maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kirjat, rakkaani!


Nämä kuvat ovat Kouvola-talon aulan väliaikaisesta remonttiseinästä, johon taiteilijat Markku Metso ja Hanna Peräkylä suunnittelivat 14 metriä pitkän työn. Työ koostuu kahden kirjaston poistokirjoista. ja muusta kirjallisesta materiaalista, joka on näin saanut hieman lisäaikaa, jatkotaidekäyttöä ennen joutumistaan energiajätteeksi.Tulin surulliseksi, kun katselin tätä.


Tuntuu siltä, että olen saanut viime aikoina vähän väliä muistutusta kirjan katoavaisuudesta - juhlavasti ilmaistuna. Luin jokin aika sitten Jean-Paul Didierlaurentin viehättävän pienoisromaanin Lukija aamujunassa, jonka päähenkilö on kirjoja rakastava makulointikoneen kuljettaja. Myös tässä tarinassa joillekin kirjan sivuille löytyi jatkokäyttöä.

Kirjaseinä ja Didiertin luoman kirjanrouskuttaja-hirviökoneen ahmiminen tuntuvat vähän samalta kuin kirjaroviot, joita natsit ja muut puhdistajat ovat harrastaneet. Tiedän ja ymmärrän tietenkin, ettei kaikkea painettua sanaa voi säilyttää. Esimerkiksi eräpäiväliuska, johon on kirjattu lainauksia vuodelta 1934 on jo aika kaukainen, toisaalta aikansa elänyt, toisaalta suunnattoman arvokas. 

Joissakin blogeissa on hämmästelty Akateemisen kirjakaupan "alea", jossa poistokoriin oli kasattu vuoden parin vanhoja kaunokirjoja 0,30 euron hintaan. Tämä on kirjan häpäisyä. En hämmästelisi asiaa niin paljon, jos jokin tienvarsimyymälöiden kirjojen kilokauppa tekisi näin -  ei tee, heillä on ihan hyvät hinnat - mutta että perinteinen, hienossa Alvar Aallon piirtämässä rakennuksessa toimiva Akateeminen!
Miksi ei ilmoitettu kirjailijoille, että varasimme liikaa teidän kirjojanne, muutama on jäämässä myymättä, hakekaa pois? Tai lahjoitettu kirjat sairaaloille tai muille laitoksille? Eivätkö hekään huoli kirjoja? Miksi näitä kirjoja ei annettu kaupanpäällisinä muun ostoksen mukana?

Näyttää siltä, että Stockmannilla ei oikein tiedetä, mitä ollaan tekemässä. Akateeminen kirjakauppa on ollut Stockmannin omistuksessa vuodesta 1930. Sen perustivat vuonna 1893 Otavan toimitusjohtaja Alvar Renqvist ja kirjakauppias Gösta Banders. Kaupalla on siis pitkät perinteet, joita olisi syytä vaalia. Koska kirjallisuuden kysyntä on laskenut, siellä pohditaan nyt jatkuvasti kirjakaupan valikoiman laajuutta.

Lainaus HS:n jutusta:
HS:n saamien tietojen mukaan Stockmannin sisäisessä keskustelussa kirjakaupan asemasta konsernin johto on todennut kirjakaupan työntekijöille, että Akateeminen kirjakauppa ei ole fokuksessa, fokuksessa ovat sen sijaan kirjat.

Fokuksessa ovat kirjat? Kauheaa? Niinkö? Onko pakko siirtyä pelkästään myyviin kirjoihin, Fifty Shades of Grey ja muihin sensorttisiin? Vai luovutaanko kirjoista kokonaan ja hyllyihin aletaan pinota kahvakuulia?

Kuva kirjasta Beauty in Decay

Kirja oli 1900-luvulla tärkein, yleinen ja yhteinen vapaa-ajan viihdyke. Kirjoja on ollut olemassa paljon ennen kuin musiikki tuli mukanakannettavaan muotoon. 
Onko kirja nettiajan ihmiselle liian hidas? 
Muuttuuko lukeminen yhteisestä asiasta pienen harrastajaryhmän elämäntavaksi?
Poistuvatko kirjahyllyt olohuoneista isojen katselulaitteiden tieltä?  

Pieni toivonpilkahdus: Briteissä tehdyn Yougov-mielipidemittauksen mukaan brittien suosikkiammatti on kirjailija, toisella sijalla on kirjastonhoitaja ja kolmatta sijaa pitää tutkija/yliopistonopettaja. Hämmästyttävää! En löytänyt tarkempaa tietoa tutkimuksen laajuudesta. Kovin epäilyttävältä tuo tutkimus kyllä kuulostaa. 

Voisiko lukeminen nousta suosioon retrotrendinä kuten käsityö ja hidas kokkaaminen?
 
Tällaisia pohdin oman blogini kaksivuotispäivän aattona. 
Katselen kirjapinojani ja annan rakkaudentunnustuksen: KIRJAT, rakastan teitä sydämeni pohjasta! 

Olen tänään lukenut sanomalehtiä ja Rosa Liksomia. Kävin myös kirjastomme sivuilla varaamassa Jari Tervon kirjan Pyrstötähti. Minut sai liikkeelle kirjallisuustoimittaja Antti Majanderin luonnehdinta: Kokonaisuutena Tervon elämäkerrrallinen sarja tavoittelee hellän hyväntahtoisuuden Suomen ennätystä. Saan kirjan ihan pian, onneksi kirjastolaitos toimii vielä hyvin.
Vielä? Mistä tämä spekulointi kirjan kohtalosta ja maailmanlopun tuntu oikein sikiää? Haluaisin uskoa, että kirja elää ja voi hyvin myös lapsenlapsilleni.

Toinen rakkaudentunnustus: LUKIJAT, olette minulle tärkeitä!
Jos kukaan ei kommentoisi, alkaisin varmaan kirjoitella vain itselleni johonkin kansioon. Miten monta kertaa onkaan ajatukseni laajentunut ja lähtenyt uusiin suuntiin kommenttien myötä! Kiitos teille!


17 kommenttia:

  1. Minä tulin myös surulliseksi tuosta tilataideteoksesta tai mikä se nyt onkaan. Muistan ajan, kun kirjan eräpäivät merkittiin tuollaisiin kortteihin.
    Yksi uudistus, jota olen kuitenkin kaivannut kovasti, on automaattilainaamot. Niitä on kuulema Ruotsissa. Omalla kirjastokortilla voi lainata kirjoja automaatista. Meidän lähikirjasto ei ole auki viikonloppuisin, jolloin olisi aikaa käydä kirjastossa, joten voi kun me saisimme sellaisen laina-automaatin pahimpaan kirjanälkään.
    Minusta tuo olisi hyvä ajatus, että "liiat" kirjat annettaisiin hyväntekeväisyytenä sairaaloiden potilaskirjastoihin, kouluille ja vanhusten palvelutaloihin ym. Itse olen antanut kirjoja lähipiirille ja edelliseessä työpaikassa olevaan kirjakaappiin, josta jokainen sai lainata kirjoja, siis omatekoinen kirja-automaatti, jota nyt kaipaan kaiholla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on muutama omatoimikirjasto Kymen alueella, esim. meidän naapurikeskuksessa Inkeroisissa kirjasto tarjoaa asiakaspalvelua arkisin 4 - 6 tuntia, mutta sinne pääsee joka päivä klo 7 - 20 Kyyti-kirjastojen yhteisellä kirjastokortilla ja voi sekä lainata että palauttaa. Varaukset pitää hakea virkailijoilta. Ajattelin lähteä tänään tutustumaan.

      Poista
  2. Ostin viime kesänä Akateemisesta reilulla kolmella eurolla Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Siellä oli samaan hintaa tarjolla melkoinen kasa (minun silmiini) ihan tuorettakin kamaa kovana esim. Hiltusen Iso jne. Minähän olin mennä ihan päästäni sekaisin: en ole koskaan noin halvalla saanut Suomesta ns. tunnettuja kirjoja! Luonnollisesti olin iloissani, vaikka matkalaukkuni ei.

    Alle euro kirjasta ihan uutena kuulostaa kyllä melko.. hullulta. Minähän olen sitä mieltä, että Suomessa kirjojen hinnat ovat karanneet käsistä, kun uutukainen maksaa normina noin kolmekymmentä euroa ellei enemmänkin. En ostaisi kovin helpolla sen hintaista kirjaa.

    Tuo kuvaamasi remonttiseinä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, jopa tyylikkäältä. Surullista tietenkin, että päätyvät siitä kierrätykseen. Mutta toisaalta onhan kirjoillakin ihan fyysinenkin elinkaari: jossain vaiheessa ne lahoavat käsiin, mutta toivottavasti kustakin jää kappaleita kiertoon ja elämään edelleen. :)

    Rakkaudentunnustus sinulle: onneksi bloggaat - on iloa lukea ajatuksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Ja sama tunnustus sinne päin.

      Meillä on taphtunut jotain hullua kirjojen myynnissä. Minusta kirja, tavallinen romaani, voisi olla siinä parinkympin hintainen.

      Seinä on hienon näköinen. Siinä on kolmiulotteisuutta, jota en saanut esiin kuvassa. Taiteilijapari oli rakentanut sitä pitkään ja ajatuksella.Taustana on jotain kokouspapereita.

      Poista
  3. Marjatta, minulle on uutta, että lukeminen olisi laskemassa suosotaan, mutta onhan se mahdollista ja siitähän oli Hesarissakin, että mieletön kuntourheilu, terveellisen ruoan vahtiminen ja tekeminen, ja mitä kaikkea se olikaan, menee lukemisen ohi. Missä ovat ne laiskat pyhät, kun koko meidän perhe lapsuudessani luki? Missä ovat nuoret muuta kuin koneella, koneella, koneella...ja me perässä, mutta olemmeko viimeiset fossiilit, jotka vielä luemme.

    Olen sen sata kertaa sanonut eri kustantajille, toivossa, että ajatus kasvaisi, miksi ihmeessä kirjan lähtöhinta on niin korkea ja sitten sitä myydän jo kohta 6 kukauden päästä ihan pilkkahinnalla jossian alelaarissa. Miksi ei lähtöhinta voisi olla muun Euroopan tasolla (puhun nyt niistä maista, joista olen ostanut eli mm. Saksa, Itävalta ja Italia) ja pysyä siellä vaikka vuoden tai puolitoista. Siitä hyötyisiävt kaikki ja myös kustantajat.

    Se mitä Elegia mainitsi,että kirjalla on tietty fyysinen elinkaari, niin kyllä se oli ennen pitkä: Kirjoja pidettiin hyvin ja ne siirtyivät arvokkaina perintöinä sukulaisille. Nyt ne tuskin kiinnostavat ketään. Oma tätäni hävitti kirjansa johonkin jätekeräykseen ja siellä meni mm. iki-ihana Jalna-sarja. Hän teki kaiken ensin ja sitten vasta siitä siskolleen eli äidilleni kertoi. Oi aikoja, oi tapoja!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomaan nykyään kovasti viestiä kirjan aseman muuttumisesta. Tämän aamun HS:sa mm. oli juttu Stephen Hawkingin elämäkerrasta Minun lyhyt historiani, jossa todettiin kirjan lyhyydestä, että tämä on ehkä tulevaisuutta, lyhyys, ihmiset jaksavat lukea vain lyhyitä tekstejä.
      Antiaikalaisessa oli kirjoitus, kumpi voittaa netti vai kirjat, ja
      Laura Honkasalo kirjoitti vähän aikaa sitten Sininen kirjahylly -blogissaan, miten pelasti taidekirjoja romulavalta.

      Kirja ei ole enää arvoesine, mutta eipä ole vaatekaan. Kaikki on kertakäyttöistä tai lyhytikäistä. Näille ajan ilmiöille ei oikein voi mitään. Voi vain seurata ja pistää vähän hanttiin.

      Poista
  4. Kirjoitat tuossa, että joku liikeyritys keskittyy kirjoihin eikä kirjakauppoihin. Sehän voisi tarkoittaa siirtymistä nettimyyntiin? Asiakkaan ei tarvitse vaivautua enää kauppaan ja tilauksiin voivat vastata robotit. Tämä vapauttaa kirjakaupan myyjät lukemaan itse! Ja voi alentaa hintojakin. Kaikki hyötyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutoksen fokuksena ei ole kirjakauppa vaan kirjat. Siis itse rakennus pysyy, mutta he pohtivat nyt valikoiman laajuutta, koska myynti on laskenut niin paljon. Huomaan, että minun pitää laittaa tuonne tekstiin selventävä lause, koska tämän sitaatin voi tulkita monella tavalla.

      Juu, useimmat ihmiset ostavat kyllä kirjansa nettikaupoista. Tunnustan, että tilaan Adlibriksestä, koska siellä on kaikki kirjat 30 % halvemmalla kuin kirjakaupoissa. Seinät ja myyjät lisäävät kustannuksia. Olen tilannut myös Bookplussasta ja Amazonista.
      Olen syyllinen, kirjakaupat kaatuvat tällä menolla. :(

      Suomalainen kirja on tietysti kallis, koska kustantaminen on pienellä kielialueella pienin painosluvuin kalliimpaa kuin esim. englanninkielisessä kirjallisuudessa, jonka painosluvut ovat ihan toista kuin meillä. Toivon, että siirryttäisiin enemmän halvempiin pehmeäkantisiin. Adlibris myy myös isokoisia kirjoja pehmeäkantisina, ei vain taskukirjoja.

      Antti Tuuri sanoo päivän HS:n haastattelussa, että hyvä kirjallisuus myy kaikkialla kohtuulllisen vähän, mutta sen julkaiseminen on tärkeää, koska se vie maailmaa eteenpäin.

      Poista
  5. Saattaa olla, että olen onnellinen utopisti, mutta niin haluankin olla: haluan uskoa siihen, että kirjojen ja lukemisen arvostus taas jonakin päivänä kasvaa. Maailma on merkillinen paikka, joka toisinaan heittelee kuperkeikkaa - jospa siis tässäkin. Toivokaamme!

    Ja ei, kirjat eivät saisi olla kertakäyttökulttuuria niin kuin ne nykyään tuntuvat usein olevan - ne tosiaan lojuvat alelaareissa aivan liian pian, juurikin niin kuin arvonsa äkkiä kadottavat hepenet: kiivaassa kierrossa uudet tulokkaat työntävät aina edeltään "vanhat". Jotakin vikaa tässä kaikessa on eikä ihan vähän, vaikka köyhempää kirjan ystävää alennusmyynnit toki myös lämmittävät - kukkaron tasolla, ei välttämättä ajattelun.

    Kirjan hinta on ylipäätään vaikea asia. Liian kalliita ne uudet kirjat liian monille ostajille ovat (myös minulle, uutuuksien hankkiminen on hyvin harkittua!), mutta kai niiden sitten liikemaailman lakien vuoksi täytyy olla. Humanistin matematiikka ei tähän vain oikein riitä, koska järkevämmältä tuntuisi kohtuuhintaisuus ja lisääntyvä kysyntä...

    Ja todella: kirjan arvolle sopisi ehdottomasti paremmin tulla annetuksi lahjana hyväntekeväisyyteen kuin myydyksi kolmenkymmenen sentin halveksivaan hintaan. Huh! Tuossa ei voida oikein enää puhua alennusmyynnistäkään, kyseessä on tosiaan lähinnä häväistys.

    Kiitos mietteistäsi Marjatta - näistä ja kaikista - ja oikein hyvää kaksivuotispäivää blogille ja sen ajatusrikkaalle kirjoittajalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kyllä meidän on pysyttävä tässä asiassa utopisteina. Nyt Kirjan vuonna pitäisi keksiä jokin näkyvä tempaus, jolla mainostettaisiin lukemisen ihanuutta.
      Mikähän se voisi olla ...?

      Kiitos! Kunhan höpötän. Olen huomannut, että blogi-iän lisääntyessä on tullut halu kirjoitella kirjaesittelyjen ohella kaikenlaista muutakin.

      Poista
  6. Minusta vaikuttaa siltä että nykyään myös yrityksessä kuin yrityksessä, kirjakauppa mukaanlukien, koko ajan mitataan entistä tarkemmin sitä taloudellista voittoa ja kvartaalitalous pitää huolta siitä, että tulosta seurataan lyhyemmällä syklillä - eikä muita arvoja oikeastaan ole. Kaikki puhe on liiketalous-vetoista. Onkohan se katetavoitekin joka paikassa isompi kuin ennen, veikkaan että on. Tämä aika on ekonomistien juhlaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, nykyään kaiken pitää tuottaa tulosta. Minua kauhistutti, kun tämä sana alkoi vilahdella kouluelämässä, samoin muut talouselämän sanat, oppilas on asiakas jne.

      Ennen pidettiin yllä myös sellaisia junavuoroja, joihin ei riittänyt
      paljon matkustajia. Uimahalleissa ei koko ajan vahdattu kävijämääriä ja uhattu supistaa aukioloja.

      Terveydenhoidonkin pitää olla nykyään kannattavaa, mikä on jo aivan koomista.

      Eihän tähän ajattelumalliin sovi sellaisten kirjojen myynti, joiden tiedetään myyvän vähän, esseiden, runojen ja vakavasävyisten romaanien. Viihdyttävää sen olla pitää, kevyttä.

      Poista
  7. Tämä on varmaan karua faktaa, mikä meitä järkyttää ja tuleville nuorille selvää pässinlihaa, että mitäs kirjoista. Tosin ainakin meidän perheen pienimmät vielä rakastavat kirjoja. <3 Akateeminen jossa aina jopa kulutin aikaa ihastellen kirjoja... pelottaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että nyt on kulttuurissa paljon muutoksia tapahtumassa, ja muussakin elämässä. Elämä onkin pitkään ollut tuttua ja ennustettavaa.

      Mietin kanslaisopiston pilateksessa, että pian tällaiset kurssit loppuvat, kun nuoremmat tottuvat käymään kuntoklubeilla. Eivät nykyajan nuoret aikuiset varmaan myöskään mene eläkeläisinä opistojen käsityö- ja kielikursseille. En minäkään ole niiistä kiinnostunut, mutta moni ikätoveri on. Harrastukset eriytyvät eikä kaivata harrasteryhmien antamaan sosiaalisuutta. Luulen, että kansalaisopistotoiminta loppuu vähitellen. Myös työssäoloiän nostaminen vaikuttaa tähän. Tällä hetkellä virkeät eläkeläiset pitävät paljolti pystyssä kansalaisopistojen ohessa mm. maaseutukaupunkien teattereita.

      Akateeminen oli minulle nuorena opiskelijana aarreaitta.

      Poista
  8. Mielenkiintoista keskustelua! Kirjan asema muuttuu vääjäämättä. Tietokirjasarjat katoavat hyllyistä tarpeettomina, sama kehitys uhkaa taidekirjoja ja kyllä myös kaunokirjallisuutta. Kulkuneuvoissa ja odotustiloissa on yhä enemmän näyttöön tuijottajia kuin paperilta lukijoita. Olen yllättänyt itsenikin joskus katselemassa kirjahyllyjäni miettien, voisiko niiden tilalla olla jotakin muuta, ja jos olisi, olisinko jotenkin tyhmempi mies.
    Toivon todella, että tulevaisuudessa luettaisiin tasokasta kirjallisuutta; ettei kävisi kuten tv:n ohjelmatarjonnalle, josta tyhmyys ja tyrkytys vie yhä isompaa osaa. Jos lukeminen siirtyy tableteille ja tietokoneruuduille, kirjailijoiden on saatava siitä ansaitsemansa korvaus ja on kehitettävä lukijaystävällisiä käyttömuotoja. Ennustan, että tulevaisuudessa luetaan kirjallisuutta rinta rinnan kirjoista ja näyttöruuduista. Painetun kirjan rooli vähenee. Onko se huonoa kehitystä, ehkä ei...
    Hyviä lukuhetkiä Marjatalle!
    t. manu

    VastaaPoista
  9. Kiitos Manu! Hyviä lukuhetkiä myös itsellesi sekä kirjoista että näyttöruuduista mutta toivottavasti vielä pitkään painottuen kirjoihin! ;)

    Olen samaa mieltä tv:n tarjonnasta. Sitä on todella runsaasti, mutta suurin osa on huonoa. Miten alhaiseksi ne oghjelmien tilaajat ja tekijät oikein arvioivat ihmisten älykkyyden! Ja jos laskelmoidaan, että huonon katsominen on rentouttavaa, niin minusta se ainakin on vain tylsää.

    VastaaPoista

Matkakirjeitä Espanjan aurinkorannikolta 2: taidetta, fanittamista ja muuta

¡Hola amigos! Tällä kertaa tarinaa positiivisista elämyksistä.  Yksi ihana elämys on meri, joka on ollut niin lämmin, että jopa minä olen ...