerkkinä tästä hitaudesta turvapaikanhakijoiden jakaminen muihin EU-maihin Italiasta ja Kreikasta. Vain Suomi ja Malta ovat täyttäneet velvollisuutensa ottaa heitä vastaan sovittujen velvoitteiden mukaisesti. Viimeksi kun luin tästä asiasta vain alle kymmenen prosenttia jaosta oli toteutunut, ja sen piti tapahtua syyskuuhun mennessä eli nyt. Itä-Euroopan maat eivät ota ketään. Niissä on totuttu vainoamaan muukalaisia tähänkin asti, ja ovat nähtävästi EU:ssa vain hyötymässä, ei jakamassa velvollisuuksia.
      EU:n tehottomuus on ällistyttävää.

      Olisiko näitä nimittelijöitä alkanut esiintyä, jos turvapaikanhakijoiden määrä ei olisi kasvanut?

      Poista
    2. Hyvä että te "suvakit", Pekka, olette noin paljon ylempänä meitä tavallisia, joille asiat eivät ole kirkaita ja yksinkertaisia. Tebolin baarissa ja ABC:lla kahtiajaon syitäkin voidaan pohtia toisesta asennosta.

      Tässähän ihan tuntee olonsa maan matostakin arvottomammaksi.

      Poista
    3. Kyösti - mistä löysit kirjoituksestani tuollaisen ylimielisyyden, johon viittaat?

      Itse koen tilanteen aivan päinvastoin. Joku on tehnyt suvaitsevaisuudesta paheen ja sen puolesta puhujia vastaan hyökätään välillä raivokkaasti. Tällaisesta kirjoitin, ja tällaisesta antaa myös Marjatta esimerkkejä kommentissaan.

      Epäilemättä myös "suvakit" sortuvat välillä aiheettomaan kiihkoamiseen, mutta enemmän sitä kuulee sieltä toisesta suunnasta. En moiti eri mieltä olevia, vaan sitä että eri mieltä ollaan vihaa puheessa.

      Mikä tässä aiheessa on niin tulenarkaa, että Kyöstikin kirjoittaa näin hyökkäävästi?

      Poista
    4. En minäkään oikein nyt tajua Kyösti sinun kommenttiasi.
      Mistä sinä ärsyynnyit?

      Tässä on ollut puhe vihapuheen vahingollisuudesta, siis sellaisen mitä mv, hommafoorumi, halla-aholaiset ym. harrastavat, vääristeltyjä videoita, väärin käännettyjä tekstejä, keksittyjä tarinoita, joilla sekoitetaan ihmisten päät, uhkauksia. Näillä saadaan köyhät ihmiset uskomaan, että heidän kaikkien ongelmiensa syy on maahanmuuttajat, erityisesti turvapaikanhakijat, ja että nämä yhtä lailla marginaalissa olevat ovatkin heidän vihollisiaan, samoin ne jotka sanovat näille ystävällisesti "päivää, mitä kuuluu?

      Tuossa tapaamisessa, mistä Merille eilen kerroin, seisoi salin takana ympäri Suomea vastaavissa tilaisuuksissa kiertävä miesporukka, joka dominoi tilaisuutta ja sai monet naiset hysteerisiksi kuin jossain omituisissa laestadiolaiskokousten joukkohurmioissa, joita olen lukenut lappilaiskirjailijoilta.

      Pidän tuota "s-sanaa" haukkumasanana, johon liitetään elitismiä ja paitsi omaa hyväosaisuutta, niin myös sitä, ettei tiedä mistään muusta.
      Itse en koe kuuluvani eliittiin. Olen ollut melkoisen osan elämästäni köyhä, asun tavallisessa kerrostalossa ja olemme mieheni kanssa ainoat akateemisesti koulutetut tässä talossa. Kuulisittepa keskustelut, mitä kävimme sisarteni kanssa torstaina, me olemme siis aivan erilaisia, ja sisaruuden vuoksi toisillemme rakkaita. ABC on hyvä ruokapaikka autoreissuilla, en ole osallistunut keskusteluihin siellä, mutta kyllä meidän pihassa pohditaan asioita monesta asennosta.

      Selvennä Kyösti!
      Minä luulen, että me olemme kaikki tavallisia, niin sinä, Pekka, kuin minäkin. Ja arvokkaita!

      Poista
  2. marjatta, pekka

    tänä aamuna istuin verannalla ja edessäni oli netti-guardianin lisäksi mitä ihanin maisema. siinä silmänräpäyksessä tajusin, mitä minun pitää tehdä, jos haluan jaksaa elää tässä maailmassa. minun pitää sivuuttaa kaikki ämpäripäät, jotka ovat jumiutuneet omaan rasismiinsa, joka on heille heidän jokapäiväinen leipänsä ja satunsa, jota hengittävät. minun pitää unohtaa se iinestäjien joukko, johon mv-lehden narratiivi on uponnut, koska sivistyksen ja karman laki nujertaa sen porukan kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

    asiat ovat niin hemmetin yksinkertaisia: mitä kehittyneempi yhteiskunta, sen valmiimpi se on antamaan mahdollisuudet elää hyvää elämää ja siinä samalla tuottaa arvoa sille yhteiskunnalle, jossa ihminen elää.

    jos ajattelen asiaa maahanmuuttajien kautta, niin analogia maslow’n tarvehierarkaille on yksiselitteisen selkeä: kun ei tarvitse taistella päivittäin ruokansa eteen nurkan takana vaaniva kuolema kintereillään, ihminen kykenee tekemään luovia tekoja ja keskittymään sen tulevaisuuden tekemiseen, ei sen edellytysten luomiseen.

    rautalankaa: jos tässä maassa saa vastustaa homoliittoja, seurata formuloita, pitää kaulassa ristiä tai leijonakorua, kutsua naisia huoriksi ja syyttää kaikesta punavihreää kuplaa, niin totta helvetissä täällä saa pitää huolta ihmisoikeuksistakin. ihmisen puolustaminen on taas meidän kaikkien puolustamista. eikä se ole millään tavalla äärimmäistä, sillä se on vain oikein.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko sen selvemmin sanoa! Meri, tämä kommenttisi kertoo sen, mitä minäkin tunnen.

      Kun meille kaksi vuotta sitten tuli tänne parin kilometrin päähän meiltä hätämajoituskeskus, josta kaikki alkoi, niin sitä ennen oli asukasilta, jonkalaista en olisi voinut ikinä kuvitella tapahtuvan Suomessa. Olin jo muualta kuullut, ettei näissä tilaisuuksissa varsinaisesti suunnitella tervetulojuhlaa ja kilpailla siitä, miten kukin auttaa, kuunnella tarkkana asiantuntijoiden tietoja saapuvien taustoista ja traumoista jne, mutta silti meuhkaajaporukan irvokkuus yllätti. Nyrkkiä puitiin, kirottiin, hampaita kiristeltiin, huudettiin päällekkäin, työnneltiin rintoja eteenpäin (eipä saa enää pukeutua näin), väitettiin, etteivät koiratkaan saa olla rauhassa, kun "niitä" tulee. Kun sitten joku veti Jeesuksenkin mukaan, niin ystäväni totesi, ettei tämä teidän touhu nyt ole ihan Jeesuksen oppien mukaista. Eräs äijä sihisi vielä autoon meille, että me ollaan väärässä kaikessa. Kerron tämän aina, kun joku sanoo, että maahanmuuttovastaiset ihmiset ovat fiksua ja asiantuntevaa väkeä.

      Olin sinä syksynä mukana hätäavussa, jossa valmistin voileipäpaketteja Tornion kautta yötä myöten saapuville, ohjasin asukkaita siivoamaan lounastilan ym. mitä milloinkin tarvittiin. Meitä oli pieni ryhmä, jotka jaoimme vuoroja. Eräs joka oli paikalla vuorotta oli eläkeläismies Matti, joka ajoi joka päivä Nastolasta asti, matka noin 50 km. Kun tämä tehtävä loppui, huomasin jonkin ajan kuluttua Matin kirjoituksen yleisönosastossa. Hän kirjoitti siitä, miten jokainen voi tarjota lämpöä muukalaiselle (sitä Matti osasi tarjota, leikki lasten kanssa, vitsaili nuorille pojile ym) ja lopetti kirjoituksensa todeten, ettei ymmärrä auttamisestaan saamaansa pilkkaa.

      Syrjäyttymistä ehkäisevä työ pakolaisten parissa, mitä Mattikin teki, on äärimmäisen tärkeää. Hän oli vielä jatkanut avustustyötään suomen kielen opettajana vastaanottokeskuksessa, nälvimisistä huolimatta.

      Matti toimii näin, ja kansanedustaja Juho Eerola kehuskelee sillä, miten pilkkasi romanikerjäläistä syljeskelemällä ja heiluttelemlla tämän nenän edessä luottokorttiaan. Milloin tällaista käyttäytymistä on alettu ihailla!!!

      Poista
  3. Ihana Marjatta, kun pohdit näitä vaikeita teemoja <3
    Olimme matkalla Roomassa, ja Italiaanhan tulee valtavasti pakolaisia koko ajan, joita ei auteta mitenkään. Nollatoleranssi viranomaisten puolelta. Kun aamuviiden aikaan menimme kaupungin läpi juna-asemalle sanoin ääneen, että mitä täällä on tapahtunut, kun joka paikka on täynnä isoja roskia. Lähemmäs tultua huomasin niiden olevan pakolaisia, jotka makasivat kääriytyneinä kuka mihinkin rääsyyn ja paperiin. Vieri vieressä, että olisi turvallisempaa ja lämpimämpää. Oli lämmin yö, mutta ajattelin sitä mistä itse lähdin, hotellihuoneesta. Ajatukset karkasivat jo talveen, sillä sää kylmenee ihan varmasti ja voi olla jopa pakkasia ja lunta kuten viime talvena.
    Ihailen vapaaehtoistyöntekijöitä ja pelottaa heidän puolesta, kun rasismi nostaa päätä kauhealla tavalla joka puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen ihmiset kertoivat tuollaisista kokemuksista Intiasta, jossa piti astella varovasti kadulla nukkuvien välissä, ettei tallaisi heitä. Nyt meillä on sama tilanne Euroopassa. Käykö meilläkin niin, että me vain totumme tilanteeseen, joku vie asunnottomalle peiton ja joku sylkee päälle?

      Poista
  4. Pointtini on, että "suvaita" -sanaa käytetään usein väärin estämään erilaisen mielipiteen esittäminen.

    Esimerkki: Kysymys siitä saavatko kielteisesn turvapäätöksen saaneet jäädä "laillisesti" maahan ja saako heitä "piilotella" kirkon porstuoissa, on täysin yhteiskunnallista mielipiteiden esittämistä, eikä sillä ole mitään tekemistä suvaitsemisen tai suvaitsemattomuuden kanssa.

    Kieltä käytetään väärin kun katsotaan, että on olemassa jokin absoluuttinen suvaitsevaisuus tai absoluuttiset ihmisoikeudet tai absoluuttinen oikeus turvapaikkaan (vaikka sitä ei tarvitsekaan). Koska yhteiskunnan tilanteesta ja yhteiskuntaan kohdistuvista muutoksista kenelläkään (tieteellisesti ottaen) ei ole eikä voi olla ehdotonta totuutta, ei erilaisten mielipiteiden ja käsitysten esittämistä pitäisi rajoittaa vetoamalla tuollaiseen epämääräiseen "suvaitsemiseen". Sitä paitsi oikeampi sana olisi "sietää", vähemmän tunnelatautunut, enemmän järkeen perustuva.

    Tällainen tapa käyttää "suvaita" -sanaa on jo askel totalitaariseen ajatteluun (=erilainen mielipide kielletään). Kun tämä sitten vielä kiedotaan moraalisen närkästykseen, vastakkaisen/erilaisen mielipiteen esittäminen käy mahdottomaksi.

    Käsittääkseni Suomi on (myös "suvakkien" mielestä) demokraattinen oikeusvaltio, jossa ihmiset saavat oikean ja suunnilleen oikeudenmukaisen kohtelun.

    Jokainen meistä on lukenut sankaritarinoita katolisista papeista, jotka antoivat turvapaikan Gestapoa pakeneville tai Etelä-Amerikassa diktatuurin aseita pakenevia.

    Mutta eihän Suomessa tarvitse paeta totalitaarista poliisia eikä virkakoneistoa, joten "laittomasti" maassa olevan piilottamisessa ei ole mitään sankarillista. Päinvastoin lakien noudattamatta jättäminen vähitellen rapauttaa käsityksen oikeusvaltiosta.

    Miksi minun pitäisi noudattaa lakia, jos eivät muutkaan noudata, pian kysytään.

    Minäkin siedän kaikenlaista eikä se tarkoita että suvaitsen mitä tahansa. (Esim. terroria ja sen taustalla olevaa uskonnollista kiihkoilua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voihan joku noinkin ajatella, että kaikkien tänne saapuneiden pitää saada jäädä tänne. Minä en ajattele noin.

      Tiedän, että virheitä on tapahtunut molemmin päin, on lähetetty pois sellaisia turvapaikkaa hakevia, joiden olisi pitänyt saada turvapaikka, ja on annettu paikka vähemmän sitä tarvitsevalle. Päätöksiä nopeutetulla tahdilla työkseen tekevät ovat sanoneet, että onneksi on ylempi oikeusaste ja valitusmahdollisuus, niin voi nukkua yönsä.
      Suunnilleen oikeudenmukaista, enimmäkseen oikeudenmukaista. Sellaistahan se oikeudenkäyttö on yleensäkin.

      Meiltä lähti aika paljon porukkaa vapaaehtoisesti sitä varten järjestetyillä lennoilla, heitä joilla ei ole kotona hengenvaaraa, kun huomasivat huonon työnsaantimahdollisuuden.

      Suomessa ei tarvitse pelätä poliisia eikä virkakoneistoa, vain Rajat kiinni -porukoita, mutta palautusmaissa pitää.

      Pointti on se, että meille jää paperittomia. Heitä on kaikissa maissa, joihin on paettu sotaa tai muutoin epäinhimillisiä oloja. Ei pitäisi, mutta niin on.

      Jotkut maat eivät huoli sieltä lähteneitä. Mihin heidät siis pitää lähettää, johonkin kolmanteen maahan? Niin on tehtykin, jopa maahan, jonka kieltä palautettava ei puhu. Miksi hän ei sitten voi yhtä hyvin olla täällä?

      Tämä on siis ihan k ä y t ä n n ö n asia - miten huolehtia yhteiskunnan suojaverkoista pudonneista?
      Muissakin maissa on erilaisia järjestelyjä, yöpymispaikkoja ja avustuksia. Suomessa eri kunnat toimivat eri tavalla. Paljon on myös vapaaehtoisten vastuulla. Naurettavaa, että ihmisiä määrättäisiin olemaan auttamatta. Se on kaiken ihmisyyden vastaista.

      Poista
  5. Ihmettelin jo aikaisemmassa kommentissani, että kuka teki suvaitsevaisuudesta paheen? Minusta kun se on hieno asia, yksi näitä länsimaisen kulttuurin suuria saavutuksia, ja vaatii kummallista sanantulkintaa, jos se ensimmäisenä tuo mieleen ylisuvaitsemisen. Tuskinpa kukaan meistä näet suvaitsee pedofiilejä tai massamurhaajia.

    Sen verranhan harrastin tuolla aiemmin kevyttä provosointia, että käytin sanaa "suvakki", joka on siis haukkumasana, myönteisessä merkityksessä. Ei toiminut.

    Taitaa olla "Huonon väittelemisen ohjekirjassa" peräti ensimmäinen vinkki, että pane vastaväittelijän suuhun aivan älyttömiä väitteitä ja ammu ne sitten alas. Kyösti noudatti nyt tätä ohjetta, tosin sillä nopeutuksella, ettei hän vaivautunut panemaan suuhuni mitään, vaan hyökkäsi heti. Ne "älyttömät väitteet" saimme kuulla vasta nyt jälkikäteen.

    Tässä jälkiselityksessä on monia kohtia, joista voin olla täysin samaa mieltä. En ole kieltämässä keskustelua, en estämässä erilaisten mielipiteiden esittämistä enkä puhisemassa moraalista närkästystä.

    Päin vastoin - suvaitsevaisena ihmisenä pidän vapaata keskustelua äärimmäisen tärkeänä arvona. En ymmärrä, miten alkuperäistä kirjoitustani voi toisin edes tulkita.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitin taas tapani mukaan niin pitkään tuota edellistä kommenttivastaustani, niin että Pekka sinun kommenttisi jäi sen perään, vaikka olisi saanut olla ennen. Nyt en käytä enää tuota vastaa-kohtaa, vaan kirjoitan erillisen kommentin.

    Ymmärsin, että käytit suvakki-sanaa harkitun myönteisesti, tavallaan vitsikkäästi.

    Kyösti pohtii verbejä 'suvaita' ja 'sietää' ja pitää jälkimmäistä parempana. Minusta ne ovat molemmat alentavia, käytän niitä asioista, mutta en ihmisistä. Siedän siis huonoa säätä (huonosti kyllä) mutta arvostan tai en arvosta jotain ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tietysti vaikea lyhyesti miettiä sanojen merkityksiä.

      Jokin aika sitten lainasin omassa blogissani kirjoitusta, jossa pääidea oli, että erilaisuuteen pitäisi suhtautua järjellä eikä tunteella, koska tunne sotkee ja johtaa siihen että toisia (yksilöitä) empatisoidaan ja toisia ei.

      En jaksa nyt etsiä tuota juttua, joka tuntui todella fiksulta.

      Kun puhun sietämisestä, niin se tarkoittaa em. kirjoittajan ohjetta noudattaen suhtautua asioihin järjellä. Ts. en syrji ketään (vaikka kuinka ärsyttäisi), koska siitä ei järjellä ajatellen ole mitään hyötyä (yhteisölle). Eli, vaikka en arvosta enkä voi ymmärtää jotakin ihmistä tai ihmisryhmää (vaikka telkkarin viihdepoppareita) siedän heitä (koska järjellä tiedän että heilläkin on oikeus elää) ja sallin heidän elää omalla tavallaan ja pilata telkkariohjelmat (koska niitä ei tarvitse katsoa).

      Jos minun pitäisi sietää vain niitä ihmisiä joita arvostan, sitten kyllä oltaisiin vaarallisella polulla (ja se polku on jo selvää rasimia).

      Ehkä tämä on saivartelua, kenties ei.

      Poista
  7. Tässä tapahtuu nyt vähän keskustelua toisten ohi teillä Kyösti ja Pekka - ja minä pistelen sinne väliin. Ei se haittaa, silti tapahtuu mielipiteen muodostusta ja muokkautumista.

    VastaaPoista
  8. kyösti, pekka, marjatta

    olen käyttänyt itsestäni huolettomasti ja suorastaan rempseästi sellaisia sanoja kuin suvakki, suvakkihuora ja vihervassari, vaikka tiedän että erityisesti suvakin yleisimpiin määritelmiin kuuluvat älyn ja ymmärryksen puute, maanpetturuus, tuhoavuus ja vihervasemmistolaisuus.

    viime aikoina olen huomannut, että suvakin neutraali käyttö alkaa olla mahdotonta. ehkä minun olisi syytä olla vähän varovaisempi sen kanssa ja viljellä sitä vain omassa blogissani. tai ehkä minun ei kannattaisi julistaa itseään suvaitsevaiseksi ollenkaan. todennäköisesti en kuitenkaan ole niin suvaitsevainen, että tuo sana pätisi minuun alkuperäisessä merkityksessään.

    silti en haluaisi lytätä tuon sanan ihania puolia. tarkoitan vaikkapa sitä sitä tilannetta, jossa puhun inhimillisen näkökulman puolesta ja pyrin pakolaiskriisin keskellä muistuttamaan jengiä siitä, että myös turvapaikanhakijat ovat ihmisiä. en osta sitä mielikuvaa vaarallisesta ihmismassasta, joka on ihan kohta tulossa viemään kaiken. 

    yritän siis olla suvakkisissa tarkoitusperissäni vilpitön: kyse ei ole siitä, että haluaisin lytätä jonkun porukan vaan sitä, että haluan suojella toista ihmisryhmää. 

    otaksun että suurin osa ilkeästi ja epäreilusti turvapaikanhakijoihin suhtautuvia ihmisiä on ihan tavallista väkeä, jotka ovat vain erehtyneet sen suhteen, mikä on maapallon, ihmislajin ja heidän elämänsä suurin ongelma.

    me olemme kaikki samaa lajia ja on varmasti jokin rakentavampi tapa elää elämäänsä kuin kritisoida toisiamme päivät pääksytysten.
     
    meri

    VastaaPoista
  9. Jostakin syystä - vaikka olen aika päiviä sitten päättänyt etten sotkeennu mihinkään maahanmuttokeskusteluun - olen nyt ajautunut tähän, vaikka ainoa pointtinia blogissani ja täällä on ollut miettiä terrorismin yhteyttä Islamiin jne ja sitä mukaa tämän länsimaisen demokratian puolustamiseen.

    Esimerkiksi: ei terrorismia tee hyväksyttäväksi se että jossain Kreikassa tai Italiassa lojuu pakolaisia kadulla. Jos tämä länsimainen yhteiskunta on niin mätä kuin jihadistit väittävät, kysyi Mario Vargas LLosa El Paisissa, niin miksi se vetää muslimeja puoleensa kuin hunaja mehiläisiä? Ja miksi se sitten, kun on vetänyt, pitää tuhota terrorilla?

    Tänään El Paisissa (joka ei todellakaan ole mikään MV vaan todellakin esim. pinnallista Hesaria laadukkaampi, hieman vasemmistolainen päivälehti) oli artikkeli, jossa asiantuntijat totesivat yksinmielisesti, että terroristit eivät ole mieleltään sairaita (niin kuin Suomessa monet haluavat ajatella).

    Asiantuntijat ovat esimerkiksi katsoneet erään huoltoaseman turvakameran videolta, kuinka tuo Ripolin terroristiporukka ostaa itselleen naureskellen sapuskaa hieman ennen kohtalokasta hyökkäystä. Psykiatrien mielestä mieleltään sairas ei pystyi tuommoiseen.

    Monen asiantuntijan mielestä Barcelonan terroristit muistuttavat Saksan keskitysleirien lääkäreitä, jotka virka-aikana kaasuttivat juutalaisia kuoliaaksi ja illalla viettivät kotonaan leppoisaa perhe-elämää. "He ovat täysin normaaleja ihmisiä", päättelee professori Angel Gomez. "Ei, he eivät ole psykopaatteja", sanoo katalonialaisen psykologiryhmän vetäjä Miguel Perlado. "Ripolin terroristit eivät todellakaan ole yksinäisiä susia", sanoo psykiatrian tohtori Luis de la Corte. "Katsokaa heitä huoltoaseman turvakameran kuvassa. Yhdessä. Aivan kuin mitään ei voisi tapahtua. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut."

    VastaaPoista
  10. Nyt olisi paljon kaikkea, mitä olette nostaneet esiin.

    Katsoin leffaa Isku Mogadishuun, mutta päätin jättää kesken (menee se tallennukseen), käydä täällä pohdiskelemassa ja palata katsomaan, miten Trump ja Niinistö tapaavat ja nykäiseekö Trumppi meidän pressaa kätellessään. Pidä Sauli pintasi!

    Ensinnä nuo sanat ja miten ne maistamme. Merillä on hauska suhtautuminen. Tulee mieleen mustien keskenään käyttämät niggerboy ja black bitch. Minua on haukuttu suvakiksi, marjatta ressukaksi ja aivopestyksi hyysäriksi siitä hyvästä että olen korjannut pakolaisia mustamaalaavia kaupunkilegendoja ja auttanut vähän SPR:ää, joka järjestää Suomen valtion toimeksiannosta pakolaisten vastaanottoa Suomessa. Se ei ole tuntunut kivalta.

    Minun makuuni sanat sietäminen ja suvaitseminen kuulostavat pahalta, kun ajattelen vaikka oppilasjoukkoja, joita olen opettanut. Hyväksyminen? Hmm... ihan kuin meiltä puuttuisi sopiva neutraali sana tilanteisiin, joissa kaikki pitää kohdata yhtä arvokkaina.

    Kyllä näistä on Kyösti hyväkin keskustella.
    Minusta on hienoa, että me osaamme tehdä sen näin, loukkaamatta ja loukkaantumatta. Pientä väärinymmärrystä saattaa olla ja tulla tosiaan vääriä painotuksia, eksyä sivuun pääteemastaan jne., mutta saa kuitenkin koetella omia käsityksiään ja kuulostella, mitä toiset ajattelevat.

    Minusta Mario Vargas Llosa ajattelee hieman yksioikoisesti. Nehän ovat eri muslimeja jotka tulevat, koska näkevät länsimaissa tavoiteltavaa. Ne toiset taas näkevät tuhottavaa. Niitä saattaa jopa ottaa pannuun, että toiset löytävät täältä hunajaa.
    Itse olen tavannut turvapaikanhakijoissa hyvin samanlaisia ihmisiä kuin me, varsinkin niissä parjatuissa nuorissa miehissä.

    Turun tappaja söi jäätelöä juuri ennen kuin lähti juoksemaan kahden puukon kanssa. Oli vain katsonut kelloaan, ahaa kello on 16, laskenut lopun jäden pöydälle ja ampaissut liikkeelle. Hänen sanotaan kyllä olleen reagoimaton ja outo.
    Aivopesuko se sitten on, mikä saa ihmisen pitämään epänormaalia elämäänsä normaalina?
    Mengele oli varmaan aikanaan "normaali", mutta jälkimaailma pitää häntä "epänormaalina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman ontuu kyllä tuo viimeinen lauseeni. Ei kai se Mengele ollut normaali kuin siinä keskitysleirissä, ja oli sielläkin omanlaisensa.
      Kahtiajakoinen elämä. Skitsofreniassa ihminen hajoaa mieleltään, skitsofreeniaa sairastava ei tee terroritekoja, mutta psykopaatikko on live-elämässä kahdenlainen, mukava ihminen ja julma.
      Luulen, että psykopaattisuuteen taipuvaiset persoonallisuudet ryhtyvät helpommin julmiin tekoihin kuin muut. He eivät kavahda pahuutta, vaan harjoittavat sitä mielellään. He osaaavat olla täällä yhtä ja tuolla toista.
      Jotkut ovat julkisuudessa herrasmiehiä/naisia, mutta kotona terrorisoivat perhettä.
      Natsinaisista kertovassa kirjassa jotkut rouvat huvittelevat ampumalla terassilta lastensa läsnäollessa leirin vankeja ja sitten mennään lukemaan iltasatuja. Jotkut toiset eivät halua jakaa miestensä maailmaa.

      Ei se minusta anna mitään anteeksi, jos todetaan, että terroristeilla on psykopaattisia piirteitä. Psykopatia on ihmisessä todettua pahuutta.

      Poista
  11. Ensimmäisen töräyksensä jälkeen Kyösti pohdiskelee näitä vaikeita kysymyksiä nyt ihan ansiokkaasti.

    Muutama huomio vielä sekä sekä "suvakeista" että "maahanmuuttokriittisistä". Tunnen molempiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. En ymmärrä synnytettyä vastakkainasettelua, sillä valtaosin ainakn mnun tuntemani ihmiset ovat fiksumpia kuin joskus niin kärjekäs keskustelu.

    "Baarien miesten" suhtautuminen maahanmuuttajiin on oikeasti paljon vivahteikkaampaa kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Varsinaiset vihapuheen puhujat ovat sittenkin vain pieni osa näistä ihmisistä, mutta he ovat sitäkin pelottavampia ja juuri heihin viittasin ensimmäisessä kommentissani.

    Toisaalta en tunne myöskään sellaisia "suvakkeja", jotka sokeina eivät ymmärrä eri mieltä olevia ja haluavat mukamas tyrehdyttää kaiken keskustelun. Ehkä sellaisia sitten on, mutta ryhmän täytyy olla pieni. Sen sijaan tunnen suvaitsevaisia ihmisiä, jotka myöntävät maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, mutta haluavat silti säilyttää humanistisen suhtautumisensa kaikkiin kanssaihmisiinsä.

    Miksi siis ehdoin tahdoin lietsoa vastakkainasettelua, kun vain harvat ihmiset sellaista haluavat? Miksi tässä aiheessa eri mieltä oleminen synnyttää niin helposti ärtymystä jopa muuten rauhallisissa ihmisissä?

    VastaaPoista
  12. Vietin eilen päivää ystävien mökillä Virolahdella. Katselin ison kiven kainalosta, lämpimästä tuulensuojaisesta paikasta merta ja kuuntelin silmät kiinni aaltojen rytmikästä ääntä. Miten paljon maailman meret ovatkaan nähneet, hyvää ja pahaa.

    Mietin tätä keskustelua, joka alkaa olla kai lopuillaan. Saa tiestysti kommentoida edelleen.
    Me emme pysty ratkaisemaan terrorismin ongelmaa. Tiedämme vain, että se on silkkaa pahuutta, nimensä mukaisesti kauhun herättämistä.
    Kiinalainen sananlasku sanoo, että ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.

    Kyösti ehkä odotti otsikostani, että käsittelisimme enemmän terrorismia. Minä en osaa sitä tehdä, se on liiaksi oman elämänkokemuksen ulkopuolista.

    Pekka tiivistää lopuksi hyvin sen, miten vähäinen osa suomalaisista on lietsonut äänekkäästi epäsopua. Äänen määrä ei todellakaan vastaa todellisuutta. Yleeensä ihmiset ovat rauhallisesti eri mieltä.

    Minä olen tykännyt siitä ilmaisusta "tolkun ihminen", jota on myös paljon arvosteltu. Kainuussa "tolokun ihminen" oli arvostetuin ihmistyyppi:järkevä, tolkuissaan oleva, harkitseva.

    Kerron vielä, miksi en jaksa sietää (Kyösti:sietää!) tuota suvakki-sanaa. Minullahan enin aika elämässä on kulunut kouluyhteisössä, ja suurin osa valtavan isossa koulussa. Kiusaajapojat keksivät nimitellä toisia, yleensä tyttöjä, vajakeiksi, mikä tulee sanasta vajaamielinen; kyseessä siis älyn arvostelu ja arvostelijat olivat niitä, joilla sitä älyä oli vähemmän. Poikia huudeltiin homoiksi. Paljon piti soitella ja pitää palavereja, joskus tuloksellisesti, monesti ei. Minä koen, että suvakki-sana on suoraa jatkumoa vajakille, ja tiedä vaikka huutelijatkin olisivat samoja. Ainakin asetelma on presiis sama.

    Mukavaa päivää kaikille!

    VastaaPoista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...