tiistai 2. syyskuuta 2014

"Kirjahylly kuulostaa jotenkin historialliselta"



  
Otsikon lause on eilisen Kouvolan Sanomien kulttuurisivulta. Artikkelin nimi on Kirjat ovat kadonneet kodeista”. 

Juttuun haastateltu sisustussuunnittelija Teuvo Loman sanoo, että viime kesän Jyväskylän asuntomessuilla ei kodeissa ollut minkäänlaisia kirjahyllyjä. Loman itse ei kaipaa kirjoja. Asiakkaidensa koteihin hän suostuu tapetoimaan feikkihyllyjä. Loman näkee suhtautumisen kirjahyllyyn myös sukupolvikysymyksenä.
- Vanhemmat ihmiset pitävät kirjahyllystä kiinni hullun lailla.
- Tämän päivän sisustajan mielestä muinaisjäänne tekee huoneesta ahtaan.
- Osa kirjatapeteista on hyvin todenmukaisen näköisiä. Ne ovat aika hauskoja.

Loman uskoo kirjojen hävinneen, monestakin syystä. Yksi on se, että lukeminen on vähentynyt. 

Suomen kustannusyhdistyksen mukaan painettujen kirjojen myynti on pudonnut ja sähköisten kirjojen myynti on edelleen pientä.


Jutussa haastateltu nuori nainen, Laura Hirvelä, pitää mieluummin hyllyssään valokuvia ja suomalaista muotoilua kuin turhia kirjoja. Hän ei lue, mutta vaikka lukisikin, ei pitäisi kirjoja esillä.
- Se ei ole tätä päivää.
- Kirjahyllystä tulee ensimmäisenä mieleen tumma, massiivinen hylly, joka on täynnä kirjoja ja pölyä. Sellainen tunkkainen.
- En tiedä yhtään kaveria, jolla olisi kirjoja esillä. Elokuvia on.

Kolmas jutussa haastateltu on Suomen kirjastoseuran puheenjohtajanakin toiminut entinen kansanedustaja Markku Laukkanen. Hänen hyllyissään on 3000 - 4000 teosta.
- Kotikirjasto on loppumaton tiedon ja elämysten lähde.
- Kirjahylly luo myös kotiin tunnelmaa.


Muistan, miten lapsena haaveilin sekä omasta huoneesta että ikiomasta kirjahyllystä. Kun lähdin opiskelijamaailmaan, ostin kaiken aikaa kirjoja. Mitään muuta en omistanutkaan kuin vaatteeni ja kirjani, koska silloiset opiskelija-asunnot olivat valmiiksi sisustettuja. 

Silloin oli todella junttiuden huippu laittaa kirjahyllyyn kirjojen paikalle koriste-esineitä; maljakoita, matkamuistonukkeja ja jotain pahkakuppeja. 

Kirjat merkitsevät sivistystä. Onko nykyään vanhanaikaista olla sivistynyt?

Siirryn lukemaan toimittaja Anne Penttisen omaa kommenttia, ns. kainalotekstiä. Teksti on otsikoitu ”Saahan ne takaisin” – ei voi olla totta! Minä niin luulin, että hän - kulttuuritoimittaja - ilmaisisi eriävän mielipiteen. Ei, hän on lähdössä metsästämään pahvilaatikoita. Hän sanoo, että kirjoilla ei ole hänelle niin suurta merkitystä, että niiden olisi oltava esillä vallankin kun ne vievät tilaa ja synkistävät asuntoa. Ne voi kantaa varastoon, jos ne eivät sovi olohuoneen valoisaan sisustukseen.
Näin sanoo kulttuuri- ja menotoimituksen toimittaja. Mikä meno?
Tätä lukijaa alkaa hervottomasti naurattaa tilanteen absurdius.

Mitä sanotte kirjojen ja kirjahyllyjen ystävät? Sopiiko muinaisjäänne olohuoneenne muuhun sisustukseen?

62 kommenttia:

  1. Huh, sain sätkyn kun näin otsikon! Kaipa olen sitten 27-vuotiaana itsekin muinaisjäänne, kun kirjahylly on kotini tärkein huonekalu. Käsittämätöntä, että niin moni tuntuu olevan sitä mieltä, että kirjoilla ei ole arvoa,surullista. Oikeasti tänä nykyaikana, kun älypuhelin on kasvanut kämmeneen kiinni niin lapsilla kuin keski-ikäisilläkin ja vallitseva asenne on "kaikkihetinyt", tuntuu tosiaan tuolta että on vanhanaikaista olla sivistynyt. Hieno teksti jälleen, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi todella käydä niin, että lukemisesta tulee marginaaliharrastus. Loman sanoo jutussa myös, että hän on tehnyt kyselyä tuttavapiirissä ja saanut kuulla, että kirjoja siirretään umpiovien taa tai varastoihin, koska ne eivät ole tärkeitä!

      Tästä tuli mieleen, että naistenlehtien sisustusjutuissa on ehdotettu nostamaan kauneimmat vaatteet henkarissa seinälle tai avotelineeseen ihailtavaksi. Jotkut muuttavat saunoja vaate- tai kenkähuoneiksi, mutta ei kirjastoiksi.

      Laajempi gallup tästä asiasta voisi olla paikallaan. Mutta kyllä tämä suppeakin säikäyttää.

      Poista
    2. Pakko tulla tähän väliin kauhistelemaan tuota vaatteiden ripustamista esille sisustusmielessä. Minusta se on kamalaa ja rätit ne vasta pölyä keräävät! Nykyään on vissiin nuorempien keskuudessa ihan yleistä, että tyyliin olohuoneessa on joku vaaterekki, jossa sitten roikkuu ne "paremmat" vaatteet. Juu, ihan saa kukin sisustaa kotiaan miten sattuu, mutta jos minulta kysytään kumpi on pinnallisempaa: pitää esillä kirjoja vai vaatteita, niin ei ole varmaan vaikea arvata vastaustani.

      Ja ettei muka palata enää niihin luettuihin kirjoihin? Minä ainakin palaan. Ja meidän kämppä ei näytä ahtaalta kirjojen takia. Se näyttää kodikkaalta ja kutsuu hypistelemään ja lehteilemään, olemaan rennosti. Ei tarvi pelätä, että design-maljakko putoaa hyllystä ja menee säpäleiksi. Korkeintaa tippuu kirjat päähän :D

      Mainio kirjoitus sinulla! Itsekin silmät pyöreinä tuota Kouvolan Sanomien juttua lueksin ja tuumasin, että Teuvo voi ihan rauhassa tuunailla muiden koteja - omaani en häntä päästäisi huseeraamaan ja pilaamaan tunnelmaa. :)

      Poista
    3. Juttuun näkyy tulleen jo palautetta sekä verkossa että lehden yleisönosastossa. Ei ihme!

      Minusta on myös kodikasta, kun kirjoja on vähän siellä sun täällä eikä näytä liian tyhjältä.

      Poista
  2. Kenenkään ei tietysti ole pakko lukea riviäkään, jos ei halua, mutta minä en kirjahyllyistäni luovu.: ) Kaunis kirja on minusta myös aivan sisustuselementti, jos sen laittaa kunnolla esille. Jos ei tunne ketään kaveria, jolla on kirjoja kotona... no, aika surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Kirja on minusta kaunis esine, paitsi joku ihan käppyräinen taskukirja.Minulla on kyllä ne opiskeluaikaiset taskukirjatkin kunnioittaen esillä, kuten tuosta kuvaamastani hyllynpätkästä näkyy.

      Poista
  3. Vaikka välillä tuskailen sitä, mihin kaikki kirjat saan sullottua, en luopuisi kirjahyllystä mistään hinnasta. Ne ovat sisältöineen kauniita ja muistoja herättäviä, ja on ihanaa tietää, että joku tärkeä kirja on omassa hyllyssä ja sen saa sieltä helposti kaivettua esiin, kun siltä tuntuu. E-kirjahylly ei ole ollenkaan sama asia. Eli muinaisjäänne kai minäkin olen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa artikkelissa on sellainen huono valinta, että lukijaa edustaa päälle kuusikymppinen reinot jalassa ja se, joka ei lue mitään on 26-vuotias. Tulee varmasti todellisuutta jyrkempi ero sukupolvien välille.
      Muinaisjäänne, voi herran jestas!

      Poista
    2. Ja jotenkin nuo henkilövalinnat vaikuttavat muutenkin vähän tarkoitushakuisilta. On paljon nuoria, jotka lukevat ja vieläpä haluavat omistaa kirjoja, ehkä jopa kirjahyllyn.

      Poista
  4. En luovu kirjoista ikinä. Meillä on kesäpaikalla (30-luvulta) vanhoja huonekaluja ja katselin viikonloppuna vanhoja kirjoja, joita siellä on tietysti vanhassa kirjahyllyssä. Vanhin oli 20-luvun Anni Swanin satukirja, tietysti sitä oli joku lapsi piirrellyt. Lisäksi löytyi 40-luvun puutarhakirjoja ym.
    Ennen puusepät tulivat koteihin tekemään huonekaluja varsinkin saaristossa eli ne on tehty siellä paikan päällä.
    Omassa kodissa omistan aina kirjahyllyjä, sillä kotini ei ole tarkoitettu sisustuslehdille, vaan ihan omaan käyttöön kirjoineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Mai! Tuo kesäpaikkasi kuulostaa ihanalta kirja-aarteineen.

      Poista
  5. Kotini on siellä missä kirjani ovat.

    Ugh. Olen puhunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin minäkin olen aina ajatellut. Ensimmäisessä muutossa opiskelija-asunnosta oikeaan kotiin henkilöauton pohja viisti maata, kun veimme minun kirjalaatikoitani. Sen jälkeen kaikissa muutoissa kirjat ovat olleet tärkein ja painavin osa muuttotavaroita.
      Eihän kirjoja voi edes ajatella jonain sisustuselementtinä, jonka joko laittaa esille tai ei. Niissä on vähän enmmän sisältöä kuin jossain pöydässä tai Aalto-maljakossa.

      Poista
  6. Ajatuksia herättävää totisesti. Minäkin olen oppinut, että on moukkamaista pitää koriste-esineitä kirjahyllyssä. Minulla on niitä siellä muutama, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa. Ovathan kirjat vähän hankalia muutossa, ja hyllyt vievät tilaakin. Koska asunto on pieni, yritän pääasiassa lainata kirjat kirjastosta, mutta kaikkea ei sieltäkään saa. Ehkä jotkut lukevat kaiken e-kirjana - nehän eivät vie tilaa? Silti olisi vaikea kuvitella omaa kotia ilman kirjoja ja kirjahyllyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella outoa olla ilman yhtään kirjaa.
      Minä myös pääasiassa lainaan, ja - kyllä - vien kirjoja välillä divariin, mutta en voisi koskaan luopua niistä, joista olen pitänyt.

      Tuntuu oudolta, että "kunnioitetaan" sellaista asennetta, että kirjat ovat turhia, koska sisustuselementtinä posliiniesine on kauniimpi. Minä luen sen näin: sivistys on turhaa!

      Poista
  7. Kummastelin itsekin vähän tuota haastateltavien valintaa. Eikö olisi löytynyt sellaista kaksikymppistä, joka lukee kirjoja? Ei olisi taas tarvinnut rakentaa sukupolvien välistä kuilua.

    Olen siis mielelläni muinaisjäänne, dinosaurus tai miksi tätä haluaakaan kutsua. En ajattele kirjoja tavallisina tavaroina. Olisi aika ankeaa jos pienessä yksiössäni ei olisi kirjahyllyä täynnä kirjoja. Käytän ahkerasti kirjastoa, mutta rakastan olla tarinoiden ympäröimänä ja sitä mahdollisuutta, että koska tahansa saa hipelöidä rakkaiden kirjojen sivuja. Mitä muutakaan laittaisin hyllyn tilalle? En yhtään mitään, eli kämppä olisi aivan liian tyhjä ja kolkko, varsinkin kun en pidä pölyä keräävistä koriste-esineistä. Pari mökkirannasta poimittua simpukkaa, ne saavat riittää.

    Mahdollisimman vähän muuta tavaraa, mutta kirjoja saa olla yli kolmesataa :D Heh, taidan olla kirjahamsteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Suvi tästä haastateltavien valinnasta. Kaiken lisäksi kirjojen rakastaja on kulttuurin parissa työskennellyt ihminen. Nuoren kirjojen hylkijän ammattia ei jutussa kerrota. Eniten minua ihmetyttää se, että kulttuuritoimittaja itse on valmis kantamaan kirjansa varastoon.

      Juuri niin, se mahdollisuus, että voi poimia rakkaan kirjan ja lukea siitä kerran pysäyttäneen ajatuksen uudelleen, se saa viihtymään kotona. Pidän tauluista, mutta en silti ikinä vaihtaisi isoa kirjahyllyämme tauluun. Taulu on vain kuin yksi kirja ja yksi tarina.

      Poista
  8. Sisustaminen on niin tärkeää nykyään. Luodaan harmoniaa ja kauneutta ympärille. Onhan sekin hienoa. Meillä on kuitenkin aina sotkuista. Vaikka kuinka etsin harmoniaa, en löydä sitä. Eikä se ole kirjahyllyjen syytä. Kirjoja on hyllyistä huolimatta ympäri taloa, myös hukassa. Se on elämää, sielun elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meillä, Elina, vaikka ollaan nykyään kahdestaan miehen kanssa. En saa itseäni kiinnostumaan verhojen vaihdosta yms. enkä ole käynyt edes koskaan sisustusmessuilla. Sisustuslehtiä olen selannut ja huomannut, että kummallisen vähän niissä mallikodeissa on elämisen merkkejä. Kyllä kodissa pitää näkyä niiden ihmisten läsnäolo, jotka siinä kodissa asuvat. Just, sielun elämää!

      Poista
  9. Eikös kodikkainta sisustamista ole juuri tarinallinen sisustaminen - sellainen, että kaikella näkyvällä on tarina kerrottavanaan... Kirjat ovat siis myös mitä parhaimpia sisustuskapineita, kauniita ja kertovia :)

    Täälläkin siis yksi, joka on mielihyvin muinaisjäänne! Tai toisaalta... ehkäpä me olemmekin aikaamme edellä. Kukas sen sanoikaan: toisinaan se, joka on ajastaan jäljessä, on sittenkin aikaansa edellä.

    Täytyy tietysti muistaa, että ihmisiä on erilaisia ja aina me taidamme olla toisillemme vähän kummajaisia. Ehkäpä se on juuri sitä rikkautta! Mutta toki toivoisin kirjoille enemmän arvostusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jospa se heiluriliike tulee taas takaisin ja nostaa kirjat arvokkaiksi ja lukemisen yleiseksi harrastukseksi. Jäädään seuraamaan kiinnostuksella

      Poista
  10. Nyt olet, Marjatta, taas osunut kiinnostavaan aiheeseen. Itse olen tottunut siihen, että kodissani on kirjahylly näkyvällä paikalla. Perinteisesti kirjat viestittävät kodin kulttuuriarvoista. Ymmärrän kyllä myös sen, että kirjoja voi lukea ja kirjallisuutta harrastaa omistamatta itse suurta hyllyä. Kirjoja voi lainata ja ostettuja niteitä pistää nopeasti kiertoon. Omassa hyllyssänikin on pari vanhaa raskasta tietokirjasarjaa, joilla ei enää ole juuri arvoa eikä käyttöä. Kello on niiden kohdalla lyönyt.
    Teenpä ennustuksen: parin vuosikymmenen päästä suuri kirjahylly kotona on selvästi harvinaisempi kuin nykyään. Kirjallisuutta kierrätetään nopeasti ja sähköiset lukulaitteet ovat vallanneet alaa.
    Minä pidän kyllä selattavasta paperikirjasta, jota voi lukea vaikka sängyssä ennen unen tuloa. Mutta paksut yli 300 sivuiset teokset, ne ovat jo kovakantisina hankalia tapauksia käsitellä.
    Kaunista kirjasyksyä!
    T. Manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu, muistatko kun joskus myytiin komeita kansia ilman sisusta, niin että saattoi feikata omistavansa upean kirjaston? Niin tavoiteltavaa oli, että koti näyttää kulttuurikodilta. ;) Ne kannet olivta sisustuselementtejä. Nyt on ilmeisesti tavoiteltavaa, että koti näyttää minimalistiselta, autiolta ja kolkolta.

      Sähköiset lukulaitteet yleistyvät varmaan, kyllä. Mutta minä luulen/toivon, että ne eivät syrjäytä paperikirjaa vaan tulevat siihen rinnalle, koska ovat käteviä esim. matkoilla.

      Kaunista kirjasyksyä myös itsellesi!

      Poista
  11. Huomenta kaikille komentoijille! Minä lähden nyt taas yhdelle sädetysreissuistani, 8 enää jäljellä. Kysynpä taksikuskilta ja matkakaverilta (nyt on ollut muutaman kerran sellainenkin, kiva!) lukevatko ja omistavatko kirjahyllyn. Palaan vastailemaan iltapäivällä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollutkaan kaveria tänään, mutta taksikuski lukee - jee! Ja omistaa mirjahyllyn. Keskustelimme Mielensäpahoittajasta ja Sofi Oksasen Puhdistuksesta varmaan tunnin.
      Minä saisin näillä taksimatkoilla aikaan paremman gallupin kuin Teuvo Loman omien tuttaviensa joukossa! ;)

      Poista
  12. Järkkyä. Kovin olisi meillä autiota, kaksi aikuista, eläintarha ja 6 huonetta. Pitäisi perusta toinen kuntosali, viherhuone jne. Huh. Olen pakannut kirjani kerran konttiin ja ajatuksissa on räväyttää vielä kerran. Kirjat ovat osa minua. Blogini alaotsikko on todella totta. Kirjoistani en luovu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä Ulla!
      Minulla on työhuoneeni (enhän minä enää mitään työtä tee) seinällä juliste "Koti ilman kirjoja on kuin huone ilman ikkunaa". Näinhän me kirjojen ystävät koemme.

      Poista
  13. Marjatta! Kirjoitat aiheesta, joka on yksi ajanilmiöistä. Kirjoja viedään jopa roskikseen. Käsittämätöntä.

    On ollut pakko tutustua ihmiseen, jonka kanssa ei kertakaikkiaan synkkaa. Kysyn, mikä on mielikirjasi? Vastaus: En minä lue.
    Mikä on mielisäveltäjäsi? Vastaus: Jenni Vartiainen. Mikä on rakkain harrastuksesi? Vastaus: shoppailu.
    Pelkään jäädä tuon ihmisen kanssa kahden huoneeseen. Meillä ei ole yhtään mitään yhteistä, josta voisi puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on. Ja hän ajattelee, että sinä olet muinaisjäänne.! ;)

      Tuo haastattelu yleistää henkilövalintansa vuoksi ja saa nuoret ryhmänä näyttämään tyhmiltä, mutta kyllä se varmaan kuvaa yleistyvää ilmiötä. Omien poikien perheissä esim. on kaikissa kirjahyllyt ja lapsenlapset ovat kovia lukijoita. Täytyykin kysellä pojilta, miten ystäväpiirissä on. Onko designlaukut näytillä, mutta ei kirjoja missään?

      Poista
  14. Jos kirjoja on oikeasti liikaa (esim. asunnon kokoon nähden), kirjastot ottavat lahjoituksia vastaan. Uudehkot romaanit kelpaavat sinne parhaiten. Roskiin ei kannata kirjaa todellakaan heittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Jos saa esim. lahjaksi kaksi samaa opusta, niin toinen kirjastoon. Mitä sitä divariin viemään, kun sielläkään ei oteta mielellään vastaan. Meidän mökkipaikkamme divarissa esim. valitettiin, että seinät kohta halkeavat, kun kaikki vain tuovat eivätkä halua ostaa mitään tilalle.

      Poista
  15. Koti ilman kirjahyllyä on kuin talo ilman ulko-ovea. Ilman kirjoja elämä olisi todella köyhää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, tämä sinun mietelauseesi on todella hyvä! Ilman kirjoja näköala on kapea ja tylsä kuin talossa, johon umpioidutaan.

      Mazzarella otsikoi lukemista ym. käsittelevän kirjansa osuvasti "Silloin en koskaan ole yksin". Sekin on niin totta. Kun lukee, niin viihtyy aina.

      Poista
  16. Sattuipas hauskasti: juuri ennen kuin avasin blogiisi, katselin erään kirjahyllyfirman uutta esitettä ja haaveilin ostavani uuden kirjahyllyn, vaikka pienen palan kerrallaan -sellaisen vanhanaikaisen, juuri sellaisen, mitä kertomassasi jutussa kauhistellaan.

    Missä muualla kirjoja voisi luontevasti säilyttää ellei kirjahyllyssä? Minun kotonani kirjahyllyjä tulee aina olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhanaikaiset hyllyt ovat vankkoja, juuri oikeita koteja kirjoille.

      Tuossa jutussa ehdotetaan, että kirjat viedään pahvilaatikoissa ullakolle tai varaston nurkkaan muun tarpeettoman tavaran tavoin, koska ne saa sitten, jos alkaa kaivata. Miksi kukaan tekisi noin!

      Poista
  17. Meillä on pari rähjää kirjanhyllynpalasta, kumpikaan ei ole olohuoneessa. Ei meillä kyllä kirjojakaan kovin paljoa ole. Lainaan kirjastosta, siellä on aivan loistavat valikoimat, ja tuleepahan käytyä kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä tuossa jutussa oli vahvasti se ajatus, että hyllyjä ei tarvita, koska Ei LUETA, ja mitä sitä esillä pitämään sellaista millä ei tee mitään ja mikä ei myöskään ole hyvän näköistä.

      Ei minustakaan ne hyllyt ole pääasia, vaan itse lukeminen. Ostan todella harvoin enää itselle kirjoja, joskus sellaisen, josta olen pitänyt lainattuna niin paljon, että haluan sen myös omakseni. Haen joka viikko kirjastosta pari kolme varaamaani kirjaa, tulee samalla tuettua kirjastoa varausmaksujen muodossa.

      Ymmärrän myös, että joillekin kaunis kotikirjasto on todella tärkeä asia.

      Poista
    2. Ehkä sinulle ne hyllyt eivät ole pääasia, mutta luettuani kirjoituksesi uudelleen, minusta vaikuttaa edelleen siltä, että kirjoitat siinä kirjahyllyistä. Niistä minäkin kommentissani kirjoitin, kuten myös kirjoista.

      Luetaanko nykyään vai ei, sitä en tiedä. En tunne kovin monia ihmisiä. Toisinaan kumminkin huomaan muitten lukevan paljon enemmän kuin minä. Ehkä minä kiinnitän sitten huomiota enemmän siihen ilmiöön?

      Ja ihan näin meidän kesken haluan kehua, kun kerrankin on aihetta kehua mukavaa kokemustani, että eilen vieraillessani kirjastossa Kuopiossa sain aivan ilahduttavan hyvää palvelua! En tosin käy kirjastoissa palvelun takia, mutta oli se silti mieltä lämmittävää tuntea itsensä semmoisella palveluhalukkuudella vastaanotetuksi.

      Poista
    3. Kiitos huomiostasi, Jokke! Olet oikeassa, kirjoitukseni on hyllypainotteinen eikä lukupainotteinen, vaikka lehtijutussa, johon viittaan, on myös lukemisen vähentymisestä. Katsotaan, saisinko vielä sinne ujutetuksi lauseen siitä, että kirjat ja hyllyt ovat vähentyneet kodeista, koska lukeminen on vähentynyt.

      Poista
    4. Korjaus:kiitos Ketjukolaaja eikä Jokke! Olen hajamielinen ihminen, anteeksi!!

      Poista
    5. Tulee mieleen brittiantropologi Ed Duttonin tutkimus suomalaisten kotien sisustuksesta. Hänhän totesi, että sisustus ei ole vain esteettinen tai yksityinen asia vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi yhteiskuntaluokka ja ylipäätään laajemmin kulttuuri ja arvot. On siis aivan järkevää miettiä, mitä esinekulttuurin muutos kertoo laajemmin yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksesta. Esineet eivät ole vain esineitä, vaan niiden avulla kerrotaan elämästä.

      Poista
  18. Hyvä Ketjukolaaja! Hyvä kun uskalsit kirjoittaa hieman eriävän näkemyksesi. Meillä on kirjoja ja kirjahyllyjä ja tulee olemaankin. Mutta pelästyn tälläisiä samanmielisten keskusteluketjuja....Tai ehkä se on näiden blogien yksi tarkoitus, löytää samanmielisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, katso edellinen vastaukseni Ketjukolaajalle. Jutussa luki myös, että lukeminen tuntuu tylsältä ja että painettujen kirjojen myynti oli vuonna 2013 laskenut 4 prosenttia edellisestä vuodesta.

      Minusta tämä muuttunut tai muuttumassa oleva suhtautuminen kirjoihin ja kirjahyllyihin on merkki laajemmasta muuutoksesta.

      Tietenkin kirjabloggarit suhtautuvat samanmielisesti. Ei minusta tässä keskustelussa ole myöskään halveksittu sellaisia, jotka eivät lue. Kunhan pohdimme ajan ilmiöitä ja muutoksia arvostuksissa.

      Poista
    2. Totta puhut, enkä ajattelekaan että ketju kielii muiden halveksimisesta. Kunhan vain pisti silmääni....

      Poista
    3. Ei kun itse rupesin katsomaan asiaa silläkin silmällä, ettei vain loukkaisi ketään ei-lukevaa.

      Muistan, miten joskus lehdissä kauhisteltiin mäkihyppääjän Aku Ankan lukemista ainoana lukemisenaan, mutta onhan sitä monenlaista elämäntapaa. Tällä hetkellä ei kauhistella.

      Tuolla muutoksella tarkoitan sitä, että kun kaikki on yhtä arvokasta, niin kohta mikään ei ole arvokasta.
      Lukeneisuutta ei arvosteta, vaan hyvä tyyppi BB-talosta pääsee sanomaan mielipiteitään asiassa kuin asiassa esim. ehkä kirjaohjelmiin arvostelijaksi, jos lukee yhtään, koska perinteiset kriitikot liiallisine kirjatietoineen ja turhine kirjahyllyineen ovat kuivia ja vaikeaselkoisia.

      Poista
    4. PS. Minun mielipiteeni on ollut sama eli se mitä alla kirjoitan, koko ikäni eli kirjabloggaamsella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Se oli kirjojen puolesta ennen ja jälkeen blogini.

      Poista
    5. Tietenkin näin on, Leena! Kyllä kirjarakkaus loistaa postauksisistasi.

      Poista
  19. Olemme ostaneet ensimmäisen hintavamman mööpelin uuteen Turun kotiimme nyt, 6-kymppisinä: 2-osaisen Boknäs-kirjahyllyn, lasiovilla. Se on ihana ja sen viereen tulee lukulamppu ja lepotuoli. Suurin osa muista isommista huonekaluista on tullut perintönä tai tutuilta halvalla ostettuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, onnittelut uudesta hyllystä! Arvaan, että siihen viereen tulee mielipaikkasi.
      Mekin voisimme kyllä uusia nyt eläkeläisinä tuon 1975 ensimmäiseksi uuteen kotiimme ostamamamme hyllyn. Se on muistaakseni Muuramea, vankka kuin mikä, koko seinän mittainen ja kestänyt viisi purkamista ja uudelleenkokoamista muuttojen yhteydessä. Se oli alkuun tummanruskea, mutta minä sain sellaisen päähänpiston, että kaiken sisustuksen on oltava kesäistä ja valoisaa ja sain miehen maalaamaan sen vaaleansiniseksi. Ähäkutti, eipä ole ainakaan tunkkainen!

      Poista
  20. Sivistys on aihe, josta tosiaan pitäisi kirjoittaa. Uskon, että lukeminen VOI olla avain sivistykseen, mutta toki sivistynyt voi olla muutoinkin: seuraamalla asioita pääsee pitkälle. Aika lailla lukutaitoa kuitenkin tarvitaan tai ainakin kykyä ajatella, yhdistellä asioita ja sitten sitä, että osaa huomioida tilanteen vaatiman koodin. Sivistyksen tilalle on mielestäni varsin usein tullut taloudellinen status ja raha. Se näkyy myös näissä sisustusjutuissa, joissa samat brändit toistuvat kodista toiseen. Tärkeintä on se, että koti edustaa jotakin sellaista, jota haluamme vieraille ja muille ihmisille näyttää. Jotakin karmivaa tässä mielestäni on...

    Kirjahylly on rauhoittava elementti kotona. Lukevana ihmisenä minulle on tärkeää, että ympärilläni on kirjoja, joihin voin palata, joita voin lehteillä ja tarkistaa jonkin asian siltä istumalta. Voin myös katsoa pelkästään kirjojen selkämyksiä ja nautin näkemästäni. Kirjahyllykin voi olla kivan näköinen ja sisustuksellinen elementti, sanokoon ammattilaiset mitä hyvänsä!

    Ja tärkeintä on tosiaan lukeminen.
    Jokainen tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Valkoinen Kirahvi! Osa ihmisistä on sydämen sivistyneitä. On varsinkin vanhuksia, jotka eivät ole paljon lukeneet, vaan oppineet elämästä ja vastoinkäymisistä. Heillä on usein harvinaista ihmistuntemusta ja tilannetajua, jota ei saa kirjoista.

      Minustakin kirjahylly on hyvin kodikas ja rauhoittava asia. Kodissa pitää olla tuttua, omanlaista ja muuttumatonta, silloin siellä viihtyy.

      Poista
  21. Ja asiantuntijana jokapaikan 'tietäjä' Teuvo Loman, anna mun kaikki kestää!

    Nyt on pakko myöntää, että vaikka olenkin sitä mieltä, antaa kaikkien kukkien kukkia, niin verenpaineeni kohosi pahasti. Olen täydellisesti ollut koko ikäni sitä, että koti ilman kirjoja kertoo todellakin paljon ihmisestä eli vähän sama kun näen talon, jonka ympärillä on vain nurmikkoa, mutta puut puuttuvat. Päättelen siitä vaikka mitä, jota en tähän uskalla laittaa. Mutta sen tohdin sanoa, että edelleenkin minusta on junttia ostaa kirjahylly ja pitää siinä kippoa ja kappoa. Se on toki jokaisen sitä himoavan oikeus, mutta minullakin on oikeus olla omaa mieltäni kirjattomasta kodista.

    Nyt kun puhutaan minimalismista, johon itsekin olen kallellani, niin lähden ensin liikkeelle omasta vaatekaapista, sitten katson kaiken irtokrääsän ja vasta viimeksi kurkistan kirjahyllyihini. Tein jo yhden luopuksen, kun emme thneet kirjastoon joka seinälle kattoon yltäviä hyllyjä vaan tyydyn yhden seinän vanhaan Lundiaamme. Sen lisäksi on vanha kirjahylly olkkarissa, jossa ovat noin 100 vuotta vanhat kirjani ja Ikean hyllyiltä löytyvt suuret harrastekirjat taiteesta puutarhaan. Oma yöpöytäni hävitettiin ja tilalle tuli kolem Ikean hyllyä, jotka ovat täynnä kirjoja. Toki annan kirjoja myös pois, sillä haluan silläkin tavalla jakaa lukemisen autuutta ja toisaalta tiedän, mitä kirjoja ilman en voisi olla eli niistä en luovu.

    Uskallankohan tähän nyt laittaa, että erittäin hyviin toimeentuleva sukulaiseni, joka käyttää sisustussuunnitelijoita ja siivoojia etc. on hävittänyt kaikki kirjat. Minulle jo se, että keittiönkirjahyllyssä ei oli kokkikirjojani tekee keittiöstä kuolleen. Nytpä onkin niin, että paljon yhteistä minun ja mainitun sukulaiseni kanssa ei enää löydy.

    On olemassa kirjaihmisiä, on olemassa koiraihmisiä etc. ja täytyy sanoa, että löydän itseni helpoiten sieltä, missä kohtaa henkilön, jonka toisessa kädessa on kirja ja toisessa koirantalutin ja joka seisoo puutarhansa kukkien keskeltä. Ei kenenkään tarvitse pakkoviihtyä seurassa, jota ei jaksa. Olen kulkenut pitkän tien löytää sen syyn, miksi enrgiasyöpöt etsiytyvät seuraani ja nyt olen mellkein jo maalissa. Istun pienemmässä, mutta laadukkaammassa seurassa ja siellä sekä puhutaan kirjoista että myös niitä vaihdellaan. Hyvä ruoka, koirat ja puutarha ovat sitten jo bonusta.

    Ihan sama vaikka Loman kehoittaisi laittamaan kirjahyllyyn roikkumaan alushousuja, ei vaikuta elämääni. Aina riittää kuitenkin heitä, jotka näkevät keisarilla vaatteet, vaikka hän kulkeekin alasti!

    Uskon Donneriin: Kirja ei kuole koskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Leena! Huomaan että tuo juttu nosti verenpainettasi kuten minullakin. Harmistumisen jälkeen minua alkoi myös naurattaa: trendisisustaja Teuvo sanomassa, että kirjahyllyt ovat turhia ja kulttuuritoimittaja paketoimassa kirjojaan varastoon, koska niillä ei ole hänelle niin paljon merkitystä. Koomista!

      Niin, jos joku voi sanoa, että kirjan rakastajan koti on hyllyjen takia tunkkainen, niin kai hän, kirjaihminen, myös saa sanoa, että koti ilman kirjoja on tyhjä.

      Kirjavuorenpeikko viittasi tuolla edellä brittiantropologin tutkimukseen siitä, miten sisustus kertoo arvoista ja suuret muutokset siinä arvojen muutoksesta. Kuka olisi vielä jokin aika sitten - 10 vuotta sitten? - pitänyt vaatteitaan vaaterekissä olohuoneen lattialla! Ei kukaan, paitsi väliaikaisesti, jos on laittamassa niitä kirppariin ja kiinnittämässä lappuja. Eräs sisustusjutuissa näkyvä trendi on myös omituinen, englanninkileisiä lauseita (kliseitä) joka paikassa.

      Ymmärrän Leena, että vedät energiasyöppöjä puoleesi, koska olet niin iloinen ja pirteä. Tulet kommmentoimaankin oikein tuulispäänä, mistä pidän. ;) Silti saat säästää itseäsi ja olla niiden ihmisten kanssa, joilta saat itsekin voimaa. Minä olen vain omien läheisteni ja muutaman ystävän kanssa, jotka hekin asuvat kaukana. Ja tiretysti nyt kirjabloggareitten kanssa, mikä on antoisampaa kuin kuvittelin!

      Ja kyllä: Lundiaa ja Ikeaa meilläkin työhuoneissa, ja olohuoneeessa kohta 40 vuotta vanha rakas kolmemetrinen hyllykkö, joka on valoisa ja tärkeä.

      Kyllä on parempi tosiaan uskoa Donneria kuin Lomania!

      Poista
    2. Kuule, nauretaan yhdessä! Loman oli ennen sisustamista mm. hääpukuammattilainen ja mitä kaikkea eli EVVK.

      Sinulle ja minulle koti ilman kirjoja on jotenkin vajaa. Minua vain naurattaa, kun Lumimies ihmettelee, että meillä ei ole saunassakin kirjahyllyä. No, eilen sain sitten kuulla rouvasta, joka aidon oikeasti lukee romaania saunassa. Pyysin miestään ottamaan kuvan asiasta, mieluusti sellaisen, että sen voi julkaista. Lukuvalonkin aviomies asensi saunaan.

      Eniten minua naurattaa sana HOME! Ja noita helskutin kirjaimia on vaikka missä ja mitä ne maksavatkaan. Ovatko ihmiset tulleet ihan arvostelukyvyttömiksi.

      Marjatta, tiedän sinun tietävän, että en ole niin pierteä. Kirjoitinhans asiasta sen jutunkin Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Paljastin siinä paljon.// Siinä olet oikeassa, että en säästä itseäni. Sain meilin yhdeltä lukijaltani, jota arvostan ja hän sanoi, että toimin lukijoilleni kuin terapeuttina ja siinä samalla poltan itseäni. Vähän pysäytti. Me vaikutamme aika samanlaisilta, sillä minäkin perustan vain muutamasta hyvästä ystävästä, tosi hyvästä. Livesti olen kyllä sinua villimpi tai sitten huonomaukuisempi, sillä minulla on edelleen niitä liian lyhyitä mekkoja.Joka kerta kun laitan ylleni Marimekon ihanan päärynämekon, muistan sinut ja alan hymyillä ja muistan, mitä sinä opetit minulle tyylistä.

      Sama ikä on meidän Lundialla ja Ikeaa on nyt ostettu avuksi vähän sinne sun tänne. Sisustusihmiset ovat pyrkineet meille tekemään juttuja, mutta minä sanon aina, että 'tämä on koti, ei mikään sisustusmyymälä'. Olen kodin ja tunelmien ja perheen vaalija. Kodin pitää tuntua kodilta!

      Sinäpä sen taas sanoit! Eläköön Donner, jonka kirjojakin Lundiasani on paljon!

      Poista
    3. Heh heh, saunakirjasto. Kylpytilat ovat meillä kirjavapaata aluetta. Entisessä kodissamme Kuhmossa meillä oli isoja varastohyllyjä pitkin eteisaulaakin, tuli säilytetyksi lehtien vuosikertoja yms turhaaa, mutta muutossa tehtiin karsimista.

      Juu, tiedän, Leena, mutta sinä annat pirteän vaikutelman.

      Häh hää, ei ole minullakaan onnistunut tuo siirtyminen ladylike-hamepituuteen. Muutamassa mekossani oli pidennysvaraa ja kiikutin ne ompelijalle. Mekoissa voisi olla eri pituuksia, kuten housunlahkeissa jo on, koska sama koko M on ihan eri pituinen 160-senttisellä ja 170-senttisellä.

      Poista
  22. No voi hyvää päivää! Herätys teuvo loman (tahallaan kirjoitin nimen väärin) ja kulttuuritoimituksen urpot! Aikaisemmin pidin lomanin pirteästä tyylistä. Enpä tiedä pidänkö enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Jos tällainen trendi on nousussa, niin kyllä minusta kulttuuritoimituksessa pitäisi sitä vähän kyseenalaistaa eikä heti rynnätä mukaan ja olla valmiina hävittämään epämuodikkaat kirjat ja hyllyt.
      Olisi myös voinut kysyä joltain muulta sisustajalta, ei vain teuvolta. Eiköhän sisustusväessä löytyisi vielä kirjamyönteisiäkin tyyppejä.

      Poista
  23. "Tuo haastattelu yleistää henkilövalintansa vuoksi ja saa nuoret ryhmänä näyttämään tyhmiltä"

    Tarkoitatko Marjatta, että jos ihminen ei lue, on hän tyhmä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamun HS:ssa on juttu "Tartu kirjaan poika", jossa yhdysvaltalainen lukutaidon ja kirjallisuuden tutkija sanoo, että pojat pitäisi motivoida lukemaan, koska ilman kirjallisuutta ihmisen näkökulma kapenee ja hän tulkitsee huonommin elämää ja ihmissuhteita. Olen samaa miletä. MIkä sitten on tyhmyyttä ellei rajoittunut näkökulma, tietämättömyys ja heikot ihmissuhdetaidot? Heikoille lukijoille eivät myöskään koulujen ovet aukene helposti, mikä johtaa usein syrjäytymiseen ja sosiaalisiin ongelmiin eli rajoittuneeseen ja köyhään elämään. Suomessa tämä elämäntyyli vielä keskittyyy vahvasti poikiin.

      Voi olla, että ilman lukemistakin pärjää, mutta on se köyhempää elämää. Ei tiedä esim. mitään menneistä ajoista, muista maista ja kulttuureista, omasta psyykestä. Kyllä pitää keskustella paljon ja katsoa dokumentteja yms, että saa sen tiedon, mitä kirjoista saa helpommin. Kaunokirjallisuuden antamaa tunne-elämystä taas ei saa mistään muualta.

      Miksi on perustettu koululaitos ja ihmisiä opetetaan ellei poistamaan tyhmyyttä? Minä en oikein edes tajua kunnolla kysymystäsi. Kuten tuolla edellä jossakin kommentoin, niin onhan ns. sydämen sivistystä eli hyviä tapoja ja lempeyttä toisia kohtaan ilman kirjojakin. se on asia erikseen. Mutta kyllä nykymaailmassa on vaikea edes selvitä ilman hyvää lukutaitoa, johon kuuluu lukunopeus ja taito tulkita lukemaansa. Hyvän lukutaidon saa vain lukemalla paljon, ja siinä samassa saa sitten myös niitä tunne-elämyksiä.

      Poista
    2. Kiteytän vielä näin: tyhmyys on ei-järkevää, epäviisasta toimintaa.

      On se niin tyhmää jättää valtava aarteisto eli kirjat tutustumatta!

      Jos lukeminen vähenee ja vähenee, niin joudummeko taas pimeään aikaan kuten keskiaika, jolloin jahdattiin noitia. Jos kaikki tämän hetken homovihaajat pantaisiin lukemaan sekä tieto- että kaunokirjallisuutta, niin ehkä asiat, joista heillä monella on vain ympäristöstä tarttunut asenne, asettuisivat uuteen näkökulmaan, ymmärrys lissäntyisi ja vihan voisi unohtaa.

      Mutta mitä mieltä olet itse? Mikä sinusta on tyhmää? Onko viisasta olla lukematta?

      Poista
  24. Keskiajalla ei tosin vainottu noitia, eikä silloin edes ajateltu maan olevan littana. Taas kirjavinkki: Marko Nenonen - Noitavainot Euroopassa 1 & 2. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, myöhäiskeskiajalla oli kai jo jonkinlaista vainoa, varsinaisesti noitavainot leimahtivat uuden ajan alussa. Kiitos tarkennuksesta Kirjavuorenpeikko! Tiedän, että keskiaika ei ollut niin pimeä kuin on otaksuttu.

      Haluan vain korostaa sitä, että virheellinen noitakäsitys levisi ajalla, jolloin hyvin, hyvin harvat lukivat.
      Nyt jos lakataan laajalti lukemasta tai luetaan vain nettiä, niin mistä, keneltä, se tieto nettiin sitten tulee? Arveluista, musta tuntuu -mielipiteistä, joukkohysteriasta? Sitähän se on paljon nytkin, mutta entäs, jos tämä "trendi" jatkuu ja yhä useampi poika - ja tyttökin - kokee, että lukeminen ei olekaan poikaa?

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...