lauantai 14. marraskuuta 2015

Suru, Pariisi 13.11.2015



Olen kirjoittamassa romaanista, jossa shiiamuslimi Ali Khan ja kristitty Nino Kipiani rakastuvat toisiinsa. Kirjan nimi on Ali ja Nino ja sen on kirjoittanut kosmopoliitti, joka käytti kirjailijanimeä Kurban Said. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran Wienissä vuonna 1937. Nuori pari pakenee sotaa, suunnittelee jopa muuttoa Eurooppaan. Jätän tämän kiehtovan tarinan odottamaan. Nyt on pysähdyttävä kauhean uutisen äärelle.

Terroristit, ääri-islamistit, ovat aiheuttaneet kansainvaelluksen. Ihmisiä pakenee heidän hirmutekojaan Irakista ja Syyriasta kaikkialle Eurooppaan, myös meille pohjan perukoille.

Uutiset terrori-iskuista Pariisissa saavat tuntemaan voimattomuutta. 

En tiedä, miten olla. 
Kävin kävelyllä Kymijoen rannalla ja mietin. 
Poikkesin kaupassa, jossa heti osui silmiini otsikot iltalehtien kansissa. 
Apu-lehden kannessa lainataan piispa Irja Askolan haastattelusta lause, jossa tämä sanoo vihan pelottavan. Meillä Kouvolassa SPR:n pakolaistyössä vapaaehtoisina toimivia on uhkailtu tappoviestein. 
Miten tämä voi mennä näin? Eikö kannattaisi tutustua näihin pakenijoihin ja kysyä, mitä he ovat kokeneet? Miksi vainota heitä ja heitä auttavia?

Miksi meillä rauhallisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat alkaneet klikkiytyä ja rähinöidä juuri nyt, kun pitäisi toimia yhdessä?

Miksi ihmiset ovat alkaneet jopa kirjoittaa omat faktansa? Oma klikki tarvitsee oman totuuden.

Miksi jotkut ovat niin tarkkoja ystävä- ja tuttavapiiristään, että erottelevat yhä tarkemmalla seulalla samanmieliset ja joka tavalla samanlaiset? Eikö juuri erilaisuus ole rikkaus ihmissuhteissa? 
Oikea ystävyys ei korosta asenteita, asemaa, polittista kantaa ja uskontoa. Ystävyys antaa alustan, jossa voi puhua vapaasti ajatuksistaan ja verrata niitä toisen erilaisiin ajatuksiin. 

Jos meillä ei onnistu ihmisten yhteiselo ruohonjuuritasolla, niin voi meitä!

Huomenna menen katsomaan elokuvan Taxi Teheran. Sekin aiheeseen sopivasti.

Olen surullinen. Seuraan uutisia. Kirjoitan jossain vaiheessa lisää Alista ja Ninosta.   

Olen säästellyt Hope-kynttilääni pahan päivän varalle. Nyt on sen aika.


29 kommenttia:

  1. Minuakin pelottaa viha, vihapuhe, vihakatse, kanssaeläjiini kohdistuva rasistinen viha, rasistinen viha syntyperääni, rasistinen viha uskontoani ja rasistinen viha kulttuuriani kohtaan:

    -----------------------------------------------------------------------------------------------

    Tekstin alkukappaleessa Isis vetoaa Koraaniin, tarkemmin sanoen islamin pyhän kirjan 59. suuran toiseen säkeeseen.Suura 59 on nimeltään Kokoamisen suura. Sen toisessä säkeessä sanotaan muun muassa näin näin:

    ”He kuvittelivat vankkojen linnoitustensa suojelevan heitä Allahin (otteelta). Silloin Allahin (rangaistus) kohtasi heitä siellä, mistä he eivät osanneet (edes) kuvitella. Hän valoi kauhun heidän sydämiinsä, ja he tuhosivat talonsa omilla käsillään ja uskovien käsien kautta. Te, jotka kykenette näkemään, ottakaa (siitä) opiksenne.”
    ----------------------------------------------------------------------------------------
    Näin siis he sanoivat itse lausunnossaan tekoaan perustellessaan. Tappakaa vääräuskoisia on uusi lähetystyön muoto nykymaailmassa.
    Ja tuo on kuultu monta kertaa ja tullaan kuulemaan. Me menemme usein sen "yksittäistapaus" lempiselityksemme taakse, koska olemme todellisia eurooppalaisen klassisen humanismin väärinkäyttäjiä ja väärentäjiä. New York, Washington, Lontoo, Madrid, Pariisi, Kööpenhamina ja taas eilen Pariisi... Malmön juutalaisista puolet on muuttanut pois, pakoon etelään, turvaan kotimaahansa. Sama on käynnissä Pariisissa. Paradoksi. Toiset turvaan pohjoiseen, toiset etelään. Kuva jossa terroristit lahtaavat välillä lippaitaan täyttäen lattialle maahan makaamaan määrättyjä puolustuskyvyttömiksi - ja haluttomiksi itsensä tehneitä eurooppalaisia kuten eilen Pariisissa on aikamoinen metafora meistä, vaikkakin surullista totta.

    Milloin tätä kulttuurista, uskonnollista ja geneettistä rasismia aletaan kutsua rasismiksi?

    Sitä minä jään taas odottamaan. Viha eurooppalaista väestöä ja heidän elämäntapaansa kohtaan ei selity ymmärrettäväksi millään retorisella tempulla tai älyllisellä paolla sentimentalismin suojiin. Maailman tuhoon tarvitaan ihmisen pahuuden lisäksi myös joukko hyvää tarkoittavia miehiä ja naisia. Vanha viisaus joka taas näyttää pitävän paikkansa.

    Hope!

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, minä luulen, että nyt on paha paikka. Kiitos, että kirjoitit.

      Olen tullut niin epäluuloiseksi kaiken vääristelyn keskellä, että kaivoin englanninkielisen Koraanini esiin (hankin ET:n opetukseen aikoinaan sekä englannin että arabiankielisen) ja etsin tuon kohdan. Ensin piti hakea googlesta numeromuunnin, 56 = LVI. Kyllä, se on juuri noin. Tuota se Kalifaatin rakentaminen näyttää olevan. He, nämä Allahin soturit, ovat kaivaneet Koraanista säkeitä itselleen sopivasti.
      Eivät ole yksittäistapauksia, ei.
      Kyllä tätä pitäisi rasismiksi kutsua, mutta vihakin on vahva sana.

      Katsoin toissailtana Ulkolinjan, jossa brittitoimitaja kulki Kosilta pakolaisten mukana pohjoiseen ja hastatteli pakenevia. Roqqasta lähteneillä oli takanaan hirveitä kokemuksia. Sitten menin googlaamaan Roqqa. Voi ei!

      Eivät kai hyvää tarkoittavat mitään pahaa tee. Heidän pitäisi nyt vain yhdistää voimansa, jättää pienet nyanssiit ja mielipide-erot syrjään ja toimia yhdessä yhteistä uhkaa vastaan.

      Juu, yritetään pitää toivonrippeistä kiinni.

      Poista
    2. "Eivät kai hyvää tarkoittavat mitään pahaa tee. Heidän pitäisi nyt vain yhdistää voimansa, jättää pienet nyanssiit ja mielipide-erot syrjään ja toimia yhdessä yhteistä uhkaa vastaan."

      Historia tarjoaa kyllä lukemattomia esimerkkejä hyväuskoisten hölmöjen tasoittamasta polusta helvettiin. Natsi-Saksan valtaanpääsy ja bolsevikkien vallankumous Venäjällä "hyödyllisiä idiootteja" ( Leninin omat sanat) hyväksikäyttäen ovat kestoesimerkkejä.

      Nukkuvia soluja valluu Eurooppaan koko ajan. Sitä ei enää edes kiistetä.

      Sitten kuitenkin itketään facebook-itkuja somessa kun nämä sisäänpäästetyt, sosiaaliturvatut ja asunnotetut solut heräävät ja räjäyttävät itsensä ja syyttömiä ympäriltään rasististen päähänpinttymiensä vuoksi.

      Kuten professori Timo Vihavainen sanoo, sentimentalismi on tuhoava länsimaiden vitsaus ja sairaus. Me haluamme tunteemme realismin sijasta. Sitten kun todellisuus alkaa kirjoittaa todellisuutta, olemme ihmeissämme: miten tämä on mahdollista...?

      Tämä on mahdollista koska me olemme sen mahdollistaneet.
      Ja naiviudestamme on tehty jopa hyve ja ideaali. Tästä itsepetoksesta alamme nyt maksaa hintaa.



      jope

      Poista
    3. Mutta jope pitäähän meidän ottaa nämä, joita on jo kidutettu ja uhattu. Ei heitä voi Lesboksella ja Kosissa sinne meren armoille jättää.
      Joukossa tulevat pahat pitäisi osata erottaa tietysti. Siinä on haastetta ja siinä pitää kehittää parempia keinoja ja tehdä valtioiden välistä yhteistyötä nykyistä paremmin.

      Onhan näitä terrorisoluja syntynyt jo ennen pakolaisia. Luulen, että he löytävät tänne myös ja pikemminkin muilla keinoin kuin noita hirveitä taipaleita tallaten ja hätämajoituksissa yöpyen.

      Näin minun älyni sanoo tässä vaiheessa.

      Pitää käydä Vihavaisessa. Minua vain ärsyttää, kun siellä on usein fiksun keskustelun ohessa niitä pakolaislegendojen keksijöitä.
      ... Kävin. Juu, yksi trolli väittää, että jollain pikkupaikkakunnalla olisi pakolaiskeskuksessa ensimmäiseksi tiedusteltu bordellia. En usko! Minäkin olen nyt tavannut tuolla hätämajoituksessa autellessani jo satoja irakilaisia miehiä. Paljon on kysymyksiä, mutta ei tuota. En usko, että miesavustajiltakaan olisi kyselty. Kyllä on ihan muut huolet siellä mielessä.
      Muutoin Vihavaisen postaus ja keskustelu hyvä.

      Poista
  2. Kiitos kirjoituksestasi Marjatta. Minäkin mietin tänään, että voinko tällaisena päivänä edes blogata. Mitä mieltä siinä on? Mitä mieltä on paljon missään? Eräs kaverini on juuri Pariisissa matkalla. Kauhea huoli oli. Purskahdin itkuun, kun sain tietää, että hän on turvassa.

    Sitten aloin miettiä, että juuri sitähän terroristit toivovat, että lamaannumme ja julkaisin sen bloggauksen kuitenkin. Vaikka tuntuisi, että jaksa pitää käsissään toivon kynttilää, ei saa antaa periksi pelolle ja kyllä ne voimat siihen kynttilään pitelemiseen jostain tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kyllä sinun kirjoituksesi Etelä-Afrikan todellisuutta kuvaavasta romaanista sopii tähän päivään hyvin.
      Ja kuten sanot, pakko tässä on vain jatkaa normaalia arkeaan. Muistan kun prinsessa Dianan kuoltua oppilaat pyysivät koulussa viettämään hiljaisen hetken. Silloin ei ollut sen pahempaa. Toivottavasti maanantaina kouluissa puhuttaisiin tapahtuneesta ja purettaisiin pelkoa ja stressiä.

      Meidän nuorimmainen lähti vaimoineen Kambodzaan, heillä on paluumatkalla vaihto Pariisissa. Minä olen myös huolesta kankeana. Onhan niitä vaarallisia paikkoja nyt paljon, ainakin kaikki ne maat, joista on sotilaita Isisiä vastassa.

      Poista
  3. Nyt pitää kaikkien ei-terroristien, rauhaa rakastavien ihmisten, sekä tavallisten kansalaisten että poliitikkojen, toimia siten että Syyriaan ja muihin ongelmamaihin tulee RAUHA. Hiiteen kaikki pikkumaiset ennakkoluulot ja kinastelut. Ihmisoikeudet kunniaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin juuri kirjoittanut jopelle samansuuntaisesti, kun mielihyväkseni huomaan, että sinulla on Rita juuri samat ajatukset. Eiköhän se ole ainoa tie.

      Minä leikittelen joskus sellaisella ajatuksella, että maapallo on viisaan yksinvaltiaan jättiläisen käsissä ja hän järjestää sen hyväksi, siirtelee pikkuihmisiä vehmaille alueille, missä riittää vettä ja ruokaa ja puhaltaa heidän päälleen hyväntahtoisuuden ja lempeyden pilven. Then they lived happily ever after.

      Poista
    2. Hyvä ihme, nyt vasta ehdin lukea noita muitakin kommentteja
      ja vastauksiasi. Sinähän olet tosiaan sanonut samaa kuin minä. Rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia toivomme.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus, hirveä aihe. Tämä aihe on mykistänyt minutkin täksi päiväksi, juuri kun pidin puheen vihapuheesta ja sen musertavuudesta. Kun vielä ymmärtäisi mistä se pohjaton viha kumpuaa, joka saa ihmiset tappamaan, uhkailemaan, heittelemään polttopulloja ja kantamaan kylttejä, joissa estetään hädässä olevien tulo turvallisempaan maahan. Missä on ihmisarvon, jokaisen ihmisyyden kunnioittaminen. Asenteet kaikkia ihmisiä kohtaan tiukentuvat jatkuvasti ja nekin edes hiukan tasa-arvoa edistävät lakimuutokset kaadetaan tai ainakin vaikeutetaan niiden edistymistä. Argumentoidaan huonosti tai jätetään argumentoimatta. Tarvittaisiin hieman lämpöä, välittämistä ja hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme, jos tämä ei tuo Euroopan valtioita yhteen!
      Luulisi myös, että tämä saisi ihmiset tarkistamaan asenteitaan.
      Minä jo niin luulin, että meillä täällä Kouvolassa oltaisiin totuttu pakolaisiin, jotka elelevät samanlaisessa marraskuisessa hiljaiselossa kuin muutkin. Kaksi kerrostaloa on jo asutettuna ja hätämajoituksessa on uusia ihmisiä. Olin hetken tyytyväinen ja sitten taas tulee vihaviestejä auttajille. En tiedä, onko pakolaisiin itseensä kohdistunut hyökkäyksiä. Mitä pahaa he ovat tehneet, he jotka pakenevat pahaa!

      Poista
    2. Missä muuten pidit puheen? Kävisikö se blogikirjoitukseksi?

      Poista
    3. Puhe oli erittäin pienimuotoinen koulun ruotsin tunnilla pitämäni, jonka tarkoitus oli auttaa ymmärtämään miten me kaikki voimme joutua vihapuheen kohteeksi ja että meillä jokaisella on vastuu. Olen jatkokehittelemässä tätä puhetta myös esseeksi erästä kilpailua varten, mutta voinenhan minä julkaista puheversion.

      Poista
  5. Nyt on ehdottomasti Hope-kynttilän aika. Toivoa tarvitaan maailmassa, aina ja erityisesti nyt. Tänään maailman paino on tuntunut erityisen raskaalta eikä tapahtunutta voi ymmärtää. Voi vain toivoa viisautta ja voimaa, ettei vastaavaa enää tapahdu.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Kunpa valtioiden päämiehet, ulkoministerit ym. nyt jaksaisivat löytää yhteisymmärryksen ja yhteisen tahdon.
      Onhan näitä iskuja jo ollut pitkään, ja kuten jope tuolla edellä sanoo, ne eivät ole yksittäisiä, vaan osa pahaa suunnitelmaa.

      Katja, koitetaan jaksaa! <3

      Poista
  6. Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että tänne tulleet pakolaiset ovat juuri lähteneet pakoon tätä terrorismia, eivät ole osa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nyt pitäisi nähdä sen yleisen muukalaiskammon taa. On muukalaisia ja muukalaisia kuten on meikäläsiäkin monenlaisia.

      Poista
    2. Siis takaat Serentis että 100 prosenttisesti eivät ole?
      Hyvä jos näin on...ja olet varma.

      Kaltaisesi peräänkuuluttavat "keskustelua" mutta vetävät sitten liinat kiinni keskustelulta näillä absoluuttisilla väitteillä.

      Oikeastaan näinä aikoina ei kannata uskoa muuhun kuin siihen mitä tapahtuu. Ei siihen mitä sanoo jope, Marjatta, Soini, Arhinmäki, Merkel, Halla-aho, Tuomioja, Jihad-John....

      Todellisuus, se mitä tapahtuu, antaa kuvan siitä mikä todellisuus on. Eivät absoluuttiset väitteet, asenteet, tunteet, järkeilyt, toiveet miltään laidalta, mitä jokin on tai mitä se ei ole.

      Viime yön Pariisi kertoi yhden totuuden ihan selvästi. Odotan kauhulla mikä on seuraava totuus. Pariisin Totuudet voisi olla yläotsikko jälleen kerran.

      Ja jos me podemme "muukalaiskammoa" ja olemme siitä kovin huolissamme miksi emme puhu siitä miten monet islaminuskoiset potevat länsikammoa. Jopa niin paljon että ollaan valmiita näihin Pariisin totuuksiiin?

      Itse aion määrätietoisesti nimittää, aiemmin kommentoimillani perusteilla, islamin vihaterrorismia RASISMIKSI. Sitä se on ja täyttää kaikki rasismin tuntomerkit.

      jope

      Poista
    3. P.s. niihin eilen puhuttuihin tosiasioihin...

      Tänään selvinnyt että turvapaikanhakijoita oli Pariisin rasisti-terroristien joukossa. Pariisin totuus.

      Monet maltilliset viranomaisetkin pitäneet tätä ihan selvyytenä jo edeltä. Näin todellisuus käsikirjoittaa yli sen mitä me haluamme kirjoittaa todellisuudeksi. Seuraava epätoivoinen pakorefleksimme on varmasti seuraava: ...mutta tuskin niitä Suomeen tulijoiden joukossa kuitenkaan on. Emme luovuta. Taistelemme todellisuutta vastaan kaikin keinoin jotta saamme pitää kasassa maailmankuvamme. Se on perin inhimillistä.

      jope

      Poista
    4. Kyllä kyllä jope, mutta mitä muuta voi tehdä kuin yrittää tarkastaa tulijoiden taustat mahdollisimman hyvin?
      Vaara on eikä siinä auta, jos toinen pitää sitä todennäköisenä ja toinen ei. Voitko sinä, joka näet sen tehdä jotain enemmän!

      Onnellisimpia ovat varmaan ne, jotka eivät ole korvaansa ropsauttaneet koko asialle. Tapasin juuri henkilön, aikuisen työssä käyvän ihmisen, joka äimisteli:"Mitä Pariisiissa nyt on sitten tapahtunut." Olin pahoitelut hajamielisyyttäni ja viitannut siihen, että olen niin huolissani.

      Poista
  7. Kiitos Hope-kynttilän valosta ja toivotaan yhdessä rauhaa ja rakkautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teemme. Kävin kuuntelemassa linkittämäsi Hiljaisen kaupungin jo toiseen kertaan. <3

      Poista
  8. Minä pohdiskelin tätä pakolaisasiaa äsken saunan lauteilla. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että tottakai olisi pitänyt satsata kunnollisiin pakolaiskeskuksiin sinne ensimmäisiin turvallisiin maihin, joihin ihmiset sodan ja terrorismin alta pakenevat. Tähän laiminlyöntiin ovat osallisia kaikki Euroopan maat. Miltä tuntuukaan niistä henkilöistä, jotka ovat tämän tienneet ja yrittäneet vakuuttaa toisia, mutta eivät ole saaneet asiaansa läpi! Heidän esityksilleen on nauraa höristy ja päätetty laitta rahat "parempiin kohteisiin". Ihmisiä olisi voitu säästää nöyryyttäviltä taipaleilta ja hukkumiskuolemilta. Läheltä olisi hyvä palata - sitten joskus - ja sieltä olisi myös voitu hakea ihmisiä hallitusti lentokonekuljetuksilla eri maihin. Kyllähän me tämän tiedämme. Yritän vain tässä selkeyttää pääkoppaani ja saada jonkinlaisen rauhan.
    Ja mitä Isisille pitäisi tehdä? Ei kai heihin tepsi kuin voimakeinot.
    Hope!

    VastaaPoista
  9. Kiitos tekstistäsi, Marjatta. Tapahtumat ovat olleet hirveitä, eikä niitä pysty ymmärtämään. Kuten ovat muutkin, viikottaiset veriteot kauempana meistä. Väistämätöntä on, että mitä lähemmäs tullaan, sen kovempaa osuu itseenkin.

    Luin eilen loppuun Tommi Uschanovin erinomaisen kirjan Hätä on tarpeen! Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015. Siinä on monta viisasta ajatusta, ja yhden haluan tähän lainata, sillä se sopii mielestäni meille hengennostatukseksi:

    "Sekä pessimismi että optimismi voivat sekä aktivoida että passivoida ihmistä. Pessimismi passivoi, jos uskotaan, ettei huonoon suuntaan menemiselle ole tehtävissä mitään. Jos taas uskotaan, että sille on tehtävissä edes jotain, se aktivoi. Sama koskee peilikuvamaisesti optimismia. Jos asioiden uskotaan paranevan omalla painollaan, se passivoi. Mutta jos uskotaan, että niitä on mahdollista aktiivisesti parantaa, se aktivoi.

    Eräs 1960-luvun optimismin muoto, joka on sittemmin kadonnut käytännössä jäljettömiin, on ajatuskuvio, jonka mukaan paitsi voimme ratkaista kaikki ongelmat, meillä on juuri siksi suunnattoman suuri vastuu siitä, että myös ratkaisemme ne."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suketus!

      Tuo lainaus on valtavan hyvä. Juuri noin se on. Eihän tässä kannata hanskoja tiskiin lyödä.

      Tunnistan hyvin tuon 60-lukulaisen ajattelun. Moni silloin nuoruuttaan elänyt on elänyt tämän mukaisesti. Heti nousee mieleen Vappu ja Ilkka Taipale, Elisabeth Rehn ja Tarja Halonen,jotka tekevät edelleen aktiivisti työtä hyvien asioiden puolesta.

      Poista
  10. Annetaan toivon kynttilän palaa! <3 <3 <3

    Kiitokset hienosta kirjoituksestasi, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon kynttilästä on nyt jo lähes puolet palanut.Tämä on Lindexin Roosa nauha -päivän tuotteita. Niitä oli kolmea sorttia, myös Love ja Faith.

      Kiitos Kaisa Reetta! Luotetaan huomiseen. <3

      Poista
  11. Käsittämätön tuli lähelle. Ja suru. Kuten olen kertonut pyrin kirjoittamaan Mummin blogiini elämän pienistä iloista - osin jotta suru ja huoli pienenisivät. Ensimmäistä kertaa lauantaiaamuna ajattelin, että en pysty kirjoittamaan ilosta - Mummin blogi jäi sanattomaksi.
    Tarvitaan paljon Hope-kynttilöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla oli lauantaina tuo tunne. Minut tämä kauhu-uutinen teki toheloksi. Työnsin kaupassa korttiani väärin päin laitteeseen, lauseeni jäivät puolitiehen enkä muistanut, mistä olin puhumassa.
      Keskustelut ovat tehneet hyvää.

      Nyt mennään eteenpäin. Iloisia asioita blogeihin!

      Poista

Matkakirjeitä Espanjan aurinkorannikolta 2: taidetta, fanittamista ja muuta

¡Hola amigos! Tällä kertaa tarinaa positiivisista elämyksistä.  Yksi ihana elämys on meri, joka on ollut niin lämmin, että jopa minä olen ...