se on silkkaa kuukautiskiertoa
pillereitä ja kierukoita meikkiohjeita
joista ei tolkkua saa,
omin käsin leivottua pullaa ja lattioita
joissa ei rikkaa käy, tarjouksesta tarjoukseen.
Elämistä kuulopuheiden ja satunnaisuuksien varassa.
Sinun on oltava aina
joku tukipylväs, odotettava almanakka kourassa
mikä tulee ja miksei jo tule.
Siivouskykyinen rintarauhaspari.
Valkopyykki on kohtalo.
Huolto pelaa, mutta miten on kirjavien laita?
Näin neuvoo Arja Tiainen. Runo on kokoelmasta Vallan Casanovat, 1979. Neuvo lienee edelleen jossain määrin ajankohtainen.
Olen viettänyt Naistenpäivää tänään useamman miehen seurassa, aviomiehen, kahden oman pojan ja kahden pojanpojan.
Pienin pyysi minua leikkimään pikkueläimillä, joihin kuuluu sekalainen kokoelma maatilan eläimiä, villieläimiä ja tarueläimiä. Meidän molempien piti ensin rakentaa legoista itsellemme eläinaitaus. Minähän rakensin heti myös komean safarijunan ja laitoin sinne ihmisiä, joita sitten kierrätettäisiin ihmettelemässä possuja, susia ja lohikäärmeitä. Eei...! Sitten löysin legohelikopterin ja panin pienen liskon siihen makaamaan. Kokeilin, pysyykö kyydissä, viuh vauh - pysyi. Ehdotin, että tämä vie nyt tämän raukan sairastuneen nopsaan eläinlääkärille. Eei sitä Mummi niin leikitä. Sun eläinten pitää taistella mun eläimiä vastaan. Ai, en minä sellaista osaa. Tyttöjen leikit ja poikien leikit!
Eräs tuntematon herra lausui minulle kohteliaisuuden muutama päivä sitten kadulla:" Onpas Teillä kaunis hattu!" Hän ei ollut humalainen. Luulen, että hän oli ulkomaalainen. Humalaiset huutelevat minulle kesäisin kannustuksia, kun pyöräilen kukkamekoissani.
Tässä iässä nainen saa olla kiitollinen, jos edes hattua kehutaan. Kiitin yllättyneenä. Kiitän aina ystävällisesti niitä humalaisiakin.
Ja vielä,vähän vakavampaa pohdintaa. Tarkoitin edelläolevan tekstin humoristiseksi, jopa hieman ironiseksi, mutta en tiedä, onnistuinko.
Olen käynyt lukemassa erittäin hyviä blogikirjoituksia Kansainvälisestä naistenpäivästä, mikä on tämän päivän oikea nimi. Alun alkaen 8.3. oli päivä, jolloin keskityttiin muistamaan köyhien maiden naisia. Heidän asemassaan on edelleen paljon korjattavaa.
Meillä Suomessa on mielestäni naisten asema hyvin tasa-arvoinen miehiin nähden, joissain asioissa jopa tasa-arvoisempi.
Lasten asemassa on eniten parantamisen varaa.
Tässä Katjan ja Tiian mainiot tekstit.
Kiva on hattu ja kaunis on rouva! Kehujalla oli silmää...
VastaaPoista:D Kiitos Inna! Hattu on vähän jazz-tyyliä. Oli tämä vakavammin otettava kehu kuin puliukkojen kommentit Ärrän nurkalla.
PoistaHyvää naistenpäivän iltaa! Ihastuttava tuo kortin lausahdus ja erityisesti kuva :)
VastaaPoistaEikö vain? Tuo on hauska korttisarja. Siinä on joitain aika rohkeitakin aiheita. :)
PoistaSamoin Sinulle. Hauskaa iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa!
Oi miten ihana kuva! Ei ihme, että saat kehuja Marjatta, olet kaunis nainen!
VastaaPoistaOikein ihanaa naistenpäivän iltapuhdetta sinulle! <3
Kiitos Kaisa Reetta! Mattiesko Hytönen siteeraa Iltalehden pakinassaan jotain amerikkalaista laulajaa, joka on sanonut, että 18-45 -vuotiaaksi naiselle on tärkeää olla hyvännäköinen, 45-50 -vuotiaana pitää olla hyväluonteinen ja siitä eteenpäin saisi olla paljon rahaa. Hmm...
PoistaHyvää naistenpäivää, Marjatta! Kaunis hattu ja nainen! :)
VastaaPoistaRuno on hieno. Päätoiminen naiseus olisi melko kammottavaa, mutta onneksi Pohjoismaissa naiset saavat olla ainakin sivutoimiltaan muutakin.
Kiitos Elina!
PoistaKyllä, juuri niin! Tosin pitää ehtiä moneen, mutta siinä on myös elämän rikkaus, että saa olla monipuolinen.
Voi niin, nuo taisteluleikit. Ne ovat vaikeita ja olen siitä jopa iloinen. Siis siitä, että joku vanha pasifismi elää minussa, vaikka poika toivoisikin taisteluja. :)
VastaaPoistaArja Tiainen on hieno runoilija. Vaikka täällä Pohjoismaissa moni asia on hyvin, niin lasikattoa on joskus hankala kolkutella.
Hyvää naistenpäivän iltaa!
Minäkin yritän, mutta jotkut pojat vain ovat "poikamaisempia" kuin toiset. Pirkko Saisiolla kuuluu olevan sama tilanne. ;) Hän sanoi eräässä haastattelussa, että hän mieluiten lukisi Elsan pojalle Remulle, mutta Remupa haluaa taistella.
PoistaLasikatto on totta.
Naiset taas ovat vahvoilla siinä, että he edelleen "omistavat" lapset. Jos nainen haluaa, hän voi saada lapset pois isältä, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja saamatta mitään itselleen, edes lapsen seuraa. Uusperheiden aikana olisi melkein paras, että jokainen vastaisi taloudellisesti siitä perheestä, minkä kanssa asuu ja elää.
Samoin sinne!
Kiva että kiität hatunkehujia ystävällisesti, niitäkin jotka ovat humalassa :) Niin minäkin teen. Toinen mihin samastun tässä jutussasi on että en osaa (enkä halua) leikkiä taisteluleikkejä. Ei ole meidän geeneissä :D
VastaaPoistaVähin mitä voi tehdä elämässään syrjäytyneelle on vastata hänen hyväntahtoiseen lähestymiseensä asiallisesti ja samalla tavalla hyväntahtoisesti.
PoistaVielä yksi ryhmä, jolle myös olen aina vastannut nätisti, on etelän maiden turistirysien "Hello beautiful, where are you from!" -lähestyjät. Monet tuhahtelevat heille vihaisesti. Minusta on kiva vastata "Hello handsome!" yms vastaavaa vitsikästä. Miksi olla tosikko nirpanokka, kun voi ottaa pikku flirtin leikkinä ja olla tai olla olevinaan imarreltu.
Totta ei se ole meidän geeneissä! Kun minä en osannut leikkiä oikein, niin poika pyysi vaaria kellarin vapaa-ajan tilaan pelaamaan sählyä. Sekään ei olisi oikein ollut minun juttuni.
Tuntuu, että kun omat lapset olivat pieniä (70- ja 80-luvuilla) oli helpompi välttää taisteluleikkejä, koska lastenkulttuuri oli pääsääntöisesti rauhallisempaa ja hyviä arvoja korostavaa. Nyt monissa lapsille tarkoitetuissa elokuvissa ja osassa aamun lastenohjelmiakin on ihan kauhea melske ja riehuminen.
Marjatta kiitos. <3 Hieman jännitti postata asiasta. Mutta oli pitkään muhinut tulemistaan ja Naistenpäivänä nousi pintaan. Iso kiitos kannustuksesta.
VastaaPoistaJa hattu on kaunis, ansaitut kehut ilman muuta. <3 <3 Runo on hauska, ai että, sitä itseään. <3
Oli kiva lukea jotain erilaista. Tuollaiset kirjoitukset, jotka puskevat pitkän ajattelun tuloksena pintaan, ovat juuri parhaita. Kirjoissa on ihan sama juttu. Kyllä sen huomaa, jos kirjoittajalla on sanomisen tarve.
PoistaRuhrin alueen suomalaisnaiset järjestävät aina keväällä Bochumissa ns. hattukävelyn, jossa heillä on todella hienoja hattuja päässä.
VastaaPoistaNo, tuohan olisi juuri minulle sopiva juttu.
PoistaMinulla on paljon hattuja, esim. kovilla pakkasilla käyttämäni vaalea "pannumyssylakki" Lapista. Siinä on kaksi nelikulmaista kappaletta, ja päässä siihen muodostuu ikäänkuin pienet korvat. Siitäkin olen saanut kivan kommentin, kun eräs mummo pysäytti potkukelkkansa, katsoi minua pää kallellaan, nauroi ja sanoi: "Ihan kuin pieni pupu siinä!"
Hatuilla hassuttelu on hauskaa! Ja joskus voisi hankkia oikein hienon hatun harsoineen.
Ei hattuasi turhaan kyllä kehuttu. Se on kaunis, kuten olet itsekin.
VastaaPoistaPojanpoikien kanssa leikkiessä tuli usein esiin juuri, että pitää taistella, joskus jopa saunassa oli pesuvadissa paperista tehdyt sotalaivat ja ne taistelivat toisiaan vastaan.
Ihan pienenä pojatkin uittavat ankkoja ja leipovat hiekkakakkuja, mutta sitten jossain vaiheessa leikit muuttuvat.
PoistaMarjatta, Tiaisen teksti hyvin osuva.
VastaaPoistaHieno on hattusi ja kaunis sinä <3
Niinpä...,kun saimme äänioikeuden ja suomalaisen naisen eurokin on melkein suomalaisen miehen euro, voidaan katsoa, että olemme hyvässä asemassa. Mutta se on aina mihin verrataan. Kehitysmaiden naisiin verrattuna elämme hyvin, mutta meillä on yksi todella surullinen luku naisten asemassa ja se on naisten kuolemaan johtaneet väkivallanteot. Saksassa asuva ystäväni tulee suvella usein Turun huvialleen, mutta hän karttaa lehtiä, sillä sieltä ei kuulemma löydy muuta kun perheväkivaltaa. Totuus onkin se, että Suomi johtaa surullista tilastoa länsimaissa: Meillä kuolee naisia enmmän perheväkivallan seurauksena kuin missään muussa länsimaassa. Syyt murhiin ja surmiin vaihtelevat, mutta yksi on kuin jostain vanhasta Suomi-filmistä: "Ellen mää sua saa, ei saa muutkaan."
Mukavaa kevään odotusta ja runsaasti aurinkoa sinulle & co <3
Kiitos, Leena!
PoistaTuo on totta ja surullista.
Minä ajattelin tasa-arvoisuutta korostaessani tavallista nuorten parien elämää, jossa molemmat tekevät kotitöitä ja miehet hoitavat innostuneina lapsiaan. Ennen vanhaan koti ja lapset kuuluivat naisille ja miehet "auttoivat", mikä ei ole hyvä lähtökohta onnellisuuteen ja viihtymiseen.
Olen miettinyt paljon, mistä suomalainen perheväkivalta oikein kumpuaa ja alkaako se kääntyä laskuun. Meillä on ollut ja on edelleen aika kova asenne elämään ja toisiimme. Lasten esimerkiksi pitää pärjätä yksin hyvin pienestä. Näyttää siltä, että suomalaiset jaksavat vanhemmuutta vain hyvin vähän aikaa. Miten kadulle tyrkätystä lapsesta - pojasta tai tytöstä - voisikaan kasvaa empaattista aviopuolisoa?
Poikien maailmassa on edelleen liikaa tappelua. Ja mitä vaikuttaa kaikki heille suunnattu väkivaltakulttuuri, jota moni ahmii ilman aikuisten seuraa? Ei taida olla väkivalta vähenemään päin.
Aurinkoa myös sinulle ja läheisillesi Leena! <3
PoistaMinä olisin halunnut kovasti leikkiä sotaleikkejä, mutta vanhemmat kielsivät. Se oli sitä aikaa. Pikkusiskon kanssa kuitenkin leikimme My Little Ponyilla sotaa, tosin lähinnä sellaisella esikuntatasolla. Sitä eivät vanhemmat ymmärtäneet kieltää. No, minusta poikien jutut ovat aina olleet muutenkin jännempiä kuin tyttöjen. Onneksi nykyään saa aika lailla tehdä mielensä mukaan eikä tarvitse jämähtää ahtaisiin rooleihin. :)
VastaaPoistaHihii, kiitos Kirjavuorenpeikko! Hyvä että tuli tämäkin näkökulma. Eikä sinusta tullut kuitenkaan mitään terroristia. ;)
PoistaTämä on varmaan hyvin persoonakohtaista. Ei voi mennä sanomaan mustavalkoisesti, mikä on oikein ja sopivaa ja kenelle. Ja kyllä niissä "tyttöjen leikeissäkin " on arveluttavia piirteitä, esim. älytön ulkonäkökeskeisyys, leikkimeikit yms.
Meillä Suomessa saa olla kutakuinkin oma itsensä - onneksi!