tiistai 5. elokuuta 2014

Kouvostoliittoa ja Guggenheimia



Mieheni on kulttuuri-ihmisiä

Paikkakunnilla on oma imagonsa. Olen asunut lyhyemmän aikaa useilla eri paikoilla, joiden imago ei ole vielä siinä ajassa selkiytynyt. Kymmenessä vuodessa pääsee jo kunnolla sisälle kotipaikkakuntaan. Olen huomannut, että kolme paikkakuntaa, joissa olen asunut yli kymmenen vuotta, eroavat tunnelmaltaan toisistaan täysin.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni 18-vuotiaaksi asti Pomarkun Honkakoskella, pienen kirkonkylän laidalla Pohjois-Satakunnassa. Tätä paikkakuntaa hallitsi ja hallitsee edelleen hyväntahtoinen yhteisöllisyys. Nuorena se ahdisti minua, mutta nyt aikuisena se tuntuu viehättävältä. Isäni hautajaiset olisivat järjestyneet lähes ilman meitäkin, yhteisön toimesta. Hautaustoimisto oli jo ilmoitellut asiasta ja kutsunut vieraita muistotilaisuuteen, kun me vasta menimme sinne asioimaan. Kotitalon ja piharakennusten tyhjentämiseen ei tarvittu lehti- eikä netti-ilmoituksia, kun sana kulki ja pihaan poikkesi väkeä traktorien ostajista antiikkitavaroiden etsijöihin. Romulavan täyttämiseen tuli myös apua pyytämättä ja kaikki sujui juohevasti talkoohengessä. 

Kuhmo, jossa olen asunut toistaiseksi pisimmän ajan elämästäni, 23 vuotta, on hyvin kotiseutuylpeä paikka. On syytäkin! Upeat vaaramaisemat, puhtaat, isot järvet ja metsät, hiljaisuus, luonto yhdistettynä kulttuuriin. Paikkakunnalla on mainetta korkeakulttuurisena paikkana Kuhmon Kamarimusiikin sekä kalevalaista ja karjalaista kulttuuria vaalivan Juminkeko-informaatiokeskuksen ansiosta. Pieneksi paikkakunnaksi Kuhmolla on hienoja rakennuksia kirjastotalo Atalantesta kauniiseen Kuhmo-taloon. Kuhmon imagoon kuuluu tietty hartaus ja juhlavuus. Nälkämaan laulu lauletaan lopuksi seisten tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, myös koulujen juhlissa. Äskeisen HS:n tekemän kaavion mukaan Kuhmo ja koko Kainuu kuuluu Suomen uskonnollisimpiin alueisiin. Kirkkoon kuuluu yli 86 prosenttia ihmisistä. Kuhmossa oli poikkeuksellista olla kuulumatta kirkkoon. Nykyisellä kotipaikkakunnallani, Kouvolassa, kirkon jäseniä on vain vähän päälle 70 prosenttia.

Kouvola, jonka kanssa minulla on 14 vuotta yhteistä elämää tähän mennessä, on imagoltaan ilkikurinen ja itseironinen. Maakuntalaulua ei täällä lauleta; jos niin tapahtuisi, sitä ei "vedettäisi" tosissaan, vaan sen laulaminen olisi paatosta ja vitsiä. Täällä vähätellään, mistä kertoo esim. Mentulan klaanimme jäsenen Aapo Mentulan kolumni, jonka voit avata tästä

Vähättelyhuumorin kukkana syntyi opiskelijoiden aloitteesta Kouvostoliitto, kaikkea kivaa betonista –ryhmä, joka on hieno vastaus valtakunnalliseen Kouvolan mollaamiseen. Joku oli huomannut yhtäläisyyden Tsernobylin ja Kouvolan ilmakuvien välillä, mistä on riittänyt hauskuutta. Paitoja, lätsiä ja kortteja on saatavilla Kouvolan Taidemuseossa, ja elokuvakin on tekeillä, Borat-tyyliin otaksun.

Kouvostoliitto-hengessä, itseironisena uhona, perustettiin Guggenheim Kouvolaan facebook-ryhmä, josta jollakin junamatkalla tehtiin yhdistys. Yhdistyksessä on jäseniä enemmän kuin Helsingin vastaavassa, ja he ovat järjestäneet mielenosoituksen eduskuntatalon edessä. Meillä olisi tosiaan tiloja useammallekin Guggenheimille, esim. entinen komea Anjalankosken kaupungintalo jäi tyhjilleen, kun Anjalankoski sulautui osaksi Kouvolaa. Minäkin asuin ensin Anjalankoskella ja nyt mihinkään muuttamatta olenkin kouvolalainen. Meidän ikkunasta näkyy Myllykoski Paper, joka ei enää toimi. Minä olen suunnitellut, että sen alueelle saisi yliopiston kampuksineen, mutta voisihan sinne taidettakin tuoda - tänne meille junteille.

Minulle tämä itseironinen understatement-kulttuuri sopii hyvin. Se tuo myös mieleen lapsuuden tunnelman. Satakunnassa pröystäily ja itsensä esiin nostaminen olisi ollut sosiaalinen häpeä. Mieluummin vähäteltiin: Jotakin verin päälle, nää on alesta, ei maksanu paljo; kymppi tuli kokeista, ihan vahingos, tuli toisillekki. Pomarkkulaisille oli sulattelun paikka, kun Museovirasto nosti kylänraitin esiin merkittävänä kultuuriympäristönä ja arkkitehdit valitsivat kylän Suomen kauneimmaksi kirkonkyläksi. Isäni kertoi minulle asiasta näin: Täälä ei nyt sitte saa mitään muuttaa. Tua sillankorvan purkukunnos oleva kirjakauppaki on kuulemma niin arvokas! 

Huono puoli tiiviissä yhteisyydessä on aina vieraan oudoksunta ja pahimmoillaan paheksunta. Kouvola on moniarvoisin näistä paikkakunnistani. Täällä en ole kuullut enkä kokenut 'ei semmonen sovi' -asennetta, minkä koin ajoittain edellisillä paikkakunnilla. Aikakin on toinen, ja ehkä itse olen sovinnaisempi.

Takanani yksi Kouvolan kouvostoliittolaisimpia rakennuksia, Pohjola-talo

12 kommenttia:

  1. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaisia kuvailemasi paikat ovat hengeltään, joten tätä oli aika mielenkiintoista lukea. Kouvolassa olen käynyt vain kerran muutamia vuosia sitten, kun veljeni vielä asui siellä päin, mutta eipä sillä pikaisella visiitillä tullut oikein edes nähtyä saatikka koettua Kouvolaa. Kuhmossa en ole käynyt, mutta minulle tulee sen nimestä aina mieleen oma pitkäaikaisin kotipaikkani Kuhmoinen, koska aina joskus muut sekoittavat paikat keskenään. Muistan itsekin aivan pienenä luulleeni, että Kuhmon täytyy olla lähellä Kuhmoista, koska niiden nimet kuulostavat niin samalta. Aika pian minulle selkeni, ettei asia ihan niin ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhmoinen kuulostaa kivasti ihan Kuhmon diminutiivilta!

      Minun piti kirjoittaa vain näistä Kouvostoliitto-jutuista, mutta sitten mieleeni alkoi muotoutua yhteenveto noista kahdesta muusta paikkakunnasta. Vähän stereotypioitahan nämä ovat ja jollakin muulla voi olla aivan erilainen kuva.

      Poista
  2. Kaikki >10-vuotiset asuinpaikkasi vaikuttavat olleen mukavia ja tutustumisen arvoisia paikkoja. Enpä tiedä minkä noista kolmesta valitsisin, jos valita pitäisi. Ehkä Kouvolan hulluttelumeininki perisi voiton.

    Kouvolassa voin sanoa piipahtaneeni. Ainakin rautatieasemalla. Yhdellä kurssilla oli kuusankoskelaisia poitsuja, jotka puhuivat tuota min/sin -kieltä. Onko MyPa siis nykyään kouvolalainen joukkue? (Näkyy olevan, katsoin wikistä) Kouvoilla taisi olla historiikki nimeltään Pari kolloo pelas koripalloo? (tarkastin senkin, paikkansa pitää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikki nämä ovat omalla tavallaan mukavia paikkoja.

      Nyt kun Kouvolaan on yhdistetty entisiä itsenäisiä kuntia, niin niiden oma kulttuuri on vain voimistunut. Entisellä Anjalankosken kaupungilla oli kaksi keskusta Myllykoski ja Inkeroinen, jotka kilpailivat keskenään. Myllykoskella esim. on vireästi toimiva Myllykoski Lupi. On puhuttu MyPan stadionin siirtämisestä Kouvolan keskustaan, mutta eihän se nyt käy!

      Poista
  3. Lapsena ja nuorena kävin Kouvolassa, mutta en ole siellä koskaan asunut. Kyllähän omaa kotipaikkaansa kuuluu haukkua oikein olan takaa. Henkka Hyppönen on kunnostautunut tässä hommassa todella hyvin entisenä kouvolalaisena. Tykkään kun myös Pirjo Heikkilä haukkuu Lahtea minkä ehtii. Haukkuminen piristää, mutta kehuminen kyllästyttää.

    Vieläkö Kouvolassa on sanonta "Rohkea rokan syö, uhkarohkea Nipan kioskilta"? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, en ole kuullutkaan tuota sanontaa, mutta niin se varmnaan on!

      Totta, kehuminen ja täydellinen tyytyväisyys kiinnostaa vain vähän aikaa, mutta kunnon mollaamisessa on voimaa. Myös Pirkka-Pekka Petelius on käsitellyt Kouvolaa armottomasi tv-sarjassaan Kymenlaaskon laulu, josta on nyt myös tehty näytelmä Kouvolan teatterille, raju , K-16 v.

      Poista
  4. Erilaiset asuinpaikat luovat elämään perspektiiviä! :)

    Kouvola on jokseenkin tuttu paikka, veljeni asettui sinne asumaan, tykästyi paikkakuntaan ja ihmisiin... Kouvolassa on jotakin hyvin omintakeista! :)

    Toivottelen ihanaa elokuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle, Kaisa Reetta, ihania loppukesän päiviä!

      Olen asunut näiden kuvaamieni paikkakuntien lisäksi vuoden verran Tampereella ja USA:ssa Wisconsinissa, kaksi vuotta Tuupovaarassa Pohjois-Karjalassa ja viisi vuotta Helsingissä. Näistä on jäänyt parhaiten mieleen Madison, Wisconsin paljon puhutun amerikkalaisen mutkattoman kanssakäymisen vuoksi.

      Kiva kuulla, että veljesi viihtyy Kouvolassa!

      Poista
  5. Ihana kukkameri ja kaunis kuva sinusta :)
    Itse olen kotoisin Paska kaapunnista (Oulu), se on raha mikä haisee ;)
    Ostan heti kotikaupungin paidan, jos sinä lukee tuo Paska kaapunti... tai olisi edes Toripolliisi-paitoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Minä tykkään nähdä itseni tällaisena, lempeänä.

      Tiedän Oulun maineen.;) Täällä on ollut sama raha haisee -homma paperitehtaan vuoksi, mutta eipä haise enää.

      Poista
  6. Ketjukolaajan kautta löysin blogisi, missä silmiini pisti mielenkiintoinen Yrjö von Grönhagen postaus ja tämä Kouvola-juttu. Grönhagenin Suomen kulttuurin esittelyn saksaksi löysin kirjahyllystäni, näin myös oudon dokumentin hänestä. Kolmas valtakunta on jättänyt moneen pysyvän varjon: Talvioon Koskenniemeen, Kilpiseen, Pilttiin...
    Tämä Kouvola-postaus kosketti myös, koska olen asunut ihan pienenä viiskymmenluvulla kaupungissa. Asuin silloin aseman lähellä puutalokorttelissa, tori oli vieressä ja siellä oli paljon mustalaisia ja helluntailaiset pitivät siellä usein telttakokouksiaan (meidän Vuokko-piika oli helluntailainen ja vei minut usein mukanaan). Valkeisenlammella opin uimaan. Pyhäisin käytiin katsomassa nonstoppeja elokuvissa, lauantaisin kylvettiin pihan toisella puolella olevassa saunassa. Elokuvateatterin tunnistin heti, kun muutama vuosi sitten olin siellä yhdessä tilaisuudessa. Lapsuuden kaupungista on jäänyt jäljelle muistikuva vihreästä ja aurinkoisesta kaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löyst tänne, Jorma Jormito!

      Kouvola on minusta kyllä mainio kaupunki ja edelleenkin vihreä. Ja vireä! Tuo Kouvostoliitto-huumori on vastaus siihen, että jostain syystä Kouvolaan on iskostunut turhan kaupungin leima. Nimitys oli muistaakseni alunperin Pahkasiassa.

      Kiinnostuin heti mainitsemistasi kirjailjijoista. Talviota olen lukenut, muita en muistaakseni. Nuorena lukemaansa ei muista, kun silloin ei kiinnittänyt huomiota kirjailijaan, vain kirjaan.

      Poista

Toinen tuntematon

Toinen tuntematon (2017) syntyi, kun viestintätoimisto Ellun Kanat Kirsi Pihan johdolla ja  WSOY ryhtyivät yhteistyöhön tavoitt...