perjantai 26. helmikuuta 2016

Meillä täällä tänään



Tänään meidän olohuoneen ikkunasta kaupoille päin avautuu näin talvinen maisema. Ystävänpäivän tienoilla vajaa pari viikkoa sitten oli nurmikko esillä.

Kuvasin myös toiseen suuntaan parvekkeelta. Joku lapsi oli hiihtänyt pihan poikki ja joku oli pohrustanut tielle, vaikka polkua ei pidetä auki talvella.


Ja tämä sama maisema alla pari viikkoa sitten. Talojen väliin muodostui iso lampi. Seurasin kauhuissani pikkupoikaa, jota vesi veti puoleensa. Hän sorkki sohjoa kepillä, hyppi yli, tutki ja tuumaili kuin tiedemies. Ajattelin, että jos hän putoaa, niin toimiiko minun äidinvaistoni niin, että hyppään lyhintä tietä kolmannesta kerroksesta alas. 
Käännyn aina nopeasti julkisilla paikoilla, kun kuulen lapsen äänen huutavan:"Äiti..."

Tänään olen tähän mennessä kirjoittanut kaksi tärkeää pitkää sähköpostia, lukenut esilukijan ominaisuudessa tutun ihmisen romaanikäsikirjoitusta ja käynyt kirjastossa ja kaupassa. 
Lehtiä luimme miehen kanssa aamukahvilla varmaan lähes tunnin, välillä keskustellen mielenkiinnon herättäneistä lehtijutuista. Äsken söimme lounasta, vierastelusta yli jäänyttä spagettia vihannessalaatin kera. 
Mies tekee viereisessä huoneessa käännöstyötä. Ovet ovat auki, voimme kertoa toisillemme mieleen pulpahtavista asioista. Minulla pulpahtelee useammin. Mieheni kääntää matkailufirman esitettä englanniksi.
Laitoin soimaan Stingin CD:n, parhaillaan soi Englishman in New York.

Kauppa ja kirjasto ovat ylemmissä kuvissa näkyvän puistotien päässä, viiden minuutin matka. Hain kirjastosta varaamiani kirjoja, joista saatte taatusti kuulla myöhemmin. Yksi lainaamistani on David Ebershoffin romaani Tanskalainen tyttö, johon perustuva elokuva on parhaillaan levityksessä. Lainasin mieluummin kirjan, kun kuulin, että tämä Tanskaan sijoittuva elokuva on tehty englanninkielisenä. Mika Kaurismäen Ruotsin Kristiina-kuningattaresta kertova elokuva Tyttökuningas menettää paljon väärän kielen takia, englanniksi Ruotsin historiaa! Entä jos Härö olisi tehnyt Viron historiaan sijoittuvan Miekkailijan englanniksi!

Eilen kävin taas Opistokinossa, jossa oli David Cronenbergin kylmäävä Maps to the Stars. Hollywoodin elokuvamailman kieroutumiset ja tyhjä elämä saivat ihon kananlihalle. Annamme aina elokuvan jälkeen sille sekä arvosanan että kirjallista palautetta. Mies antoi kasin, koska se oli hänestä liian toivoton. Minä annoin ysin, koska elokuva sai minut eläytymään niin voimakkaasti Mia Wasikowskan esittämän Agatha Weissin tunteisiin. Hänen isänsä, bluffiterapeutti, toi mieleeni erään tuntemani ihmisen, vieläpä samannimisen, joka on tuomittu puoskaroinnista. Hyvänen aika, onko Cronenberg ottanut hänet mallikseen! Miten tyytyväinen olenkaan, että minun elämäni on tällaista tavallista. Kotielämää. 

Kirjasto-kauppakierrokseni varrella oli niin kauniita lumisia puita, että niistäkin piti ottaa kuvia.




Luin juuri loppuun psykoterapeutti Teemu Ollikaisen kirjan Syö mitä mielesi tekee. Ehkä kirjoitankin siitä seuraavaksi. Kirjan nimi viittaa siihen, että normaalisti ihminen tietää intuitiivisesti, mitä hänen kehonsa tarvitsee ja milloin hänellä on nälkä. Nykyään on mitä ihmeellisimpiä muotidieettejä, joten kirja on ajankohtainen siltäkin osin, mutta pääasiassa se tarkastelee masennuksen ja ylipainon sekä muiden syömähäiriöiden suhdetta toisiinsa. Masennus ja syömähäiriö lietsovat toisiaan.

Nyt CD:llä on menossa Moon Over Bourbon Street, jossa myyttinen hahmo etsiytyy ulos kuutamoon eikä pysty karistamaan kirousta päältään. Surullinen laulu.  
There's a moon over Bourbon Street tonight
I see faces as they pass beneath the pale lamplight
I've no choice but to follow that call
The bright lights, the people, and the moon and all 

Tässä kohti seuraa päiväkahvitauko. Me nautimme joka päivä kahvin jonkin herkullisen leivonnaisen kera. Kahviaika on pian sen jälkeen, kun päiväposti on kopsahtanut postiluukusta. Nyt siitä on jo jonkin aikaa; olemme molemmat uponneet omiin hommailuihimme. Tarvitsee vahvaa kahvia ja suklaakakkua! Sellaisia itsekuritusdieettejä minä en ymmärrä ollenkaan, joissa rangaistaan itseä kieltämällä kaikki hyvältä maistuva. 

Viikonlopun ohjelmassa on ulkoilua ja ehkä elokuva Carol. Mieheni lähtee huomenna mökkitalkkaritehtäviinsä tarkastamaan muualla asuvan ystävän mökin. Minä taas saatan käydä vähän kurkkimassa, olisiko Kouvolan kaupoissa jo kevätmuotia esillä. 


18 kommenttia:

  1. Onpa teilläkin lunta! Minä kuvasin viime viikonlopun lumikaaosta blogiini kera Murakamin sitaatein... Hänhän kuvasi niin hienosti lumista maisemaa Maailmanloppu ja Ihmemaassa. Mukavaa iltaa sinne Kouvolan suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt sitä lunta on tullut. En tiedä, onko meillä enää neljää erottuvaa vuodenaikaa, vaan milloin mitäkin.
      Löysin vasta Kirja vieköön -blogiisi, Riitta! Hauskaa, että syntyy uuusia kirjablogeja. Tervetuloa joukkoon!

      Poista
  2. Meilläkin syötiin just vaaleanvihreää Prinsessa-marsipaanikakkua kahvin/teen kera miehen synttäreiden kunniaksi. Niin 50-lukulaista makua. Sopii miehelleni, jonka ruokamaku on niin hidas vaihtumaan. Hän muistelee tässä vaiheessa 80-luvulla tekemiäni ruokia :) Mutta maistui se minullekin.

    Täälläkin on vähän valkoisempaa kuin viikko sitten. Kaunista.

    Kodikasta meninkiä teillä siellä. Meillä mies lueskelee samoin kuin minä, mutta katselee lisäksi todella paljon YLE Areenan dokumentteja tabletiltaan. Totesin just että hänestä tulee pikkuhiljaa todella sivistynyt ja monen alan tuntija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olkoon miehellesi synttäreistä sekä hyvästä kakkuvalinnasta! Meillä mies pitää perinteisestä hedelmäkakusta ja minä kaikista moussetyyppisistä.
      Mielenkiintoista, miten ruuat ovat muuttuneet vuosikymmenestä toiseen. On tullut mausteita, perunan käyttö vähentynyt ja vihannesten lisääntynyt. Mutta kyllä mekin syödään paljon perinneruokia, joitain ihan lapsuudenaikaisia.

      Sainkin juuri kuvia Turusta. On se kiva että vähän aikaa talvesta on valkoista, kun sitä kylmää aikaa kuiteskin kestää niin monta kuukautta.

      Dokumenteissa on paljon kiinnostavia. Ja kyllähän niitä katsoen tietokin lisääntyy. :)

      Poista
  3. Mukavaa "puuhailua" vai pitäisikö sanoa että täyttä touhua. Mutta kumminkin. Vähän niinkuin täälä. Eläkeläisen kivaa eloa! Jatkoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täyttä touhua. On kivaa, kun on saanut pitkän työrupeaman päätökseen ja saa valita tekemisensä.
      Olen sanonut, että jos eläkeläinen valittaa kiirettä, niin hän on vain valinnut väärin.
      Jatkoja myös sinne sekä mökki- että kaupunkielämään!

      Poista
  4. Minusta olen lukenut paljon huonompia novelleja ja kertomuksia, tämä oli piristävää ja ilmeisesti prrustui todelisiin tapahtumiin :)

    Itsekin uskon, että ihminen terveenä ymmärtää, mitä pitää syödä, luultavasti ihmiset joko syövät liikaa tai he yrittävät laihduttaa ja olla syömättä ja sekoittavat nälän/kylläisyyden tunteensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Joo, kaikki on ihan oikeasti totta, ei autofiktiota. :)

      Moni syyllistää ja kiusaa itseään ihan turhaan syömisasioilla. Sitten kun kieltäytyy, syökin vähän päästä uhmaten ja joutuu näin itsetarkkailun ja repsahtamisten kehään. Joka paikassa on ruokajuttuja ja ihmeellisiä hifistelyjä. Unohdetaan, että ruuan tarkoitus on nälän karkoitus.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea teidän kuulumisia ja uutisiakin olin sieltä löytäväni?
    Lunta teillä on tosi vähän, meillä virallisessa mittauksessa oli viikko sitten 104 cm ja sen jälkeen on joka päivä tullut lisää. Todellista hyötyliikuntaa, jollaisena sen olemme ottaneetkin.
    Joko olet lukenut Lopotin! Odotan kovasti Sinun kommentteja siitä. Itselleni jäi hyvin ristiriitainen tunne, josta en nyt tahdo päästä irti.
    Nauttikaa lopputalvesta ja odottakaa kevättä.
    U:lle terkkuja myös K:lta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, voi mikä hurja lumimäärä teillä Sodankylässä! Meillä on varmaan jotain alle 30 cm, silti tuntuu, että sitä on paljon. Muistan Kuhmon ajoilta, kun tienvarren kinokset ulottuivat jossain sivuteillä auton ikkunoiden tasalle.

      En ole vielä lukenut Lopottia. Luin juuri tänään yllä kommentoineen Jokken kirjoituksen, jossa hän ei myöskään ollut varauksettomasti kehumassa. Aion kyllä lukea sen, kun saan. Mainostus on ollut kirjalla kova.

      Mukavaa talvea sinnekin teille oikean talven maisemiin!
      Ja terkkuja!

      Poista
  6. Tykkää lukea tällaisia "päiväkirjamaisia" ja monella tavalla hyvin arkisia postauksia.

    Minullakin Carol on katselulistalla. Tanskalaisen tytön jo näin, kirjaa tuskin luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin minäkin muuten tykkään lukea toisten arkielämästä. Silti vähän epäröin kirjoittaa omastani, että ketä se nyt voisi kiinnostaa. :)
      Kun olen nyt saanut niin positiivista palautetta, niin ehkäpä kerron pikkupikku elämästäni toistekin.

      Suomen Kuvalehden Kalle Kinnunen antoi Carolille 5 tähteä ja kirjoittaa, että kuvaus hipoo täydellisyyttä ja tarina on psykologisesti uskottava. Pidän myös Cate Blanchettin tyylistä.

      Poista
  7. Olipa ihana kirjoitus, ihan kuin olisin kulkenut mukana teidän menoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Minua alkoikin nyt viehättää tämäntyyppinen kirjoittaminen niin paljon, että väsään vielä toisen pakinan, jossa jatkoa tähän.

      Poista
  8. Meillä syötiin tänään lounaaksi mokkaruutuja, selvästi kroppa tiesi, että tarvii suklaata. Hyvin uppos muuhunki perheeseen. Jäkiruuaksi syötiin minttusuklaata.
    Päivälliseksi on varmaan laitettava jotaki muuta :)

    Meillä on tänä vuonna paljon lunta, ihanaa. Tämä ruukaa olla tosi lumista aluetta tässä ympärillä, mutta juuri tässä rinteesä on vähä ympäristöä vähälumisempaa ja kahteen vuoteen ei ole päästy kunnolla lumiharrastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä lounaalta. Paljon parempi noin kuin ainainen itsensä vahtiminen ja oikeaoppiset pöperöt. Kun on kiinnostavaa tekemistä, niin voileipäkin kelpaa ateriaksi.
      Minun nuoruudessani saatettiin istua iltaa, nin että tarjottavana oli sämpylöitä ja teetä. Pääpaino oli muussa kuin tarjottavassa. Nykyään oletetaan, että kaikki olisivat hyviä kokkeja.

      Kohta lumet alkavat sulaa ja pääsemme kevääseen. Sitä odotan!

      Poista
  9. Kylläpä kerroit eloisasti puuhistasi, ajatuksistasi ja syömisistä.
    Tämmöistä päiväkirjatekstiä on hauska lukea. Menneinä vuosina
    harrastin itsekin blogissa. Hyvä vaihdella tyylejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pelkkiin kirjahöpinöihin kyllästyy joskus, ja vaihtelu virkistää.
      Pitääpä käydä kurkkimassa menneitten vuosien Ritan kirjoituksia. Olen varmaan jotain aiempia juttujasi lukenutkin.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...