maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mark Levengood, Vasten auringon siltaa



Minulle on aina tullut Mark Levengoodista mieleen hymypoika, siis sellainen jolle annetaan koulussa palkinnoksi kipsipää, koska hän on hyvä kaveri, iloinen, sovitteleva ja viisas.
Levengood on mies, joka katsoo vaikeuksia huumorin läpi. Vasten auringon siltaa -kirja (2015) on saanut takakannessa määrittelyn "kepeästi vakavia tarinoita". 

Olen lukenut kaikki Levengoodin aiemmat pienet proosakirjat, joiden nimet hän on ottanut suomalaisista tangolauluista. Olen lopultakin herännyt laittamaan tagit tuohon blogin sivuun, joten siitä löytyy, ja voin palvella teitä näinkin - tässä klik

Olen Levengood-fani. Muutama vuosi sitten Levengoodilla oli oma haastatteluohjelma TV1:llä Levengood Suomesta. Katsoin sitä ihastuneena. Miten joku voi olla niin ystävällinen! Levengood pitää Suomesta ja halusi tehdä ohjelman juuri suomen kielellä, vaikka se on hänellä ruotsia ja englantia heikommin hallussa. 
Levengood on syntynyt USA:ssa, ja hänellä on amerikkalainen isä. Lapsuutensa hän asui Suomessa suomenruotsalaisena ja muutti 80-luvulla Ruotsiin, jossa hänet tunnetaan myös toimittajana ja juontajana. Hän on haastatellut usein kuninkaallisia ja on hovin luottotoimittaja.
Levengood on naimisissa kirjailija, koomikko, muusikko Jonas Gardellin kanssa. He ovat olleet yhdessä kolmisenkymmentä vuotta, ja heillä on kaksi lasta. 

Kirja alkaa muistoilla ensimmäisistä kokemuksista työssä Tukholmassa sairaala-apulaisena. Silloin Ruotsissa oli suomalaisnuoria kesätöissä ja suomalaisia maahanmuuttajia tehtaissa. Myös moni puliukko oli suomalainen. 
Muita aiheita hymypoikamme tarinoissa ovat lapsuus ja nuoruus, opiskelu Dramatiska Institutetissa, omituiset sukulaiset, vanhuus, kirjainyhdistelmälapset (ADD jne, siis erityislapset), tekniikan kehitys. kokemukset Unicefin lähettiläänä, kouluvierailut, juontajana oleminen, julkkiksien elämä, suomalaiset naiset (ihania!). Ainakin nämä ja siinä sivussa paljon muuta. 

Kaiken kivan ja kevyen ohessa käy selväksi, että kirjailijan lapsuus ja nuoruus oli ongelmallista aikaa ja että myös Ruotsissa on yhä edelleen sukupuolisia vähemmistöjä vihaavia henkilöitä. Levengood ei anna näiden asioiden musertaa itseään, vaan löytää niistäkin positiivisen puolen.

Vastoinkäymiset ovat hirveän kiinnostavia. Harvat asiat ovat yhtä kekseliäitä kuin vastoinkäymisten ottamat muodot elämässämme.

Juuri vioista ja säröistä näemme toisemme. 

    Suomalaisesta äidistä selviäminen karaisee elämää varten.  On yleisesti tiedossa, että äiti imetti meitä ja tupakoi samaan aikaan, ja jos häneltä sattui putoamaan tuhkaa lapsen päälle, hän puhalsi sen iloisesti ja huoletta pois tupakansavulla. Yhtä hyvin tunnetaan tarina siitä, kuinka hän kyllästyi meihin ja sanoi:"Leikitään piilosta. Menkää piiloon."
    Ja me kaikki juoksimme piiloon ja istuimme vaatekaapissa ja hihitimme. Ja odotimme. Ja lakkasimme hihittämästä. Ja odotimme.
    Hän ei tullut koskaan. 

Kun äiti ei oikein osaa olla äiti, niin siitäkin löytyy hyvä puoli: oppii selviytymään, sillä eihän myöhemminkään elämässä kukaan etsi, vaan ihan itse pitää löytää itsensä.  

Harva sukupuoliseen vähemmistöön kuuluva laskee leikkiä seksuaalisesta suuntautumisestaan. Levengoodilla on varaa siihenkin. 
Hän tapaa kuntosalin pukuhuoneessa miehen, jonka stereotyyppinen homovinoilu suututtaisi aika monta sen kohteeksi joutunutta ja jopa sivusta seurannutta, mutta ei Levengoodia.

"Vai niin", hän sanoo ja kietaisee pyyhkeen ympärilleen, "sinä olet täällä. Sittenpä ei kannatakaan pudottaa saippuaa suihkussa." Hän hymyilee lupsakasti ja tallustelee suihkuhuoneeseen.

Levengood päättelee, että tuo nyt on taas tuota tiettyä ronskia ystävällistä miehistä puheenpartta ja tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tästä ihraisesta lihapallerosta olisi hauskaa tulla nähdyksi halun kohteena.

Jos päädyn suihkussa hänen viereensä, kai minun pitää sitten luoda muutamia kohteliaan himokkaita katseita, vaikka se epäilemättä korventaakin silmiäni, koska minulla on niin sairaan hyvä miesmaku. 

Levengoodin tapa tarkastella asioita yksinkertaisesti on älykästä ja viehättävää. Hän pohtii tuttuja väittämiä ja on tarpeen tullen valmis kumoamaan ne. 

Joku reipas ihminen on sanonut, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada hyvää lapsuutta. Kaikkea sitä kuulee. 

Levengood näkee, että ovi lapsuuteen on vääjäämättä lukossa, se pysyy sinä, mitä se oli, mutta lapsuuden kauhuihin on mahdollista oppia suhtautumaan vähemmän kipeää tekevästi. 

Minun pitää aikuisena päästä vapaaksi lapsuuden tuskasta ja pelosta, silloin sillä pilkallisesti irvistävällä karjulla ei ole mitään saumaa. Yritäpäs kiusata minua, helvetin sika, niin katsotaan kuka soittaa teurastajalle. 

Aina on liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. 
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen aikuiselämä.

Tälle ajatukselle skoolaamme mansikkamehulla Muumipappa-kesämukissa, joka on niin juhannusta ja niin Levengoodia. 

Ilon Wiklandin  kuvituksen harmaampia sävyjä;
tukholmalaisia puliukkoja, jotka auttoivat Markia
tärkeässä asiassa.

Mark Levengood, Suomessa Markku, tuot mieleeni Tove Janssonin. Tyylissäsi on myös samaa jutustelua ja essehdintää kuin Merete Mazzarellalla. 
Olet valoisa ihminen. Olet oikeaa juhannuspoika! En sano juhannusmies, koska se tuo mieleen grillaamisen ja muun arkitouhun. Juhannuspoika sen sijaan kerää metsämansikoita heinänkorteen apilaseppele päässä. Juhannustyttökään ei häärää hikisenä keittiössä vaan uittaa varpaitaan rantavedessä ja lukee kirjaa laiturilla. Tämä selitykseksi siltä varalta, että joku syyttäisi minua pojuttelusta. Sellaiselle Sinä Mark nauraisit hyväntuulisesti ja sanoisit, että kaikkea sitä kuulee.  

En yhtään ihmettele, että eräs tuntematon miljonääri testamenttasi hulppean merenrantahuvilansa Sinulle ja pienelle perheellesi, koska oli saanut niin paljon iloa aurinkoisuudestasi tv-shown isäntänä. Siellä te asutte Jonas, lapset ja Sinä, lahjatalossa, koska olette sen ansainneet.  
Ihmeitä tapahtuu sille joka hymyilee!

--------

Lähden jo nyt juhannusreissuun, muuttoapulaiseksi.  Palailen juhannuksen jälkeen ja silloin pistän liikkeelle haasteen, jonka nimeksi tulee Eläköön essee! Alkakaa jo miettiä, minkä esseekirjan haluatte esitellä. 
Juhannusiloja!




18 kommenttia:

  1. En ole lukenut Levengoodin kirjoja, mutta tv-esiintymisten perusteella minullekin on syntynyt hänestä valtavan miellyttävä ja positiivinen kuva. Hänen äänensäkin - pehmeä suomi!! - on kuin hyväilevää samettia. Juhannuspoika-nimitys sopii hänelle oikein hyvin.

    Oikein hyvää juhannusta sinulle Marjatta! Muistakin nauttia ja olla kuvailemasi huoleton juhannustyttö :) Minä yritän samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hän sössöttää ja tapailee suomen sanoja nauraen omille mokilleen.

      Hyvää juhannusta Riitta! Minussa huoleton ja huolehtija vaihtuvat taajaan. Sekin on hyvä, jos ottaa välillä vähän vapaata vastuullisudesta ja heittäytyy juhannustytöksi.

      Poista
  2. Minä haluaisin todella lukea tuon kirjan. Levengood on hurmannut minutkin.
    Ihanaa juhannusta teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuo Ulla niin hyvän mielen ja jättää myös ajateltavaa. Kirjassa on mm. purevan hauskaa pakinointia uusista eläkeläisistä ja esseemäistä luovuuden pohtimista.
      Teille myös!

      Poista
  3. Hah-hah-hah-haa! Olipas Marjatta mainio pläjäytys. Tämä kohta: "sillä eihän myöhemminkään elämässä kukaan etsi, vaan ihan itse pitää löytää itsensä" on aika tyhjentävästi todettu. :D :D :D

    Hyvää jussia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on! Ja tällaisia hyviä päättelyjä
      on kirjassa paljon muitakin. Nauru ja haikeus yhdistyvät, ja kokonaisuus on kaunis.

      Hyvää jussia sinulle myös!

      Poista
  4. Tilasin kirjastosta tuon Mark Levengoodin uusimman kirjan ja olen lukenut niitä aiemmpia. Olen miehen fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, hyvä Heidi! Ja sullahan on omassa tyylissäsikin jotain samaa.

      Poista
  5. Minua Levengood taas harmittaa. Hänen julkisuuskuvansa on niin show boat, niin harmiton, kiltti ja "jokaisella pilvellä on hopeareunus"-mukahauska. Hän käsittelee kaiken huumorin kautta, joka on yksi etäännyttämiskeinoista, juuri tavalla jonka heteroenemmistö ja media pystyvät pureksimatta nielemään.

    Ja koska hän on älykäs tämä tuntuu falskilta (Hän on varmasti täysin tietoinen roolistaan, muttei uskalla lähteä muuttamaan sitä, koska pelkää yleisön hylkäystä (?)

    Harri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sinä koet noin.
      Minä taas luen sen huumorin alta surua. Vaikeita asioita on helpompi käsitellä kevyesti. Itsekin olen etäännyttänyt lapsuuden vaikeat kokemukset tarinoiksi, joita kerron naureskellen. Joskus jonkun tutkiva ilme tai lisäkysymys saa minut tiedostamaan kerrontatapani ja vakavoidun.

      Voi olla, että Levengood vielä joskus kirjoittaakin vakavasti. Veikko Huovinen esim, kirjoitti paljon kieli poskessa, mutta viimeinen kirja Pojan kuolema on aivan erilainen, suora, hiljainen ja raportin omainen.

      Levengood ei kirjoita paljon kokemuksistaan sukupuolisessa vähemmistössä. Se ei ole hänen aiheensa. Hän on kyllä Ruotsin tunnetuimpia julkkishomoja. Jonas Gardellhan on kirjoittanut kolmiosaisen, paljastavan romaanin Ruotsin homojen historiasta.

      Hei Harri varoitus, seuraavassa kirjoituksessani lainaan taas pieniä pätkiä Levengoodilta, nyt vanhuusaiheesta - sinun harmiksesi :).

      Poista
    2. Heh, kiitos varoituksesta ja hienosta blogistasi!

      Koska Levengood on esim. kuninkaallisten luottotoimittaja, eikä minulla kuninkaallisiakaan vastaan mitään ole, he vain puhuvat yhteiskunnallisista asioista joista vallitsee jo vahva konsensus (ja onhan se ihan hyvä tietää mistä asioista ollaan Ruotsissa yhteisymmärryksessä :), hän ei haasta lukijoitaan.

      Harri

      Poista
    3. Ei niin. Sitä hän ei tee ollenkaan. Hänestä huokuu vain enkelimäistä hyväntahtoisuutta ja kujeilua.

      Voi olla, että homous Levengoodissa tuottaa hänen tekstityyliinsä sellaista, mikä vetoaa enemmän naisiin kuin heteromiehiin.
      Nyt huomaankin, että muut näihin Levengood -tarinointeihini kommentoineet ovat naisia.

      Kommenttisi ilahduttaa minua, koska se tuo taas uutta näkökulmaa.

      Poista
    4. Yleisesti naisena pidettynä ihmisenä piti tulla sanomaan tähän, että minussa kyllä Levengood herättää paljolti samaa kuin mistä Harri edellä kirjoitti. Liian sliipattua.

      Poista
    5. Yleisesti naisena pidettynä ihmisenä ... :) Joo Omppu, kliseistä ajatteluahan tuo on, että naiset ja homomiehet ymmärtäisivät toisiaan. Eikä tällä varmaan ole edes mitään tekemistä homouden kanssa, siis sillä että pitää Levengoodin tyylistä tai ei pidä.
      Liian sliipattua? Niin varmaan moni lukija kokee. Minä pidän myös voimakkaasta tyylistä, mutta jostain syystä Levengoodin teksti saa minut lumoutumaan. Se on jokin haikean ja onnellisen yhdistelmä ja harvinainen huomaavaisuus.

      Poista
  6. Marjatta, olethan huomannut Markin olevan lukupiirissä Helsingissä kirjamessuilla sunnuntaina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen - ja kyllä harmittaa, että koko messut jäävät minulta tänä vuonna, koska olen silloin matkoilla.
      Yritän piipahtaa sen sijaan Turun messuilla.

      Poista
  7. Minulla oli isot odotukset Vasten auringon siltaa -kirjaan. Mutta mikä pettymys!! Tästä sen taas näkee, ettei kaikkien ihmisten pitäisi kuvitella olevansa kirjailijoita... Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levengood on varmaan sellainen joka jakaa mielipiteet, kuten Karl-Ove Knausgård ja Aki Kaurismäki, joista molemmista pidän varauksin. Knausgård olisi voinut jättää joitain intiimimpiä asioita kertomatta hauraasta vaimostaan, ja Kaurismäki on väsähtänyt itsestäänselvyyksiin ensimmäisten raikkaitten elokuviensa jälkeen.
      Mutta siis Mark Levengood, hänestä pidän varauksetta. :)

      Poista